En ole tietäjä, joten kirjoitan pelkästään elokuvallisesta näkökulmasta.ansssi kirjoitti:Tuota... Nyt seuraa tyhmiä kysymyksiä, mutta kysyn kuitenkin - ja aiheen sivuun menee tietenkin... Eli voisiko joku valaista, mikä elokuvassa Tanssii Susien kanssa on a) ärsyttävää, b) hölmöä, c) väärin, d) huomion arvoista?
Eli olisi kiva tietää enemmän tietäviltä. Itse aikoinaan kun leffa tuli, kävin sen katsomassa, enkä etukäteen ollut hoksannut, että siinähän oli intiaaneja! Luulin sen kertovan enemmänkin susista. Olin siis äärettömän ihastunut koko leffaan (intiaaneista kiinnostuminenhan on tietysti naivia ja tyhmää kuten kaikki tiedämme). Johtui tietysti myös siitä, että se oli eka leffa uuden tyttöystävän seurassa, josta tuli nykyinen vaimoni.
Myöhemmin sitten tuli katsottua Viimeinen Mohikaani moneen kertaan. Se oli päähenkilön osalta ihan lätty ja pettymys, mutta Wes Studi jupisemassa kostoa ja kaivamassa sydäntä siltä isolta herralta piti jostain syystä nähdä aina uudestaan.
TSK on viihdyttävä suurenluokan lännenelokuva, jollaista ei ole enää pitkiin aikoihin tehty.
Huomaan sen vaikkapa siitä, että voin katsoa elokuvan milloin vain uudelleen ja taas uudelleen kyllästymättä siihen. (Tällainen on suurenluokan elokuva. Muita tällaisia länkkäreitä minulle ovat esim. ”Keltainen nauha”, ”Viheltävät luodit”, ”Hurja joukko” ”Viimeinen mohikaani” ja vaikkapa Butch ja Kid -auringonlaskun ratsastajat”, jotka kestävät ajan hampaan olematta historiallisesti tarkkoja leffoja.
TSK on ohjattu mestarillisesti ja kuvattu upeasti (hitaita pitkiä kamera-ajoja upeissa maisemissa).
Elokuva on mielestäni jopa hienosti näytelty, ihan sankaria myöten, vaikka monet eivät Kevinistä pidä.
Stoori on hieno ja pitää otteessa, lähtien lyyrisestä kuvatusta sisällissodan veripellosta aina viimeisiin lumisiin ruutuihin (ainoa miinus juonessa on Costnerin rakkaustarina. Jos olisin voinut kirjoittaa itse juonen olisin laittanut Costnerin rakastumaan intiaaninaiseen, mutta täytyy muistaa että leffa on kuitenkin Hollywood-kamaa.
Ja se elokuvan ”susitanssikohtaus” on IHAN OIKEASTI TODELLA KAUNIISTI RAKENNETTU (jos Chaplin olisi filmannut aikanaan kyseisen elokuvan, hän luultavasti olisi tehnyt kyseisen kohtauksen hyvin samantapaisesti!!!).
On hienoa löytää elokuville jokin yhteys omaan elämään (vertaan tässä sinun tarinaasi tyttöystävästä, josta tuli vaimosi).
Eräs omakohtainen tarina elävästä elämästä tapahtui itselleni villillä 70-luvulla, jolloin kävin leffateatterissa katsomassa silloisen tyttöystäväni kanssa juuri ensi-iltaansa tulleen ”Kauriinmetsästäjät –elokuvan”. Paljon oli tuolloin minullakin pelissä, joten päätin tyhjentää pullon kossua leffan aikana. Noh, en saanut pulloa aivan tyhjäksi, en muista juurikaan elokuvasta mitään, eikä tyttöystävästäni tullut vaimoani….
Jari
PS. TSK –elokuvassa on varmastikin useita räikeitä historiallisia virheitä, mutta minä en niistä moniakaan tunnistanut. En aikoinaan enkä vielä nykyisinkään.
