Viesti
Kirjoittaja Jari Teilas » Ti 05.01.2016 21:34
Lännen tarinoissa ja elokuvissa nainen on usein kuvattu toissijaisena
henkilönä, joka järkähtämättömänä, kohtaloonsa tyynesti suhtautuvana
ja uhrautuvaisena puolisona näytteli rajaseudun draamassa pientä
roolia.
Todellisuudessa nainen lännessä oli paljon muuta kuin vain vaimo,
äiti tai taloudenhoitaja.
Tässä kaksi hyvin erilaista naiskohtaloa.
Molemmat jutut löytyvät täältä Kinkereiltä, tuhansien hienojen juttujen joukosta.
SARAH SIMS
Naisille tasangot olivat rajaseudunalueisista rankimpia elää.
Joillekin heistä se oli ehkäpä vielä stressaavampaa kuin Sarah Simsille.
Vuonna 1856 Sarah ja hänen miehensä Francis, Uudesta Englannista
ostivat 160 eekkeriä maata Nebraskasta, läheltä Bennett Ferryä.
Heidän tilansa ei ollut kaikkein karuimmasta päästä. Lähistöllä oli
pieni puro, lehto ja myös naapureita.
Täytettyään 32 vuotta Sarah aloitti kodinhoidon kolmen lapsensa kanssa noin 10x10 jalan mökissä.
Simseillä oli kolme lehmää, kaksi härkää, hevonen, sikoja ja kanoja.
He metsästivät villikanoja, sekä keräsivät metsämansikoita ja luumuja. Sarah kirjoitti vanhemmilleen:
"Täällä ei ole koulua eikä kirkkoa. Sää täällä on todella kuivaa ja vesi on vähissä. Joskus
tuulet ovat niin rajuja, että tuntuu kuin ne voisivat viedä pienen mökkimme mennessään."
Sitten vasta rankat ajat alkoivatkin: Yksi Sarahin lapsista kuoli hinkuyskän ja pitkittyneen ripulin seurauksena, Sarahin käsi tulehtui pahoin ja yksi hänen sormistaan jouduttiin amputoimaan, Francis
sairastui vakavasti, ja ensimmäinen talvi oli ankaran kylmä.
"Talvi melkein mursi meidät", Sarah kirjoitti vanhemmilleen. Hän masentui vakavasti ja kirjoitti äidilleen: "Rukoilkaa puolestani, että selviäisin peloistani".
Mutta hän ei selvinnyt. Seuraavien kahdeksan kuukauden aikana hän käyttäytyi dementoituneesti, repi
vaatteitaan, puri itseään ja lapsiaan, rikkoi ikkunoita ja tavaroitaan. Hän yritti tehdä itsemurhan, ja lopulta Francis joutui sitomaan hänet vuoteeseen.
Vähitellen Sarah kuitenkin alkoi kuntoutua ja kirjoitti vanhemmilleen: "Joskus olen vielä aika epätoivoinen.
Tekisin mitä tahansa, jotta tilanteemme kohentuisi."
Seuraava talvi oli leuto ja Francis rakensi lisärakennuksen taloon. Hän kasvatti perunoita ja maissia sekä suolasi myytäväksi 1560 paunaa parasta sianlihaa. Uusia uudisasukkaita virtasi jatkuvasti alueelle
ja sinne rakennettiin koulu. Piristynyt Sarah kylvi toisena keväänä vanhemmiltaan saamiaan kukkien siemeniä pihamaalleen.
Ikäväkseen hän joutui vielä kohtaamaan kuoleman kasvotusten. Kurkkumätä ja sikotauti
veivät vielä neljä hänen yhdeksästä lapsestaan. Vahvistunut Sarah ei kuitenkaan enää murtunut.
BABY DOE
Kun Morgan Kane KANE-kirjassa "Kostaja Tombstonesta No:56" Coloradossa ollessaan tapasi hopeakuningas Horace Taborin kauniin nuoren vaimon Baby Doen, Kane ja Baby Doe tyytyivät syömään toisiaan vielä vain silmillään.
KANE-kirjassa "Morgan Kanen jalanjäljissä No:75", mitään ei enää jätetty epäselväksi. Baby Doe halusi, ja
sai...ja mikä oli Morganin antaessa, kun edessä hengitti Coloradon kaunein nainen.
Ehkäpä Baby Doen sanat silti saattavat kuulostaa huvittavalta, kun hän kirjassa sanoo Kanelle: "Minä olen narttu!
Meillä nartuilla on kiima-aika. Minulla on nyt."
Mutta millainen nainen todellisuudessa oli tuo Louis Mastersonin kuvaama vaarallisen kaunis Baby Doe?
Elizabeth "Baby Doe" McCourt syntyi vuonna 1854 Oshkoshsa Wisconsinissa, varakkaaseen perheeseen. Hän koki elämänsä aikana molemmat ääripäät, valtavan rikkauden sekä köyhyyden.
Elizabeth oli kaunis nuori nainen, ja 16-vuotiaana hänellä oli jo lempinimenä "The belle of Oshkosh", jota kaupungin nuoret miehet ahkerasti piirittivät.
Vuonna 1877 onni suosi Harvey Doe nimistä miestä, joka onnistui solmimaan avioliiton Elizabethin kanssa.
Pian häittensä jälkeen nuoripari suuntasi askeleensa Denveriin matkalla olevaan junaan, joka oli kuljettava heidät Central Cityyn, jossa Harveyn isällä oli valtaus.
Hyvin pian Baby Doe kuitenkin huomasi, että avioliitto Harveyn kanssa oli virhe. Mies oli laiska ja hän vaihtoi jatkuvasti työtä kaupungista toiseen.
Baby Doe erosi miehestään useiden sovintoyritysten jälkeen vuonna 1878. Hän vieraili Leadvillessä 1879 ja muutti sinne 1881.
Sattumalta hän tapasi "Saddle Rock Cafessa" kaupungin rikkaimman miehen ”Hopeakuningas” Horace Taborin ja he rakastuivat ensisilmäyksellä.
Tabor oli tuolloin 50-vuotias ja Baby Doe 26. Mikä oli Leadvillen rikkaimman miehen rakastuessa nuoreen naiseen, josta sanomalehdet kirjoittivat hänen olleen Coloradon kaunein.
Baby Doelle kerrottiin olleen upeat hiukset, suuren unelman siniset silmät, ja vertaansa vailla olevat
olkapäät ja povi.
Horace tahtoi avioeron Augusta-vaimostaan ja naida Baby Doensa välittömästi.
Kaikki ei mennyt aivan herrasmiesmäisesti ja sääntöjenmukaisesti, mutta lopulta 1. maaliskuuta vuonna 1883 Horace Tabor talutti 28-vuotiaan Elizabeth McCourt Doen vihille Washingtonissa suurenluokan seremonioineen.
Baby Doe oli pukeutunut 7000 dollaria maksavaan morsiuspukuun ja kaulassaan hänellä oli 75 000 dollaria maksava kaulakoru. Presidentti Chester A. Arthur oli yksi kutsuvieraista. Hänen on kerrottu pitävän Baby Doeta kädestä ja sanoneen: "Minä en ole milloinkaan nähnyt kauniimpaa morsianta."
Taborit saivat myöhemmin kaksi tytärtä, joille he antoivat lempinimiksi Lillie ja Silver.
Seuraavalla vuosikymmenellä alkoi alamäki.
Kaivosten ehtyminen, joukko huijareita, huonot investoinnit ja vanhoillis-konservatiivien vetäytyminen pois Taborin tukijoista, joiden varaan hän oli laskenut, veivät hopeakuninkaan pian vararikkoon.
Baby Doe oli romahduksen tullessa 38-vuotias eikä enää milloinkaan voinut elää yltäkylläistä
ja tuhlailevaa elämää, johon hän oli miehensä kanssa tottunut.
He olivat pennittömiä. Horace sairastui.
Vuonna 1899 liput laskettiin puolitankoon Denverissä 10 000 ihmisen seuratessa hautajaisia,
kun hopeakuningas saatettiin viimeiseen lepoonsa.
Puille paljaille jäänyt Baby Doe muutti tyttäriensä kanssa Chicagoon
sukulaistensa luo.
Baby Doe ja Silver palasivat vuosia myöhemmin takaisin Leadvilleen.
Toinen tyttäristä, Lillie päätti jäädä Chicagoon. Bady Doe ja Silver elivät vaatimatonta elämää Leadvillen kaivoshökkelikylässä.
Silver alkoi juoda ja sotkeutui skandaaliin erään saluunan pitäjän kanssa.
Sitten hän muutti Denveriin ja ajautui lopulta Chicagoon, johon saapuessaan hän oli jo aineiden sekakäyttäjä.
Silver liikkui useiden miesten matkassa, kunnes lopulta vuonna 1925 hänet löydettiin
murhattuna.
Vuodet kuluivat ja kuluttivat Baby Doeta, joka eli hirvittävässä köyhyydessä. Sairastuttuaan hän hoiti itseään tärpätillä ja laardilla, ja vain ystävällisten naapureiden turvin Baby Doe eli päivästä toiseen kurjassa hökkelissään, ehtyneen ja hylätyn kaivoksensa tuntumassa.
Helmikuussa vuonna 1935 lumimyrsky iski Leadvilleen. Joitakin päiviä ennen sen päättymistä eräs naapureista huomasi, ettei Baby Doen mökin piipusta enää noussut savua. Kun naapurit menivät katsomaa mitä oli tapahtunut, he löysivät Bady Doen lattialta kuolleeksi jäätyneenä.
Baby Doe Tabor "Hopeakuningatar", Yhdysvaltojen yksi rikkaimmista naisista 1880-luvulla, oli kuollut köyhänä ja yksinäisenä ja hylättynä vuonna 1935.
Hänet haudattiin Denveriin Mt. Olivetin hautausmaalle rakkaan miehensä Horacen viereen.
Terv. Jari
Jari Teilas