Tuli tämmöinen mieleen, kun hankin astmaa kaivellessani vanhoja sarjakuva-arkistojani viime viikonloppuna.
Villin lännen teemasta on saatu kohtalainen määrä eri sarjiksia aikaiseksi. Tex Willer, Ken Parker, Jonah Hex, Ltn. Blueberry, Coyote, Hopeanuoli, Umpahpah, Cocco Bill jne. Osa enemmän, osa vähemmän realistisia. Kullakin on omat puolensa, kaikista voisin esitelmöidä mutten juuri nyt jaksa. Lehdet toimivat oivana (tai ainakin itsellä näin kävi junnuna) johdatuksena villiin länteen, jonkin ajan päästä alkaa asioiden oikea laita kiinnostaa.
Eikö keneltäkään muulta mene Tex Willerin kestotilaus suoraveloituksena? Vai pitääkö hakeutua hoitoon?
Sarjakuvat
-
Simo Hankaniemi
- Viestit: 957
- Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43
Seurasin Willeriä säännöllisesti 1970-luvulla, mutta ostin irtonumeroita. Sen jälkeen olen lukenut lehteä vain kun se on tullut jossakin vastaan. Minulle merkityksellisin Tex Willerin numero oli se 1970-luvun puolivälin tienoilla ilmestynyt, missä oli aiheena Apache Kidin tarina. Juttu oli varsin realistinen, seurasi faktoja kiitettävän hyvin. Olen tallettanut lehden johonkin. Samoin olen tallettanut tuon ajan Willereistä niitä muutamia proosajuttuja tai historiallisia tarinoita, miksi niitä voisi sanoa. Ne ovat poikkeuksetta väärällä tavalla asenteellisia, mutta niissä oli tietoa aiheista, joista muuten ei ollut yhtään tekstinpätkää saatavana tuon ajan Hämeenlinnassa. Willeristä sain ensimmäiset tietoni apache-soturi Massaista, Bear Riverin taistelusta ja Shoshone Mikestä.
Mitä olen tiiraillut noita Texin isokokoisia albumeita ja joitakin pokkareita niin piirrosjälki näyttää ihan kivalta. Tosin edelleen näkyy sitä perinteisempää ja paskempaa tyyliä jossa intiaanilaumat on piirretty persoonattomaksi massaksi, kaikki samannäköisesti paitsi päällikkö aurinko- ja shamaani sarvipäähineineen.
Muutama vuosi sitten muistan selailleen kaupassa erästä texin lehteä, jossa cheyennet ja pawneet oli piirretty tosi hyvin. Huomasi että piirtäjä oli katsellut vanhoja valokuvia ja intiaaniesineitä. Tarina taisi jotenkin liittyä Summit Springsin taisteluun. Vähän sen jälkeen tuli tarina Little Big Hornissa joka sekin näytti Willerin tarinaksi seuraavan jokseenkin hyvin historiallisia faktoja. Helmiä siis saattaa löytyä tästäkin sarjiksesta.
Muutama vuosi sitten muistan selailleen kaupassa erästä texin lehteä, jossa cheyennet ja pawneet oli piirretty tosi hyvin. Huomasi että piirtäjä oli katsellut vanhoja valokuvia ja intiaaniesineitä. Tarina taisi jotenkin liittyä Summit Springsin taisteluun. Vähän sen jälkeen tuli tarina Little Big Hornissa joka sekin näytti Willerin tarinaksi seuraavan jokseenkin hyvin historiallisia faktoja. Helmiä siis saattaa löytyä tästäkin sarjiksesta.
Muistan tuon Apache Kid stoorin ja se on sieltä parhaasta päästä, mutta paljon muitakin vastaavanlaisia löytyy. Tuo LBH:n taistelusta kertova stoori mistä Wequashimkin mainitsi yhtenä esimerkkinä. Yleensä Nizzin kirjoittamat ja Ticcin piirtämät ovat näitä helmiä nykypäivänä, mutta aika paljon kuraa julkaistaan. Kun ne osaa ottaa fiktiivisenä viihteenä ja ei saa näppylöitä Simon mainitsemasta asenteellisuudesta käyvät hyvin viihteestä.
Sitten näistä realistisemmista kuvista. Onko Petri hiltusen "Aurinkotanssi" ja "Vala auringolle" tuttuja albumeita? Hiltunen tuntuu ainakin jonkinverran tehneen tutkimustyötä Lakotoista. Itse kun en asiantuntija ole, niin olisi kiva tietää kuinka hyvin on onnistunut. Hiltusen kynänjälki miellyttää omaa silmää kovasti ja stooritkin näissä ovat ihan hyvää kamaa. Jos eivät ole tuttuja suosittelen tutustumaan.
Sitten näistä realistisemmista kuvista. Onko Petri hiltusen "Aurinkotanssi" ja "Vala auringolle" tuttuja albumeita? Hiltunen tuntuu ainakin jonkinverran tehneen tutkimustyötä Lakotoista. Itse kun en asiantuntija ole, niin olisi kiva tietää kuinka hyvin on onnistunut. Hiltusen kynänjälki miellyttää omaa silmää kovasti ja stooritkin näissä ovat ihan hyvää kamaa. Jos eivät ole tuttuja suosittelen tutustumaan.
-
Simo Hankaniemi
- Viestit: 957
- Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43
Hiltusen tarinoissa on ideaa, mutta piirrokset ovat minusta hieman staattisia. Tulee mieleen mallinuket, jotka on väännetty asentoihin. Hiltunen on yrittänyt saada materiaalisen puolen autenttiseksi, mutta kuvista huomaa, ettei hän ole koskaan luonnossa nähnyt näitä esineitä. 1860-luvun tarinoissa on 1900-luvun alun tavaraa jne. Hiltunen ei oikein ymmärrä, että muodit muuttuivat intiaanienkin parissa. Sanoin tästä hänelle Vala auringolle -albumin jälkeen, mutta viesti ei mennyt perille. Ihminen ei ole koskaan niin viisas kuin luettuaan noin 20 kirjaa jostakin aiheesta.
Eihän sarjakuvassa tai muussakaan taiteessa ole välttämätöntä, että epookki on kohdallaan, mutta jos nimenomaan pyrkii autenttiseen ajankuvaan, niin siihen tarvitaan paljon enemmän kuin 20 kirjan lukeminen.
Eihän sarjakuvassa tai muussakaan taiteessa ole välttämätöntä, että epookki on kohdallaan, mutta jos nimenomaan pyrkii autenttiseen ajankuvaan, niin siihen tarvitaan paljon enemmän kuin 20 kirjan lukeminen.
Joo ei se Hiltusen piirrosjälki mikään huippu ole. Aika jäykkiä hahmoja. H osaa paremmin näiden tarinoiden luomisen.
Ken Parkeria piirtänyt Maraffa ja Milazzo ovat onnistuneet piirroksissaan. Erityisesti jälkimmäinen on loistavasti onnistunut luomaan samanlaisen tunnelman mitä huokuu 1800-luvun valokuvissa.
Ken Parkeria piirtänyt Maraffa ja Milazzo ovat onnistuneet piirroksissaan. Erityisesti jälkimmäinen on loistavasti onnistunut luomaan samanlaisen tunnelman mitä huokuu 1800-luvun valokuvissa.
Ollaanpas sitä kriittisiä Hiltusta kohtaa, mutta makunsa kullakin. Eivät nämä kaksi albumia kylläkään parasta antia Hiltuselta ole.
Ivo Milazzo vastaavasti on todella hyvä piirtäjä. Jotenkin pystyy luomaan sarjakuvaan ihan omanlaisensa ilmapiirin, niin kuin Wequashim jo mainitsikin ja tyyli sopii hyvin Parkerin maailmaan. Ken Parker onkin lähes parasta antia lännensarjakuvien saralla.
Ivo Milazzo vastaavasti on todella hyvä piirtäjä. Jotenkin pystyy luomaan sarjakuvaan ihan omanlaisensa ilmapiirin, niin kuin Wequashim jo mainitsikin ja tyyli sopii hyvin Parkerin maailmaan. Ken Parker onkin lähes parasta antia lännensarjakuvien saralla.
Muistaako kukaan sellaisia sarjakuvia kuin Kuvitetut klassikot, jossa maailman kirjallisuutta on tehty sarjakuvamuotoon?
Yhdessä nettiantikassa on myynnissä mm. Viimeinen Mohikaani -sarjakuvalehti (ja muitakin lännenaiheisia juttuja).
Ei tietenkään mitenkään aidon tuntuista, mutta ehkä nostalgista, ainakin joillekuille!!!
Yhdessä nettiantikassa on myynnissä mm. Viimeinen Mohikaani -sarjakuvalehti (ja muitakin lännenaiheisia juttuja).
Ei tietenkään mitenkään aidon tuntuista, mutta ehkä nostalgista, ainakin joillekuille!!!
-
Simo Hankaniemi
- Viestit: 957
- Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43
Jos kyse on niistä 1970-luvun lehdistä, niin muistanpa hyvinkin. Mieleeni on jäänyt mm. romaanin "Lordi Jim" sarjakuvaversio. Täytyy jossakin välissä etsiä käsiin tuo romaani ja lukea se. Sen täytyy olla hyvä, kun se teki vaikutuksen sarjiksenakin.wenona kirjoitti:Muistaako kukaan sellaisia sarjakuvia kuin Kuvitetut klassikot, jossa maailman kirjallisuutta on tehty sarjakuvamuotoon?
Yhdessä nettiantikassa on myynnissä mm. Viimeinen Mohikaani -sarjakuvalehti (ja muitakin lännenaiheisia juttuja).
Ei tietenkään mitenkään aidon tuntuista, mutta ehkä nostalgista, ainakin joillekuille!!!
Se Lordi Jimkin löytyi sieltä. Laitan tähän linkin, jos kiinnostaa ostaa.Simo Hankaniemi kirjoitti:Jos kyse on niistä 1970-luvun lehdistä, niin muistanpa hyvinkin. Mieleeni on jäänyt mm. romaanin "Lordi Jim" sarjakuvaversio. Täytyy jossakin välissä etsiä käsiin tuo romaani ja lukea se. Sen täytyy olla hyvä, kun se teki vaikutuksen sarjiksenakin.wenona kirjoitti:Muistaako kukaan sellaisia sarjakuvia kuin Kuvitetut klassikot, jossa maailman kirjallisuutta on tehty sarjakuvamuotoon?
Yhdessä nettiantikassa on myynnissä mm. Viimeinen Mohikaani -sarjakuvalehti (ja muitakin lännenaiheisia juttuja).
Ei tietenkään mitenkään aidon tuntuista, mutta ehkä nostalgista, ainakin joillekuille!!!
http://www.juvekim.fi/index.php
Tulihan se sieltä kun vähän potkii. Manara on aika mestari omalla sektorillaan, ei käy kiistäminen.mooses kirjoitti:Parhaimpia willisarjiksia on Manaran "Indian summer".
Noita kuvitetut klassikot sarjiksia oli useampikin, niissä on vaan se vika että liimaus on heikkolaatuinen joten sivut lähtevät irti. Näin on myös käynyt omalle kappaleelle viimeisestä mohikaanista. Tai sitten olen vaan nulkkina ollut niin kosmisen tyhmä, että en ole tajunnut huolehtiä lehdistä tarkemmin.
-
Frank
