Seppo Haltsonen 1940-2010

Kaikki muut aiheet
Vastaa Viestiin
Inyan
Viestit: 78
Liittynyt: Pe 02.11.2007 08:57
Paikkakunta: mæntsælæ

Seppo Haltsonen 1940-2010

Viesti Kirjoittaja Inyan » Pe 04.06.2010 10:54

Seppo Haltsonen, paremmin Ukkoskarhuna tunnettu intiaaniharrastuksen Grand Old Man kuoli viime keskiviikkona 2.6.2010 69-vuoden iässä.

Haltsonen oli alan merkittävin joskin myös kiistelty hahmo. Haltsonen vaikutti voimakkaasti intiaanitietoisuuden kasvuun Suomessa 1970-luvun alusta lähtien. Klas Gustafssonin Intiaaniliiton toiminnan jatkajana ja ennen kaikkea toiminnan uudistajana ja laajentajana Haltsonen vaikutti kokonaiseen sukupolveen. Vuosina 1976-1985 ilmestyneen Hopeanuoli-lehden keskeisimpänä avustajana Haltsonen levitti intiaanitietoutta ja -tietoisuutta tietoiskuilla, teko-ohjeilla, leirikertomuksilla, jne. Haltsonen järjesti lapsille ja nuorille suunnattuja intiaanileirejä eri puolilla Suomea vuosina 1978-1985. Näiden leirien ja Hopeanuoli-juttujen ansiosta kokonainen sukupolvi kasvoi tietoiseksi intiaanikansoista ja -kulttuureista.

Haltsonen vietti varsin vauhdikasta nuoruutta ja tuli tutuksi myös virkavallan kanssa. Meille, joille Ukkoskarhu tuli tutuksi intiaaniasioiden kautta, on hänen muu elämänsä jäänyt hieman taka-alalle. Joka tapauksessa Haltsosen twistin maailmanennätys on yleisesti tunnettu asia ennen hänen täysipäiväiseksi intiaaniksi ryhtymistään. 1962 Suomessa kuultiin, että Ranskassa oli tehty twistaamisen maailmanennätys, 21 tuntia. Maaliskuussa 1963 ennätyksiä rikottiin yhtä aikaa kahdessakin paikassa Suomessa. Voiton vei pari Seppo Haltsonen/Tuula-Kaija Rämö, joka twistasi 60 tuntia.

Yleisten intiaanileirien ja Hopeanuoli-lehden päättymisen jälkeen Haltsonen ei enää ollut aktiivisesti mukana toiminnassa, joskin oli aina kiinnostunut kuulemaan mitä rintamalla tapahtuu. Erinäisten elämänvaiheiden ja sairauksien jälkeen Haltsonen vietti viimeiset vuotensa Parolassa ja lopulta Hämeenlinnassa Saarnikodissa.

Rikkis
Viestit: 342
Liittynyt: Su 04.09.2005 09:51

Viesti Kirjoittaja Rikkis » Pe 04.06.2010 13:37

"Kiistelty" on varmasti hyvä määre Haltsosesta.

Paljon oli hänen toimiensa vaikutusta siihen mihin suuntaan allekirjoittaneenkin elämä meni. Ilman juttujaan Hopeanuolessa ja leirejään en varmaan kirjoittelisi tänne, enkä olisi kaiketi tavannut ikinä vaimoanikaan.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Ti 08.06.2010 01:52

Kippis Haltsoselle! Varsinkin Säyrylän leiri 1978 oli antoisa, uudenlainen kokemus. En ollut aikaisemmin nähnyt yli yhden tipin leiriä. Myöhemmät Haltsos-leirit eivät enää sykähdyttäneet, kierre vei alas päin, mutta oli niissäkin kivoja hetkiä.

Haltsosessa parasta oli anarkistinen energia ja innostus näihin juttuihin. Vastaavaa ei nykyisin taida olla kenelläkään. Eikä voi enää ollakaan. Maailma oli silloin toinen, 1980-luku oli kenties Suomen paras vuosikymmen ylipäätään.

Haltsonen oli oman aikansa totemipaalu. 1970-luvun alusta vuoteen 1986, jolloin hänelle tuli lähtö Pohjois-Haagasta. Vai tuliko lähtö vasta 1987? Tuo ajanjakso taisi olla suomalaisen intiaanipuuhailun romanttisin vaihe.

Sticks
Viestit: 27
Liittynyt: Pe 23.09.2005 11:17
Paikkakunta: Spoon River County

Viesti Kirjoittaja Sticks » Ti 08.06.2010 15:01

Seppo Haltsonen oli erittäin merkittävä ja karismaattinen mies. Lahjakas ja uuttera käsityöläinen, erinomainen kuvittaja, kiinnostava kirjoittaja ja suuri persoona.

Ilman häntä en olisi se, mikä tänä päivänä olen. Olen hänelle velkaa erittäin paljon, enkä ole ainoa. Hyvää matkaa Ukkoskarhu, ja kiitos.

myfriendstan
Viestit: 4
Liittynyt: Ti 06.07.2010 08:59

Viesti Kirjoittaja myfriendstan » Pe 09.07.2010 08:34

Hei ja moi! löysin tänne kun googletin kiinnostuksesta Seppo Haltsosta. Vietin Porvoon leireillä jonkun kesän 70-luvun alkupuolella josta Sepon, Klasun, muistan. n vuoden 1975 jälkeiset tapahtumat jäivät minulta väliin.

Tein Wikipediaan artikkelintyngän nimellä Suomen Intiaaniliitto keväällä, mutta se poistettiin välittömästi "ei merkittävänä". Hieman sääli, mutta minulla ei ollut siinä perusteluita sille väitteelleni että ko toiminta vaikutti moniin ihmisiin. Ei minulla myöskään ollut referoida valtakunnan lehtiä kun ei ole vanhoja lehtileikkeitä tallessa. Heitän teille tämmöisen:

Olisiko haluja vähän muistella mitä oikeastaan tapahtuikaan, siis faktoja tuosta toiminnasta, niin voisi joku sitten sinne Wikipediaan jotain tarjota vakuuttavaa? Jos jollain on esim tiedot, mitkä tiedotusvälineet tuosta intiaanitoiminnasta raportoivat, esim missä Joka Poika lehdessä se artikkeli oli josta suurempi tietoisuus lähti etenemään. Jos en väärin muista niin minäkin sen luin. aikoinaan. Sitten en tiedä, kuka on tuossa intiaanitoiminnassa se keskeinen tekijä.. onko se Seppo vai Klasu vai leiritoiminta vai oliko myös joku Helsingin Intiaaniyhdistys olemassa? Mielipiteitä?

Aloitan omilla muistoillani, ihan ajatusvirtaa vaan:
Joka Poika-lehdessä tai jossain muussa lehdessä oli Intiaaniliitosta juttu. Yhdistyksellä oli Intiaanikauppa Porvoon vanhassa kaupungissa jossa myytiin myös tiedotuslehteä. Leirit 70-luvulla olivat jossain Porvoon edustalla olevassa niemessä, jossa oli hiekkakuoppia. paikalla oli ainakin espoolaisia puoli tusinaa poikaa. Haltsonen (?) oli rakentanut ison Wigwamin ja oli pari muuta majaa. Kovin järjestäytynyttä toiminta ei ollut, enemmän sellaista fiilistelyä ja intiaanivarusteissa patsastelua, mutta kivaa kaikkea luonnon helmassa. jotain polttopalloa tai lipunryöstöä pelattiin. Kyykäärme tapettiin ja paistettiin nuotiossa ja yritettiin sitä syödä. Rannassa silkkiuikun pesiä ryövättiin ja paistettiin munat. Klas Gustafsson tuli intiaanikanootillaan lahden yli leiriin. YLEn kuvausryhmä kävi. Nahasta tehtiin myös kotona kaikenlaista ja vertailtiin toisten vastaaviin. myöhemin Wounded Kneen valtaustapahtuma sai intiaaniasian esille: Intiaaniliitto valmisti tekstiilimerkkejä joita neulottiin vaatteisiin: "Remember Geronimo" "Bury my heart at Wounded Knee". Helsinkiläiset oli olevinaan Irokeeseja ja espolaiset huroneita. Näin Klasun yhdessä soitinkaupassa 80-luvulla viulua kokeilemassa. Mitä sille tapahtui? Oliko se intiaanina kauankin? Onko Intiaaniliitto yhdistys olemassa vielä?

Anyone else want to share?

Rikkis
Viestit: 342
Liittynyt: Su 04.09.2005 09:51

Viesti Kirjoittaja Rikkis » La 10.07.2010 19:29

myfriendstan kirjoitti:Vietin Porvoon leireillä jonkun kesän 70-luvun alkupuolella josta Sepon, Klasun, muistan. n vuoden 1975 jälkeiset tapahtumat jäivät minulta väliin.
- -
Anyone else want to share?
Moi myfriendstan,

Olipa erinomaisen mielenkiintoista luettavaa. Itse olen sen verran nöösipoika että noina aikoina en vielä ollut asioissa mukana, joten en pysty muisteloihin osallistumaan. Mainitsin tästä viestistäsi eräälle vanhemmalle veteraanille joka kiinnostuikin ja varmaan jonkun sanan saattaisi kirjoittaakin. "Pappa" vain on tälläkin hetkellä leirillä, joten voi muutama päivä mennä ennen kuin kerkiää internetin ääreen.

Tällä foorumilla vaikuttava Simo on myös kai juniorina ehtinyt osallistua noihin tapahtumiin, joten hän saattaa kommentoida myös.

Nuo askarteluhuopaiset tekstiilimerkit olivat kova sana vielä 70-luvun lopullakin. Meillä taitaa itse asiassa vieläkin olla jossain makuupussin suojapussissa muutama sellainen ommeltuna kiinni.

Vielä kerran isot kiitokset muistelostasi!

Ps. Intiaaniliittoa ei taida enää olla, mutta v. 1977 perustettu Intiaaniyhdistys kylläkin: http://www.intiaaniyhdistys.net/

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Su 11.07.2010 23:04

Klasusta ja intiaaneista oli juttua Joka Poika -lehden heinäkuun numerossa 1970. Kirjoitin Klasulle sen vuoden lopussa, mutta en saanut vastausta (moni muukaan ei saanut). Kirjoitin 1971 uudelleen ja alkuvuonna 1972 Pirjo Huttunen vastasi Klasun puolesta. Huttunen oli Haltsosen tyttöystävä tuolloin ja Klasukin oli hänestä kiinnostunut. Liityin sitten Klasun yhdistykseen, mutta en vieraillut tuossa vaiheessa Killingön saarella Porvoon lähellä, missä leirejä pidettiin. Tyydyin lukemaan yhdistyksen lehteä ja laajensin kirjeenvaihtoverkostoani Risto Kupariseen. Vasta 1975 menin Kouvolaan tapaamaan Ristoa. Kesäkuun alussa 1978 meillä oli Kirjokivessä kahden tipin leiri, missä oli Riston ja hänen vaimonsa lisäksi Haltsonen poikansa kanssa, sekä Matti Luostarinen ja minä.

Soittelin Klasulle vuodesta 1975, mutta tapasin hänet vasta toukokuussa 1980 hänen kotonaan Hamarissa, Porvoon lähellä. Syksyllä 1981 meillä oli yhden tipin leiri Killingössä, mukana Haltsonen, Sami, Salla, Ilkka Kuikka ja minä. Kävin saaressa myös Klasun kanssa kesällä 1985. Vanhoista majoista ei tuolloin ollut enää mitään jäljellä.

Haltsonen oli tärkeä mies, mutta ilman Klasua ei olisi ollut myöskään "Ukkoskarhua". Nämä kaksi olivat monessa suhteessa aivan eri maailmoista. Ei yhtä ilman toista.

myfriendstan
Viestit: 4
Liittynyt: Ti 06.07.2010 08:59

Viesti Kirjoittaja myfriendstan » Ma 12.07.2010 13:44

Hei

Kiitos vaan paljon kommenteista! Ahaa se oli heinäkuu 1970 numero se Joka Poika lehti, ja leiripaikka ehkä olikin saari. Onko muilla tietoa tiedotusvälineistä joissa käsiteltiin? Nuorena poikana noi kaikki tuli koettua joten muistinsirpaleita keräilen... Mietin myös että miten meidän kulmilta niinkin moni sinne leirille meni, mutta äitini tuossa muistutti että naapurin (aikuinen) leskinainen joka oli näistä etno ym vastaavista asioista innostunut taisi olla siinä välikätenä jotenkin!

Mitenkähän niinkuin aikajanalla kaikki tapahtui?
Voihan olla että näistä ei tietosanakirjaan saada mitään - ellette tiedä suurempia salaisuuksia kuin minä, mutta jos täällä haluatte jakaa historiaa niin:
nämä perustiedot löysin:
Klas Gustafsson (1906–1995)
suomenruotsalaisen kansanmusiikkiliiton alullepanija, viulisti.
perusti Suomen Intiaaniliiton 1966.
Minkälainen Klas oli mielestänne? Oliko hän säveltäjänä merkittävä? Mistä hänen intiaani-innostus sai alkunsa? Oliko yhdistyksellä paljon jäseniä, entä toimintaa loppuvaiheessa? Onko nykyinen Intiaaniyhdistys jatkoa - tai siis samat henkilöt perustivat sen? Muistan hatarasti että Haltsonen aloitti "Helsingin paikallisyhdistystä" kyllä, en tiedä liittyykö mitenkään?

Nuo minulle kokemattomat Hopeanuolileirit, oliko se jotenkin isoakin toimintaa? Liikkuiko siinä rahaakin paljon? Jos nykyään on olemassa jossain "leireilyä" niin onko se jotain omanlaista toimintaa vai jonkun partioliikkeen osana? Vai onko se 50+ - ikäisten metsäretkeilyä?

Missä suhteessa Ukkoskarhu ja Klasu oli eri maailmoista, mitä tarkoittaa?

ugh

T. Juivanen
Viestit: 231
Liittynyt: Ke 01.08.2007 11:50

Viesti Kirjoittaja T. Juivanen » Ma 12.07.2010 16:37

:lol:
Viimeksi muokannut T. Juivanen, Ma 11.10.2010 22:45. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Ti 13.07.2010 00:10

Olen Juha Hiltusen kanssa kirjoittanut Klasusta pari artikkelia Kajo-lehteen (Suomen intiaaniyhdistyksen jäsenlehti). Kenties olet kiinnostunut lukemaan ne. Netin kautta saat yhdistyksen tiedot ja toivottavasti noita vanhoja numeroita on vielä olemassa.

Leireilyä on Suomessa harrastettu intiaanihengessä 1900-luvun alkuvuosista saakka. Erilaisilla kokoonpanoilla ja tarkoituksilla. Haltsosen leirit 1978-1985 olivat lähinnä lapsille tarkoitettuja maksullisia leirejä, mutta ei niissä iso raha liikkunut. Parhaana vuonna maksullinen lasten intiaanileiri oli myös parissa muussa paikassa. Seppo Saareleainen järjesti leirejä Kolilla ja Antti Linnavirta Padasjoella.

Haltsonen oli eri sukupolvea kuin Klasu, eri "kielikuntaa", erilainen asenne lihansyöntiin, seksiin ja päihteisiin. Seppo teki käsitöitä urakoimalla, Klasu ei juuri lainkaan. Luetteloa voisi jatkaa pitkään, mutta tämä teki varmaan asian selväksi.

myfriendstan
Viestit: 4
Liittynyt: Ti 06.07.2010 08:59

Viesti Kirjoittaja myfriendstan » Ti 13.07.2010 11:40

Kiitos vaan tiedoista. Hienoja leirejä- happeningejä ja pukuja ym varusteita! Ok ehkä Kajo-lehtiä tulee jostain eteen.

Okei niin joo, ymmärrän: Klas lienee ollut enemmän esteetikko joka tähysi auringonlaskuun päin tuulen heiluttaessa sulkapäähinettään ja Seppo oli taasen se intiaani jota kiinnosti vaikka öinen ryöstöretki paikalliseen kanalaan ja kaikenlainen hmm muu toiminta mitä mainitsit. Mutta jaksoi silti keskittyä käsitöihin - mielenkiintoista oikeastaan!
(ja sitten en muuten muista ryöstettiinkö niitä kanoja oikeasti koskaan mutta siis se oli hänen ideansa joka jäi mieleen!)
Mutta joo. Jos joku haluaa muistella ja kertoa niin please feel free! Kiitos vielä.

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Ma 19.07.2010 10:26

Padasjoen Sanomat Otsikoi 23.7.1981 sivulla 5 olleen juttunsa,
Juoksevan karhun kansa Kullasvuorella
Lehden mukaan, neljän viikon aikana leirillä tulee olemaan noin 150 lasta.
Leiriläiset kuuluvat päällikkönsä Juoksevan Karhun eli Turkulaisen Juha Hiltusen mukaan
Sioux-heimoon, mukana ovat olleet nimeltä mainiten myös Musta Salama eli jo
Simonkin mainitsema Antti Linnavirta, Wicasa eli Henry Flinkman ja Helsinkiläinen
Marjaana Putkonen eli Kuunsäde veljensä kanssa.
Taisteluja on käyty Mustajalkoja ja Sosoneja vastaan, viimemainitut olivat jutunteko hetkellä jo antautuneet, Valkoisen miehen kanssa on jo poltettu rauhan piippua.
Juttua täydentää yksi kuva jossa sulkapäähineisen miehen ympärillä innostuneen näköistä varhaisnuorisoa.

Inyan
Viestit: 78
Liittynyt: Pe 02.11.2007 08:57
Paikkakunta: mæntsælæ

Viesti Kirjoittaja Inyan » Ma 02.08.2010 14:56

myfriendstan kirjoitti:Mitenkähän niinkuin aikajanalla kaikki tapahtui?
Olen aikoinani kirjoittanut artikkelin suomalaisesta intiaaniharrastuksesta “We Are the Mystic Warriors of Finland”: Finnish Indianism lehteen European Review of Native American Studies 12(1) ja suomeksi lyhennettynä otsikolla Katsaus intiaaniharrastukseen Suomessa lehteen KantriMania 2/2001. Jälkimmäisestä otettuna:

Alkuajat

Suomessa intiaanitoiminnan alku on hahmotettavissa 1900-luvun alun nuorisotoimintaan ja erityisesti partioliikkeeseen. Partioleirien ohjelmistoon kuului myös intiaaneihin liittyvää toimintaa. Partioliike miellettiin kuitenkin oikeistolaiseksi toiminnaksi ja sitä boikotoivan työväenluokan nuorilla oli oma nuorisoliikkeensä. Se ei kuitenkaan tuottanut ongelmia etsiä myös vasemmistonuorten ulkoilmaharrastuksiin vaikutteita intiaanien elämästä. Seikkailuromaanien lisäksi Ernest Thompson Setonin suomennetut nuortenkirjat lännen rajaseuduilta ruokkivat intiaaniharrastusta maassamme. Erityisesti Setonin kirjat Rolf salolla (1914) ja Kaksi partiopoikaa (1917) toimivat esimerkkeinä intiaaneihin keskittyvän toiminnan kehittämiseksi. Vuonna 1924 suomalaiset partiolaiset osallistuivat Kööpenhaminassa pidettyyn jamboreehen, jossa oli mukana myös amerikkalaisia "intiaanipartiolaisia" maalattuine tipi-telttoineen, intiaaniasuineen ja sulkapäähineineen. Epäilemättä amerikkalaisten esimerkki on kannustanut entisestään intiaanitoiminnan kehittämistä myös suomalaisessa partioliikkeessä.

Lopulta 1930-luvulla nousivat kansalliset aatteet kunniaan ja myös partiolaisille tuli löytää kansallisia esikuvia. Tämän johdosta intiaanitoiminta väistyi partion ja muiden nuorisoliikkeiden toiminnasta, vaikka esimerkiksi Setonilta selvästi vaikutteita saaneen Yrjö Kokon Lappiin sijoittuvasta nuortenromaanista Sudenhampainen kaulanauha (1951) löytyy vielä intiaaniteltan eli tipin valmistusohjeet.

Järjestäytyminen

Toisen maailmansodan jälkeen intiaanitoiminta on elänyt itsenäisenä liikkeenä erityisesti kahden henkilön aktiivisen toiminnan tuloksena. Suomenruotsalainen Klas Gustafsson (1906-1995) kiinnostui intiaaneista jo pikkupoikana ja jatkoi toimintaansa intiaaniharrastuksen parissa läpi elämänsä. Ilmeisesti kansalliset aatteet eivät kitkeneet intiaaneihin liittynyttä harrastuneisuutta suomenruotsalaisten parista yhtä voimakkaasti kuin muualta, ja tämän johdosta vuosisadan alussa kehittynyt toiminta pysyi hengissä. Myöhemmin Gustafsson, joka tunnettiin myös intiaaninimellä Kotkansilmä, toimi vapaaehtoisesti nuorten parissa ja järjesti maillaan intiaanileirejä 1950-luvulta lähtien. Valtaosa osanottajista oli nimenomaan ruotsinkielisiä.

Vuonna 1962 Gustafsson matkusti kolmeksi kuukaudeksi Yhdysvaltoihin vierailemaan intiaanien luona yli kahdessakymmenessä reservaatissa. Vuonna 1966 hän perusti Suomen Intiaaniliiton, jonka tehtävänä oli jakaa tietoutta intiaaneista, kutsua intiaaneja vierailulle Suomeen ja järjestää erilaista intiaaneihin liittyvää toimintaa kuten leirejä ja tanssiharjoituksia. Liitto julkaisi myös Savumerkki-nimistä lehteä. Gustafssonin Intiaaniliiton toiminnan huippuvuodet sijoittuivat vuosille 1970-72, jonka jälkeen toiminta hiipui uuden sukupolven ottaessa vastuun toiminnan kehittämisestä maassamme.

Seppo Haltsonen, joka tunnetaan paremmin nimellä Ukkoskarhu, alkoi voimakkaasti kehittää intiaanitoimintaa kuten intiaaniasusteiden ja -varusteiden valmistamista sekä leirien järjestämistä. Samaan aikaan Suomessa alkoi ilmestyä intiaaniaiheinen sarjakuvalehti Hopeanuoli, josta muodostui hyvin pian intiaanitoiminnan keskeisin foorumi maassamme. Sarjakuvien ohella vuosina 1976-85 ilmestyneessä lehdessä julkaistiin eri intiaaniheimojen ja päälliköiden esittelyjä sekä asusteiden, päähineiden, korujen, aseiden, asumusten ja muiden käsitöiden valmistusohjeita. Ukkoskarhu kirjoitti suurimman osan artikkeleista ja valmistusohjeista ja hän alkoi välittää intiaanivarusteiden valmistamiseen tarvittavia raaka-aineita. Hän myös kannusti lukijoita aktiivisuuteen ja omien harrastuspiirien perustamiseen. Hopeanuoli järjesti kesinä 1978-79 Ukkoskarhun johdolla lukijoille suunnatun intiaanileirin, ja Ukkoskarhu jatkoi tämän jälkeen leirien järjestämistä itse vuoteen 1985 saakka. 1980-luvun alkuvuosina järjestettiin myös kilpailevia intiaanileirejä. Hopeanuoli-lehden ilmestymisen aika oli ehdottomasti intiaanitoiminnan voimakkainta aikaa. Eri-ikäiset asianharrastajat eri puolilla Suomea organisoivat monenlaista toimintaa julkisista esiintymisistä yksityisiin leireihin. Hopeanuolen loputtua intiaanitoiminta koki takaiskun, koska enää ei ollut kaikkia harrastajia yhdistävää laajalevikkistä foorumia. Toiminta on jatkunut erilaisten ryhmien keskuudessa pienimuotoisempana.

Uudet tuulet

Vuoden 1982 Ukkoskarhun kesäleirillä kuusi nuorta osanottajaa perustivat oman "soturiseuransa" vastapainoksi lapsille ja nuorille suunnattujen leirien julkisuudelle ja kaupallisuudelle. Tarkoituksena oli kohdistaa toiminta intiaanikulttuureista vakavasti kiinnostuneille ja myös tarpeeksi vanhoille, jotta jokainen ottaisi vastuun omasta toiminnastaan ja aktiivisuudestaan. Ryhmä kasvoi voimakkaasti muutamassa vuodessa. Vaikka tavoitteena oli irtautua kaupallisista leireistä, toiminta oli hyvin samanlaista kuin Ukkoskarhun leireillä, joskin etnografinen tarkkuus tuli huomattavasti tärkeämmäksi niin esineiden valmistamisessa kuin muussakin toiminnassa.

Keskeisimpiä toimintamuotoja olivat perehtyminen intiaanien historiaan ja kulttuureihin, omien suljettujen leirien järjestäminen, perinteisten asusteiden, aseiden ja muiden tarvikkeiden valmistaminen sekä erilaisten aktiviteettien kehittäminen. Perinteisen intiaanitoiminnan lisäksi eräitä keskeisimpiä toimintamuotoja ovat olleet ns. "tussusota" ja intiaanimusiikki. Tussusota on Ukkoskarhun kehittämä peli, jossa taistellaan jousilla ja nuolilla, joiden pehmustettu kärki on valmistettu nahkatuposta ("tussusta"). Koska tussusota haluttiin pitää mahdollisimman spontaanina ja todentuntuisena, oli sääntöjä mahdollisimman vähän. Tärkeimmät säännöt ovat oikeastaan olleet jousen vahvuuden rajoittaminen sekä päähän ja kaulaan kohdistuneiden laukausten kieltäminen. Osa ryhmästä keskittyi enenevässä määrin intiaanien musiikin harjoittelemiseen ja powwow-kulttuuriin tutustumiseen.

Toimintansa alkuvuosina ryhmän jäsenet välttivät julkisia esiintymisiä ja toimintansa esittelemistä ulkopuolisille. 1980-luvun lopusta lähtien toimintaa on kuitenkin suunnattu myös ulospäin. Ryhmän jäsenet ovat mm. vierailleet partioleireillä, kouluissa ja erilaisissa tilaisuuksissa. Esiintymisten myötä ryhmälle tuli tarve saada yhtenäinen nimi ja 1990-luvun alusta se otti nimekseen Inkpaduta-klubi. Samaan aikaan Inkpadutan jäsenet solmivat kontakteja keskieurooppalaisiin alan harrastajiin ja yhteydenpito on jatkunut tiiviinä aina tähän päivään saakka. Suomalaisia on vieraillut lähes vuosittain Keski-Euroopassa jopa satoja tipi-telttoja ja tuhansia ihmisiä käsittävillä leireillä ja vuosien varrella keskieurooppalaisia on myös vieraillut Suomessa.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Pe 20.08.2010 00:47

Sen verran täsmennystä, ettei 1982 perustettu porukka sinänsä vältellyt toiminnan esittelyä laajemmalle yleisölle edes alkuvaiheessa. Jo porukan toisella leirillä, kevättalvella 1983 Kannuksessa, paikalla vieraili kaksi toimittajaa ja leiristä ilmestyi juttu paikallislehdessä. Saman vuoden keväällä Mäkelän leirillä oli mukana Helsingin Sanomien toimittaja ja tuloksena oli melko iso juttu Hesarissa. Ja vielä samana kesänä porukan vierailusta Padasjoen leirillä oli juttu Hopeanuolessa. Myös partioleireillä käytiin esiintymässä ja muuta vastaavaa esiintymistä oli, mitä kukin teki tahoillaan tai muutaman hengen porukassa. Näitä tilaisuuksia ei erityisesti haettu, vaan vastattiin myöntävästi kutsuihin ja ehdotuksiin.

myfriendstan
Viestit: 4
Liittynyt: Ti 06.07.2010 08:59

Viesti Kirjoittaja myfriendstan » Ke 01.09.2010 16:13

Thank you all. vielä jos valokuvia 70-luvun ekalta puolikkaalta löytyy Porvoon leireiltä niin laittakaa.

Vastaa Viestiin