Tässä olis oikein hyvä linkki lakhotan kielen opiskeluun. Sanat vielä selitettynä ja lausuttuna videolla.
http://vids.myspace.com/index.cfm?fusea ... =368797975
Lakhotan kieli
Hhmm...enpä osaa oikein vastata tuohon. Näitä " vanhoja partoja " jotka osaavat puhua "fluentisti" eli siis äidinkielenään "vanhaa lakotaa" ei varmaankaan monia enää ole, ehkä muutamista sadoista muutamiin tuhansiin. Nuorempaa polvea jotka osaavat puhua kohtuullisesti löytyy varmaan myöskin joitakin tuhansia. Dakhotan puhujia on luultavasti vähemmän. Wood Mountainissa (Kanadassa) säily Sitting Bulling porukasta osa, olen kuullut että näillä olisi nopeampi tempo puheessa.shamaani kirjoitti:Onkos tietoa kuinka paljon lakhotan puhujia löytyy? Entäpä dahcotah (?) osaajia? Kanadassa on aika vahva edustus santeita.
Sen pienen otoksen perusteella mitä näitä natiiveja on tullut tapailtua, uskaltaisiko kommentoida seuraavaa.
Nuorehkot lakotat eivät käytännössä puhu kieltä. Saattavat ymmärtää auttavasti, ja tiukan paikan tullen tuottavat lakotankielisiä rukouksia yms. Esim. Eagle Mountain Singersit aikanaan siinä ja tässä osasivat kääntää biisiensä sanat, mutta eivät olleet mitenkään fluentteja. Noi veijarit asui Pine Ridgessä, mutta olivat sissetoneja. Tosin dokatessa "koda" oli tiiviissä käytössä, tyyliin: "Hei, koda, otetaanko vielä yhdet paukut?"
Lakotojen nyky-powwow-musiikissa on erittäin paljon biisejä missä on lakotankieliset sanat. Se varmaan osaltaan pitää kieltä omalla tavallaan hengissä. Esim. cheyenneillä ja croweilla paljon vähemmän sanabiisejä.
Croweista muuten sen verran että ainakin reservaatissaan vanhempi väki keskusteli keskenään crowiksi varsin luontevasti. Oltiin jonkunlaisessa "turisti-infossa" juttelemassa yhden vanhan crow-äijän kanssa siitä mitä Crow Native Days'eissä tehtäis, kun paikalle tuli joku täti. Ne siinä itsestään selvästi jutteli crowiksi jotain, kunnes sitten jatkettiin meidän kanssa englanniksi.
Nuorehkot lakotat eivät käytännössä puhu kieltä. Saattavat ymmärtää auttavasti, ja tiukan paikan tullen tuottavat lakotankielisiä rukouksia yms. Esim. Eagle Mountain Singersit aikanaan siinä ja tässä osasivat kääntää biisiensä sanat, mutta eivät olleet mitenkään fluentteja. Noi veijarit asui Pine Ridgessä, mutta olivat sissetoneja. Tosin dokatessa "koda" oli tiiviissä käytössä, tyyliin: "Hei, koda, otetaanko vielä yhdet paukut?"
Lakotojen nyky-powwow-musiikissa on erittäin paljon biisejä missä on lakotankieliset sanat. Se varmaan osaltaan pitää kieltä omalla tavallaan hengissä. Esim. cheyenneillä ja croweilla paljon vähemmän sanabiisejä.
Croweista muuten sen verran että ainakin reservaatissaan vanhempi väki keskusteli keskenään crowiksi varsin luontevasti. Oltiin jonkunlaisessa "turisti-infossa" juttelemassa yhden vanhan crow-äijän kanssa siitä mitä Crow Native Days'eissä tehtäis, kun paikalle tuli joku täti. Ne siinä itsestään selvästi jutteli crowiksi jotain, kunnes sitten jatkettiin meidän kanssa englanniksi.
Kyllä tossa varmaan on paljon totta mitä sanoit. Tässä taannoin etsittiin teini-ikäistä henkilöa reservaatista joka osaisi lakotan kielen siis fluent-speakeriä (oppikirjaa varten). Ei löytynyt muuta kuin yksi nuori tyttö joka oli "semi-fluent", siis joka osasi kieltä " kohtuullisesti ". Mainittakoon vielä että tyttö oli puoliverinen.
Kerran yksi lakotan opiskelija, (nykyään tunnettu lingvisti noissa piireissä, varmaan yksi parhaista mitä löytyy), paineli Pine Ridgeen opiskelemaan lisää kieltä. Hän oli itse tuohon aikaan jo semi-fluent. Sattui niin että ensimmäisenä vastaan tuli joku nuoriso joukko ja meinasivat vetää pataan tuota opiskelijaa, kunnes hän alkoi puhua lakotaa pojille. Tämä hämmästytti nuorison jotka jäivät monttu auki katsomaan outoa tulijaa ymmärtämättä mitä sanottiin mutta tiesivät sen verran että siinä se valkonen ukko puhuu sujuvasti meiän kieltä, eikä me ymmärretä sitä. Joku haki sitten lopulta jonkun " vanhuksen " paikalle ja jo alkoi juttu luistaa ja tilanne raukesi.
Ps. toi on varmasti ollut mukavaa kuultavaa toi crow-kieli. Noitakaan puhujia ei varmaan enää kovin montaa ole.
Kerran yksi lakotan opiskelija, (nykyään tunnettu lingvisti noissa piireissä, varmaan yksi parhaista mitä löytyy), paineli Pine Ridgeen opiskelemaan lisää kieltä. Hän oli itse tuohon aikaan jo semi-fluent. Sattui niin että ensimmäisenä vastaan tuli joku nuoriso joukko ja meinasivat vetää pataan tuota opiskelijaa, kunnes hän alkoi puhua lakotaa pojille. Tämä hämmästytti nuorison jotka jäivät monttu auki katsomaan outoa tulijaa ymmärtämättä mitä sanottiin mutta tiesivät sen verran että siinä se valkonen ukko puhuu sujuvasti meiän kieltä, eikä me ymmärretä sitä. Joku haki sitten lopulta jonkun " vanhuksen " paikalle ja jo alkoi juttu luistaa ja tilanne raukesi.
Ps. toi on varmasti ollut mukavaa kuultavaa toi crow-kieli. Noitakaan puhujia ei varmaan enää kovin montaa ole.
Muutama mielenkiintoinen juttu löytyi pienellä selailulla:
1990 laskenta 15335 dakota-kielien puhujaa. Tossa mukana nakota-assiniboinit ja stoneyt. Lakota -dakota-osaajat eivät enää ymmärrä nakotaa. Lakotan osuus arvioitu koko porukasta kuuteen tuhanteen.
Lake Traversen sisseton-wahpeton reservaatin 4000:sta 9% fluent-speakkereita, kaikki yli 55 vuotiaita.
Maininta löytyi noista kanadan reservaateista että kieli olisi hieman yleisemmin osattu niissä.
Juttua löytyi mukavasti näistä kielten säilymisprojekteista, esim. tuolta Lake Traversesta. Samoin miami-kielen elvytyksestä. P-amerikan 155 intiaanikielestä 135 on vaarassa hävitä.
1990 laskenta 15335 dakota-kielien puhujaa. Tossa mukana nakota-assiniboinit ja stoneyt. Lakota -dakota-osaajat eivät enää ymmärrä nakotaa. Lakotan osuus arvioitu koko porukasta kuuteen tuhanteen.
Lake Traversen sisseton-wahpeton reservaatin 4000:sta 9% fluent-speakkereita, kaikki yli 55 vuotiaita.
Maininta löytyi noista kanadan reservaateista että kieli olisi hieman yleisemmin osattu niissä.
Juttua löytyi mukavasti näistä kielten säilymisprojekteista, esim. tuolta Lake Traversesta. Samoin miami-kielen elvytyksestä. P-amerikan 155 intiaanikielestä 135 on vaarassa hävitä.
-
Simo Hankaniemi
- Viestit: 957
- Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43
Camp Yellow Thunderissa (Black Hillsin alueella) 1985 noin kymmenvuotiaat pojat tuntuivat osaavan sujuvasti lakotaa. Mutta siitähän on jo neljännesvuosisata.
Pienet kielet eivät säily, ellei niillä ole käyttöä arkielämässä ja ellei niitä puhuta työpaikoilla. Kieltä ei voida ylläpitää siten, että sitä opetetaan koulussa tunti viikossa. Paljon Pohjois-Amerikan intiaanikieliä suuremmatkin kielet, joilla on miljoonia puhujia, ovat vaarassa jäädä maailman muutaman valtakielen jalkoihin pitkässä syöksyssä. Ranskalaisetkin ovat huolissaan kielensä säilymisestä.
Pienet kielet eivät säily, ellei niillä ole käyttöä arkielämässä ja ellei niitä puhuta työpaikoilla. Kieltä ei voida ylläpitää siten, että sitä opetetaan koulussa tunti viikossa. Paljon Pohjois-Amerikan intiaanikieliä suuremmatkin kielet, joilla on miljoonia puhujia, ovat vaarassa jäädä maailman muutaman valtakielen jalkoihin pitkässä syöksyssä. Ranskalaisetkin ovat huolissaan kielensä säilymisestä.