Cedar Couleelta Last Stand Hillille

[Jari Teilas]

Mikä oli Custerin viiden komppanian reitti Cedar Couleelta Last Stand Hillille?

Se tiedetään varmuudella, että Custer eteni komppanioidensa (F, E, I, C ja L) kanssa alas Cedar Couleelta ja ylitti Medicine Tail Couleen noin puolentoista mailin päästä joelta (tässä vaiheessa trumpetisti John Martin oli jo lähetetty viimeiseksi jäänyt viesti mukanaan tavoittamaan kapteeni Benteenin komppanioita). Muuta ei oikein varmuudella tiedetä, sillä kertojia ei jälkipolville tästä porukasta jäänyt ainuttakaan.

Naputtelen pikkuhiljaa omaa näkemystäni siitä, mitä mahdollisesta tämän jälkeen tapahtui.
Juttu tarvitsee myös jonkunlaisen kartan tai ilmakuvan alueesta, jotta asia hoituisi, joten pistän tähän osaan mukaan myös sellaisen.

Rakennan teoriaani niin, ettei Custer vielä tässä vaiheessa jakanut komppanioitaan kahteen siipeen vaan lähetti yhden tai kaksi komppaniaa alas pitkin Medicine Tail Couleeta kohti Ford B:tä.
Matkallaan kohti Benteenin komppanioita Martin tapasi Boston Custerin, joka oli omin päin irtaantunut kuormastosta ja paineli tuli perseensä alla ”pitämään hauskaa” veljestensä kanssa kun intiaaneja jahdattaisiin. Nuorukaiset kohtasivat luultavasti pian sen jälkeen kun Martin oli lähtenyt viemään viestiään.
Boston nappasi velipoikansa kiinni luultavasti Medicine Tail Couleella ja antoi ensikäden tietoa Benteenin sijainnista. Boston oli aikaisemmin nähnyt Benteenin lähellä rämeikköä ja hänen on täytynyt kertoa se Custerille, että Benteen ei enää miehineen tavoitellut vasemmalla laaksoissa mahdollisesti lymyäviä intiaaneja vaan seurasi jo Custerin reittiä. Nyt Custerin on täytynyt käsittää, että Benteen saavuttaisi hänet alle tunnin sisällä, sillä trumpetisti Martin saavuttaisi Benteenin alle puolessa tunnissa ja päätti jäädä odottamaan(Benteen ei milloinkaan tullut heidän avukseen. Hän selvästi jarrutteli ja jäi auttamaan Reno Hillillä olevia Renon miehiä)!

Reno oli tässä vaiheessa kosketuksessa jo vihollisen kanssa. Custerin on täytynyt pelata aikaa Renon kustannuksella tässä vaiheessa. Hän päätti lähettää yhden tai kaksi komppaniaa alas Ford B:lle tutkimaan virran ylityskohtaa (on mahdollista, että hän itse ratsasti kärjessä ja haavoittui jo tuolloin) ja hyökkäisi Benteenin kanssa yhdessä intiaanien selustasta.

(Jotkut tutkijat väittävät, että Custerin perimmäinen syy tässä vaiheessa edetä virtaa pitkin pohjoiseen oli vangita naiset ja lapset, jotka pakenivat kohti pohjoista. Jos tämä todellakin oli ensisijainen syy, 45 minuutista, jotka Custer odotti Benteetä ei ole olemassa luultavasti ainoatakaan todistetta, että hän olisi jahdannut ketään.)
Custer eteni kohti Luce Ridgeä, luultavasti ajatellen havaitsevansa Benteenin saapumisen sieltä paremmin.

…jatkuu

Jari

[Jari Teilas]

On myös mahdollista (ja tämä vaihtoehto sopii minulle paremmin), että saavuttaessaan Luce Ridgen, Custerilla oli mukanaan vielä kaikki viisi komppaniaansa ja päätti jäädä sinne odottamaan Benteeniä. Mahdollisesti hän päätti vetää intiaanien huomion itseensä (pois Renon kimpusta) ja laskeutua alas Ford B:lle. Luultavasti Custer viestitti Luce Ridgeltä trumpettisingnaalein olinpaikkaansa Renolle ja Benteenille (mm. Curley, joka oli luultavasti tuolloin vielä lähistöllä kuuli äänet, kuten myös Mrs. Spotted Horn Bull).
Minuutit kuluivat ja mitään ei tapahtunut. Sitten oletetaan, että pieni joukko intiaaneja ilmestyi läheiselle nyppylälle ratsastaen kohti Custerin joukkoja. Nyt tilanne näytti selvästi uhkaavalta, joten jotakin oli tehtävän ja aika Renon kannalta lähti juoksemaan karkuun.

Uskon, että Custer eteni LR:ltä vielä viisi komppaniaa mukanaan kohti Nye-Cartwright Ridgeä (monet intiaanit kertoivat myöhemmin, että he näkivät Custerin saapuvan idästä. Lone Bear, Light, Hollow Horn Bear ja Kate Bighead kertoivat, että Custer marssi viisi komppaniaa mukanaan kohti rinnettä joka vietti lähelle Nye-Cartwright Ridgeä)

Tämä (Nye-Cartwright Ridge) on saattanut olla hyvinkin se paikka, jossa Custer jakoi komppaniansa kahteen siipeen. Hän lähetti kapteeni George Yatesin E-komppanian (mahdollisesti myös F-kommanian) alas Ford B:lle, jääden itse (voi olla että Custer ratsasti myös virralle ja haavoittui siellä) kapteeni Keoghin oikean siiven kanssa (C,I ja L-komppaniat) Nye-Cartwright Ridgelle seuraamaan tilanteen kehittymistä.
Seuraavaksi Ford B:lle, jossa ei kovaa taistelua luultavastikäyty, mutta joka oli taatusti vedenjakaja seuraaville tapahtumille…

jatkuu..

Jari

[Jari Teilas]

Lähettikö Custer kaksi komppaniaa täältä Medicine Tail Couleen suulle, alas joelle?
Luutnantti Edgerly todisti ”Reno-oikeudenkäynnissä”, että Custer jakoi komppaniansa kahteen siipeen. Vasenta johti kapteeni Yates ja oikeaa kapteeni Keogh. Custer itse johti koko konkkaronkkaa ja kulkien Keoghen oikean siiven mukana. Päivänselvää oli, että mukana tulivat myös Tom Custer ja lankomies James Calhoun.
Keogh jäi oikean siipensä kanssa odottamaan Nye-Carwritgh Ridgelle, mutta epäselvää on ketkä laskeutuivat alas Ford B:lle. Laskeutuiko Yates kahden komppaniansa (F ja E) kanssa alas? Jäikö hän itse puoleenväliin rinnettä reserviin ja lähetti luutnantti Smithin E-komppanian kanssa tutkimaan virran ylityskohtaa?

He Dog muisteli myöhemmin, että ”Custer” laskeutui miehineen lähelle virtaa, noin 600 jalan päähän rantatöyräältä. Flying By kertoi, että osa miehistä jatkoi etenemistään virralle, selvästi tarkoituksenaan ylittää se ja hyökätä kylään. Tall Bull sanoi, että sotilaat tulivat aivan joenpenkereelle, lähelle Ford B:tä. Grinnell kertoi kirjassaan ”The Fighting Cheyennes”, että sotilaat laskeutuivat kohti kahlaamoa (Ford B), jonka vastarannalla noin kymmenkunta soturia odotti heitä piilossa. Hetkeä ennen kuin he saavuttivat kahlaamon, sotilaat laskeutuivat ratsuiltaan (gray horse troops) ja heidän perässään saapuva komppania pysähtyi ja myös nämä miehet laskeutuivat ratsuiltaan. Sitten intiaanit avasivat tulen piiloistaan…

Jos Yates/Custer? olisi laskeutunut virralle kahden komppanian voimin, he olisivat saattaneet onnistua virran ylityksessä miesylivoimin turvin. (kerrotaan että sotilaita vastassa tuolloin oli vain kourallinen intiaaneja tulittaen heitä piilosta) Toisaalta yhdellä tai kahdella komppanialla hyökkääminen vihollisen kimppuun tuntuu oudolta.

Se mitä Medicine Tail Couleen suulla Ford B:llä tapahtui on minulle edelleen mysteeri. Jos homma oli sotilaiden osalta tutkia pelkästään hyvä joenylityspaikka, ei siihen minusta olisi yhtä tai kahta komppaniaa tarvittu. Mitch Boyer olisi luultavasti hoitanut homman muutaman ukkonsa kanssa.
Jos taas Custer laskeutui itse alas virralle ja haavoittui siellä, pakka on mennyt uusiksi.
Mitä sitten tapahtui? Kun intiaanit avasivat tulen kahlaamon vastarannalta, sotilaiden eteneminen tyssäsi. (Ei ole myöskään olemassa todisteita, että kuolleita sotilaita olisi jätetty kahlaamolle. Mahdollisesti haavoittunut Custer on otettu mukaan vasemman siiven vetäytyessä Ford B:ltä. Jos hän haavoittui kahlaamolla, kuten uskon, teoriaani tukee se, että hän kuoli Last Standilla ennen veljeään, eikä näin ollen joutunut silvotuksi. Tom joutui. Ehkäpä siksi, että oli yksilöllisesti pukeutunut ja johti taistelua.)

He Dog kuvaili myöhemmin, että taistelu Medicine Tail Couleen suulla oli vähäistä. Siellä ammuttiin vain muutaman kerran (monet intiaanit vahvistivat tämän väitteen).
Luultavasti kymmenkunta soturia onnistui pysäyttämään yhden / kahden komppanian etenemisen virralla.
Tässä vaiheessa homma lässähti perseelleen ratsuväen kannalta. Kun Nye-Carwritgh Ridgelle havaittiin alhaalla kahlaamolla alkanut taistelu ja sotilaiden vetäytyminen, sieltä ammuttiin ensimmäiset yhteislaukaukset, jotta kapteeni Benteen, jota edelleen odoteltiin paikantaisi Custerin olinpaikan.
Koska Nye-Carwritgh Ridgellä ei taisteltu, mutta löydettiin vuosia myöhemmin valtava läjä armeijan käyttämiä hylsyjä, homma oli sitä myöten selvä. Ei siis ollut epäilystäkään, etteikö Nye-Carwritgh Ridgeltä olisi ammuttu yhteislaukauksia.
TÄMÄ OLI VIRHE! Sillä nyt siouxit ja cheyennet ”kiinnostuivat” todenteolla pakenevasta ratsuväkiosastosta.
Grinnell kirjoitti, että ensimmäisen yhteislaukauksen jälkeen suuri joukko sotureita karautti Custerin perään. Jopa monet niistä sotureista, jotka olivat Renon perässä, kääntyivät kohti pohjoista, uuden ”vaaran" uhatessa heitä.
Foolish Elk kertoi, että suuri joukko sotureita ylitti virran ja painatteli Custerin perään.

Seuraavaksi: Minne kapteeni Yatesin vasen siipi vetäytyi?

…jatkuu

Jari

[Jari Teilas]

Kapteeni Yatesin vasen siipi kohtasi ensin vain pientä vastarintaa, mutta muutamien minuuttien jälkeen he saivat valtavan soturijoukon peräänsä. ”Epäluotettava” Curley, joka pakeni vastakkaiseen suuntaan kuvaili myöhemmin, että heitä (Yatesin komppaniaa) ajettiin takaa kuin villihevoslaumaa.

On olemassa useita versioita siitä kuinka Custerin vasen siipi eteni kohti Last Stand Hilliä. Gregory F. Michno ”Lakota Noon -kirjassaan” antaa ymmärtää, että Yates miehineen vetäytyi takaisin Nye-Cartwright Ridgelle. Hänen väitteensä perustuu intiaanien kertomuksiin. Michnon mukaan Standing Bear, Tall Bull, Waterman, Two Moon, American Horse, Ice, Soldier Wolf ja Shave Elk kaikki kertoivat, että Yatesin komppania työnnettiin takaisin kukkulalle. MUTTA MILLE KUKKULALLE?

Michno kirjassaan kertoo, että molemmat siivet olivat mukana kun Custer ylitti Deep Couleen. Michnon väite kirjassa perustuu Standin Bearin lausuntoon, jossa tämä soturi kertoi, että näki kuinka koko sotajoukko eteni Nye-Cartwright Ridgeltä kohti Calhoun Hilliä.
Standing Bearin lausunto muuttuu kuitenkin jonkin verran Hammerin ”Custer’ in -76 –kirjassa”, jossa hän kertoi, että osa (mahdollisesti Yatesin komppaniat) sotilaista yhdistyi ja taisteli lopussa suurena joukkona.
Tämä antaisi ymmärtää, että vasen siipi olisi edennyt jonkin aikaa jokea myötäillen, oikean siiven vetäytyessä kohti pohjoista Nye-Cartwright Ridgeltä. Standing Bearin lausuntoa ei kuitenkaan kannata täysin hyllyttää, sillä on hyvin mahdollista, että vasen siipi on yhtynyt oikeaan Nye-Cartwright Ridgellä.

Toinen malli, johon minä usko on, että vasen siipi pakeni kohti pohjoista myötäillen ensin jokea kaartaen kohti Finley markeria (tätä paikkaa ei mainita ilmakuvassa, mutta se sijaitsee Calhoun Hillin alapuolella), jossa yhdistyi oikeaan siipeen. Tämän jälkeen molemmat siivet ylittivät Deep Couleen ja etenivät kohti Calhoun Hilliä. Tätä vaihtoehtoa tukee myös vuonna 1994 alueelta tehdyt löydöt (hylsyt, luut, vaatekappaleet ym). Tämän lisäksi Two Eagle, Lone Bear, Lights, Hollow Horn Bear ja ainakin Julia Face kertoivat myöhemmin, että soturit ajoivat sinitakit (vasen siipi) joelta takaisin kukkulalle, joka on Calhoun Hillin alapuolella (ei siis heidän mukaansa Nye-Carwrigth Ridgelle). He kuvailivat myös, että oikea siipi eteni Nye-…. kohtiCalhoun Hilliä, jossa he yhtyivät vasempaan siipeen.

Kolmas vaihtoehto on, että vasen ja oikea siipi eivät missään vaiheessa enää yhdistyneet, vaan taistelivat hajanaisina yksikköinä vetäytyen kuka mitenkin kohti viimeistä kukkulaa…

Yhdistyivätkö Custerin vasen ja oikea siipisi milloinkaan? Entä mitä sitten tapahtui…
…jatkuu

Jari

[Jari Teilas]

Joissakin intiaanien kertomuksissa viitataan siihen, että osa vasenta siipeä erkani Custerin joukoista (Johtiko Custer joukkojaan enää tässä vaiheessa? Tom Custer saatoi tässä vaiheessa olla jo puikoissa) ja osa siitä eteni pitkin Greasy Grass Ridgeä, ylitti Deep Ravinen ja levittäytyi taistelemaan linjassa Deep Ravinelta Last Stand Hillille.
On mahdollista, että E, F ja miehiä C ja I –komppaniasta seurasi Custeria Last Stand Hillille. Loput C, I ja L – komppanioista levittäytyivät pitkin Battle Ridgeä ja kaatuivat siellä (Keogh & Calhoun).
Kun ”seiskan” rippeet tavoittivat Last Stand Hillin, mahdollisesti kaksi komppaniaa teki laajan kaarroksen lähelle Cemetery Ridgeä, mutta joutui vetäytymään taistellen takaisin kohti Last Stand Hilliä (tästä kerrotaan intiaanien taistelukuvauksissa).
Taistelun loppuvaiheessa joitakin miehiä pakeni Last Stand Hilliltä mystiseen Deep Ravineen.
Two Eagles, Lone Bear, Lights ja Hollow Horn Bear kertoivat, että taistelun loppu vaiheessa joukko sotilaita jätti Last Stand Hillin ja pakenivat kohti Deep Ravinea. Sotureiden mukaan useat miehistä kuolivat taistellen linjassa, mutta joitakin Custerin miehiä pakeni jalan Deep Ravineen, jonne heidät lopulta surmattiin.

Kun ruumiit haudattiin taistelukentälle, kerrottiin että 28 Custerin ratsusotilasta olisi haudattu Deep Ravineen. Näitä ruumiita ei ole vieläkään löydetty lukuisista kaivauksista huolimatta…

Kapteeni Thomas Weir teki oma-aloitteisen yrityksen D-komppaniansa kanssa Custerin joukkojen auttamiseksi ja ratsasti Reno Hilliltä apuun. He pääsivät aina eräälle korkeimmista kukkuloista, joka myöhemmin sai nimekseen Weir Point, josta tarkkailivat hetken tilannetta noin kello 17.00. Tuolloin he kuulivat yhteislaukausta muistuttavan äänen ja erottivat valtavan intiaanijoukon Calhoun Hilliltä Last Stand Hillille. Maa siellä näytti sotureiden paljoudesta aivan kuin se olisi kulottunut.
He eivät nähneet vilaustakaan Custerista ja olettivat hänen paenneen pohjoiseen. Sitten komppanian oli otettava hatkat Weir Pointilta, sillä joukko sotureita yllätti heidät.

Viimeinen yhteislaukaus ammuttiin Last Stand Hilliltl noin 17.00. Arviolta 17.45 – 18.00 viimeiset sotilaat kuolivat Last Stand Hillillä. Tämän jälkeen naiset, ja lapset täydensivät sotureiden työn. Taistelu Little Bighornilla oli päättynyt.
Majuri Renon kiirastuli oli vasta alkamassa...

Jari
PS. Tämä siis on pitkälti minun näkemykseni taistelun kulusta