Kansantarinoita LBH:sta

[Jari Teilas]

Seuraavassa kansantarinoita miehistä, jotka väittivät säilyttäneensä ”päänahkansa, tai jotakin muuta outoa, mitä heille tapahtui” LBH:n taistelussa.

Jokainen päättäköön kohdallaan uskooko mihinkään näistä stooreista …

Ensimmäinen tarina:

Meille on kerrottu, että tiedustelija Mitch Boyer/Bouyer kuoli Custerin mukana Little Bighornissa.
Vuonna 1952 E.E. McVey julkaisi kirjan ”The Crow Scout Who Killed Custer”, jossa kirjoitti että Mitch Boyer surmasi Custerin taistelun alkuvaiheessa, ymmärtäessään että ”seiska” oli tuhoon tuomittu. Kertomus perustui intiaanien todistukseen, mutta alkuperäistä lähdettä ei tunneta.

Toinen mielenkiintoinen väite tulee Dr. Thomas Marquisilta ”Custer On The Little Bighorn” kirjasessa, jossa hän kertoi vanhan arapaho-intiaanin kertoneen hänelle, että Boyer oli erään sotilaan kanssa, jolla oli mukanaan torvi onnistunut paeta taistelun loppuvaiheessa Last Stand Hilliltä sioux ja cheyenne –ketjun läpi. Miehet onnistuivat ylittämään joki ja piiloutuivat pensaiden kätköön. vanha arsapaho jatkoi, että siouxit ja cheyennet soturit löysivät karkulaiset ja tappoivat molemmat.

Kolmannessa kansantarinassa Goes Aheadin vaimo Pretty Shield kertoi, että Custer ja Boyer kuolivat taistelun alkuvaiheessa laskeutuessaan Medicine Tail Couleeta Ford B:lle.
Jari

[Jari Teilas]

Joe Belongerin tapaus.

Belongerin sukuhistorian mukaan Joe Belonger saapui Last Stand Hillille vuorokautta Custeria myöhemmin. Tarinan mukaan hän kuului Custerin ”seiskaan”, mutta koska hevosia ja muuleja ei riittänyt jokaiselle innokkaalle, Joe jäi joukoista! Joten, vanha kunnon Joe myöhästyi taistelusta päivällä, koska tuli paikalle lampsimalla!

Belongerien sukutarinan mukaan Joe, joka tiesi ”sen oikean version taistelusta” kertoi, että hän oli kuullut sadoilta intiaanilapsilta kuka lopulta oli surmannut Custerin, mutta rehtinä veikkona oli kertonut salaisuuden vain muutamille lähimmille sukulaisilleen!

Belongerien sukutarina kertoo, että Sitting Bull tiesi Custerin olevan tulossa ja odotti sotureineen ratsuväen saapumista.
Joe kertoi myös, että hän oli itse vangittuna jonkin aikaa.

Joe Belonger, joka kuoli Seattlessa, Washingtonissa 1933 leuhki olleensa hyvin läheinen ystävä Sitting Bullin lisäksi myös Geronimon, Cochisen, Wild Bill Hickockin ja Buffalo Bill Codyn kanssa!

Jari

[Jari Teilas]

George Benjaminin tapaus

George Benjamin väitti olleensa ainoa valkoihoinen, joka selvisi hengissä Last Stand Hilliltä. Oman kertomansa mukaan hän oli viimeinen 17 sotilaasta, jotka taistelivat viimeisellä kukkulalla ennen kuin intiaanit talloivat heidät jalkoihinsa.

Benjamin haavoittui päähän osuneesta kuulasta, jäi henkiin ja vangittiin. Eikä tässä vielä kaikki. Omien sanojensa mukaan häntä kidutettiin karmealla tavalla kolme vuorokautta. Mutta lopulta itse Buffalo Bill Cody tuli ja pelasti hänet!!!

Bill Cody kehittikin omaan Villin Lännen showhuunsa (mahtava taivutus!) tarinan, jossa saapuu Last Stand Hillille liian myöhään pelastaakseen Custerin ”villien” kynsistä. Codyn malli onkin hyvin tyypillinen tarina näiden ”ainoiden eloonjääneiden” kertomuksissa.

Valitettavasti Bill Cody ei maininnut esityksissään sanallakaan Benjaminin nimeä, kuten ei myöskään ainoassakaan miehistöluettelossa (tiedustelijat, siviilit, sotilaat) mainita George Benjaminista halaistua sanaa...

Jari

[Jari Teilas]

Bill Gardnerin tapaus (Tää on hyvä)

Arizona Bill Gardner väitti saapuneensa Sitting Bullin leiriin pukeutuneena ”Kanadan-intiaanin” valepukuun ja urkkineensa kahdenkeskeisessä ”pow-wowssa” Sitting Bullilta tämän sotureiden lukumäärän Little Bighornilla.

Sitten Arizona Bill häippäsi SB:n leiristä tuli perseensä alla ja ratsasti kertomaan Custerille tietonsa. MUTTA omien sanojensa mukaan Custerpa uhkasikin Billiä oikeudella tämän vehkeilystä Sitting Bullin kanssa!

Noh, missään ”rostereissa” eikä muuallakaan mainita halaistuakaan sanaa siitä, että Arizona Bill olisi ollut ”seiskan” listoilla!

Jari

[Jari Teilas]

Jack Cleybournen tarina

Jack Cleybourne väitti, että intiaanit olivart vanginneet hänet vuonna 1866 ja antaneet hänelle nimen Chialla.

Hän kertoi, että oli todistamassa verilöylyä Washitassa.

Oman kertomuksensa mukaan hän oli myös vangittuna intiaanileirissä Little Bighornilla Custerin hyökätessä. Cleybourne väitti, että hänet oli pakotettu seuraamaan ratsuväen tuhoa, mutta hänen onnistui paeta melskeen keskellä.

Jari

[Jari Teilas]

Calamity Janen tapaus

Mitä olisi Last Stand -myytit ilman Martha Jane Canaryn ”the one and only Calamity Janen” pajuköysi lasetteluja? EI MITÄÄN...

Jane nimittäin kirjoitti "pokkana" kirjeen tyttärelleen, jossa kertoi että saapui ensimmäisenä Little Bighornin taistelukentälle ja näki, ei pelkästään ”mestatut ” Custerin sotilaat, vaan myös löysi punanahkojen pahoin silpoman ”Uncle Cy’n” . Jane kirjoitti kirjeessä, että oli omin käsin kaivanut haudan ”setäraukalle” ja haudannut hänet siihen.
Hän päätti kirjeensä tyttärelle sanoihin: ”Goodnight dear till next time.”

Jari

[Jari Teilas]

Henry L. Bennerin tapaus

Benner väitti vuonna 1902, että hän onnistui pakenemaan varmalta kuolemalta ratsastamalla intiaanien ketjun läpi allaan kenraali Custerin varahevonen, mikä tietenkin oli nopeampi kuin yksikään intiaanien poneista.

Benner, joka omien sanojensa mukaan oli Custerin tiedustelija lupautui lähteä etsimään majuri Renoa ja tämän miehiä (jotka olivat Bennerin mukaan jossakin 65 mailin päässä!!!)vähän ennen taistelun alkua.

Bennerin kertoman mukaan ”seiska” joutui väijytykseen erittäin kapeassa kanjonissa ja tapettiin sinne!

Bennet teki epätoivoisen 150 mailin ratsastuksen kiertäessään intiaanien selustaan etsiessään Renoa. Kolmen päivän kuluttua hän kuitenkin palasi tyhjin käsin auttamaan haavoittuneita.

Billy Boutwellin tapaus

Tämä entinen konfederaation sotilas kertoi kuinka hän sattumalta muutamien kullankaivajaystäviensä kanssa joutui yllättäen todistamaan kuinka punanahat surmasivat kaikki Custerin miehet väijytyksestä erääseen kapeaan kanjoniin.

Kaikki Boutwellin kullankaivajaystävät tietenkin kuolivat kahakassa. Hän itse haavoittui vaikeasti, mutta onnistui lopulta pakenemaan ja eräs uudisraivaajaperhe fiksasi hänet pelikuntoon.

Kuten voi hyvin huomata, molempien sankarien, niin Bennerin kuin Boutwellin kertomukset ovat täyttä puppua. Molemmat miehet kuvasivat ”seiskan” joutuneen väijytykseen kapeassa kanjonissa. Kavereilla ei ollut hajuakaan alueen maastossa, jossa ratsuväki kaatui!

Jari

[Jari Teilas]

Willard J. Carlylen tapaus

Vuonna 1926 Carlyle kirjoitti kirjeen Elizabeth Custerille, jossa kertoi muun muassa. ”Olen viimeinen elossa oleva valkoihoinen, joka näki taistelun. Intiaanit yrittivät lassota Custerin ja ottaa hänet elävänä. En oikein nähnyt selvästi mitä oli tekeillä, joten kapusin läheiselle kukkulalle, josta pystyin näkemään koko taistelupaikan. Kenraali Custer seisoi yksin kaatuneitten miestensä keskellä intiaanien piirittämänä.
Yksi nopea sapelin pyyhkäisy ja punanahan kallo halkesi kahtia. Yksi revolverin laukaus ja punanahka sai kuulan silmien väliinsä. Sitten kenraali kaatui luoti rinnassaan viimeisenä ratsuväen urhoista.”

Willard J. Carlyle päätti kirjeensä Elizabeth Custerille sanoihin ”Kun joskus saavun New Yorkiin, toivoisin voivani keskustella kanssanne.”

Kerrotaan että Willard J. Carlyle omisti Carlyle Chemical Companyn, Bostonissa, mutta mitkään lähteet eivät kerro mitä kemikaaleja he valmistivat.

Jari

[Jari Teilas]

S.B. Clarkin tapaus

Clarkin tarina on aivan uskomaton!
Hän nimittäin väitti vieneensä kenraali Custerin viimeisen viestin kenraali Crookille.
Crookilla oli kuitenkin NIIN kiire kalaan, ettei hänellä ollut aikaa syventyä kuriirin tuomaan viestiin!

Sanomattakin on selvää, ettei ainoassakaan kesän -76 sotaretkeen osallistuneitten nimiluetteloissa mainita sanallakaan S.B. Clarkia.

Jari

[Jari Teilas]

J.B. Gunterin tapaus

J.B:llä oli vaikutusvaltaisia kavereita(Kid Carson, George A. Custer ja Buffalo Bill Cody), jotka kaikki käyttivät hänestä "Billy the Kid -nimeä"!

Jotakin outoa J.B:n tarinassa on, sillä Carson kuoli 1868, Custer 1876 ja lempinimensä Billy the Kid, William Bonney lanseerasi vasta 1880 paikkeilla.

J.B. kertoi, että haavoittui LBH:lla 14 kertaa. Hänen onnistui paeta Last Stand Hilliltä töhrimällä hiuksensa verellä, sillä hänen mukaansa siouxit skalpeerasivat ainoastaan tummahiuksisia. Niinpä J.B. kökötti valekuolleena kunnes inkkarit jättivät Last Stand Hillin, minkä jälkeen J.B. nilkutti haavoittuneena turvaan.

"Billy the Kid" katosi kyllä nopeasti LBH:n historiasta.

Jari

[Jari Teilas]

Charles Haywardin tapaus

New Jerseyläinen farmari Charles Hayward kertoi, ettei pelkästään onnistunut pakenemaan varmalta kuolemalta Last Stand Hilliltä intiaanien käsistä, vaan teki sen ratsastamalla inkkareiden ketjun läpi kapteeni Myles Keoghin ratsun Comanchen selässä. Kaiken lisäksi oman kertomuksensa mukaan hän onnistui ottaa mukaansa komppanialle kuuluneen taistelulipun.

Sotakirves kalahti kuitenkin Charles-paran takaraivoon, josta seurauksena putoaminen Comanchen selästä ja muistinmenetys!

Intiaanit vangitsivat hänet ja pitivät Haywardia vankinaan aina vuoteen 1900, jolloin Charlesin muisti yllättäen palasi ja hän tietenkin pakeni, kaiken lisäksi komppanianlippu mukanaan!

Charles Hayward anoi eläkettä armeijalta ja ”New York Times” julkaisi hänen ”ällistyttävän” tarinansa vuonna 1923.

Charles Hayward ei saanut koskaan nauttia armeijan eläkettä, ja sanomattakin on selvää, ettei hänen nimeään nähty millään muulla listalla, kuin ”Last Stand Hilliltä elävänä selvinneiden valehtelijoiden pitkällä nimilistalla”!

Jari

[Jari Teilas]

Alfred Chapmanin tarina

Alfred Chapman väitti olevansa kenraali Custerin päätiedustelija. Oman kertomuksensa mukaan intiaanit vangitsivat hänet tämän ollessa metsästämässä vuorilampaita.
Chapman oli punanahkojen vankina 18 vuorokautta, jonka jälkeen onnistui pakenemaan.
”Custerin päätiedustelija” yritti omien sanojensa mukaan varoittaa kenraalia, mutta ajoitus meni vituroilleen, ja hänen oli tyytyminen kiikareilla seurata kuinka ”seiska” lyötiin viimeiseen mieheen.

Alfred Chapmanin tarina ei ole pelkästään tyypillinen ”pelastuin ainoana Last Stand Hilliltä”, sillä hänen tarinansa päätyi jopa filmille. Sai nimekseen ”Custer’s Last Scout” ja pääosaan palkattiin vieläpä herra itse, ALFRED CHAPMAN!!!

Chapman, joka oli paljolti Buffalo Bill Codyn näköinen, ”vanha joviaali pieru”, otti tietenkin irti kaiken kuuluisuudesta, kunnes joku keksi tarkistaa miehistöluettelot ja huomautti hienovaraisesti, ettei tämän nimistä miestä esiintynyt ainoassakaan ”rosterissa”.

Chapman selitti, että koska hän oli siviilitiedustelija, hänen nimeään ei tietenkään löytyisi mistään hiton listoista!

Custer-spesialisti E.A. Brininstool tutki Chapmanin taustoja ja sanoi haistavansa kyllä ”rotan”. Mies oli hänen mielestään täysi huijari.

Joka tapauksessa, vaikka koko homma oli yhtä kusetusta, voidaan sanoa, että Alfred Chapman veti potin kotiin.

Jari

[Jari Teilas]

Frank Grouardin tapaus

Grouard oli kuuluisa tiedustelija, jonka osallistuminen kesän -76 sotaretkeen on hyvin dokumentoitu.
Omassa elämäkerrassan hän ei kuitenkaan aina malttanut pysyä totuudessa.
Grouard, joka toimi kenraali Crookin tiedustelijana tuolloin väitti, että oli ensimmäinen, joka kapusi Last Stand Hillille ja näki punanahkojen teurastamat sotilaat.

Grouardin liikkeet tuolloin on dokumentoituna hyvin ja tiedetään "varmuudella", ettei hän ollut lähelläkään Little Bighornia tuolloin.

Frank Grouard kuului Crookin tiedustelupartioon, joka operoi alueella heinäkuussa -76 ja oli lähellä menettää päänahkansa tuolloin itse.

Ryhmään, jota johti luutnantti F.W. Sibley kuului myös Grouardin lisäksi toinen kuulu tiedustelija Big Bat Pourier.
Joukko siouxeja yllätti ryhmän ja ajoi heitä takaa useita maileja.
Grouard ja kumppanit onnistuivat säilyttämään skalppinsa hylkäämällä ratsunsa ja kapumamalla jalkaisin vuorten yli.

On luultavaa, että Frank Grouard kuuli Custerin tuhosta ensimmäisen kerran vasta kun tieto saavutti Crookin leirin Goose Creekissä 10. heinäkuuta -76.

Jari

[Jari Teilas]

Will Loganin tapaus

Eversti John Gibbonin nuori tiedustelija, Will Logan väitti myös olleensa ensimmäinen, joka saapui Last Stand Hillille, kun ”silvottujen ruumiiden veri vielä oli tuoretta”.

Logan kuuluukin epäilemättä samaan kategoriaan Calamity Janen, Frank Grouardin ja vaikkapa Arizona Bill Gardnerin kanssa.

Jos nämä kaikki ns. ”ensimmäisenä LBH:n veripellolle saapuneet sankarit” siellä todellakin olisivat olleet, täytyy vain ihmetellä, että melkoinen trafiikki Last Stand Hillillä tuolloin on ollut!

Jari

[Jari Teilas]

Silent Smithin tapaus

Silent Smith väitti haavoittuneensa taistelussa intiaaneja vastaan Last Stand Hillillä. Hän onnistui puijaamaan intiaaneja piiloutumalla kuolleen hevosenruhon alle ja kyykkineen piilossa kaksi vuorokautta yli 38 celsiusasteen helteessä.

Ongelmana tässä nyt vain on sellainen pikkujuttu, että ensimmäisinä paikalle saapuneet sotilaat, jotka myös suorittivat pikaiset hautaukset alueella, eivät milloinkaan maininneet löytäneensä Last Stand Hilliltä tätä elossa olevaa ja "puoliksi palanutta pullaa", joka omien sanojensa mukaan kyyhötti hevosenraadon alla.

Sanomattakin on selvää, ettei Silent Smithiä mainita aioassakaan tuon ajan miehistöluettelossa.

Jari