Hieno maalaus. Kertakaikkiaan upea.Haukka kirjoitti:Cree-päällikkö Maskepetoon eli Broken Arm aivan oikea vastaus.
Ja laitetaanpa Catlinin ja upean cherokee-tytön seuraksi hieno maalaus Bodmerilta. Tuossa on silmiä hivelevää valon leikkiä hämyisän asumuksen sisätiloissa.
Mandan-päällikön majassa
Saatan toistaa itseäni, voi siis olla että olen tämän tekstin lähettänyt aikaisemminkin, mutta vaikka kyse ei tässä ole Bodmerista, vaan Milleristä, samanlaisia tunnelman luojia molemmat.
Juuri nämä mestarit ovat varmasti olleet muovaamassa (nuotion hämyisissä maalauksissaan) käsitystämme siitä romanttisesta Villilstä Lännestä, joka aikoinaan pienen pojan sieluun niin syvästi piirtyi.
"Alfred Jacob Miller (1810-1874) syntyi Baltimoressa
sekatavarakauppiaan perheeseen. Vuonna 1833 Miller lähti vuodeksi
Pariisiin opiskelemaan maalaustaidetta Ecole des Beaux-Artis-
taideoppilaitokseen. Vuonna 1834 hän palasi takaisin Yhdysvaltoihin,
työskenneltyään lyhyen aikaa Roomassa, ja perusti ateljeensa
Baltimoreen.
Miller lähti vuonna 1837 englantilaisen Sir William Drummond
Stewartin ja retkikunnan mukana Kalliovuorille. Retkikunta pysähtyi
Fort Laramiessa, jossa heidän mukaansa matkalle liittyi joukko
turkiskauppiaita. Miller maalasi kuvan Fort Laramiesta. Kuva on ainoa
linnoituksen alkuajoilta.
Matkalla Kalliovuorille Miller maalasi kaiken minkä näki sekä lisäksi
omat näkemyksensä turkismetsästäjien tarinoista. Hän oli vaikuttunut
maisemasta, jonka näki ensimmäisen kerran. Maalauksessaan 'Eksynyt
Arkajalka' Miller tavoitti sen hämmennyksen, jonka mahtava maisema
hänessä aiheutti. Miller maalasi vuorten villit miehet idän ihmisinä,
jotka olivat muuttuneet enemmän intiaaneiksi kuin intiaanit itse. Sir
William Drummond Stewart pystytti leirinsä Kalliovuorille ja siellä
Alfred Jacob Miller maalasi kahdeksannet turkismarkkinat
(Rendezvous). Pääasia markkinoilla oli turkiskauppa, mutta Miller
kuvasi ne kolmeviikkoisena bakkanaalina. Iltamyöhään tanssin ja
ilonpidon jälkeen Miller maalasi nuotionäkymiä. Tarinankertojista
taitavimpia oli 'Musta Harris'. Hänen tarinansa huimasta paoista
mustajalkojen kynsistä olivat vertaansa vailla. Joku kertoi
taistelustaan harmaakarhun kanssa, joku toinen kiehuvista lähteistä
kaukana lännessä. Nuotion loisteessa varjot, totuus ja sepitelmät
kietoutuivat yhteen, mutta sen kuvaaminen ei tuottanut vaikeuksia
romantikolle. Miller oli ainoa taiteilija, joka sai omakohtaisesti
kokea vuoristolaisten kesyttömän elämän. 10 vuotta myöhemmin majava
oli pyydetty ja kauppa-asemat muuttuneet uuden Oregonintien
tukikohdiksi. Jo vuonna 1841 'villien vuoristolaisten' ja intiaanien
Länsi oli katoamassa, vain muistot elivät."
Jari