Haukka kirjoitti:Jari kirjoitti: jotenkin vain olen aina halunnut nähdä nämä mystiset vuortenmiehet seikkailijoina, suoraselkäisinä ritareina ja todellisina intiaanien ystävinä.
Toki tiedän, etteivät asiat näin aina olleet. Ja mitä tulee tuohon ”taikavasikkaan”, kaikki lukemani kirjat joissa hänestä on kerrottu, pitävät miestä patologisena valehtelijana.
Noinhan minäkin haluaisia asiat nähdä. mutta kuten kaikissa ihmisryhmissä, oli myös vuorten miehissä monenmoista sukankuluttajaa. Yhteisenä piirteenä voi olettaa olleen suuren seikkailunhalun, joka ajoi näitä miehiä paikasta toiseen vaaroja pelkäämättä.
He olivat epäilemättä rohkeita, mutta tuosta monenkirjavasta joukosta löytyi paljon pelkkiä onnenonkijoita, synnynnäisiä lurjuksia, selkäänpuukottajia, paatuneita rikollisia ja ahneita pikku nilkkejä, jotka olivat valmiit rahasta mihin tahansa. On totta, että he tulivat intiaanien kanssa toimeen, mutta tämä ei ole ihme. Paikallinen väestö oli etupäässä ystävällistä ja osoitti kiinnostuksensa vieraita kohtaan, jotka liikkuivayt yksin tai pieninä vaarattomina muutaman miehen ryhminä.
Tuosta joukosta putkahtaa esille myös rehellisyyden ja luotettavuuden perikuva Beckwourth, joka ilmeisesti oli saanut perintönä kahden eri rodun huonoimmat ominaisuudet. Se, että Bob Scott paneutuu innolla juuri hänen tekemisiinsä, on mielestäni pelkkää plussaa kirjalle. (Tosin, kuten Shamaani mainitsi, Scottin lähteet ovat saaneet osakseen kritiikkiä, siellä kun on näitä yleisteoksia kuten The Encyclopedia of American Crime.)
Juuri tuon Encyclopedian mukaan Beckwourth oli organisoinut ja johtanut Kalifornian historian suurinta hevosvarkaiden ryhmää. He olivat myöhemmin perustaneet oman kauppa-aseman, josta kasvoi Pueblo-niminen kaupunki Coloradoon. Scott jatkaa samaan hengenvetoon, että Beckwourth oli syyllistynyt lukuisiin baaritappeluihin ja kahinoihin, ja surmannut useita lainvartijoita ja siviilejä. Hänen osuudestaan suurena sankarina seminole-sotiin ei löydy ainuttakaan kelvollista historiallista lähdettä. Myös Beckwourthin saavutukset crow'tten sotapäällikkönä ovat jääneet ilman historiallisia merkintöjä. Tuskinpa crow'tten oma suullinen perimätieto tukisi miehen juttuja.
Kun yksi avaintodistaja Chivingtonia vastaan on Beckwourthin kaltainen epäluotettava ryökäle ja kansallinen suuren luokan huuliveikko, en yhtään ihmettele, että Scott tarttuu asiaan. Itse teen samoin. En puolusta Chivingtonia, koska hänen täytyi nähdä mitä hänen miehensä tekivät, mutta olen taipuvainen uskomaan, että määrätyt tahot käyttivät hyödykseen Chivingtonin ahdinkoa. Kaiken lisäksi toisen avaintodistajan turkiskauppias John Smithin taustat on jätetty tutkimatta. Scottin mukaan tässä on tehty suuri vahinko, sillä Smithin menneisyyden tonkiminen tuo esiin tosiasioita, jotka saattavat äijän todistuksen erittäin epäedulliseen valoon.
Jos Coloradon piirikunnan valtuutettu asiamies ja Chivingtonin pitkäaikainen poliittinen vihamies Sam E. Browne tarttui oivaan tilaisuuteen upottaa Chivington kuraan, niin aivan saman teki luutnantti John Cramer. Hän yhtyi Chivingtonin vastaiseen kritiikkiin ja teki sen alkamalla muistaa yhä enemmän ja enemmän everstin heittämiä lausahduksia. Idän lehdistö tarttui hanakasti Cramerin antamiin lausuntoihin.
Kukaan ei ihmetellyt, vaikka Kramer löysi koko ajan yhä uutta kerrottavaa Chivingtonin tokaisuista. Cramerin mukaan eversti oli kertonut joillekin upseereille tulleensa tappamaan kaikki cheyennet, ja uskonut sen olevan kunniallisen teon olivat olosuhteet ja asianhaarat sitten mitkä tahansa.
Vielä yksi asia. Ketkä näkivät nämä sata intiaaniskalppia, joista on kerrottu kirjoissa? Chivingtonin on väitetty esitelleen niitä laajalti ollessaan kerskumassa urotöillään lännessä, mutta kuinkahan faktaa tuo mahtaa olla? Aina rehti ja oikeudenmielinen Werthfourth lienee yksi näkijöistä, samoin Cramer, Browne ja Smith.
*************************************
Annan tälläisen pikku väliaika tiedon. Luin eilen tämän Stan Hoigin
klassikon Sand Creek Massacre uudelleen, pääosin vain itse Verilöylystä ja
vähän sen jälkeen. Pidän Hoigia aika pätevänä kirjoittajana vähän samoin
perustein kuin Utleytä. Tämä on jo v. 1961 julkaistu ensi kertaa.
Tästä 100 scalpin kokoelmasta ja esittelystä en löytänyt mitään tietoa.
Mutta naisten sukuelimiä ja sormia ym. esiteltiin n. 3.viikkoa Denverin
Apollo Teatterissa, sen jälkeen ne oli pakko poistaa. Yleinen mielipide alkoi muuttua ja mm. Myyttinen Kit Carson antoi oman tuomionsa, tälle koiran työlle.
Chivington lähetti samana iltana(taistelu paikalta) viestin Kenraali Curtisille: Viimeiset 10.päivää raskaassa lumessa(2.jalkaa syvässä)) olimme marssineet 300 mailia ja aamulla hyökkäsimme Cheyenne kylään, jossa oli 130. asumusta ja arviolta 900-1.000 soturia(Erikoinen laskutoimitus). Olen lyhentänyt raskaasti itse tätä viestiä.
Hoigin kirjassa oli aika paljon eri todistaja lausuntoja joitä käytettiin
Tutkintaoikeuden käynnissä, oli aivan tavallisten sotilaiden, aliupseerien
ja upseerien Soule. Mintton,Wilsson ym. silminäkijä todistajien lausuntoja
l. todistuksia. Taikavasikkaa ei tässä Hoigi noteerannut ollenkaan.
Chivington puolustautui sanomalla mm. että leiristä löytyi useita vain 3.päivää vanhoja valkoisten miesten ja naisten scalppeja.
Näiden löytöjen jälkeen, hänen oli vaikea hillitä miestensä yleistä
suuttumista ja jotkut miehistä oliva myöskin hänen tietämättään humalassa. Huomaan että Dee Brown on aikalailla 9.vuotta myöhemmin
kopioinut Hoigia ja laittanut omia tulkintojaan vapaasti joukkoon omassa
kirjassaan l. aikalailla Michomaisesti.
Täytyy jatkaa tätä uudelleen herännyt mielenkiinto tätä kuuluisaa
tragediaa kohtaan. Kyllä siinä oli myös niin kuin Haukka Scottia lukeena
sanoi, myös paljon poliittista ym. tms. mustamaalausta Chv. kohtaan.
White Antilope tässä kirjassa ei laulanut kuolinlauluja vaan ihan koruttomasti ammuttiin sänkyynsä nurin. Näistä silppomisista ja kivespussien tupakkamassista löytyy valitettavasti aika monta silminnäkijä
todistajaa taistelukentällä seuraavana päivänä olleista sotilaista ja upseereista.
Nyt täytyy lukea myös Utleyn kirja ja yksi ihan uusi v. 2011.
julkaistu Sand Creek kirja ja siinä on kerrottu tärkeimmät henkilöt ja koko
heidän historiansa ko. olevalta ajalta. Mielenkiintoinen perspektiivi myös
tälläinen lähestymistapa. Scottia ei vielä lyödä. Tutkitaan ja mielipiteitä kiitos.
Sen verran witkomaisesti totean, että tässä on lähellä tämä vanha totuus
näistä Verilöylyistä. Vapaaehtoisten suuri lukumäärä ja kehno kuri ja
yhdistettynä viinaan, niin lopputulos on ns. Verilöyly. Ainakin Big Holessa
v.1877 tapahtui samoin vain pienemässä mittakaavassa.
____________
Witko