Mikä kirja menossa juuri nyt?

[T Tienpää]

Greenen Washita hoideltu, ja vaikka siinä on pikkutarkkaakin tietoa, niin ehkä hieman enemmän odotin. Mielestäni Yellowstone Command on kolmesta omistamastani Greenen kirjasta kuitenkin paras, mutta toki tuon Washitan ohi mennen lukaisee. Ehkä Greenen tapa vähätellä ryöstömurhiin osallistuneiden cheyennien määrää oli selvimmin ärsyttävä piirre, kansan koko väkiluku huiteli 3000 tienoilla, mistä sotureita ehkä 600 - 700, ja mitä ilmeisimmin vähintään 200 - 300 osallistui murha- ja raiskausretkiin, mahdollisesti lähes kaikki. Se ei ole pieni osa, kuten Greene vähän väliä jaksaa puolustella.

Nyt kuitenkin Jacobyn Shadows at Dawn jo hyvää vauhtia menossa, vaikuttaa todella hyvältä ja tykkään Jacobyn tyylistä. Toki tuossakin on hieman päivitystä kaipaavaa osiota mitä tauteja 1500-luvulla Amerikkaan saapui, mutta kirjan kirjoittamisen aikaan ei vielä kaikkea nykyistä dataa ollut käytettävissä. Tuo o'odhameja käsittelevä osa siis luettu, ja oli kyllä mainio esitys Jacobylta.

Yhtä kirjaa muuten odottelen Amerikasta asti, eli yksi wanha kulkutauti/väkilukuteoreetikko Todd Smithin tähdellinen kirja puuttuu kokoelmasta. Smith kirjoittaa noita väkilukuteorioita lukuunottamatta varsin hyvää tekstiä, joten tämä tulon päällä kun caddo- ja wichita-kirjat ajalta ennen USA -Meksikon sotaa löytyvät jo ennestään:

[Witko]

Kyllähän cheyennet ja varsinkin Dog Soldiersit Sand Creekin jälkeen tehostivat ryöstömurhia siouxien ja arapahojen kanssa aina vuodesta 1865-1869 autioittaen lähes koko Kansasin territorion. Washitan taistelu/verilöyly johtui juuri paljon siitä syystä, että siinä seurattiin näitä vihamielisiä intiaaneja, jotka olivat jälkien perusteella menneet Washitaan ja siinä joutuivat intiaanien siviilit uhreiksi kuten vihamieliset Kansat olivat tehneet emigranteille. Sheridan itse antoi käskyn Custerille että tekee hyökkäyksen talvella"talvikampanja", jolloin intiaanit luulivat olevansa turvassa. Osage scoutit löysivät ryöstöjoukon jäljet jotka johtivat Washitaan. Tämän jälkeen oli historiaa mitä tapahtui ja usein kuin sodissa on tapana, oikeat kohteet olivat poissa ja naiset sekä lapset joutuivat kärsimään. Näiden johdosta Washita on tätä "veriöyly" merkkiä kantanut ja valitettavasti se oli oikein. Greene on kirjassaan tehnyt täydet tappioluvut, koska Custerin oma arvio oli liian korkea. Intiaanien luvut olivat tarkemmat omista tappioista.

Verilöylyt olivat kyllä Bear River, Sand Creek, Washita River, Marias River ja Wounded Knee ja nämät olivat yleisimmät verilöylyt 1863-1890 välisenä aikana.

Minulla on F. Todd Smithiltä seuraavat kirjat ja tämä on minusta se ykkönen.
Tämä Wichita-kirja on minusta nro 1 koska siinä käsitellään aikasempaa ajanjaksoa ja päättyy v. 1845.

Witko

[T Tienpää]

Kyllähän cheyennet ja varsinkin Dog Soldiersit Sand Creekin jälkeen tehostivat ryöstömurhia siouxien ja arapahojen kanssa aina vuodesta 1865-1869 autioittaen lähes koko Kansasin territorion. Washitan taistelu/verilöyly johtui juuri paljon siitä syystä, että siinä seurattiin näitä vihamielisiä intiaaneja, jotka olivat jälkien perusteella menneet Washitaan ja siinä joutuivat intiaanien siviilit uhreiksi kuten vihamieliset Kansat olivat tehneet emigranteille. Sheridan itse antoi käskyn Custerille että tekee hyökkäyksen talvella"talvikampanja", jolloin intiaanit luulivat olevansa turvassa. Osage scoutit löysivät ryöstöjoukon jäljet jotka johtivat Washitaan. Tämän jälkeen oli historiaa mitä tapahtui ja usein kuin sodissa on tapana, oikeat kohteet olivat poissa ja naiset sekä lapset joutuivat kärsimään. Näiden johdosta Washita on tätä "veriöyly" merkkiä kantanut ja valitettavasti se oli oikein. Greene on kirjassaan tehnyt täydet tappioluvut, koska Custerin oma arvio oli liian korkea. Intiaanien luvut olivat tarkemmat omista tappioista.

Joo ja pitää todeta, että kyllähän Greene huomioi myös sen, miten Sheridan/Sherman/Grant jo sisällissodassa käyttivät totaalista sodankäyntiä myös amerikkalaisia vastaan, ei tuo kohdistunut pelkästään intiaaneihin.

Todd Smithilta on itse asiassa muutama vuosi sitten ilmestynyt uusikin kirja, mitä ei valitettavasti näytä pääsevän tutkimaan googlekirjoista eikä myöskään hakemistoa. Teksasin ja Louisianan rannikon vähemmälle huomiolle jääneet intiaanit, kuten karankawat, coahuiltecanit, bidait, atakapat ja chitimachat kiinnostaisivat, jonkin verran näistä onkin kirjassa From Dominance to Disappearence. Jos tuota uudempaa vain pääsisi hieman tarkemmin tutkimaan, saattaisi kiinnostaa sekin:

[Witko]

Totta puhut ja kenraali Philip Sheridan oli jo Yhdysvaltain Sisällissodassa saanut kyseenalaisen maineen" The Burning" jonka Konfederaatio antoi hänelle, kun vuonna 1864 pisti Shenandoahin Valleyn täydellisessä hävittämisessä. Little Phil (165 cm) pitkä sai Lincolnilta melkoisen kuvauksen ulkonäöstään. Tasankointiaani-sodissa hän käytti tätä samaa hävitetyn maan tuhoamistaktiikkaa. Little Phil kuoli vain 57. vuotiaana ja oli saanut melkoisen monta sydänkohtausta, johtuen että äijä painoi 200 paunaa ja oli se tuon mittaiselle tumpille lievä ylipaino. Sheridanin on väitetty sanoneen tuon vanhan fraasin" Ainoat hyvät intiaanit joita olen nähnyt, olivat kuolleita" joka muutettiin pitempään fraasiin.

Tässä kuvassa näkee jo että mies on hyvässä hapessa.


Kenraali William Sherman oli toinen velikulta jota dixiet eivät lämmöllä muistelleet. Tämä"hävittäjä" pisti Atlantan maan tasalle vuonna 1864.
Intiaanisodissa samoin armoton hävittäjä, mutta myös taitava taktikko. Custer joka kunnostautui "poikakenraalina" Sisällissodassa, ei ollut mikään taktikko, vaan hänellä oli kova hinku hyökätä intiaanikyliin joissa oli paljon naisia ja lapsia. LBH:ssa tämän neron visio vei 265 miestä Montanan kuuman auringon alle makailemaan pitkässä unessa. Washitan töppäilystä kun majuri Elliot ikään kuin unohdettiin, niin siitä tämä kilipukki sai mm. Benteeltä kuulla kuittaulua koko loppuikänsä.

Katsoin samoin tuota Toddin kirjaa ja hyvä olisi päästä vähän lukaisemaan mitä pitää sisällä. Sen mitä Amazonin esikatselussa luin oli kyllä vähän kuivanoloista tekstiä ja väkiluvut ne kiinnostavat Toddia edelleen. 42 euroa kirjan hinta ja sillä täytyisi jo saada itseäni kiinnostava opus.
Ei tule ostoa vielä.

Witko

[Witko]

Kirjoja kaikenlaisia on tulossa tänäkin keväänä ja alkukesästä-2019.

Tämä Bush Runner: The Life and Times of Pierre-Esprit Radissonista kertova kirja ilmestyy vasta kesäkuussa-2019, mutta tämä Hudson Bayn alkuperäisiä perustajia tai pääsi siihen mukaan, eli kyllä niin tapahtumarikkaan elämän 1650-1710 turkiskauppiaana, tutkimusmatkailijana, ja hänen autenttiset kuvaukset intiaanien parissa ovat rajua luettavaa. Mies oli irokeesien kidutuspaalussa ja kolme päivää miestä kidutettiin, kynnet irti, sen jälkeen polttamista ja kuin ihme jätettiin henkiin. Mark Bourrie on saanut 400. sivua tähän kirjaansa ja minua kiinnostaa tämä aika ja tapahtumat sekä vähän erilaista luettavaa. Tämä on pakko ostos kesällä.


Tämä Mark Santiagon kirja on jo ilmestynyt 2018 ja Adlibris kauppaa sitä 32 euroa. Kiinnostava aihe espanjalaiset ja mescalero-apachet sodassa. 264.sivua. Muistelisin että sinulla Tommi T. on tuo Santiagon kirja Yuma Crossing ja olenko väärässä kun muistelen että kehuit kirjaa ja kirjailijaa.
Vuosiluku on myös mielenkiintoinen 1790-1795 välinen aika. Mitä olet mieltä miehen tästä kirjasta A Bad Beace and A Good Wa[/i]r, nimi on ainakin raflaava.

Tämän huhtikuussa ilmestyvän kirjan teksti oli vähän kuivanoloista esikatselussa.


Tässä tuttuja aiheita Uusi-Englanti ja intiaanit mm. wabanakit mutta on ehkä toistoa jo.


Tämän kirjan ja Ohion eritoten verinen aihehistoria oli pakko tilaus Adlibriksestä ja hintakin oli vain 14 euroa. Kaikki mahdolliset siirtomaakuntien kidutukset, murhat, verilöylyt ja kaikki muut pahanteot saivat koukkuun, vaikka tuttuja tapahtumia on seassa. Hyvä hakuteos ja lyhyt sellainen. Fritz Zimmerman on 224. sivua saanut näitä eri raakuksia kyhättyä.


Tätä Vol II Apache raamattu Victor Campaign etc. on pakko-ostos kun sain viime vuonna Vol I ilmaiseksi saamarinmoisen huhtomisen takia. Tätä en saa.
Robert Watt on kirjoittanut 500.sivua ja upean tyylikäs ja moderni kirja varmasti on, niin kuin Vol I oli. Huhtikuussa ilmestyy.


Witko

Siirrettiin oikeaan osioon. En tiedä olinko naisten lumoissa vai mitä sähläsin oikein.

[T Tienpää]

Santiagon Massacre at the Yuma Crossing on oikein hyvä, The Jar of Severed Hands toisaalta aika kuivahkoa lukemista mielenkiintoisesta aiheesta huolimatta. Pilkun tarkkaa tietoa Santiago jakaa, niin varmasti mescalero-kirjassakin, mutta veikkaan ettei välttämättä nopeinta luettavaa. Noita on sitten kärsittävä milloin tietyn tiedon hankkiminen tuntuu välttämättömältä.



Itse odottelen erityisesti näitä piankkoin ilmestyviä kirjoja, ja jos siedettävään hintaan jossain välissä löytyisi, niin kyllähän tuo van de Logtin kirja pitää saada erityisesti siouxien suorittaman pawneiden kansanmurha-aiheen vuoksi:




Westin The Last Indian War: The Nez Perce Story varmaan kylkiäisiksi jos adlibrikselta tulee tilattua, ei tuo edellisenkään toimitus taas tullut ihan valitun tavan mukaisesti...

[Witko]

Adlibris näytti taas pimeän puolensa eli tilaukset tuntuvat viipyvän ja edelleen joissain kirjoissa, missä on status lähetään 5-7 arkipäivän kuluessa, niin sitten kirja onkin kummasti loppunut varastosta ja joudutaan tilaamaan aina Ringebyyn lähiöstä. Tuolla tavalla sain ilmaiseksi viime vuonna Robert Wattin-kirjan Victorio Campaign Vol I. Vielä yksi kummallisuus, että halvat pokkarit tulevat nopeasti ja kalliimmat kirja viipyvät. Eikö ole bisnesporukkaa Adlibriksessä.

Tuo espanjalaisten ja mescalero apachein sota kyllä kiinnostaa. Täytyy katsoa kun tulee mikä on tilanne tai tilanne on se että minun lukuvauhdilla pinot vain kasvavat. Eikä voi syyttää edes työkiireistä. Santiagolla on nähtävästi espanjalaisten ja apachein väliset asiat kiinnostavan 1700-luvun loppupuolelta. Adlibriksessä löytyi ja 30 euroa. Harkitaan ! Mark van de Logtin-kirja on aika kiinnostava ja aiheet mitä katsoin olivat caddoan-kieliperheen Kansoista l. caddot, wischitat ja kitsait sekä pawneet, arikarat. 272.sivua mutta hinta on aika julma 63 euroa Adlibriksessä. Käytetystäkin Abebooks pyytää $ 60. Täytyy katsoa minkä kirjan oston jättäisin väliin ja ostaisin sen tilalle tuon Monsters-kirjasen. Reet kiinnostavat myös.

Tämä oli ainakin Mark van de Logtilta todella hyvä kirja War Party in Blue. Pawneet scoutit. Sen olen lukenut ja hyvä kirja oli kuusi vuotta sitten.

Tämän kirjan ostin viisi vuotta sitten Bangkokista ja aihepiiri tuntui hyvältä ja aikajakso, mutta jos olen nyt rehellinen, niin Lance R. Blyth oli vähän liikaa tiivistänyt tapatumia johtuen tietysti ,että aikaväli oli 1680-1880 ja sivuja oli 278 mutta 221 sivua itse kirjaa, loppuosa oli eri artikkeleita, lähdekirjaluetteloita, muistiinpanoja ja melkoinen indexi myös(mikä nyt ei ole paha asia). Karttoja oli, mutta ei yhtään valokuvaa. Ostin sen silloin kovakantisena ja about euroiksi muutettuna batheista 20 euron luokkaa.


Tuli esiin kaksi muuta apache-kirjaa hyllystä ja minusta ne olivat takavuosien hyviä hankintoja. Tämä on jo v. 1971 ilmestynyt mutta ihan kelpoa luettavaa enemmäkin Läntisten-apachein tavoista ja myös sodankäynnistä. 330.sivua.


Tämä oli hyvä luettava ja mescalero-apachet ovat mielenkiintoista jengiä. 348.sivua on Arizona-Sonora akselin kirjoittaja Sonnichen kirjoittanut.


Tämä Jacobyn kirja jonka luit Camp Grantin verilöylystä oli hyvä ja siitä voi hyvällä omatunnolla käyttää todellakin verilöyly termiä, ehkä yksi törkeimpiä 1860-1880-luvulla. 144 aravaipa ja pinal apachea, teurastivat papagot, valkoinen ja meksikolainen roskasakki. Ainoastaan kahdeksan oli miestä ja kaikki loput olivat naisia ja lapsia. Tästä verilöylystä ei saa sitten millään taistelua väännettyä. Tulee mieleen pomo-ja wappo intiaanien teurastus v. 1840 Clear Lakes, Kalifornia exe.

Witko

[T Tienpää]

Jacoby on vasta puolessa välissä, mutta toivottavasti viikonlopun aikana ehdin lukea loppuun. Hyvä, jopa erinomainen omaan makuuni ollut. Naisten ja lasten murhaaminen oli ihan tyypillistä intiaanien sodankäynnille, Camp Grantissa vain paisui harvinaisen suureksi verityöksi.
Tuo Western Apache Raiding onkin itse asiassa ainoa apassi-kirja, mikä on vielä omasta kirjastosta lukematta. Ilmeisesti siinä on lähinnä apache-näkökulmaa, mutta pitää joskus vilkaista josko sattuisi o'odhameista jotain myös löytymään sotatarinoista.

Pimat ja papagot ovat alkaneet kiinnostaa sitä myöden, mitä enemmän on niihin tullut törmättyä. Ei tämäkään mikään suuri lukunautinto ollut, mutta se tieto mitä tuli, ratkaisi kirjan selvästi positiivisen puolelle:



Adlibriksesta sen verran, että olen sata varma siitä, että valitsin toimitustavaksi viime kirjan kohdalla Postin smartpost tuohon lähikauppaan. Aika tatti otsassa kun ilmoitus schenker-kuljetuksesta 10 kilometrin päähän ärkkärille tuli. Tuota valittua toimitustapaa vaan ei löydy tilaushistoriasta, joten voivat väittää tietysti omaksi virheekseni, ongelmana vain se, että en tee virheitä. Ei taaskaan lisännyt asiakastyytyväisyyttä.

[Witko]

Katsoin vähän mitä löysin tietoa tuosta kohtalokkaasta tai paremmin ratkaisevasta päivästä vuonna 1689. Apachet ja heidän liittolaisensa janot, jocomes, mansosit, sumasit yhteensä noin 500 soturia hyökkäsivät pääsiäispäivänä maaliskuun 30. päivän aamuna, v. 1689 anivarhain nukkuvaan sobaipuri-O'odham kylään San Pedro-joen pohjoisella rajalla Uutta Espanjaa nykyinen Etelä-Arizona. Paikka on tarkemmin Fairbankin läheisyydessä Santa Cruz de Gaybanipiteassa. Vastoin kaikkia odotuksia sobaipurit-O'odhamit voittivat tämän taistelun. Aika mielenkiintoista nuot hyvin varhaiset ajat 1600-luvunloppupuoli. Deni Seymouren kirjaa on aika paljon kehuttu ja moderni vuonna 2014 ilmestynyt. Adlibriksestä tietysti loppu tilapäisesti???? Deni Seymour on kirjoittanut samoista Kansoista ja alueista kaksi muutakin kirjaa. 37 euroa on hinta jos joskus tulee takaisin Adlibriksen listoille. Kyynisenä epäilen että ei näin harvinainen aihepiiri ilmesty takaisin. Custer ja Kit Carson, siinä kaksi epeliä joista kirjoja riittää pilvin pimein ja varsinkin tuo Custer ja LBH ovat niin pirun mielenkiintoisia, kun en ole koskaan oikein edes kuullut tästä 'meleestä. Jopa enemmän juttua kuin Wounded Kneestä.


Nyt kun hyllyjä taas järjestin jonkin sortin aihepiiri järjestykseen, niin tuli Fort Mimsin verilöylystä ja Redstick-sodasta 1813-1814 kertova kirja käsiin ja selailin sekä iloinen yllätys Gregory A. Waselkovin(polakki vai venakko ?) A Conquering Sprit. 414 sivuinen kookas kirja, paljon karttoja, värillisiä osa, maalauksia ym. Parasta oli teksti, paljon mm. eri pikku detaljeja tuosta taistelusta/verilöylystä ja tarkkaa luetteloa ala' Santiago oli myös, mutta nyt ei ole kuivaa tilastotietoa vaan mielenkiintoista tapahtumaa löytyy. Vuonna 2009 ilmestynyt ja olen ostanut tuon joskus kuusi vuotta sitten. Creek-sotaa. Setä-Gregory on aika paljon kirjoittanut Nativeista ja siirtokunnista kirjoja. Alabaman miehiä luin hänestä.
Sarjaan luentaan odottamaan ja nyt selailuvaihe.


Witko

[T Tienpää]

Katsoin vähän mitä löysin tietoa tuosta kohtalokkaasta tai paremmin ratkaisevasta päivästä vuonna 1689. Apachet ja heidän liittolaisensa janot, jocomes, mansosit, sumasit yhteensä noin 500 soturia hyökkäsivät pääsiäispäivänä maaliskuun 30. päivän aamuna, v. 1689 anivarhain nukkuvaan sobaipuri-O'odham kylään San Pedro-joen pohjoisella rajalla Uutta Espanjaa nykyinen Etelä-Arizona. Paikka on tarkemmin Fairbankin läheisyydessä Santa Cruz de Gaybanipiteassa. Vastoin kaikkia odotuksia sobaipurit-O'odhamit voittivat tämän taistelun. Aika mielenkiintoista nuot hyvin varhaiset ajat 1600-luvunloppupuoli. Deni Seymouren kirjaa on aika paljon kehuttu ja moderni vuonna 2014 ilmestynyt.

Kyllähän se osaksi melkoista hifistelyä on, mutta tosiaan tuo aihe on mielenkiintoinen ja antaa mukavasti taustaa meneillään olevalle Jacobylle. Tuo aravaipojen hallitsema San Pedro oli siis sobaipurien perinteistä aluetta, minkä apassit valtasivat hiljalleen 1760-luvulle tultaessa, ja sobaipurit muuttivat muiden o'odhamien pariin.
O'odhamit taas olivat huhugam aka hohokamien jälkeläisiä. Ilmeisesti hohokamit olivat suureksi osaksi uto aztecan-kieliä puhuvia myöhempiä o'odhameja, mutta joukko oli monietninen, ehkä lounaisalueen myöhempiä puebloja/kereseja tms. operoi jonkinlaisena eliittina hohokamien kulttuurissa. Joka tapauksessa uto aztecaneilla on suuri rooli lounaisen P-Amerikan ja Meksikon historiassa, todennäköisesti maatalouskin levisi juuri näiden kansojen mukana Meksikosta pohjoiseen ja aina Mississippin itäpuolelle meksikolaisten tulokaslajien muodossa, paikallisia lajeja kun idässä oli viljelty jo pari kolme tuhatta vuotta maissin ilmestyessä.

Paradise of Bloodia olin jo hiljattain aloittamassa noista creek-jutuista, mutta jostain syystä vaihdoin viime hetkessä aihetta. Pari muutakin creek kirjaa on lukematta, mutta laitoinpa silti lahjakortilla tilaukseen nämä:



Otinpa myös kuvakaappauksen tilaushetkestä ja toimitustavasta sekä osoitteesta, tällä kertaa ette petä!!

[T Tienpää]

Tämäkin muuten saapui, vaikuttaa ihan käypältä, Smith ei nopealla vilkaisulla näpertele edes keksityillä väkiluvuilla, vaan näyttäisi tyytyvän hieman tolkullisempiin arvioihin ja aloittaa vasta 1600-luvun lopulta espanjalaisten tulosta arviot. Muuten tyypillistä Toddia, eli melko lyhyt noin 150 sivua luettavaa, teksti näyttää myös tehokkaalta kuten kaverin muissakin kirjoissa, ja karttoja on melko paljon, kymmenkunta.
Aikakehys siis 1846 - 1901, hieman tarkemmin olisin toivonut tonkawa-verilöylyn käsittelyä, mutta muutoin vaikuttaa juuri ne kiinnostavimmat jutut olevan mukana, Teksasin reservaatti ja karkoitus, sisällisodan aika, Wichita-asema ja Biisonisota, sekä sitten lyhyesti tuo ajanjakson viimeiset parikymmentä reservaattivuotta.

[Witko]

Ei ole mitään hifistelyä, sillä haluan välillä ottaa uusia aihepiirejä esiin ja nuot Lounaisalueet ja varsinkin juuri tuo ajanjakso 1680-1800 vuosisadat ovat kiinnostavia, eikä Kansoista pelkät apachet vaan nuot monet pienemmät ja vähemmän tunnetut Kansat. Ei ole tuo F. Todd Smithin Wichita-kirja ollenkaan Adlibriksen listoilla. Tuo Vol I on itsellä. Vaikka tuo Yuma Crossing tapahtui v. 1781 niin se oli minusta mielenkiintoinen aika ja kapina.
Pistin tilaukseen Adlibriksestä sen ja hintakin oli sopiva 25 euroa ja 220.sivua riittää hyvin. Nouto lähin ärrä. Katsotaan pelaako se linkki edelleen.


Sitä edelleen totean, että eivät vieläkään nuot navajot oikein iske minuun, vaikka onkin väkirikas Kansa. Jotenkin valjua porukkaa ollut jo 1700-1860 välisenä aikana. Tulinen seri Kansakin El Tiburonista-ja San Esteban saarilta ja Sonorasta, pesee navajot mennen tullen. Harmi kun tuosta salaperäisestä Kansasta on niin vähän tietoa ja kirjoja vielä vähemmän. Apachetkin totesivat sereistä että parempi jättää heidät täysin omaan rauhaan, sillä serien sotaisuus oli uskomatonta ja Kansa oli pieni väkiluvultaan. Nykyään n. 1 000 ihmistä. Serit olivat hyvin kovan soturin maineessa. Serit eivät olleet kielellisesti ja kulttuurillisesti missään yhteydessä muihin ryhmiin, jotka ovat asuneet alueilla, kuten opatat, yaquit. Serit oli jaettu kuuteen eri bandiin.

Tämä seri nainen on esimerkki tiukasta asenteesta.


Tässä seri ryhmä vuosi 1890 ja eivät näytä oikein rippikoululaisilta. Julmia miehiä ja kannibaalin maine oli sitkeässä jo 1820-luvulta kun ensimmäinen kontakti tähän raivoisaan Kansaan(Hardy kutsui sillä nimellä serejä) sai Robert Hardy Brittiläisestä Kuninkallisesta laivastosta..................


Witko

[T Tienpää]

Yuma Crossing on kyllä hyvä teos. Kovin montaa varteen otettavaa kirjaa ei noihin Coloradojoen kansoihin ole vastaan tullut, Massacre on the Gila ja Traders and Raiders ovat tietysti parasta A-luokkaa, muita aihetta sivuavia mm. Blue Tattoo, Phillipsin Chiefs and Challengers ja jonkin verran myös The Last Camel Charge. Minulla on myös se Disaster at the Colorado lukematta, ja siinä lienee myös tietoa alueelta.

Jacobyn Shadows at Dawn oli kieltämättä erinomainen, ei valittamista, mikä on aika harvinaista. Nyt jo menossa Todd Smithin Caddot & Wichitat 1846 - 1901. Ei tuossa alussa mitään uutta tietoa ole, mutta sen verran pitää Toddia kehua, että mies on jättänyt hörhöilyt sadoista tuhansista caddoista ja wichitoista syrjään, tässä mennään ihan realistisesti 10 000 caddon ja 20 000 wichitan voimin. Voi noissakin olla parikymmentä pinnaa liikaa, mutta suhteellisen perusteltuja lukuja kuitenkin.

Yksi täysin hyllyyn unohtunut kirja:



Tilasin tuon aikoja sitten Powell's booksista. Kirjaa ei kuulunut, ja sain rahatkin takaisin. Kerran tuo sitten putkahti postilaatikkoon, taisi viettää jotain 4 - 5 kk reissussa, missä lie haahuillut.

[Witko]

Nyt on pakko laittaa nämät kirjat, jotka olivat täysin jemmassa ja en tiedä missä mielenhäiriössä olen nuot tilannut ja ainakin 8. vuotta sitten jos ei kauemminkin ja Abebooks on ollut asialla. Käytettyjä ja kannet laminoitu.

Tästä alkaa, mutta minulla on tämä punakantisena ja kovakantisena kirjana ja ihan kyllä uudenveroinen. Ei kyllä ihan parhaimman tuntuinen luettava ja aikajakso alkaa 1870-2000. Sivuja 245 tässä aika kookkaassa kirjassa ja ei kuvan kuvaa eikä mitään muuta kuin puisevan tuntuista tekstiä.

Sitten vähän parempi luettava kovakantinen ja laminoitu kirja The Wild Frontier ja William M. Osborn kirjoittanut 363.sivua. Harmaat kannet itselläni on tässä kirjassa.


No tämä on jo tutumpaa aihepiiriä William T. Hagan The Sac and Fox Indians. 287.sivua tässä kovakantisessa ja kookkaassa kirjassa ja aika paljon valokuvia ja maalauksia jopa. Kansi on aivan eri mutta sisältö sama

Tässä kookas kirja ja samoin laminoitu päällikansi. Martha Royce Blainen The Ioway Indians.Päällikannessa sama pariskunta, mutta valokuvana. Sivuja 364 ja karttoja sekä valokuvia jonkin verran.


Mielenkiintoisia nämät jemmalöydöt ja lisää on vielä tulossa kummajaisia. Nyt tajuan miksi tätä meikäläisen suuruudenhullua kirjamäärää on kertynyt jo yli 850 kirjaa reippaasti, mutta lukemispuoli on surkean vajavainen ja ei tässä ole mitään kerskailua, vaan takavuosien hullua ostelua kirjoista, mistä ei ole mitään tolkkua ja tilattu vain tilaamisen vuoksi. Yritetty haalia mahdollisimman montaa eri aihepiiriä ja ei ehdi edes lukemaan. Joku tolkku täytyy ottaa nykyisyydessä, paitsi nyt on viime vuosina ollut tosi hyviä uusia kirjoja tarjolla ja on ollut lähes pakko tilata.
Se siitä ja sen kestävyydestä !

Witko

[Witko]

Yuma Crossing on kyllä hyvä teos. Kovin montaa varteen otettavaa kirjaa ei noihin Coloradojoen kansoihin ole vastaan tullut, Massacre on the Gila ja Traders and Raiders ovat tietysti parasta A-luokkaa, muita aihetta sivuavia mm. Blue Tattoo, Phillipsin Chiefs and Challengers ja jonkin verran myös The Last Camel Charge. Minulla on myös se Disaster at the Colorado lukematta, ja siinä lienee myös tietoa alueelta.

************************************************************
Tuo The Blue Tattoo jonka tilasin ennen joulua Adlibriksestä on luettu ja vaikka Olive Oatmanin kohtalo on tutumpi tapaus, niin pidin kirjasta ja Margot Mifflin oli hyvä kertoja kirjassaan. Ei yhtään tylsää kirjoitusta.288.sivua.
Massacre on the Gila on tuo maricopain ja pimain voitto apacheista, yumaista, yavapaista ja mohaveista 01.09.1857 Marico Wells. Ei ole itsellä tuota kirjaa tuosta tapahtumasta. Joissain kirjoissa on kyllä ollut lyhyempiä mainintoja tästä Battle of Pima Buttesta.

Samoin ei ole tuota George Harwood Phillpsin Chiefs and Challengers, Etelä-Kalifornian Kansoista v.1769-1906. Charles Bayn kirja Disaster At The Colorado uupuu myös ja katsoin että ihan mielenkiintoinen aihe Rosey-Baleyn vaunujunasta v. 1858.
Tämä Natale Zappian kirja on minulla ja olen lukenut sen myös ja aika laaja aihepiiri sekä paljon tietoa Coloradon-alueelta. Monta eri Kansaa mukana.

Tämä oli yllättävän hyvä kirja ja halpa vielä Adlibriksestä viime vuonna. Forrest Johnson ja aika paljon valokuvia sekä eri maalauksia tästä legendaarisesta hankkeesta. 336. sivua ja kameli episodi on ollut mielenkiintoinen väriläikkä Yhdysvaltain historiassa.


Witko