Intiaanien ja siirtolaisten aseistus Amerikan historiassa.
Piippu-tomahawkista sain selville yhtä jos toistakin, mutta pidänpä vielä mölyt mahassani.
Valtavat määrät edelläkuvattuja aseita musketeista tomahawkeihin ja pistoleista jousiin kulkeutui 1700-luvun aikana intiaanien kauppapaikoille ympäri Pohjois-Amerikkaa. Suurin osa tarvikkeista päätyi mandanien ja hidatsojen ostoskeskuksiin Missourijoen varrelle Dakotan territorioon. Sieltä tavarat siirtyivät intiaanikauppiaiden mukana shoshonien kauppapaikoille Wyomingiin, comanchien markkinapaikoille hieman etelämpänä ja jopa chinookien kauppatoreille Dallesin putousten läheisyyteen länsirannikolle. Näin kaikki aseet levisivät kaupan mukana. Länsirannikon nez perceiltä tuli erinomaisia jousia, joista hienommat oli tehty vuorilampaan sarvista. Tasankojen soturit häpeilivät omia jousiaan näiden nez perce-tuotteiden rinnalla.
Kaikkein laajemmalle levinneet jouset olivat osage orange-puusta tehtyjä. Näitä jousiä käyttivät muun muassa itäiset shawneet ja wyandotit, läntiset blackfeetit ja crowt ja eteläiset comanchet. Osage orangesta tehdyn jousen vaihtoarvo oli yksi humma + huopa. Tietenkin asekauppa oli laajaa ja tuliaseet olivat erityisen haluttua kauppatavaraa. Joillekin niiden saaminen oli helppoa, jotkut taas olisivat olleet valmiit antamaan lähes mitä tahansa saadakseen esimerkiksi yhden vanhan musketinrämän.
Osange orage-jousien värivalikoimaa:
Valtavat määrät edelläkuvattuja aseita musketeista tomahawkeihin ja pistoleista jousiin kulkeutui 1700-luvun aikana intiaanien kauppapaikoille ympäri Pohjois-Amerikkaa. Suurin osa tarvikkeista päätyi mandanien ja hidatsojen ostoskeskuksiin Missourijoen varrelle Dakotan territorioon. Sieltä tavarat siirtyivät intiaanikauppiaiden mukana shoshonien kauppapaikoille Wyomingiin, comanchien markkinapaikoille hieman etelämpänä ja jopa chinookien kauppatoreille Dallesin putousten läheisyyteen länsirannikolle. Näin kaikki aseet levisivät kaupan mukana. Länsirannikon nez perceiltä tuli erinomaisia jousia, joista hienommat oli tehty vuorilampaan sarvista. Tasankojen soturit häpeilivät omia jousiaan näiden nez perce-tuotteiden rinnalla.
Kaikkein laajemmalle levinneet jouset olivat osage orange-puusta tehtyjä. Näitä jousiä käyttivät muun muassa itäiset shawneet ja wyandotit, läntiset blackfeetit ja crowt ja eteläiset comanchet. Osage orangesta tehdyn jousen vaihtoarvo oli yksi humma + huopa. Tietenkin asekauppa oli laajaa ja tuliaseet olivat erityisen haluttua kauppatavaraa. Joillekin niiden saaminen oli helppoa, jotkut taas olisivat olleet valmiit antamaan lähes mitä tahansa saadakseen esimerkiksi yhden vanhan musketinrämän.
Osange orage-jousien värivalikoimaa:
Haukka
Tietenkin osaget itse käyttivät ensimmäisinä osage orangea jousten tekemiseen, heistähän koko puu sai nimensä.
Ensimmäiset ranskalaiset tutkimusmatkailijat kutsuivat koko Mississippin jokilaaksoa nimellä bois D'arc (jousimetsä). Mikäs oli osageilla elellessä Arkansasissa ja sen ympäristössä kun hyvää jousipuuta kasvoi silminkantamattomiin. Osage orange oli vahvaa kuin valkotammi ja kovaa kuin Hikkoripuu. Myös kiowat kävivät kuumina tämän puulajin perään ja tekivät siitä jousia joko itse tai hankkivat ne kaupankäynnillä.
Kokeilenpa näkyykö tuo osage-maalaus. Täältä en ole kuvia kokeillut.
Ensimmäiset ranskalaiset tutkimusmatkailijat kutsuivat koko Mississippin jokilaaksoa nimellä bois D'arc (jousimetsä). Mikäs oli osageilla elellessä Arkansasissa ja sen ympäristössä kun hyvää jousipuuta kasvoi silminkantamattomiin. Osage orange oli vahvaa kuin valkotammi ja kovaa kuin Hikkoripuu. Myös kiowat kävivät kuumina tämän puulajin perään ja tekivät siitä jousia joko itse tai hankkivat ne kaupankäynnillä.
Kokeilenpa näkyykö tuo osage-maalaus. Täältä en ole kuvia kokeillut.
Haukka
Muistelisin että Apacheilla oli hyvin repiviä nuolia tai niiden kärjet siis.
Ensimmäiset nuolet tehtiin kivestä ja yleisin oli musta obsidiaani.
Ne olivat sivuilta lovettu ja tarkoitus oli saada hyvin repivä ja syvälle tunkeutava kärki joka aiheutti runsaan verenvuodon ja joka oli täydellinen hyökkääjään ja kovan ihon omaavien hirvieläimien ja puhvelien ampumiseen.
Tässä näitä kärkiä joista näkee hyvin kärkien mallin
Tässä Apachein kehittämiä nuolenkärkien malleja jotka olivat keihään muotoisia ja eurooppalaisten perua koska olivat metallia. Näitä käytettiin myös hevosen tullessa Apacheille usein keihäänkärkinä myös.
Lipan Apachet alkoivat saada 1750-luvulla musketteja kaupanteossa Teksasin Itäosien eri Kansoilta ja paljon tuli myös kaupanteossa Ranskalaisten kanssa pitkin Red Riveriä, joissa Ranskalaisilla oli useita kauppa-asemia. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Lipan Apachet olivat jo mestareita musketin käytössä ja lähes jokaisella Lipan Apache miehellä oli 1780-luvulla musketti, ja siitä tuli se halutuin ase mutta jousta käytettiin edelleen myös 1800-luvulla mukana erityisesti metsästyksessä. Sodankäynti alkoi olla hevosen ja kiväärin yhdistelmä.
Tässä kolme Apachea joissa näkyy kivääri,jousi ja keihäs.
Tässä mentiin Luoteis-Alueille mutta Apachein nuolet olivat hyvin tappavia juuri kärkiensä ansiosta. Uhri kuoli yleensä nopeasti kovaan verenvuotoon.
_________
Witko
Ensimmäiset nuolet tehtiin kivestä ja yleisin oli musta obsidiaani.
Ne olivat sivuilta lovettu ja tarkoitus oli saada hyvin repivä ja syvälle tunkeutava kärki joka aiheutti runsaan verenvuodon ja joka oli täydellinen hyökkääjään ja kovan ihon omaavien hirvieläimien ja puhvelien ampumiseen.
Tässä näitä kärkiä joista näkee hyvin kärkien mallin
Tässä Apachein kehittämiä nuolenkärkien malleja jotka olivat keihään muotoisia ja eurooppalaisten perua koska olivat metallia. Näitä käytettiin myös hevosen tullessa Apacheille usein keihäänkärkinä myös.
Lipan Apachet alkoivat saada 1750-luvulla musketteja kaupanteossa Teksasin Itäosien eri Kansoilta ja paljon tuli myös kaupanteossa Ranskalaisten kanssa pitkin Red Riveriä, joissa Ranskalaisilla oli useita kauppa-asemia. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Lipan Apachet olivat jo mestareita musketin käytössä ja lähes jokaisella Lipan Apache miehellä oli 1780-luvulla musketti, ja siitä tuli se halutuin ase mutta jousta käytettiin edelleen myös 1800-luvulla mukana erityisesti metsästyksessä. Sodankäynti alkoi olla hevosen ja kiväärin yhdistelmä.
Tässä kolme Apachea joissa näkyy kivääri,jousi ja keihäs.
Tässä mentiin Luoteis-Alueille mutta Apachein nuolet olivat hyvin tappavia juuri kärkiensä ansiosta. Uhri kuoli yleensä nopeasti kovaan verenvuotoon.
_________
Witko
Häpeän kertoa, mutta menköön. Ainakin cherokeet ja seminolet käyttivät myös puhallusputkia. Tosin ne oli tarkoitettu lähinnä lintujen metsästykseen, mutta kukaties näillä kansoilla oli aikoinaan myös vihollisen kaatoon tarkoitettuja myrkytettyjä nuolia tai tikkoja. Kyllä puhallusputkissa potkua oli jos vaan jaksoi puhaltaa.
Yleisesti historiankirjoittajat vaikenevat visusti koko asiasta. Eihän tuollainen vaatimaton putki sovi siihen kuvaan, joka ihmisillä on ylväistä cherokeista. Suolla elävien seminolien aseiksi putket sopivat paremmin.
Yleisesti historiankirjoittajat vaikenevat visusti koko asiasta. Eihän tuollainen vaatimaton putki sovi siihen kuvaan, joka ihmisillä on ylväistä cherokeista. Suolla elävien seminolien aseiksi putket sopivat paremmin.
Haukka
Intiaanien sotanuijat olivat pelottavia aseita, joiden osuma päähän tiesi huonommassa tapauksessa kallon murskaantumista ja hengenlähtöä. Jostakin olen lukenut, että erikoisesti Suurten järvien ojibwat olivat mestareita sotanuijan käytössä. Myös 1700-luvun läntisillä tasangoilla sotanuijat heiluivat taajaan tahtiin ennen hevosten saapumista. Ja vielä hevosten saapuessakin. Laajoilla alueella pelkoa herättäneet snake-shoshonet ja heidän liittolaisensa (ilmeisesti crowt) käyttivät kivipäisiä pukamoggan-nuijia, joilla nuijivat vastustajansa sairaalakuntoon. Ja kun sairaaloita ei ollut, monet vastustajat menehtyivät.
Monet kirjat kertovat, että vuonna 1743 snaket tuhosivat useita kymmeniä intiaanien leirejä Black Hillsin ympäristössä. Tuliaseita heillä ei ollut, joten apuharvennus suoritettiin juuri noilla kivinuijilla ja tietenkin perinteisiä nuolia käyttämällä. Nämä gens des serpentit, kuten ranskalaiset heitä kutsuivat, terrorisoivat niin totaalisesti läntisiä tasankoja, että heidän karkottamiseksiin tarvittiin musketeita ja kiväärejä. Vasta tuli-asein varustautuneiden intiaaniryhmien saapuessa tasangoille, snaket ottivat ritolat. Ne, jotka eivät ottaneet, ammuttiin hengiltä.
1700-luvun puolivälin jälkeen kivinuijien suosio väheni. Ne eivät soveltuneet sodankäyntiin hevosten selässä paitsi aivan lähitaistelussa.
Monet kirjat kertovat, että vuonna 1743 snaket tuhosivat useita kymmeniä intiaanien leirejä Black Hillsin ympäristössä. Tuliaseita heillä ei ollut, joten apuharvennus suoritettiin juuri noilla kivinuijilla ja tietenkin perinteisiä nuolia käyttämällä. Nämä gens des serpentit, kuten ranskalaiset heitä kutsuivat, terrorisoivat niin totaalisesti läntisiä tasankoja, että heidän karkottamiseksiin tarvittiin musketeita ja kiväärejä. Vasta tuli-asein varustautuneiden intiaaniryhmien saapuessa tasangoille, snaket ottivat ritolat. Ne, jotka eivät ottaneet, ammuttiin hengiltä.
1700-luvun puolivälin jälkeen kivinuijien suosio väheni. Ne eivät soveltuneet sodankäyntiin hevosten selässä paitsi aivan lähitaistelussa.
Haukka
Tuossa linkin takaisessa kirjassa mainitaan tomahawkeista sen verran että ajattelin laittaa sen tähän.
Itselläni on tuo kirja ja näkyy olevan netissäkin nyt hyvin luettavissa.
Ainakin tuo kohta tällä hetkellä.
Kirja alkaa lyömäaseilla ja noin sivun 28 paikkeilla aletaan ratkomaan tuota piippu
mallisen arvoitusta. Täyteen varmuuteen alkuperästä ei päästä mutta mm tutkija Richard Pohrt on sitä mieltä että se on saattanut olla hyvinkin intiaanien itsensä kehittämä (sivu 33.) kolmenkymmenen vuoden aikana kun hän asiaan perehtyi vain muutama
"trade" malli kävi hänen käsiensä kautta eli niistä löytyi valmistajan leimat jolla aseet ja tuollaiset kauppatavarat yleensä merkittiin.
Noiden aseiden muotoilu, koko ja koristelu oli niin kirjavaa että hyvin monilukuinen
on täytynyt olla myös valmistajien joukko.
Eurooppalaisen Halberd;in on myös arveltu olevan piipputomahawkin idean takana.
Varsi piipputomahawkiin tehtiin yleensä saarnesta jota pidetään yleensä hyvänä työkaluvarsiin joissa lujuus ja kimmoisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia.
Puun sydämestä löytyy pehmeä ydin joka on helpompi kaivertaa pois ja saada siihen ilmakanava. Siis ajatellen tapaa jossa käytettäisiin ehkä suht pientä runkoa ja nimen omaan sydänpuuta.
https://books.google.fi/books?id=JYSqNL ... cans+Weapo
Itselläni on tuo kirja ja näkyy olevan netissäkin nyt hyvin luettavissa.
Ainakin tuo kohta tällä hetkellä.
Kirja alkaa lyömäaseilla ja noin sivun 28 paikkeilla aletaan ratkomaan tuota piippu
mallisen arvoitusta. Täyteen varmuuteen alkuperästä ei päästä mutta mm tutkija Richard Pohrt on sitä mieltä että se on saattanut olla hyvinkin intiaanien itsensä kehittämä (sivu 33.) kolmenkymmenen vuoden aikana kun hän asiaan perehtyi vain muutama
"trade" malli kävi hänen käsiensä kautta eli niistä löytyi valmistajan leimat jolla aseet ja tuollaiset kauppatavarat yleensä merkittiin.
Noiden aseiden muotoilu, koko ja koristelu oli niin kirjavaa että hyvin monilukuinen
on täytynyt olla myös valmistajien joukko.
Eurooppalaisen Halberd;in on myös arveltu olevan piipputomahawkin idean takana.
Varsi piipputomahawkiin tehtiin yleensä saarnesta jota pidetään yleensä hyvänä työkaluvarsiin joissa lujuus ja kimmoisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia.
Puun sydämestä löytyy pehmeä ydin joka on helpompi kaivertaa pois ja saada siihen ilmakanava. Siis ajatellen tapaa jossa käytettäisiin ehkä suht pientä runkoa ja nimen omaan sydänpuuta.
https://books.google.fi/books?id=JYSqNL ... cans+Weapo
Yksi niistä mohawkien päämiehistä, jotka vierailivat Lontoossa 1700-luvun alkupuolella, kantoi vyössään sekä rauhanpiippua ja tomahawkia. Tässä maalauksessa kyseinen päällikkö poseeraa ylväästi tomahawki pään ylle kohotettuna (Minusta tuo muistuttaa sotanuijaa) Vyötäisillään hän pitää pitkää rauhanpiippua, joka on tupessa kuin miekka. Tämä päällikkö taisi olla itse asiassa mahican, ei mohawk.
Joku brittiläinen neropatti keksi idean, että kyllä tomahawkin ja piipun voisi yhdistää yhdeksi ja samaksi kapineeksi. Olisi vähemmän kannettavaa mukana. 1710-luvun jälkeen brittiläiset smoak-tomahawkit ilmestyivät Pohjois-amerikan markkinoille, ja niiden hinta oli moninkertainen tavallisiin tomahawkeihin verrattuna. Mutta kysyntä ylitti kaikki odotukset ja pian jokaisella itseään kunnioittavalla intiaanilla oli piipputomahawki. Ranskalaiset tekivät omia calumettejaan, jotka ajoivat saman asian. Calumet nimi vain johti harhaan, sillä samalla nimellä tunnettiin myös pelkkä rauhanpiippu.
Ja kuten Voyageurin lähdekirja kertoo, seneca-päällikkö Cornplanter ratkaisi piippuongelmat lisäämällä tomahawkiinsa erillisen savipiipun. Ei huono.
Joku brittiläinen neropatti keksi idean, että kyllä tomahawkin ja piipun voisi yhdistää yhdeksi ja samaksi kapineeksi. Olisi vähemmän kannettavaa mukana. 1710-luvun jälkeen brittiläiset smoak-tomahawkit ilmestyivät Pohjois-amerikan markkinoille, ja niiden hinta oli moninkertainen tavallisiin tomahawkeihin verrattuna. Mutta kysyntä ylitti kaikki odotukset ja pian jokaisella itseään kunnioittavalla intiaanilla oli piipputomahawki. Ranskalaiset tekivät omia calumettejaan, jotka ajoivat saman asian. Calumet nimi vain johti harhaan, sillä samalla nimellä tunnettiin myös pelkkä rauhanpiippu.
Ja kuten Voyageurin lähdekirja kertoo, seneca-päällikkö Cornplanter ratkaisi piippuongelmat lisäämällä tomahawkiinsa erillisen savipiipun. Ei huono.
Haukka
Tässä esimerkki Huron tai Ottawa soturista ja aseena on Kentuckyn Long Riffle ja melkoinen sotanuija myös. 1755-70 vuodelta. Jousta pidettiin myös hyvänä koska se oli äänetön ja soveltui Intiaanien sodankäyntiin.
Tässä rajaseutujen mies napsimassa Brittitejä Kentuckyllä puusta käsin.
Tässä kuulemma rajaseutujen tärkein elämisen edellytys.
Hieno Pennsylvainian rihlakko.
Sama ase ja toimiva mekanismi.
Tässä lisää samalta sivulta selostus mitä eri aseita Nativet ja valkoiset käyttivät 1600-1700 luvuilla.
Uusi sivu ja ei auennut kuvat. Ensi kertaa olen tällä sivulla. Linkistä näkyy kuvat myös tietysti.
https://periklisdeligiannis.files.wordp ... =500&h=238
________
Witko
P.s.
Eri kautta aukenivat nämät jotkut kuvat kumminkin. Sekavaa sähläystä Witkolla.
Pennsylvainian eloonjäämisen ehto tässä siis.
1600-luvun hakkaamista. Musketöörejä ja Intiaaneja.
Tässä rajaseutujen mies napsimassa Brittitejä Kentuckyllä puusta käsin.
Tässä kuulemma rajaseutujen tärkein elämisen edellytys.
Hieno Pennsylvainian rihlakko.
Sama ase ja toimiva mekanismi.
Tässä lisää samalta sivulta selostus mitä eri aseita Nativet ja valkoiset käyttivät 1600-1700 luvuilla.
Uusi sivu ja ei auennut kuvat. Ensi kertaa olen tällä sivulla. Linkistä näkyy kuvat myös tietysti.
https://periklisdeligiannis.files.wordp ... =500&h=238
________
Witko
P.s.
Eri kautta aukenivat nämät jotkut kuvat kumminkin. Sekavaa sähläystä Witkolla.
Pennsylvainian eloonjäämisen ehto tässä siis.
1600-luvun hakkaamista. Musketöörejä ja Intiaaneja.
Re: Intiaanien ja siirtolaisten aseistus Amerikan historiassa.
Palataanpas hetkeksi siirtomaa-ajan Williamsburgiin jossa aseseppä Wallace Gusler apulaisensa
ja päälle-lyöjänsä Arthur LaBonten kanssa rakentaa musketin
https://www.youtube.com/watch?v=bAzJOULyx5c
Aseen valmistus alkaa kankiteräksen takomisella lataksi jota sen jälkeen muovataan kouruksi ja ahjohitsataan edelleen keskeltä alkaen päitä kohden putkeksi, erikoisalasimen (Swage) päällä.
Tämä vaihe tapahtuu tuurna sisällä, ettei putki mene kasaan.
Seuraavana vaiheena on taonta kahdeksan kulmaiseksi. Tuo on helpoin tapa saada piippuun säännöllinen muoto. Jos haluttaisiin muovata hehkuvana tasainen pyöreä putki se edellyttäisi jonkinlaista rullavalssausta joko suorat rullat putken suuntaisena tai kapeat puolipyöreän uran omaavat jossa putkea vedettäisiin edestakaisin.
Tämän jälkeen on vuorossa reiän väljentäminen porauspenkissä. Ensimmäisellä poralla tasoitellaan korkeat nystyrät. Ja sitten muutamalla toinen toistaan isommalla haluttuun kokoon.
Putken suoruutta tarkastellaan aika ajoin valoa vasten, ja tarvittaessa korjataan takomalla, mitään muuta mittalaitetta tähän ei ole kuin silmä. Reiän keskeisyys piipussa tapahtuu länkiharpilla vertailemalla, muuta mittalaitetta en muista nähneeni. Sen jälkeen on vuorossa viimeinen pinta kalvaimella jonka leikkuuta säädellään ja ohjataan hikkoripuisella palalla ja sen alle lisättävillä paperiliuskoilla. Lopuksi vedetään rihlat 7 kappaletta. Miten sitten tuo seitsemän urainen rihlaus-ohjuri on tehty, sitä ei tarina kerro.
Viimeiseksi putken takapäähän tehdään kierteet ja taotaan ja kierteitetään tulppa. Tietenkin sankki-
reikä täytyy porata ja viimeistellä pinta viilaamalla reiän keskeisyys huomioiden.
Tämän jälkeen on koelaukaisu jossa putki kiilataan painavaan, tarkoitusta varten veistettyyn parrunpätkään. Ylilataus muistaakseni nelinkertainen normaali annokseen nähden.
Jos tämä tapahtuu hyväksytysti eikä putkeen tule säröjä eikä muuta vikaa valmistus
Jatkuu. . . . . . Lukon, tukin ja monien muiden pikku osien takomisella, viilaamisella ym ym.
ennenkuin aseen voi luovuttaa asiakkaalle.
Tämä kaikki tapahtuu sellaisen aikakauden menetelmillä jolloin tarkkoihin toleransseihin ja tulkkeihin perustuva massavalmistus vaihtokelpoisine osineen oli tuntematonta. Kaikki osat valmistettiin toisiinsa sovittamalla.
Se minkä olisin olettanut olevan jossain määrin sovittu asia on tuo putken väljyys, mutta
kerronnan mukaan toteutunut lopullinen mitta edellytti asekohtaisten valupihtien tekoa.
Tuo on minusta aika kriittinen juttu.
Kuvitellaanpa tilanne jossa sotilas-osasto on kiperässä tilanteessa, jollain on kuulat loppu
mutta viereisellä olisi vaikka muille jakaa mutta sen verran isoja ettei saisi piippuun kuin takomalla.
Toisella puolellakin olisi mutta niin pieniä ettei kunnollista tiiviyttä ruutikaasujen tehokkaaseen hyödyntämiseen saada aikaan vaan kuula putoaa vihollisen eteen vahinkoa aiheuttamatta.
Minusta (koneistajana) mielenkiintoinen filmi tutustua menneen aikakauden työtapoihin.
Suuri kiitos kuuluu selkeäsanaiselle selostajalle josta tällainen ei natiivi englannin käyttäjäkin
saa selvän. Miellyttävä tuulahdus 48 vuoden takaa jolloin kuvaaminen oli sen verran arvokasta ettei kaiken maailman sössöttäjät päässeet pilaamaan hyvää asiaa.
ja päälle-lyöjänsä Arthur LaBonten kanssa rakentaa musketin
https://www.youtube.com/watch?v=bAzJOULyx5c
Aseen valmistus alkaa kankiteräksen takomisella lataksi jota sen jälkeen muovataan kouruksi ja ahjohitsataan edelleen keskeltä alkaen päitä kohden putkeksi, erikoisalasimen (Swage) päällä.
Tämä vaihe tapahtuu tuurna sisällä, ettei putki mene kasaan.
Seuraavana vaiheena on taonta kahdeksan kulmaiseksi. Tuo on helpoin tapa saada piippuun säännöllinen muoto. Jos haluttaisiin muovata hehkuvana tasainen pyöreä putki se edellyttäisi jonkinlaista rullavalssausta joko suorat rullat putken suuntaisena tai kapeat puolipyöreän uran omaavat jossa putkea vedettäisiin edestakaisin.
Tämän jälkeen on vuorossa reiän väljentäminen porauspenkissä. Ensimmäisellä poralla tasoitellaan korkeat nystyrät. Ja sitten muutamalla toinen toistaan isommalla haluttuun kokoon.
Putken suoruutta tarkastellaan aika ajoin valoa vasten, ja tarvittaessa korjataan takomalla, mitään muuta mittalaitetta tähän ei ole kuin silmä. Reiän keskeisyys piipussa tapahtuu länkiharpilla vertailemalla, muuta mittalaitetta en muista nähneeni. Sen jälkeen on vuorossa viimeinen pinta kalvaimella jonka leikkuuta säädellään ja ohjataan hikkoripuisella palalla ja sen alle lisättävillä paperiliuskoilla. Lopuksi vedetään rihlat 7 kappaletta. Miten sitten tuo seitsemän urainen rihlaus-ohjuri on tehty, sitä ei tarina kerro.
Viimeiseksi putken takapäähän tehdään kierteet ja taotaan ja kierteitetään tulppa. Tietenkin sankki-
reikä täytyy porata ja viimeistellä pinta viilaamalla reiän keskeisyys huomioiden.
Tämän jälkeen on koelaukaisu jossa putki kiilataan painavaan, tarkoitusta varten veistettyyn parrunpätkään. Ylilataus muistaakseni nelinkertainen normaali annokseen nähden.
Jos tämä tapahtuu hyväksytysti eikä putkeen tule säröjä eikä muuta vikaa valmistus
Jatkuu. . . . . . Lukon, tukin ja monien muiden pikku osien takomisella, viilaamisella ym ym.
ennenkuin aseen voi luovuttaa asiakkaalle.
Tämä kaikki tapahtuu sellaisen aikakauden menetelmillä jolloin tarkkoihin toleransseihin ja tulkkeihin perustuva massavalmistus vaihtokelpoisine osineen oli tuntematonta. Kaikki osat valmistettiin toisiinsa sovittamalla.
Se minkä olisin olettanut olevan jossain määrin sovittu asia on tuo putken väljyys, mutta
kerronnan mukaan toteutunut lopullinen mitta edellytti asekohtaisten valupihtien tekoa.
Tuo on minusta aika kriittinen juttu.
Kuvitellaanpa tilanne jossa sotilas-osasto on kiperässä tilanteessa, jollain on kuulat loppu
mutta viereisellä olisi vaikka muille jakaa mutta sen verran isoja ettei saisi piippuun kuin takomalla.
Toisella puolellakin olisi mutta niin pieniä ettei kunnollista tiiviyttä ruutikaasujen tehokkaaseen hyödyntämiseen saada aikaan vaan kuula putoaa vihollisen eteen vahinkoa aiheuttamatta.
Minusta (koneistajana) mielenkiintoinen filmi tutustua menneen aikakauden työtapoihin.
Suuri kiitos kuuluu selkeäsanaiselle selostajalle josta tällainen ei natiivi englannin käyttäjäkin
saa selvän. Miellyttävä tuulahdus 48 vuoden takaa jolloin kuvaaminen oli sen verran arvokasta ettei kaiken maailman sössöttäjät päässeet pilaamaan hyvää asiaa.
Re: Intiaanien ja siirtolaisten aseistus Amerikan historiassa.
Tuossa on kyllä kieltämättä mietittävää. Varmaan noin on saattanut käydä monessakin taistelussa, mutta niistä ei vain kirjoiteta koska niitä ei ole kehdattu kirjata muistiin ja koska ne olisivat tuoneet sodankäyntiin ltragikoomillisia piirteitä.Voyageur kirjoitti:Tämä kaikki tapahtuu sellaisen aikakauden menetelmillä jolloin tarkkoihin toleransseihin ja tulkkeihin perustuva massavalmistus vaihtokelpoisine osineen oli tuntematonta. Kaikki osat valmistettiin toisiinsa sovittamalla. Se minkä olisin olettanut olevan jossain määrin sovittu asia on tuo putken väljyys, mutta kerronnan mukaan toteutunut lopullinen mitta edellytti asekohtaisten valupihtien tekoa.
Tuo on minusta aika kriittinen juttu.
Kuvitellaanpa tilanne jossa sotilas-osasto on kiperässä tilanteessa, jollain on kuulat loppu mutta viereisellä olisi vaikka muille jakaa mutta sen verran isoja ettei saisi piippuun kuin takomalla. Toisella puolellakin olisi mutta niin pieniä ettei kunnollista tiiviyttä ruutikaasujen tehokkaaseen hyödyntämiseen saada aikaan vaan kuula putoaa vihollisen eteen vahinkoa aiheuttamatta.
Näin yleisesti ottaen muskettien saapuminen Pohjois-Amerikkaan muutti perin pohjin intiaanien sodankäynnin luonteen. Olivathan intiaanit sotineet kautta aikojen, mutta tuliluikun myötä muuttui jopa sodanaikainen pukeutuminen. Irokeesien ja muiden koillisten kansojen puiset haarniskat katosivat. Niille ei ollut enää käyttöä tuliasetta vastaan.
En kyllä muista ketkä hankkivat ensimmäisinä muskettinsa tai arkebuusinsa, mutta ne olisivat voineet olla vaikkapa montagnaisit. Hehän hankkivat tuli-aseita Tasoussecin vapaakauppiailta jo varhain 1600-luvulla. Irokeesiliiton mohawkit ostivat eka muskettinsa kai Connecticut riverin briteiltä, mutta varsinkin vuodesta 1643 eteenpäin hollantilaiset alkoivat aseistaa mohawkeja ihan tosissaan ja myivät näillä vuoden sisällä lähemmäs 400 muskettia entisten 80 lisukkeeksi. Näin tutkijat väittävät ja niin brittien, ranskalaisten kuin hollantilaistenkin raportit näistä lukumääräitä pitävät aika lailla yhtä. Ilmeisesti aseisiin oli myös tarjolla sopivankokoisia kuulia, sillä varsinkin itokeesien sodankäynti oli tappavan tehokasta.
Kaikenkaikkiaan musketista tuli sodassa käytetty työkalu, joka oli ylivertainen perinteisiin nuijiin, nuoliin ja keihäisiin nähden. Sinänsä ihmeellistä kun ajattelee miten hidas ase musketti oli nuoliin verrattuna. Mutta sen maine levisi kulovalkean tavoin ja kaikki soturit ja metsästäjät heimosta riippumatta halusivat musketin. Varhain 1670-luvulla myös dakota-siouxit saivat ensimmäiset tuli-aseensa, mutta ironista kylläkin, niihin ei ollut kuteja. Siinä sitten mietittiin pitääkö purkeen laittaa nuolia vai miten näillä ammutaan.
Ja musketin matka Suurille tasangoille tapahtui vasta 1730-luvulla, kun creet ja assinoboinet antoivat Saskatchewanin preetioiden pieganeille tuli-apua ratsastavia shoshone-terroristeja vastaan. Tuolloin myös tasankojen perinteinen sodankäynti alkoi muuttaa luonnettaan, varsinkin kun tuli-aseiden kylkiäisiksi saatiin hyviä ja nopeita ratsuja .
Haukka
Re: Intiaanien ja siirtolaisten aseistus Amerikan historiassa.
Hollantilaiset olivat ensimmäiset jotka myivät musketteja Intiaaneille ja ostajana oli Irokeesi Konfederaatio ja eritoten Mohawkit. Uuden Hollanin Siirtomaakunan puolesta Harmen van den Bogaert oli Irokeesien maassa talvella 1634-1635 ja ensimmäiset ostajat olivat Irokeesi Liitosta Mohawkit jotka ollvat luoneet hyvät kauppa-ja diplomaatti suhteet Uuden Hollannin kanssa.Kaupankäyntipisteissä New Amesterdamissa ja Fort Orangessa Irokeesit toivat eläintentaljoja valtavat määrät ja musketit,ruuti ja kuulat vaihtoivat omistajaa ja nämät Hollantilaisten valmistajien flintlock- musketit olivat tuolloin tuhoisimpia aseita.
Nopeasti Irokeesi soturit hallitsivat lyhyiden, kevyiden ja kestävien flintlock muskettien käyttämisen.
Näitä musketteja hollantilaiset myivät massoittain yksistään Pohjois-Amerikan Intiaanien markkinoille.Nämät aseet olivat ihanteellisiä metsä sodankäynnisä verrattuna 1700-luvun rihlakkoihin. Näillä hollantilaisten flintlock-musketeilla oli yksi tärkeä ominaisuus ja se oli se että ne kestivät myös sateessa verrattuna myöhemmille 1700-luvun rihlakoihin.Hyvä ampuja pystyi ampumaan vihollisen hengilta jopa 100 yardin päästä.V.1640 Mohawkit n. 100 soturia joilla oli nämät musketit käytössä lähtivät terrorisoimaan kaukana omasta maastaan Algonquin ja Montagnais-Intiaaneja ,koska nämät olivat puolustuskyvyttömiä musketein varustettuihin Mohawkeihin.Algonquit ja Montagnais-intiaanit eivät saaneet ranskalaisilta suojelijoiltaan aseita ja syynä oli että pieni ranskalaisväestö pelkäsi että näitä aseita käytettäisiin heitä vastaan.Vuosina 1648 ja 1649 Irokeesi armeijan tuhanet soturit hyökkäsivät Huroniaan(Huron- ja Ontario järven välissä).He jättivät jälkeensä tuhottuja kyliä ja yli tuhat Huronia tapettiin ja suuri määrä naisia ja lapsia sekä sotureita vangittiin.Yksi syy oli saada lisää väestöä Irokeesi-liittoon jota olivat isorokko epidemiat vähentäneet.
Kun Irokeesi-uhka lisääntyi 1650-luvulla Uuden Ranskan Siirtomaakuntia kohtaan, niin he alkoivat myös aseistamaan Intiaani -liittolaisiaan.
Lähdekirjana oli tämä tänä kesänä ostettu Silvermanin kirja Tulikepeistä.
D.Witko
Nopeasti Irokeesi soturit hallitsivat lyhyiden, kevyiden ja kestävien flintlock muskettien käyttämisen.
Näitä musketteja hollantilaiset myivät massoittain yksistään Pohjois-Amerikan Intiaanien markkinoille.Nämät aseet olivat ihanteellisiä metsä sodankäynnisä verrattuna 1700-luvun rihlakkoihin. Näillä hollantilaisten flintlock-musketeilla oli yksi tärkeä ominaisuus ja se oli se että ne kestivät myös sateessa verrattuna myöhemmille 1700-luvun rihlakoihin.Hyvä ampuja pystyi ampumaan vihollisen hengilta jopa 100 yardin päästä.V.1640 Mohawkit n. 100 soturia joilla oli nämät musketit käytössä lähtivät terrorisoimaan kaukana omasta maastaan Algonquin ja Montagnais-Intiaaneja ,koska nämät olivat puolustuskyvyttömiä musketein varustettuihin Mohawkeihin.Algonquit ja Montagnais-intiaanit eivät saaneet ranskalaisilta suojelijoiltaan aseita ja syynä oli että pieni ranskalaisväestö pelkäsi että näitä aseita käytettäisiin heitä vastaan.Vuosina 1648 ja 1649 Irokeesi armeijan tuhanet soturit hyökkäsivät Huroniaan(Huron- ja Ontario järven välissä).He jättivät jälkeensä tuhottuja kyliä ja yli tuhat Huronia tapettiin ja suuri määrä naisia ja lapsia sekä sotureita vangittiin.Yksi syy oli saada lisää väestöä Irokeesi-liittoon jota olivat isorokko epidemiat vähentäneet.
Kun Irokeesi-uhka lisääntyi 1650-luvulla Uuden Ranskan Siirtomaakuntia kohtaan, niin he alkoivat myös aseistamaan Intiaani -liittolaisiaan.
Lähdekirjana oli tämä tänä kesänä ostettu Silvermanin kirja Tulikepeistä.
D.Witko
Re: Intiaanien ja siirtolaisten aseistus Amerikan historiassa.
Missään tuskin on faktaa siitä, että hollantilaiset myivät ensimmäiseksi musketteja intiaaneille. He aseistivat kyllä mohawkeja, mutta puhuinkin iirokeesien ensimmäisistä aseostoksista. Tosin olisin kuvitellut, että ne ostettiin hollantilaisilta kauppiailta, mutta kaksi kirjalähdettä väittää näin:
https://books.google.fi/books?id=D1jucf ... ts&f=false
Tietenkin kyseinen Jameson saattaa puhua puppua, mutta kyllä tuota on käytetty lähteenä joissakin kirjoissa. Ranskalaisethan eivät juuri kaupanneet muskettejaan intiaaneille ennen kuin 1640-luvulla ja varsinkin seuraavilla vuosikymmenillä, mutta Tadoussecin vapaakauppiaat tekivät tähän sääntään poikkeuksen ja myivät montagnais-metsästäjille muutaman musketin. Ei niillä sotimaan pystynyt lähtemään, mutta kysymys ei ollutkaan siitä. Varsinaisen musketti-sodan aloittivat tietenkin mohawkit seneca- ja oneida-liittolaisineen, mutta huronit eivät olleet se ensimmäinen kohde vaan ekana harjoiteltiin hieman pienempien kansojen hajottamista.
It would seem that the iroquois got their first fireams from the English (Jameson 1909)
https://books.google.fi/books?id=D1jucf ... ts&f=false
Tietenkin kyseinen Jameson saattaa puhua puppua, mutta kyllä tuota on käytetty lähteenä joissakin kirjoissa. Ranskalaisethan eivät juuri kaupanneet muskettejaan intiaaneille ennen kuin 1640-luvulla ja varsinkin seuraavilla vuosikymmenillä, mutta Tadoussecin vapaakauppiaat tekivät tähän sääntään poikkeuksen ja myivät montagnais-metsästäjille muutaman musketin. Ei niillä sotimaan pystynyt lähtemään, mutta kysymys ei ollutkaan siitä. Varsinaisen musketti-sodan aloittivat tietenkin mohawkit seneca- ja oneida-liittolaisineen, mutta huronit eivät olleet se ensimmäinen kohde vaan ekana harjoiteltiin hieman pienempien kansojen hajottamista.
Haukka
Re: Intiaanien ja siirtolaisten aseistus Amerikan historiassa.
*******************************************************Haukka kirjoitti:Missään tuskin on faktaa siitä, että hollantilaiset myivät ensimmäiseksi musketteja intiaaneille. He aseistivat kyllä mohawkeja, mutta puhuinkin iirokeesien ensimmäisistä aseostoksista. Tosin olisin kuvitellut, että ne ostettiin hollantilaisilta kauppiailta, mutta kaksi kirjalähdettä väittää näin:
It would seem that the iroquois got their first fireams from the English (Jameson 1909)
https://books.google.fi/books?id=D1jucf ... ts&f=false
Tietenkin kyseinen Jameson saattaa puhua puppua, mutta kyllä tuota on käytetty lähteenä joissakin kirjoissa. Ranskalaisethan eivät juuri kaupanneet muskettejaan intiaaneille ennen kuin 1640-luvulla ja varsinkin seuraavilla vuosikymmenillä, mutta Tadoussecin vapaakauppiaat tekivät tähän sääntään poikkeuksen ja myivät montagnais-metsästäjille muutaman musketin. Ei niillä sotimaan pystynyt lähtemään, mutta kysymys ei ollutkaan siitä. Varsinaisen musketti-sodan aloittivat tietenkin mohawkit seneca- ja oneida-liittolaisineen, mutta huronit eivät olleet se ensimmäinen kohde vaan ekana harjoiteltiin hieman pienempien kansojen hajottamista.
Lähteessäsi luki todella englantilaiset mutta toiset kirjat sanovat että hollantilaiset olivat ensinmäisiä muskettien myyjiä ainakin isomassa mittakaavassa ja ostajat olivat Irokeesi Konfederaation eri Kansoja mutta Mohawkit olivat ne ensimmäiset suuret ryhmät jotka saivat näitä tehokkaita hollantilaisia lyhytpiippuisia ja kevyitä musketteja jotka olivat täysin ylivoimaisia metsä sodankäynnissä ja yksi syy oli tuo toiminta varmuus myös sateella.Kyllähän englantilaiset ovat myyneet myös musketteja Intiaaneille ja tuo on lähinnä hiustenhalkomista kumpi ehti ensin Englanti vai Hollanti.Ainoastaan sen tiedämme varmasti että ranskalaiset tulivat jälkijunassa tässä asekaupassa.
Tässä tälläinen linkki ja kirjoittajana on sama mies David J.Silverman.
https://aeon.co/essays/how-did-the-intr ... ve-america
Tässä myös kirja jonka omistan David Silvermanin Thundersticks Firearms.......
https://www.amazon.com/Thundersticks-Fi ... ndersticks
D.Witko
Re: Intiaanien ja siirtolaisten aseistus Amerikan historiassa.
Niin minkähän vuosikymmenen sisällä? Tuosta voisi saada sen kuvan, että mohawkeilla olisi ollut 400 muskettia 1620-luvulla. Nyt on professori kyllä tulkinnut väärin lukemaansa, sillä eihän hollantilaisilla itselläänkään ollut 1620-luvulla tuollaista määrä aseita. Eipä ihme jos väärä tieto on levinnyt. Jos mohawkeilla olisi tuolloin olluty 400 muskettia, hyökkäykset naapurien kyliin olisivat alkaneet jo tuolloin.Historianproffa David Silverman kirjoitti:The Mohawks were the first group to take advantage of the opportunity. Within a decade of the Dutch establishment of Fort Orange (Albany) in 1626, right on the Mohawks’ doorstep, the tribe had an arsenal of 400 muskets and plenty of ammunition
Juuri tuolla samalla vuosikymmenellä mohawkit kukistivat mahicanit ja ottivat monopoliaseman Hudsonlahden hollantilaisten kanssa käytävään kauppaan. Mutta ei siellä heti musketteja kaupiteltu. Niitä ostettiin pikku hiljaa joitakin kymmeniä ja vasta 1640-luvun alussa mohawkit saiivat nuo 400 muskettiaan entisten noin sadan lisäksi. Tällöin mohawkit aloittivat myös uhonsa lupaamalla kukistaa ympäristön kansat (ehkäpä lähinnä siksi, ettei niistä olisi tullut ranskalaisten kauppakumppaneita. Kuten historia osoittaa, irokeesit onnistuivat vain osittain. Myös ranskalaiset itse myivät joitakin musketteja irokeeseille koska onondagat solmivat Uudenb Ranskan kanssa rauhan joskus 1650-luvun taitteessa - vain saadakseen irokeesiliitolla lisää musketteja. Tuolloin myös britit myivät tuliaseita irokeeseille, joten liittokunta sai kolmen valtakunnan musketteja. Tosin rauha Ranskan kanssa jäi lyhyeksi.
Haukka