Ranskan vallankomouksen pyörteissä

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 02.06.2015 13:45

Marie-Jeanne Manon Philoppon Roland oli tasokas nainen. Hänenlaisiaan tarvitaan aina, ja Ranskan vallankumous olisi ollut liian miesvoittoinen ilman häntä. Hän ei ollut varsinaisesti kaunis, mutta hänessä oli kuitenkin siksi paljon sitä niin sanottua sex appelia, että girondisteiltä meni murunen jos toinenkin väärään kurkkuun näissä kokouksissa, joita madame järjesti varsin usein. Hieno nainen, joka osasi tarpeen tullen olla kova kuin kivi. Rutkasti vanhempi aviomies ei välttämättä kyennyt täyttämään madamen kaikkia tarpeita, mutta ei äijä mikään saamaton vätyskään ollut.

Ranskalainen naispatriootti ja femiinikapinallinen vailla vertaa


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 03.06.2015 10:56

Tässä on maalaus kysytystä henkilöstä hänen ollessaan nuori.
Kuva

Tämä mies oli todella Aristokraatti ja oli v.1769 Ranskan rikkain mies ja samoin hänen vaimostaan tuli Ranskan rikkain nainen. Silti hänen ajatusmaailmansa oli liberaali ja ennen Vallankumouksen syttymistä hän oli innokas Jakobiinien tukija. Tämä mies oli todella tunnettu Naistenmies ja niitä hänellä riitti aina kuolemaansa asti . Hänen sotilasuransa piti aueta eräässä kuuluisassa Meritaistelussa mutta tämä elostelija ja naistennaurattaja ei ollut tippaakaan militarismin perään joten taistelut jäivät ja hänelle annettiin kunnia-arvona Kunniantohtorin ja Everstin arvo Husaarirykmentissä. Tämä liberalismista innostunut mies oli pahin Marie Antoinetten vihamies ja tunne oli molemminpuolista. Samoin sanottiin että Markiisisi Lafayette oli hänelle kateellinen hänen Kansan suosiostaan.
Tämä mies oli mukana lähes jokaisessa Ranskan Vallanumouksen merkkitapauksissa. Aina Pallohuoneen Valasta alkaen Kuninkaan kuolemantuomion Oikeudenkäynnistä.Jopa Versaillesin kuuluisaan kävelyyn/valtaukseen hän osallistui erikoisella tavalla.

Hän oli äänestämässä" kyllä" Ludvig XVI: kuolemantuomiosta päätetäessä. Hän onnistui hyvin luovimaan lähes koko Vallankumouksen ajan Kansan suosiossa mutta v. 1793 oli kohtalokas kun Robespierre ja kumppanit aloittivat girondistien jahdin Toisella Terrorikaudella.
Hän meni kuolemaan todella viileän kylmänä ja tavoilleen uskollisena jopa giljotiiniin mentiin tyylikäästi ja ei mitään muuta saate sanoja kuin pyövelille Joutuisasti. Elikkä hoida jeppe hommasi nopeasti äläkä siinä norkoile. Hänen hautapaikkansa on tuntematon.

* Kuka oli tämä mies ja minkä nimen hän otti käyttöön v.1792 ?

* Tämän miehen poika nousi kuuluisuuteen v. 1830 ?

* Millä tavalla ja millä saattueella hän meni giljotiiniin ?

_________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 04.06.2015 18:03

Kappas vain, kyseessähän on vanha vitjamuna eli itse Orleansin herttua eli Philippe d'Orleans eli Philippe Égalité eli kunkku Ludvig XVI:n serkku .

Ei mikään turha mies. Hänellä oli lusikkansa lähes kaikissa keitoksissa, jotka porisivat Ranskan vallankumouksen alkuvuosina. Jo nuorempana hän oli innokas sotimaan ja Amerikan vapaussota antoi siihen kaikki mahdollisuudet. Mutta hänestä ei tullut toista kenraali La Fayettea, sillä sotahommat eivät sujuneet niin kuin hän oli toivonut. En tiedä oliko vaika väärässä signaalien tulkinnassa vai missä, mutta joka tapauksessa hän perääntyi laivoineen kriittisellä hetkellä brittejä vastaan käydyssä meritaistelussa 1778.

Meritaistelunsa jälkeen Philippe sai sankarin vastaanoton Palais-Royalissa, mutta Versaillesin laivaministeri syytti häntä pelkuruudesta ja mikä pahinta – hoviväki ivasi häntä selän takana. Ei tullut Philippestä amiraalia, sillä hoviväen iva sai lisäpotkua myös toisaalta ja julkinen häpeä punasi Philippen jo entuudestaan punakat kasvot. Kuningatar Marie Antoinette käytti kaiken taitonsa taivuttaakseen tyytymättömän kuningaspuolisonsa palkkaamaan Philippen everstiksi kuninkaalliseen kevyeen ratsuväkeen. Eihän tällainen kevythummien kanssa puuhailu tyydyttänyt riuskaotteista Philippeä ja hän vaati parempaa virkaa. Mutta mitä tapahtuikaan. Marie Antoinette piteli vatsaansa ja nautoi katketakseen kuullessaan Philippen ylenemishaaveista. Nauru tunkeutui kuin kuuma veitsi läpi miehen ja tuosta eteenpäin hän vihasi kuningatarta.

Myöhemmin Philippe olisi mielellään nähnyt itsensä Ludvig XVI:n seuraajana ja Bastillen valtauksen aikoihin hänen kätyrinsä yllyttivät vallankumouksellisia tositoimiin. Parempaa tilaisuutta pelon synnyttämiseksi hovipuolueessa ei enää voinut tulla. Koko Pariisi puhui Orleansin herttuan anteliaisuudesta tämän myytyä hienot taulunsa ja lahjoitettua miljoonia frangeja “Pariisin nälkäänäkeville” Todellisuudessahan Orleansin herttua oli kaikkea muuta kuin avokätinen. Hän oli varsinainen kitupiikk. Aikanaan hän äänesti kuolemantuomion puolesta Ludvig XVI:n pään menoksi. Pariisin monet kansalaiset pitivät tätä Philippen yrityksenä kaapata valta itselleen. No, eihän tämä onnistunut.

Giljotiinin terä katkaisi hänen kurkkunsa marraskuussa 1793.

Loppuja myöhemmin.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 05.06.2015 13:06

Haukka kirjoitti:Kappas vain, kyseessähän on vanha vitjamuna eli itse Orleansin herttua eli Philippe d'Orleans eli Philippe Égalité eli kunkku Ludvig XVI:n serkku .

Ei mikään turha mies. Hänellä oli lusikkansa lähes kaikissa keitoksissa, jotka porisivat Ranskan vallankumouksen alkuvuosina. Jo nuorempana hän oli innokas sotimaan ja Amerikan vapaussota antoi siihen kaikki mahdollisuudet. Mutta hänestä ei tullut toista kenraali La Fayettea, sillä sotahommat eivät sujuneet niin kuin hän oli toivonut. En tiedä oliko vaika väärässä signaalien tulkinnassa vai missä, mutta joka tapauksessa hän perääntyi laivoineen kriittisellä hetkellä brittejä vastaan käydyssä meritaistelussa 1778.

Meritaistelunsa jälkeen Philippe sai sankarin vastaanoton Palais-Royalissa, mutta Versaillesin laivaministeri syytti häntä pelkuruudesta ja mikä pahinta – hoviväki ivasi häntä selän takana. Ei tullut Philippestä amiraalia, sillä hoviväen iva sai lisäpotkua myös toisaalta ja julkinen häpeä punasi Philippen jo entuudestaan punakat kasvot. Kuningatar Marie Antoinette käytti kaiken taitonsa taivuttaakseen tyytymättömän kuningaspuolisonsa palkkaamaan Philippen everstiksi kuninkaalliseen kevyeen ratsuväkeen. Eihän tällainen kevythummien kanssa puuhailu tyydyttänyt riuskaotteista Philippeä ja hän vaati parempaa virkaa. Mutta mitä tapahtuikaan. Marie Antoinette piteli vatsaansa ja nautoi katketakseen kuullessaan Philippen ylenemishaaveista. Nauru tunkeutui kuin kuuma veitsi läpi miehen ja tuosta eteenpäin hän vihasi kuningatarta.

Myöhemmin Philippe olisi mielellään nähnyt itsensä Ludvig XVI:n seuraajana ja Bastillen valtauksen aikoihin hänen kätyrinsä yllyttivät vallankumouksellisia tositoimiin. Parempaa tilaisuutta pelon synnyttämiseksi hovipuolueessa ei enää voinut tulla. Koko Pariisi puhui Orleansin herttuan anteliaisuudesta tämän myytyä hienot taulunsa ja lahjoitettua miljoonia frangeja “Pariisin nälkäänäkeville” Todellisuudessahan Orleansin herttua oli kaikkea muuta kuin avokätinen. Hän oli varsinainen kitupiikk. Aikanaan hän äänesti kuolemantuomion puolesta Ludvig XVI:n pään menoksi. Pariisin monet kansalaiset pitivät tätä Philippen yrityksenä kaapata valta itselleen. No, eihän tämä onnistunut.

Giljotiinin terä katkaisi hänen kurkkunsa marraskuussa 1793.

Loppuja myöhemmin.
****************************************************
Täyttä tietoa Haukka latoi Orleansin Herttuasta. Hänen Kansansuosionsa perustui uskomattomaan lahjoitus ja äänten kalastamiseen mutta hän oli niin kuin Haukka totesi kylmä ja pihi mies. Yksi asia missä hän ei saanut Kansan kiitosta oli se että hän kun antoi serkkupoikansa tuomiosta kyllä, niin silloin jopa hallien muijat ja rahvas huusivat inhosta koska kukaan ei odottanut että hän äänestäisi oman serkkunsa kuolemasta l. tässä tämä vitjamuna laski väärin Kansan mielipiteen. Puukotti omaa perheenjäsentä niin ei siitä kunniaa tullut. Väitettiin että Sir Vitjamuna jakoi leipää ja jauhoja ym. Kansalle tien varrella kun mentiin Versaillesiin Monarkiaa kaatamaan.

Phillippe Egalite Citoyen
siinä vasta pyyteetön Tasavaltalainen ja Kansalainen

Odotetaan Haukan lisäyksiä rauhassa!

Siinä uljas Soturi joka oli käynyt monet taistot sängyssä. Reynoldsin suttaus taas kerran.Taka-alalla uupunut Witko-raakki.
Kuva

________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 07.06.2015 17:27

* Tämän miehen poika nousi kuuluisuuteen v. 1830 ?

* Millä tavalla ja millä saattueella hän meni giljotiiniin ?
Vain toinen tulee. Philippe d'Orleansin pojasta Ludvig Philip I:stä tuli Ranskan kuningas vuonna 1830. Hän oli valtaistuimelle noustessaan jo yli 50-vuotias ja kuollessaan reippaasti yli 70-vuotias. Helmikuun vallankumous syrjäytti hänet palliltaan vuonna 1848, vain pari vuotta ennen hänen kuolemaansa.

Tuohon jälkimäiseen en keksi mitään. Aubryn teoksista on vaikea löytää tuota tietoa mikäli se siellä on. Ei osunut silmään kun selailin. Veikkaan että hän meni giljotiiniin Marseljeesia laulaen ja saattueeseen kuuluivat hänen suosikkityttönsä Kiki ja Jeannette Pariisin hienoimmasta ilotalosta elikä Madame du Fontainen porttolasta.

Kiki ja Jeannette.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 08.06.2015 13:43

Haukka kirjoitti:
* Tämän miehen poika nousi kuuluisuuteen v. 1830 ?

* Millä tavalla ja millä saattueella hän meni giljotiiniin ?
Vain toinen tulee. Philippe d'Orleansin pojasta Ludvig Philip I:stä tuli Ranskan kuningas vuonna 1830. Hän oli valtaistuimelle noustessaan jo yli 50-vuotias ja kuollessaan reippaasti yli 70-vuotias. Helmikuun vallankumous syrjäytti hänet palliltaan vuonna 1848, vain pari vuotta ennen hänen kuolemaansa.

Tuohon jälkimäiseen en keksi mitään. Aubryn teoksista on vaikea löytää tuota tietoa mikäli se siellä on. Ei osunut silmään kun selailin. Veikkaan että hän meni giljotiiniin Marseljeesia laulaen ja saattueeseen kuuluivat hänen suosikkityttönsä Kiki ja Jeannette Pariisin hienoimmasta ilotalosta elikä Madame du Fontainen porttolasta.

Kiki ja Jeannette.

Kuva
***************************************************
Haukan innovatiivi ja innutio on uskomaton kun on kyse naisista ja vielä kevytkenkäisistä sellaisista. Citoyen Philippe vaikka ei ollut sotasankari niin veti roolinsa kylmänä loppuun asti. Teloitusta edeltävänä iltana mies halusi selliinsä loistoillallisen ja olisi jopa saanut sen mutta sitten huomattiin että kaikki Herttuan rahat olivat Vallankumous konventti takavarikoinut joten kulinaarien juhlaa ei tullut. 6.päivänä,Marraskuuta,1793 aamuna hän käveli tyhjin vatsoin ja maha mouruten kolmen hyvin sensuellin ladyn(wosun) saattamana mestauspaikalle ja sen jälkeen pyövelille lakoninen ja kylmä toteamus Nopeasti sitten.

Toisessä lähteessä sanotaan että hän olisi saanut sellissään ostereita ja lampaan kylkeä. Mourusi maha tai ei niin hilpeästi tämä Kuninkaanmurhaaja meni kuolemaan ja viimeisen päälle tyylikkäissä vaatteissa. Mies oli jopa kiinnostuneena tutkinut giljotiinin terää ja kun pyöveli käski hänen ottaa saappansa pois niin rennosti Philippe sanoi: Ota sitten pois kun pää on pudonnut sillä se on helpompaa sinulle. Tyyppillistä Vitajamunien herjan heittoa tältä entiseltä Vapaamuurarilta.
Osasi ainakin kuolla jos vertaa vaikka surkeaan verenhimoiseen rakkikoiraan l. lyhtypylväiden prokukaattoriin Camille Desmoulinsiin.

________
Witko


P.s. Poika oli tosiaan Kuninkaana v.1830-1848 Bourbon restaarion aikana.
Oli jopa aika taitava Kuninkaana ollessaan väitetään.

Philippe poika se siinä painelee giljotiinille mutta Octave Aubryn naiset loistavat kuvasta poissaolollaan. Vetikö Octave Witkoa linssistä. Se selvitetään illalla kotona kirjasta.
Kuva

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 08.06.2015 18:04

Haukka on maininta tästä kolmesta naisesta. Octave Aubreyn Ranskan Suuri Vallankumous Osa II s.87.
Orleansin Herttua seuraa heti girondistien vanavedessä. Hän vastaa syyttäjiensä syytteisiin ivallisesti. Hän kieltäytyy uskonnon lohdutuksesta.Tapansa mukaan mitä tyylikkäimmin pukeutuneena hän saapuu mestauslavalle kolmen naisen seurassa..Kaiken jättäneenä hän kuolee jalosukuisen miehen tavoin vieläpä ikään kuin kiirehtien lähtöään.Hänen viimeisensä sana on: Joutukaamme!

Kyllä Aubryllä on toisaalta vanhanaikaisen hieno tyyli mutta minusta kiehtovan tuntuinen ja jotenkin hyvin erilainen kuin normaali historioitsijoilla. Omintakeinen niin kuin sanoit Allan Eckertistä myös.

Kaksi päivää myöhemmin on sitten Madame Rolandin vuoro.Kun girondistit ovat kerran kaikki poissa hän ei halua enään elää vaan hänkin haluaa kuolla.Hän on ainakin stoalainen ja se hän on loppuun saakka. Tämä rohkea ja viisas nainen oli girondistien hengetär vaikka hänkin tuomitsi heitä ankarasti viimeisinä hetkinään.Hänenkin vastuunsa on suuri. Hän vei kyllä mukanaan turmioon läheisensä ja uhrasi aviomiehensä. Kiihkomielinen,kostonhaluinen ja suuriin asioihin tottumattoman naisen harkitsemattomuudellaan.

Aubry antaa kyllä sanan säilää jokaiselle kirjoissaan eikä säästele yksityiskohtiakaan ja niin Kuningas kuin Aatelisto ja Rahvas saa armottoman ripityksen koko Vallankumouksen ajoilta ja sitä ennen ja jälkeen. Siksi pidän hänen sekavasta mutta kiehtovasta tyylistä. Vaikea löytää näitä eri nippeleitä mutta niitäkin on paljon sivujen seassa ja kuvissa. Erikoinen jeppe ja outo lintu mutta kyllä miehellä on tietoa ja paljon. Ei vain uppoa tuo tyyli moneen lukijaan varmasti

_______
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 08.06.2015 18:37

Kyllä vain, löysin tuon kohdan. Ja minun tyttöjuttuni ei ollut suinkaan tuulestatemmattu kuten Aubryn kirjan maininta osoittaa. Kuvan tytöt olivat pariisilaisia ylhäisöhuoria kuvaavasta piirroksesta, ja kyllähän arvon herttuamme tunsi nämä hienon väen ilolinnut erittäin hyvin. Siis parhaat saattajat hänelle.

Ei Aubryä tuomita voi. Kirjoitustyylin lievä outous johtuu siitä, että kirja on kirjoitettu joskus 1940-luvulla, uskoisin. Viimeistään 1950-luvun alussa. Ja eiköhän kirkailija itse ollut aika vanha. Välillä kuitenkin terävä kuin partaveitsi.

Ja uutta.

1. Tämä ranskalainen taiteilija ja vallankumouksellinen tunnettiin erityisestä julmuudestaan ja häntä kutsuttiinkin ”erään tehdaskaupungin pyöveliksi”. Hän oli muun muassa salaliitossa Robespierreä vastaan ja toimi oman alueensa armottomana kurinpitäjänä. Lopulta hänet karkotettiin Ranskan Gayanaan, missä hän kuoli äkilliseen sairauteen vuonna 1796. Kenestä on kysymys?

Kenen kuuluisan naisen hengen hän pelasti vallankumouksen alussa?
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 09.06.2015 13:35

Haukka kyseli tämän sadistin taustoja

1. Tämä ranskalainen taiteilija ja vallankumouksellinen tunnettiin erityisestä julmuudestaan ja häntä kutsuttiinkin ”erään tehdaskaupungin pyöveliksi”. Hän oli muun muassa salaliitossa Robespierreä vastaan ja toimi oman alueensa armottomana kurinpitäjänä. Lopulta hänet karkotettiin Ranskan Gayanaan, missä hän kuoli äkilliseen sairauteen vuonna 1796. Kenestä on kysymys?

Kenen kuuluisan naisen hengen hän pelasti vallankumouksen alussa?
*****************************************

1. Nyt on kyseessä oikein leppoisa ja rento jonkin sortin taitelijain renttu.
Taisi tällä hullulla koiralla olla nimikin Jean-Marie Collot d'Herbois.
Tämä iloinen sadisti oli näyttelijä(surkea), näytelmäkirjailija, esseisti ja todellakin tässä hän kunnostautui Vallankumouksellinen henkeen ja vereen. Hän oli komiteassa jäsenä Kansallisessa Turvallisuusasoissa(humaani heppu tähän hommaan) ja tässä pääsi toteuttamaan itseään Hirmuvallan Terrorissa l. Reign Terror v.1792-1793.

Jean-Marie oli ensimmäinen joka huusi monarkin kukistamisen puolesta ja samoin Ludvig XVI paralle tuomiota sanns sursis l. kuolema viipymättä. Väitetään että hän olisi ollut jopa kunnon näyttelijä ennen Vallankumousta mutta ei anneta mitään pystejä nyt. Hän oli mukana taistelussa Vuori vastaan Girondistit ja se tiesi kuolemantumioita girondisteille oikein kunnolla. Lyonin kapinan kukistamisessa d'Herbert kunnostautui oikein hyvin kun 100 nunnaa ja pappia piti hävittää maanpäältä. Sitten kun alkoi hänen maineensa liian kovana teloittajana lisääntymään niin silloin luonnenäyttelijä verraton vaihtoi puolta ja vastusti vanhaa frendiään Lahjomatonta l. Robespierreä.

Tällä miehllä oli Ranskan Vallankumouksessa iso rooli monessa eri tapahtumassa ja alkoholismin aiheuttamia juoppohulluus kohtauksia on epäilty syyksi myös hänen järjettömiin menevissä teloituksissa. Tämä d'Herbert pääsi liian helpolla sillä tuomittiin Cayenneen Ranskan Gyuanaan missä kerkesi ennen keltakuumeen aiheuttamaa kuolemaa järjestämällä vallankumouksellisia toimia sielläkin, mutta onneksi tuli keltakuume ja vei Jean-Marien kalmistoon v.1796. Tästä miehestä löytyy todella paljon tietoa ja juttua Ranskan Vallankumouksessa koska oli yksi kuuluisimpia henkilöitä ja varsinkin Terrorin ansiosta. Pidettiin kyllä vakavasti otettavana näytelmäkirjailijana myös Ranskan best-sellers maailmassa.Oli julkaissut piru vie yhden bestiksen aivan oikeasti.

Ai niin ja kenen kuuluisan naisen hän pelasti.
Tässä tämä todella hilkulla pelastettu nainen giljotiinista koska hiukset olivat jo ehditty pätkimään ja väliin saapui uljas näytelmäkirjailija d'Herbert.

Madame Tussaud ala' Anna Maria Tussaud.Vastapalveluksena tehtiin paljon vahapäitä Lontooseen Ludvig XVI,Marie Antoinette,Maxmilien Robespierre,Marat ja muutamat muutkin kuuluisuudet.
Kuva

Tässä iloinen Hyveen Valiokunnan jäsen ja reipas pelastaja Jean-Marie Collot d'Herbois ja maalauksessa rennon leppoisasti esiintyvä maestro ja maalaus on tehty heti Lyonin Massateloituksien jälkeen ja siksi d'Herbois on rennon ja iloisen näköinen kun työurakka on ohi ja aika juhlia urakan saavutuksia.
Kuva

____________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 09.06.2015 17:50

Aivan oikeita henkilöitä. Ja tuossa eräs madame Tussaudsin hienoimmistä töistä:

Kuva

Aivan oikein, iso-Ykähän se siinä. Hän oli madamen salarakas. Jo finninaamaisena pissiksena madame tai tuolloin vielä Marie Grosholtz näki märkiä unia Ykästä, sillä Marie piti vanhemmista miehistä ja Ykää ei päihittänyt kukaan. Marie teki ensimmäisen vahanukkensa mentyään naimisiin insinööri Tussaudin kanssa. On hyvin helppo arvata kuka tämä ensimmäinen vahanukke oli. Se oli tietenkin Ykä, pumpattavaa mallia.

Mutta asiasta toiseen. Kysymyksen mieshenkilö oli juuri tämä Lyonin pyöveli eli vinoutuneella tavallaan karismaattinen Jean-Marie Collot d'Herbois. Hänestä olisi tullut suuri taiteilija ja eräs maailman menestyneimmistä Best Seller-kirjailijoista, ellei hän olisi kaatunut humalapäissään ja kolhinut päätään. Aivotärähdys jumitutti aivojen taiteellisen puolen ja korosti vääristyneellä tavalla väkivaltaista puolta. Hänestä tuli julma ihmishirviö, jonka ainoa oikea paikka olisi ollut giljotiini. Collot d'Herboisin käskettävänä oli ympäri Ranskaa toimivia kansalliskonventin komisaarioita, jotka pitivät yllä tiukkaa järjestystä. Ja Collot d'Herbois oli tietenkin itse johtamassa Lyonin hirmutekoja

Oli kohtalon ivaa, että Collot d'Herbois selvisi karkoituksella - ja kuoli parin vuoden päästä keltatautiin.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 09.06.2015 19:08

Haukka kirjoitti:Aivan oikeita henkilöitä. Ja tuossa eräs madame Tussaudsin hienoimmistä töistä:

Kuva

Aivan oikein, iso-Ykähän se siinä. Hän oli madamen salarakas. Jo finninaamaisena pissiksena madame tai tuolloin vielä Marie Grosholtz näki märkiä unia Ykästä, sillä Marie piti vanhemmista miehistä ja Ykää ei päihittänyt kukaan. Marie teki ensimmäisen vahanukkensa mentyään naimisiin insinööri Tussaudin kanssa. On hyvin helppo arvata kuka tämä ensimmäinen vahanukke oli. Se oli tietenkin Ykä, pumpattavaa mallia.

Mutta asiasta toiseen. Kysymyksen mieshenkilö oli juuri tämä Lyonin pyöveli eli vinoutuneella tavallaan karismaattinen Jean-Marie Collot d'Herbois. Hänestä olisi tullut suuri taiteilija ja eräs maailman menestyneimmistä Best Seller-kirjailijoista, ellei hän olisi kaatunut humalapäissään ja kolhinut päätään. Aivotärähdys jumitutti aivojen taiteellisen puolen ja korosti vääristyneellä tavalla väkivaltaista puolta. Hänestä tuli julma ihmishirviö, jonka ainoa oikea paikka olisi ollut giljotiini. Collot d'Herboisin käskettävänä oli ympäri Ranskaa toimivia kansalliskonventin komisaarioita, jotka pitivät yllä tiukkaa järjestystä. Ja Collot d'Herbois oli tietenkin itse johtamassa Lyonin hirmutekoja

Oli kohtalon ivaa, että Collot d'Herbois selvisi karkoituksella - ja kuoli parin vuoden päästä keltatautiin.
********************************************

On muuten sitten jäätävän elävän näköinen George"Ykä"Washington. Tuo vahis on San Franciscossa ja siellä näytti olevan Abe Lincoln ja Beyonce(Ei oikein sovi joukkoon vaikka pirun seksikäs nainen on tai juuri siksi). Abe on hunsvotin näköinen ja nuorena oli muistaakseni kapteenina arvoltaan Saukkeja ja Meskawia jahtaamassa Black Hawkin sodassa. Mitä tuo tähän liittyi Witko? Ei hemmetti mitenkään.
Tuleva akunaalin juhla tropiikissa(Merikarvia County) pistää äijän iloiseksi.

_______
Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 16.06.2015 13:52

Vendeen Sisällissota ei turhaan saanut nimeä Kansanmurha sillä niin julmaa oli tämä sota että sitä sanottiin osoittavan ihmiselämän suurta halveksuntaa.
V.1794 kun Suurin Terroriaalto oli menossa Pariisissa mm. niin Vallankumoukselliset lähettivät armeijansa Atlannin rannan alueelle koska siellä oli talonpojat nousseet täyteen kapinaan Vallankumouksellisia vastaan.
Normandian rannikko oli Vendeeläisten hallussa ja silloin Tasavaltalais Kenraali antoi kuuluisan käskynsä joukoilleen.

Mikä oli tämä käsky ja kuka Kenraali sen antoi ?


________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 18.06.2015 13:29

Jostakin syystä en löytänyt tätäkään Aubryn kirjasta. Varmasti se on sieltä, mutta tässä vastausta nettilähteistä:

Tunnen ranskalaisia kenraaleja huonosti eikä Vendeen tapahtumatkaan ole kovin tuttuja, Tarjoan kenraali Louis Marie Turreauta. Hän organisoi useita "helvetillisiä kolonnia", jotka tekivät rumaa jälkeä Vendeen sodassa. Näitä kenraaleita olivat myös Charrette, Marceau ja Kleber, mutta en saa oikein heitäkään istumaan tuohon vastaukseen

Siis vastaan Louis Marie Turreau, hän määräsi tappamaan jokaisen, jonka he näkivät . Tarkoitat kai tuota, muuta en kyllä keksi. Tuhansia ihmisiä – mukaan lukien naiset ja lapset – teurastettiin kylmäverisesti, ja maatilat ja kylät sytytettiin palamaan. Historioitsijat uskovat, että jopa 170,000 Vendéeläistä kuoli talonpoikais-sodissa ja myöhemmissä verilöylyissä – ja noin 5,000 hukutettiin. Nimittäin Nantesin kaupungin vallankumouksellinen komentajan Jean-Baptiste Carrier hävitti Vendéeniläiset vangit kauhistuttavalla joukkoteloituksella, joka tunnettiin nimellä nouades – massahukuttaminen. Tässä teloitusmuodossa alastomat miehet, naiset, ja lapset sidottiin yhteen ja kuljetettiin erikoisveneillä keskelle Loire-jokea, jossa heidät kipattiin joen syvyyksiin.

Kun tappaminen oli ohi, ranskalainen kenraali Francois Joseph Westermann kirjoitti kirjeen yleisen turvallisuuden komitealle, ja totesi: "Ei siellä ole enää Vendéeläisiä... saamieni määräysten mukaan murskasin lapset hevosten jalkojen alle ja teurastutin kaikki naiset, etteivät ne enää synnytä ainuttakaan maantierosvoa. Yksikään vanki ei voi moittia minun käytöstäni koska olen tapatuttanut heidät kaikki.

Carrier ja Turreau:

KuvaKuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 19.06.2015 18:45

Haukka kirjoitti:Jostakin syystä en löytänyt tätäkään Aubryn kirjasta. Varmasti se on sieltä, mutta tässä vastausta nettilähteistä:

Tunnen ranskalaisia kenraaleja huonosti eikä Vendeen tapahtumatkaan ole kovin tuttuja, Tarjoan kenraali Louis Marie Turreauta. Hän organisoi useita "helvetillisiä kolonnia", jotka tekivät rumaa jälkeä Vendeen sodassa. Näitä kenraaleita olivat myös Charrette, Marceau ja Kleber, mutta en saa oikein heitäkään istumaan tuohon vastaukseen

Siis vastaan Louis Marie Turreau, hän määräsi tappamaan jokaisen, jonka he näkivät . Tarkoitat kai tuota, muuta en kyllä keksi. Tuhansia ihmisiä – mukaan lukien naiset ja lapset – teurastettiin kylmäverisesti, ja maatilat ja kylät sytytettiin palamaan. Historioitsijat uskovat, että jopa 170,000 Vendéeläistä kuoli talonpoikais-sodissa ja myöhemmissä verilöylyissä – ja noin 5,000 hukutettiin. Nimittäin Nantesin kaupungin vallankumouksellinen komentajan Jean-Baptiste Carrier hävitti Vendéeniläiset vangit kauhistuttavalla joukkoteloituksella, joka tunnettiin nimellä nouades – massahukuttaminen. Tässä teloitusmuodossa alastomat miehet, naiset, ja lapset sidottiin yhteen ja kuljetettiin erikoisveneillä keskelle Loire-jokea, jossa heidät kipattiin joen syvyyksiin.

Kun tappaminen oli ohi, ranskalainen kenraali Francois Joseph Westermann kirjoitti kirjeen yleisen turvallisuuden komitealle, ja totesi: "Ei siellä ole enää Vendéeläisiä... saamieni määräysten mukaan murskasin lapset hevosten jalkojen alle ja teurastutin kaikki naiset, etteivät ne enää synnytä ainuttakaan maantierosvoa. Yksikään vanki ei voi moittia minun käytöstäni koska olen tapatuttanut heidät kaikki.

Carrier ja Turreau:

KuvaKuva
*********************************************************

Aivan oikein vastasit näihin massamurhiin ja niiden toteuttajiin. Kenraali Louis Marie Turreau oli tämä joka itse väitti toimineensa ainoastaan käskyn määrämänä joka oli tullut Konventilta"Tappakaa kaikki,kaikki mitä näette, niin naiset kuin lapset miesten lisäksi. Tämä kuulias käskyläinen toteutti ei kovinkaan vastentahtoisesti Konventin toiveet ja jälki oli sen mukaista. Nantesissa pääsi taas Kenraali Jean Baptiste Carrier suorittimaan mitä hirveimpiä rikoksia ja julmuuksia joista erityisen "kuuluisat olivat Nantesin hukuttajaiset". Carrier onneksi seurasi Robesbierren kaaduttua mestarinsa mukana giljotiniin.Turreaun elämässä oli yksi erikoinen vaihe sillä giljotiiniinin ei mies joutunut,mutta hyvin mielenkiintoinen oli hänen loppuelämänsä.

Nantesin 4 000 ihmisen teloituksessa(käytettiin jopa tykkejä)Juoppohullua Herbertiä kannattava hurjimus Kenraali Jean Baptiste Carrier teki muutamassa kuukaudessa selvää vähintään. 4 000 Vendeeläisestä ja Bretagnelaisesta. 170,000 on aika oikea uhriluku minkä Haukka antoi näistä massamurhista.

No mikä oli näiden Kansanmurha termiä käytettävän Vendeeläisten tappaminen vaikutukseltaan. Ainakin Vendeen sissit jotka olivat jo sodan alussa julmia mm. Charetten johdolla niin näiden murhien jälkeen Vendeeläisten taistelutahto vain kasvoi ja jos Tasavaltalainen sotilas sattui vahingossa jäämään vangiksi niin naiset ja lapset kaivoivat heiltä silmät päästä alkajaisiksi.. Kaikki mahdolliset kidutuskeinot otettiin käyttöön. Tasavaltalaissotilaat tekivät mielummin itsemurhan kuin jäivät vangiksi.Sitä paitsi koko Etelä-Ranskan alueella ja Vendeeläisten keskuudessa leimahteli kapinan liekkejä vielä 1800-luvun alkupuoliskolla

Tässä Nantesin hukuttajaiset

Kuva

Tässä Vendeeläisten yksi julmimmista ja sadistisimmistä Sissipäälliköistä joka antoi koston maistua Tasavaltalaisille. Ammuttiin/teloitettiin Nantesissa v.1796.
Francois Athanase de la Contrie Charette
Kuva

Tässä miehen teloitus v.1796 torilla.Hän sanoi tappamistaan ihmisistä kuuluisan lauseen:Omelettia ei voi tehdä rikkomatta munia.'Huumorimiehiä kuoleman hetkellä ja täysin kylmä sekä tunteeton mies ja sanoi vain Ei sidettä silmille.
Kuva

P.s. Pikku kyssäri. Kenraali Louis Marie Turreu joka ei päätynyt giljotiinin vaan sai myöhemmin hyvin tunnetun viran ja on meillekin tutumpi aihepiiri ?

_______________
Witko de la Pöljä

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 23.06.2015 16:43

Tästä aiheesta pidän taukoa, sillä kesällä on niin paljon kaikenlaista, ettei Ranskan vallankumoukseen ehdi paneutua.

Kenraali Louis Marie Turreusta tuli Ranskan lähettiläs Yhdysvalloissa 1800-luvun alussa ja hän ehti hoitaa virkaa useiden vuosien ajan.
Haukka

Vastaa Viestiin