Ranskan vallankomouksen pyörteissä

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » To 23.04.2015 11:08

Haukka kirjoitti:Mysteerioita tapahtui myös Ranskan vallankumouksen yhteydessä. Tässä eräs niistä eli mitä hemmettiä tapahtui Ludvig XVII:lle, josta piti tulla isänsä XVI:n kruununperillinen?

Kuva


Poikahan otettiin pois Marie Antoinettelta ja annettiin suutari Antoine Simonille. Simon tunnettiin kovemman luokan juoppona, karkeakäytöksisenä ja hyvin rivosuisena miehenä, eikä hänen vaimonsakaan tainnut olla hyvyydenn perikuva. En käsitä miksi poika annettiin juuri heille. Luvdig XVII todisti äitiään vastaan oikeudessa ja kertoi valheita, joita Simon ja kumppanit olivat syöttäneet hänelle. Pojan mukaan äiti käytti häntä seksuaalisesti hyväkseen, mutta lähes 100 prosenttisesti tämä oli fiktiota. Suutari Simon oli aivopessyt pojan puhumaan tällaisia juttuja. En tiedä millaisia pakotteita tässä käytettiin, sillä olennaisempaa on se mitä pojalle tapahtui.

Kuningattaren kuoleman jälkeen Simon-suutari vapautettiin pikku prinssin hoitotehtävistä ja poika kuljetettiin muualle. Hänestä tuli vallankumouksen panttivanki, mutten muista missä häntä pidettiin ja ottivatko hebertistit vai jotkut muut hänet. Otettaessa poika oli virkeä ja hyvin puhelias, mutta Hyvin pian hän muuttui täysin. Mitä alkuperäiselle prinssille tapahtui? Vaihdettiinko hänet toiseen poikaan? Tiedän, että Ludvigina pidetty poika kuoli, mutta vainajaa ei tunnistanut yksikään niistä ihmisistä, joka oli tuntenut pojan hänen eläessään.

Siis selvähkö huijaus. Todellinen "kunkku" siirrettiin jonnekin ja hänen sijalleen sijoitettiin suunnilleen samanikäinen poika, jonka koko pieni vartalo oli täynnä erilaisia sairauksia. Sairas poika haudattiin todellinen kruununperillisen sijaan.
***********************************************
Minun on pakko katsoa illalla kirjoista mitä todella tapahtui jos sieltäkään mitään löytyy vai jäikö toiseksi Anastasia mysteeriksi. Robespierre oli mukana alussä tämän pojan sijoittamisessa mutta nyt on muisti hapera että kuoliko poika tautiin vai oliko siinä eri ruumis haudattu.
Mielenkiintoinen mysteeri myös Ranskan Vallankumouksen ajoilta.

_______
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 23.04.2015 14:21

Mielenkiintoisin kadonneeseen pikkukuninkaaseen liittynyt tarina tulee Amerikoista, jossa mohawkien kasvattama ja episkopaaliseksi papiksi ruvennut Eleazer Williams aukaisi sanaisen arkkunsa. Hän kertoi, ettei ollutkaan synnynnäinen mohawk vaan – yllätys yllätys - Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n poika Louis-Charles. Williams väitti näin aina kuolemaansa asti. Hänen sanoilleen ei kuitenkaan löydetty riittävästi tulea. Hänen kallonsa kaivettiin myöhemmin esille lisätutkimuksia varten, mutta tutkijat tulivat siihen tulokseen, että kallo kuului synnynnäiselle intiaanille. (Tutkijat eivät käsittäneet tuolloin, että osalla intiaaneja oli ihan samanlainen kallo kuin eurooppalaisilla. Hävetkää oppineet miehet)

Minä ihmettelen suuresti, miksi pyhä mies olisi valehdellut asiasta. Lisätutkimuksia tämä vaatii, mutta en menisi tyrmäämään juttua.

Herrojen ilmeinen yhdennäköisyys.

KuvaKuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » To 23.04.2015 17:40

Haukka kirjoitti:Mielenkiintoisin kadonneeseen pikkukuninkaaseen liittynyt tarina tulee Amerikoista, jossa mohawkien kasvattama ja episkopaaliseksi papiksi ruvennut Eleazer Williams aukaisi sanaisen arkkunsa. Hän kertoi, ettei ollutkaan synnynnäinen mohawk vaan – yllätys yllätys - Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n poika Louis-Charles. Williams väitti näin aina kuolemaansa asti. Hänen sanoilleen ei kuitenkaan löydetty riittävästi tulea. Hänen kallonsa kaivettiin myöhemmin esille lisätutkimuksia varten, mutta tutkijat tulivat siihen tulokseen, että kallo kuului synnynnäiselle intiaanille. (Tutkijat eivät käsittäneet tuolloin, että osalla intiaaneja oli ihan samanlainen kallo kuin eurooppalaisilla. Hävetkää oppineet miehet)

Minä ihmettelen suuresti, miksi pyhä mies olisi valehdellut asiasta. Lisätutkimuksia tämä vaatii, mutta en menisi tyrmäämään juttua.

Herrojen ilmeinen yhdennäköisyys.

KuvaKuva
**************************************

Mielenkiintoinen väittämä ja näissä muissa henkilöissä joita oli tässä listassa kuka oli Dauphine l. Prinssi Ludwig XVII Williamsin lisäksi oli Saksalainen kelloseppä Naunndorf joka paljastui DNA:n jälkeen huijariksi mutta sukulaiset eivät suostu luopumaan tästä väittämästä. Kuuluisa tutkija Delorme joka vertasi kryptasta saatua sydämen DNA:ta Marie Antoinettessa saatuihin DNA tuloksiin totesi että sydän kuuluu Marie Antoinetten DNA:han mutta ei poista silti sitä että tuberkuloosin kuollut poika olisi Dauphine vaan ainoastaan sen että hän oli sukulainen Marie Antoinettelle.
Sydämen tarina oli sekin aika monimutkainen tapahtuma ruuminavauksessa koska
lääkäri Pellettan varasti sydämen nenäliinaan ja ja laittoi maustekurkkuun ja alkoholi liuokseen. Sydän olisi lähetty v.1814 Espanjaan jossa oli myös Bourbonen laajaan sukuun liittyviä aatelisia henkilöitä paljon emigrantteina.

Historoitsija Octave Aubry ei keskity tähän katoamiseen ainoastaan toteaa kun Dauphine riistettiin Templen vankilassa äidiltään Marie Antoinettelta ja päättyi ensin karkean juopon suutari Antoine Simonin ja tämän vaimon Marie Jeannen kasvatukseen niin väitettiin että suutari olisi juottanut pojan humalaan ja pistänyt tämän allekirjoittamaan kirjeen jossa hänen äitinsä opetti hänelle huonoja tapoja mm. Prostitoitujen kanssa sukupuoliyhteyttä ja äiti opasti henkilökohtaisesti poikaansa mutta oliko tämä totta.Ei varmasti ollut. Marie Antoinette rakasti lapsiaan yli kaiken ja ylellinen elämä ja tuhlailu ei tee hänestä mitään psykopaattia.

Simon sai pojan niin valtaansa että poika osasi kaikkia huonoja lauluja,kiroilemista ym. vastaava mutta Suutari vaimoineen rakasti Dauphinea omalla karkealla tavallaan ja eivätkä pahoinpidelleet tätä ollenkaan. Simon jätti pojan hyvässä kunnossa käsistään ja he kaipasivat pikku prinssiä vaimonsa kanssa.Vasta sen jälkeen tulivat ne jotka johtivat tämän lapsen tien läpitunkemattomaan hämärään.
Simon joutui Robesbierren kannattajana myöhemmin mestarinsa mukana giljotiiniin.

Tämä muistuttaa aika paljon Venäjän vimeisen Tsaarin lasten kuolemia sillä Anastasia ja poika Aleksein kuolemaa Jekatenburghissa v.1918 -heinäkuussa kellarissa koko perheen kanssa. Anna Anderson oli sitkein Anastasia mutta DNA ei sopinut Romanovien sukuun. Aleksi jos olisi ollut elossa niin katosi vankileirien saaristoon ja putkahteli 50-luvulla esiin ja hänellä oli sama hemopholia l. harvinainen verenvuoto tauti. DNA:ta ei saatu ja mies katosi.

Vaikea on tämä Dauphinen mysteeri mutta juuri tuo Amerikkalainen toimittaja ja ranskalainen historioitsijan Philippe Delormen tutkimus tästä sydämestä ja DNA:sta on realistinen vastaus että olivat yksi ja sama henkilö.
Oliko se vastaus tuossa tuberkuloosiin kuolleen pojan kryptassa ja DNA:ssa että tämä oli Dauphine Louis XVI. Ei taideta tietää saadanko koskaan tuota 100% varmuutta tässäkään asiassa koska Vallankumousten syöverit niin Ranskassa kuin Venäjällä olivat sekasorron juhlaa.

______
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 24.04.2015 08:25

Witko kirjoitti:Vaikea on tämä Dauphinen mysteeri mutta juuri tuo Amerikkalainen toimittaja ja ranskalainen historioitsijan Philippe Delormen tutkimus tästä sydämestä ja DNA:sta on realistinen vastaus että olivat yksi ja sama henkilö.
Eivät välttämättä olleet yksi ja sama henkilö. Ei tiede tätä mysteeriä ole pystynyt ratkaisemaan. DNA-analyysi vahvisti vain sen, että sydän kuului jollekulle Marie Antoinetten sukulaiselle. Päätiedemies Jean-Jacques Cassiman ilmaisi asian näin ytimekkäästi: "Historioitsijoiden tehtävänä on päättää, onko sydän Louis XVII:n.

http://richlabonte.net/exonews/xtra3/lost_king.htm

Minä edustan tarpeeksi arvovaltaista tutkijoiden eliittiä, ja väitän, että ei ole sama henkilö. Vainaja oli samaa sukua, muttei kuitenkaan nuori kunkku.

Kaiken lisäksi kuolleen pojan (siis oletetun Ludvig XVII:n) luut tutkittiin kahteen eri kertaan. Kummallakin kerralla analyysin lopputulos oli sama: luut eivät kuuluneet kruununprinssille, vaan häntä selvästi vanhemmalle pojalle. Tästä on netissä useita lähteitä. Eräs tohtori nimeltään Desault, hoiti poikaa joitakin päiviä ja raportoi, ettei vekarassa mitään suurempaa vikaa ole lukuunottamatta aliravitsemusta. Lekuri moninkertaisti ruoka-annokset. Mutta sitten tapahtui merkillinen juttu. Tohtori kuoli ilman edelläkäypää varoitusta. Puhuttiin aivoinfarktista, mutta vain harva uskoi tähän selitykseen. Yleinen käsitys oli, että Desaultille ruokaan tai juomaan laitettiin tappava annos myrkkyä. Lähes heti perään kuoli kruununprinssi, jonka lähtöä saatettiin niin ikään nopeuttaa sopivan vahvalla myrkkytujauksella.

Todellisuudessa poika vaihdettiin ja tohtori vaiennettiin koska hän tiesi jotakin hyvin tulenarkaa. Kruununprinssin ruumista ei näytetty hänen suvulleen koska nämä olisivat sanoneet heti, että kysymyksessä on aivan outo poika. Tohtori Desaultin perhe sen sijaan ehti nähdä vainajan, jota he eivät tunnistaneet Ludvig XVII:ksi. (Tämän tarinan pitäisi muuten myös löytyä Aubryn kirjasta, jonka ranskankielinen alkuperäispainos oli brittikielisen nettiartikkelin eräs päälähteistä)

Siis joku kuolemansairas sukulaispoika pääsi esiintymään nuorena kuninkaana ennen kuolemaansa. Vaikuttava roolisuoritus, joskaan pojalle itselleen ei ollut tästä mitään käytännön hyötyä. Kuka tämän vaihdoksen teki, en tiedä. Ehkä se liittyi Espanjan ja Ranskan välienselvittelyihin.

Tai jospa kysymyksessä ei ollut poliittinen juttu ollenkaan. Oletetaan, että poika ei ollut nahjusmaisen Ludvig XVI:n aikaansaannos, vaan äitinsä syrjähyppy. Tässä tapauksessa pojan sieppauksen takana olisi saattanut olla esimerkiksi Ruotsin suurin lahja maailmalle ennen Abbaa, nimittäin yleväkäytöksinen kreivi Hans Axel von Fersen , joka kyllä tiesi miten naisilta nauratettiin pöksyt jaloista. Kenties Fersen suunnitteli sieppauksen, ja vei poikansa Amerikkaan esitelläkseen paikkoja, joissa isi oli taistellut (?) brittejä vastaan. En tiedä, onko kukaan edes tutkinut Fersenin matkoja 1700-luvun lopulla.

Oli silkkaa huonoa tuuria, että mohawkit sieppasivat pojan.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 24.04.2015 09:24

Haukka kirjoitti:
Witko kirjoitti:Vaikea on tämä Dauphinen mysteeri mutta juuri tuo Amerikkalainen toimittaja ja ranskalainen historioitsijan Philippe Delormen tutkimus tästä sydämestä ja DNA:sta on realistinen vastaus että olivat yksi ja sama henkilö.
Eivät välttämättä olleet yksi ja sama henkilö. Ei tiede tätä mysteeriä ole pystynyt ratkaisemaan. DNA-analyysi vahvisti vain sen, että sydän kuului jollekulle Marie Antoinetten sukulaiselle. Päätiedemies Jean-Jacques Cassiman ilmaisi asian näin ytimekkäästi: "Historioitsijoiden tehtävänä on päättää, onko sydän Louis XVII:n.

http://richlabonte.net/exonews/xtra3/lost_king.htm

Minä edustan tarpeeksi arvovaltaista tutkijoiden eliittiä, ja väitän, että ei ole sama henkilö. Vainaja oli samaa sukua, muttei kuitenkaan nuori kunkku.

Kaiken lisäksi kuolleen pojan (siis oletetun Ludvig XVII:n) luut tutkittiin kahteen eri kertaan. Kummallakin kerralla analyysin lopputulos oli sama: luut eivät kuuluneet kruununprinssille, vaan häntä selvästi vanhemmalle pojalle. Tästä on netissä useita lähteitä. Eräs tohtori nimeltään Desault, hoiti poikaa joitakin päiviä ja raportoi, ettei vekarassa mitään suurempaa vikaa ole lukuunottamatta aliravitsemusta. Lekuri moninkertaisti ruoka-annokset. Mutta sitten tapahtui merkillinen juttu. Tohtori kuoli ilman edelläkäypää varoitusta. Puhuttiin aivoinfarktista, mutta vain harva uskoi tähän selitykseen. Yleinen käsitys oli, että Desaultille ruokaan tai juomaan laitettiin tappava annos myrkkyä. Lähes heti perään kuoli kruununprinssi, jonka lähtöä saatettiin niin ikään nopeuttaa sopivan vahvalla myrkkytujauksella.

Todellisuudessa poika vaihdettiin ja tohtori vaiennettiin koska hän tiesi jotakin hyvin tulenarkaa. Kruununprinssin ruumista ei näytetty hänen suvulleen koska nämä olisivat sanoneet heti, että kysymyksessä on aivan outo poika. Tohtori Desaultin perhe sen sijaan ehti nähdä vainajan, jota he eivät tunnistaneet Ludvig XVII:ksi. (Tämän tarinan pitäisi muuten myös löytyä Aubryn kirjasta, jonka ranskankielinen alkuperäispainos oli brittikielisen nettiartikkelin eräs päälähteistä)

Siis joku kuolemansairas sukulaispoika pääsi esiintymään nuorena kuninkaana ennen kuolemaansa. Vaikuttava roolisuoritus, joskaan pojalle itselleen ei ollut tästä mitään käytännön hyötyä. Kuka tämän vaihdoksen teki, en tiedä. Ehkä se liittyi Espanjan ja Ranskan välienselvittelyihin.

Tai jospa kysymyksessä ei ollut poliittinen juttu ollenkaan. Oletetaan, että poika ei ollut nahjusmaisen Ludvig XVI:n aikaansaannos, vaan äitinsä syrjähyppy. Tässä tapauksessa pojan sieppauksen takana olisi saattanut olla esimerkiksi Ruotsin suurin lahja maailmalle ennen Abbaa, nimittäin yleväkäytöksinen kreivi Hans Axel von Fersen , joka kyllä tiesi miten naisilta nauratettiin pöksyt jaloista. Kenties Fersen suunnitteli sieppauksen, ja vei poikansa Amerikkaan esitelläkseen paikkoja, joissa isi oli taistellut (?) brittejä vastaan. En tiedä, onko kukaan edes tutkinut Fersenin matkoja 1700-luvun lopulla.

Oli silkkaa huonoa tuuria, että mohawkit sieppasivat pojan.

Kuva
********************************************************

Ei ollenkaan huono teoria ja tuo on totta että tässä hautapaikan poika oli vanhempi kuin Louis XVII ja taas tämä sydän teoria on myös aukkoja täynnä. Vainaja oli samaa sukua l. Bourbone mutta heitä oli todella runsaasti pitkin Ranskaa ja ulkomaita. Sama on tuo toteamus että DNA viittaa siihen että löydetyn ruumiin DNA oli Marie Antoinetteen sopiva mutta ei välttämättä poika vaan ainoastaan sukulainen. Octave Aubreyn kirjassa oli tämä myrkytys tapaus ja heti perään Dauphen kuolema. Olosuhteet olivat hämärät ja jotain yritettiin salata mikä on täysin varma. Fersen oli todella Anoinetten rakastaja joten siten ei ole tietysti täysin tuulesta temmattu väite tuokaan. Ainakun Kuninkaallisia kuolee hämärissä olosuhteissa niin niihin liittyy jotain salailua. Esimerkkejä on monta ja tässä myös yksi joka innoitti Alexander Dumasin kirjoittamaan Rautanaamion sillä tämä salaperäinen vanki oli takuulla Kuninkaallinen ja v.1698 tämä tuntematon vanki siirrettiin Bastiljiin.On väitetty että hän oli Ludvig XIV:n l. Aurinkokuningaan kaksoisveli. Kuoli 19.03.1703.

Kuva

__________
Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 24.04.2015 18:48

Laitetaan kaksi pähkinää Ranskan Vallankumouksesta.

1. Tämä mies kuoli jo 27.vuotiaana ja hän oli yksi Ranskan Vallankumouksen kuuluisimpia henkilöitä ja häntä sanottiin täysin tunteettomaksi ja eikä hänellä ollut mitään inhimillisiä tunteita eikä edes paheita mutta hän sai silti luonteensa ja tekojensa takia kiusallisen karmean lempinimen Angel of Death. Hän oli rohkea komentaja Tasavaltalais-Armeijassa ja armottoman kova komentaja joka lähetti monta upseeria teloitettavaksi. Sotilaita hän kohteli tasa-arvoisesti mutta pisti kovalla komennolla hajoamaisillaan olevan Reinin Armeijakunnan kasaan ja piti sotilaille kuuluisan ja kovan puheen mistä hän oli jo kuuluisa l. kovista puheistaan Konventille Pariisissa.

Kuka mies oli siis kyseessä ja miten hänen kävi ?

2. Charlotte Corday mistä jo puhuimme Maratin tappajana oli nuoresta iästään huolimatta hyvin rohkea jopa kuoleman hetkellä. Hänen pyövelinään toimi jättiläismäinen 26.vuotias Henri Sanson jonka isä Charles oli mestannut itse Ludvig XVI:n. Sanson ajoi hiukset Charlotten niskasta ja hänelle laitetaan päälle Isänsurmaajan punainen paita. Taivas on mustissa pilvissä ja enteilee yön kovaa ukkosmyrskyä. Kello on seitsemän illalla kun hän saapuu kärryillä mestauslavalle.
Hän katsoo giljotiiniin ja kalpenee hetkeksi mutta nousee sitten nopeasti ja vakaasti portaita ylös ja suoraan giljotiinin alle.

Veri lentää suihkuna ja pää putoaa koriin ja sitten Sansonin apulainen kirvesmies tekee inhottavan teon.

Minkä niminen(sukunimi riittää) on tämä apulainen kirvesmies ja mitä hän tekee ja miten hänen käy ?

Tässä kylmän rauhallinen Charlotte Corday kirjoitta perheelleen kirjeen neljä tuntia ennen teloitusta vankikopissa. Valitettavasti kaiverrus ei suostu näkymään.

_________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 25.04.2015 17:24

Otetaan kakkonen. Melkoista nippelitietoa ja kysymyksen tyylistä päätellen jostakin suht koht vanhasta suomalaisesta kirjasta, luultavasti juuri Aubreyn tekstiä.

Täytyy luottaa Wikipedian tietoihin, kun en omista alan kirjallisuutta. Miehen nimi oli Legros, ja hän oli itse asiassa puuseppä, joka oli palkattu korjaamaan giljotiinia. Legros otti Charloten pään, ja läimäytteli tätä molemmille poskille. Tämä ei ilmeisestikään herättänyt hyvää verta paikalla olijoissa, sillä läimäyttelynsä seurauksena Legros paiskattiin tyrmään. Hän vietti siellä kolmisen kuukautta ja ehti varmaan ajatella mitä tuli tehtyä. Ehkä puuseppä kuului Maratin suosijoihin ja ilmaisi suuttumuksensa läimimällä giljotiinin katkaisemaa päätä.

Hovivalokuvaajat eivät päässeet ikuistamaan Legrosta, mutta sen sijaan teloittajamestarista Sansonista on komea maalaus. Sanson oli koko vallankumouksen ajan kuuluisin julkinen pyöveli, ja häntä kuvattiin sanoilla lämminsydäminen ja hyväntahtoinen ihminen. Mitähän mahtoi Sanson miettiä mestetessaan kuninkaan ja kuningattaren ja kolmisentuhatta muuta ihmistä. Itse veikkaan, että hän ei ajatellut juuri mitään. Demokraattinen, inhimillinen ja aina luotettava giljotiini teki työn hänen puolestaan.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » La 25.04.2015 19:32

Haukka kirjoitti:Otetaan kakkonen. Melkoista nippelitietoa ja kysymyksen tyylistä päätellen jostakin suht koht vanhasta suomalaisesta kirjasta, luultavasti juuri Aubreyn tekstiä.

Täytyy luottaa Wikipedian tietoihin, kun en omista alan kirjallisuutta. Miehen nimi oli Legros, ja hän oli itse asiassa puuseppä, joka oli palkattu korjaamaan giljotiinia. Legros otti Charloten pään, ja läimäytteli tätä molemmille poskille. Tämä ei ilmeisestikään herättänyt hyvää verta paikalla olijoissa, sillä läimäyttelynsä seurauksena Legros paiskattiin tyrmään. Hän vietti siellä kolmisen kuukautta ja ehti varmaan ajatella mitä tuli tehtyä. Ehkä puuseppä kuului Maratin suosijoihin ja ilmaisi suuttumuksensa läimimällä giljotiinin katkaisemaa päätä.

Hovivalokuvaajat eivät päässeet ikuistamaan Legrosta, mutta sen sijaan teloittajamestarista Sansonista on komea maalaus. Sanson oli koko vallankumouksen ajan kuuluisin julkinen pyöveli, ja häntä kuvattiin sanoilla lämminsydäminen ja hyväntahtoinen ihminen. Mitähän mahtoi Sanson miettiä mestetessaan kuninkaan ja kuningattaren ja kolmisentuhatta muuta ihmistä. Itse veikkaan, että hän ei ajatellut juuri mitään. Demokraattinen, inhimillinen ja aina luotettava giljotiini teki työn hänen puolestaan.

Kuva
****************************************
Erittäin hyvin löydetty ja tiedetty nippeli tästä Charlotte Cordayn mestauksesta.
Octave Aubrey oli tosiaan pahanteossa ja pidän itse tästä vanhahtavasta kieliopista ja siksi en ole sitä modernisoinut paljon mitään. Makuasia tietysti. Vastaus oli täysin oikein silti eikä siinä tarvittu Aubryn kirjoja tai muita vastaavia.
Puuseppä ja kirvesmiehen alku Legros oli vähän liian innokas kun vähän ennen teloitusta kansanjoukosta kuului ivanhuutoja ja laulettiin Ca irataa mutta Kansan iva loppui ja kuului vain askelten töminää johon sekaantui rattaiden kolina.

Legros halusi extraa Kansalle ja otti Charlotten pään jä antoi kunnon sivallukset molemille poskille ja roikotti hiuksista tukistaen. Tämän jälkeen väkijoukosta alkoi kuulua paheksuvaa mutinaa joka yltyi huudoiksi merkiksi siitä että Legrosin teko oli inhoittava ja tämä tyttö oli kuitenkin nuori maalaistyttö ei aristokraatti.Onneton Legros teljettiin heti seuraavana päivänä vankilaan ja siellä mies mietti seuraavat kolme kuukautta miten käy.

Maratin salaiset muistiinpanot löydettiin myöhemmin ja se oli melkoinen yllätys tekstin puolesta ja Maratin hauta ja patsaat saivat kyytiä...............................

Sansonin suvussa oli pyöveleitä ollut jo kolmessa sukupolvessa ja Henriä ei oikein kiinnostanut tämä isänsä perimä virka. Sansonin oma poika kuoli kun näki leikatun pään kivetyksellä ja poika liukastui rakennustelineellä ja kuoli pudotessaan. Ei olisi varmasti sopinut isänsä työn jatkajaksi mutta vielä jälkipolvissa oli kaksi pyöveliä töissä v.1847 asti.
Laitan tuon rotevan ja mainion kuvan lisäksi:

Henri-Charles Sansonin virallinen poseerauskuva Ranskan Pyöveli kilpailun voiton kunniaksi..Henkka otti kultaa ylivoimaisesti. Kuvassa herramies henkeen ja vereen.
Kuva

______
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 27.04.2015 05:24

Ja puuttuva vastaus:

Mies oli Louis Antoine Léon de Saint-Just joka tunnettiin kuoleman enkelinä. Hänkin päätyi giljotiiniin kuten hengenheimolaisensa Robespierre ja pyörätuoli-Couhton. Saint-Just oli nuori ja hänestä pursui energia, rohkeus ja idealismi. Hän kuului jakobiineihin, jotka omalla tavallaan yrittivät muovata uutta parempaa maailmaa. Saadakseen tuon maailman, St-Just ja hänen ryhmänsä joutuivat käyttämään pakotteita ja väkivaltaa. Tuo aika tunnettiin suuren terrorinm aikakautena, mutten puutu siihen koska aihe on raskas ja synkkä.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 27.04.2015 17:18

Haukka kirjoitti:Ja puuttuva vastaus:

Mies oli Louis Antoine Léon de Saint-Just joka tunnettiin kuoleman enkelinä. Hänkin päätyi giljotiiniin kuten hengenheimolaisensa Robespierre ja pyörätuoli-Couhton. Saint-Just oli nuori ja hänestä pursui energia, rohkeus ja idealismi. Hän kuului jakobiineihin, jotka omalla tavallaan yrittivät muovata uutta parempaa maailmaa. Saadakseen tuon maailman, St-Just ja hänen ryhmänsä joutuivat käyttämään pakotteita ja väkivaltaa. Tuo aika tunnettiin suuren terrorinm aikakautena, mutten puutu siihen koska aihe on raskas ja synkkä.

Kuva
*****************************************
Oikein meni. Saint-Just eli Täydellinen Vallankumous oli tämän Kuoleman Arkkienkelin tavoite.Aihepiiri on todella synkkä ja Terrorin lukemisen hirveydet ovat aika rankkoja ja synkkiä. Silloin puhuttiin tuosta terrorin aikaudesta nimellä Moolokin Jano.
Saint-Just oli vieläkin jyrkempi kuin Robespierre vaikka olikin tämän oikea käsi.Saint-Just halusi että totaalinen Vallankumous toteutetaan.Tämä kalpea ja taipumaton nuori komea mies on nyt konventin herrana paljon suuremmissa määrin kuin Robespierre.Kuka häntä voi vastustaa. Saint-Just on täysin eri kaliberia kuin kukaan muu Vallankumouksellinen. Hän on täydellinen hirmuvaltias,teräksinen olento joka on vailla tunnonvaivoja ja sääliä. Jopa Robesspierre voi vielä joskus hymyillä,Saint-Just ei hymyile koskaan.

Hänen puhuessaan konventille vertahyytäviä puheita vastustajien tuhoamiseksi, niin hänen kätensä tekivät samaan aikaan täsmällisiä giljotiinin terän putoamisen tapaisia liikkeitä. Jopa konventin jäsenet alkoivat pelätä häntä ja yleinen turvattomuuden tunne koitui tämän nuoren Kuoleman Arkkienkelin tuhoksi

Kuolemaan tämä mies meni täysin kylmänä ja totesi ennen giljotiinia vain Minä halveksin tomua,josta olen ja joka puhuu teille.

Tässä tämä kuuluisin maalaus Saint-Just Kuoleman Arkkienkeli
Kuva

_______
Witko
.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 29.04.2015 18:06

Kyssäri Ranskan vallankumouksen ajoilta.

Hiljattain oli puhetta Vendeen armeijasta. Mutta kuka oli kyseisen armeijan ensimmäinen ylipäällikkö ja missä yrityksessä hän haavoittui kuolettavasti?

Hän se oli mutta kuka hän mahtoi olla

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » To 30.04.2015 11:44

Haukka kirjoitti:Kyssäri Ranskan vallankumouksen ajoilta.

Hiljattain oli puhetta Vendeen armeijasta. Mutta kuka oli kyseisen armeijan ensimmäinen ylipäällikkö ja missä yrityksessä hän haavoittui kuolettavasti?

Hän se oli mutta kuka hän mahtoi olla

Kuva
*******************************************************

Jacques Cathelineau on nyt kyseessä. Vendeen armeijan ensimmäinen Ylipäällikkö,Kenraali ja hyvin taitava sotilaallisesti ja myös hyvin hurskas mies.'
Sai lempinimen Pyhä Anjou. Vendeen talonpojat palvoivat häntä johtuen hänen luonteestaan,johtamistaidoista ja vaatimattomuudesta.
Taistelussa miehet halusivat olla hänen lähellään koska ajattelivat että Jumala suojelee näin hurskasta miestä. Ei oikein pitänyt kutiansa Nantesissa. Hän oli viidessä isossa taistelussa mukana,valtasi Thouarsin ja Saumurin. Kesäkuussa Vendeen kaksi Kenraali Cathelineau 4 000 miehen armeijalla ja Julma Charette 1 000 miehen armeijalla hyökkäsi 29.kesäkuuta,1793 Nantesiin. Ammuttiin ikkunasta ja kuoli haavoihinsa 14.heinäkuuta,1793.Vendeeläiset jotka olivat Cathelineuan komennossa masentuivat suositun Kenraalinsa kuolemasta niin että vetäytyivät Nantesista. 34.vuotias oli Kenraali vain iältään.

Tässä tämä Kenraali Cathelineau.
Kuva

___________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 30.04.2015 13:31

Ikävää, että mielenkiintoisimmat jutut Jacques Cathelineausta ovat ranskankielisiä. Hartaana katolilaisena Cathelineau tuki kirkon toimia. Hän oli toiminut aiemmin kuljeskelevana villakauppiaana vaihtelevalla menestyksellä. Nyt hän keräsi talonpoikien armeijan ja soti ensimmäisen Ranskan tasavallan hallitusta vastaan.

Tyyppinä Cathelieu oli onnistunut yhdistelmä jumalallisuutta, karismaa ja fyysistä sekä henkistä vahvuutta jahän nautti näiden ominaisuuksiensa takia syvää kunnioitusta vendeeniläisten taholta. Hänessä oli myös vahva inhimillinen puoli, sillä Choletissa käydyn taistelun jälkeen hän esti aseettomien vankien surmaamisen hyppäämällä näiden eteen suojaksi. Hän myös nimitti temppelitornissa vankina olleen kuninkaan ja kuningattaren nuoren pojan kuninkaaksi nimeltään Ludvig XVII. No tätä kunkkua ei koskaan ollut varsinaisesti olemassa, sillä kuten tiedämme poika katosi tai kuoli hyvin pian tämän jälkeen.

Kesäkuussa 1793 yhdistetyt rojalistiset joukot vyöryivät Nantesiin. Cathelineau oli tullut kaupunkiin kenraali Jean-Baptiste Canclauxin vastustuksesta huolimatta. Sopivaa tilaisuutta etsinyt tarkka-ampuja otti vallille polvistuneen Cathelineaun tähtäimeensä ja lähetti matkaan kuolettavan laukauksen.


.Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » To 30.04.2015 17:12

Vendeen julmaan sisällisotaan sisältyi toisinaan ritarillsiakin hetkiä.
Todella hurskaan katolilaisen ja kunnian miehen maineen on saanut Vendeen Kapina-armeijan ensimmäinen pian kaatunut Ylipäällikkö Jacquoes Cathelineau.Hän esti omalla ruumiillaan aseettomien Tasavaltalaisten vankien surmaamisen erään yhteenototn jälkeen Cholet'n seudulla.
Tällä miehellä oli uskomaton karisma ja synnynnäinen sotilaallinen Johtaja joka sai miestensä täydellisen kunnioituksen mikä ei ole kovinkaan yleistä missään Armeijassa minään aikana.

Tässä Marie Felix E. de Boislecomiten maalaus tapahtumasta.Choletin' Museossa esillä.

Kuva

Toinen vastakysymys nopeasti kuka oli toinen Vendeen sodan alun Sankari joka oli Cathelineaun mukana tuossa verisessä Choloten'Taistelussa Lokakuun 17-18-päivänä,1793.

Miten tämä kyseisen Komentajan kävi Choloten Taistelussa ja minkä niminen oli tämä entisen Kuninkaallisen Rykmentin Upseeri josta tuli myös Vendeen Kapina Komentaja v. 1793 ?

Siis tämä mies ?
Kuva
___________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 01.05.2015 15:59

Tuo hieno aatelismies oli nimeltään Maurice Gigost D'elbee, verdeeläisten kenraaleja hänkin. Choloetin taistelussa lokakuussa 1793 hän haavoittui vaikeasti, ja joutui vangiksi.

Pysymättä liikkumaan D'Elbee makasi sängyssä elämän ja kuoleman rajamailla; hänen vaimonsa olisi voinut karata, mutta ei suostunut jättämään miestään. Kun Turreaun sotilaat menivät sisään huoneeseen, haavoittunut rojalisti huudahti, "Kyllä minä täällä olen! Tässä on d'Elbee, teidän huomattavin vihollisenne! Jos minä olisin ollut riittävän vahva taistelemaan tai seisomaan jaloillani, te ette olisi saaneet minua sängypotilaaksi!"

He pitivät häntä vankinaan ja hoitivat häntä pirullisella julmuudella, ja sitten he kuljettivat hänet nojatuolissa paikkaan, joka oli nimetty vankien yleiseksi ampumispaikaksi. Siellä he ampui hänet nojatuoliin. Hänen vaimonsa ammuttiin seuraavana päivänä samassa paikassa, ja hänen veljensä ja lankonsa kokivat saman kohtalon


Kolkko kohtalo, jos näkyy:

Kuva
Haukka

Vastaa Viestiin