Ranskan vallankomouksen pyörteissä

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 01.05.2015 18:15

Haukka kirjoitti:Tuo hieno aatelismies oli nimeltään Maurice Gigost D'elbee, verdeeläisten kenraaleja hänkin. Choloetin taistelussa lokakuussa 1793 hän haavoittui vaikeasti, ja joutui vangiksi.

Pysymättä liikkumaan D'Elbee makasi sängyssä elämän ja kuoleman rajamailla; hänen vaimonsa olisi voinut karata, mutta ei suostunut jättämään miestään. Kun Turreaun sotilaat menivät sisään huoneeseen, haavoittunut rojalisti huudahti, "Kyllä minä täällä olen! Tässä on d'Elbee, teidän huomattavin vihollisenne! Jos minä olisin ollut riittävän vahva taistelemaan tai seisomaan jaloillani, te ette olisi saaneet minua sängypotilaaksi!"

He pitivät häntä vankinaan ja hoitivat häntä pirullisella julmuudella, ja sitten he kuljettivat hänet nojatuolissa paikkaan, joka oli nimetty vankien yleiseksi ampumispaikaksi. Siellä he ampui hänet nojatuoliin. Hänen vaimonsa ammuttiin seuraavana päivänä samassa paikassa, ja hänen veljensä ja lankonsa kokivat saman kohtalon


Kolkko kohtalo, jos näkyy:

Kuva
******************************************************
Hyvin näkyy tuo todella kolkko maalaus.Hieno löytö. En ole ennen nähnyt tuota maalausta. D'Elbee oli myös hyvin rohkea mies ja tuntuu kyllä siltä että kaikki Vendeen Johtajat olivat rohkeita ja kovia miehiä taistelu taidoiltaan ja luonteeltaan.Charette oli se nro I julmuudessa.. Cathelineaun lähes kaikki sukulaiset tapettiin Vendeen sodassa ja monta joutui myös Tasavaltalaisten koston uhreiksi. Loput hänen perheestään pääsivät nousemaan ja osa aateloitiin kun Bourbonet pääsivät uudelleen valtaan.

__________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 02.05.2015 16:44

Kuva

Tämä tynnyrimäinen mies ei pyydellyt mestauslavalla armoa, vaan huusi yleisölle viimeiset kuuluisat sanansa. Kuka hän oli, mitä hän huusi ja minkä suuren kunnian hän sai vuonna 1814 kymmenen vuotta kuolemansa jälkeen? (Vallankumouksen aikana hän organisoi kapinan Ranskan tasavallan kansalliskonventtia vastaan ja liittyi Vendeen kapinallisiin 1793)
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 03.05.2015 15:49

Haukka kirjoitti:Kuva

Tämä tynnyrimäinen mies ei pyydellyt mestauslavalla armoa, vaan huusi yleisölle viimeiset kuuluisat sanansa. Kuka hän oli, mitä hän huusi ja minkä suuren kunnian hän sai vuonna 1814 kymmenen vuotta kuolemansa jälkeen? (Vallankumouksen aikana hän organisoi kapinan Ranskan tasavallan kansalliskonventtia vastaan ja liittyi Vendeen kapinallisiin 1793)
********************************************************
Nyt on tynnyrimäinen pulisonki-setä Witkolla täysin hukassa sillä ensinnäkään tuo maalaus ei herätä mitään tietoa tai tuntemusta. Mies muistuttaa olemukseltaan enemmän 1800-luvun alkupuoliskoa kuin v. 1794 tai ennen.Oli paljon miehiä jotka eivät armoa anoneet mestauslavalla ja mieleen tulee heti Georges Danton joka huusi niin Kansalle kuin pyövelille v.1794 giljotiinin edessä mutta tämä hyvin isokokoinen Danton ei sovi tähän taustaan mitä pulisonki-setä edustaa. Danton ei ollut todellakaan Vendeen gerilloita ja tuo kunnia on tapahtunut samana v.1814 kun Pariisin Taistelun jälkeen Napoleon poistui alaviistoon näyttämöltä ja Bourbonet aloittivat uuden valtakauden.

Ei ainakaan ole Vendeen sissipäälliköitä mitä Vendeen komentajiin tulee. Bonchampsin laiton ja roteva velipuoli Olavi Nantes' on minulta vastaus. Oli mukana kapina hankkeessa konventtia vastaan ja oli isokokoinen Ranskalainen Sokerileipuri ja Seksiorja Vendeen gerilloissa siis Olavi Nantes lukitaan.

Jos ei ole Nantesin Olavi niin sitten tarvitsen Herra Proletaari Haukka vinkkiä kipeästi lisää. Tuo pulisonki-sedän tausta sopii aika moneen aikalaiseen sillä Vendeen puolella oli aika paljon setiä sotimassa ja mestauslavallakin oli aika monta mekastajaa v.1794.

Tässä järkälemäinen Georges Dantotn joka heitti todella mustaa huumoria pyövelin edessä v.1794.
Kuva

Ei löytynyt omista kirjoista mistään eikä edes netistä Herra Pulisonkia.

___________
Witko Merde'

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 03.05.2015 18:02

Sori tulil laskuvirhe ei v.1794 vaan v. 1804 ja kesäkuun 25.päivä,1804 Pariisi,Mestauslava.
Bonaparten salamurha hankkeesta syytetynä 11.toverinsa kera. Georges Cadoudal katolinen ja Royalisti henkeen ja vereen. Kapinahankkeen epäonnistuminen konventtia vastaan ja Vendeen puolelle liittyminenv.1793.

Syytettiin Bonaparten salamurha hankkeesta ja sai kuolemantuomion. Ei suostunut anomaan armoa. Halusi mennä ensimmäisenä giljotiiniin 11. toverinsa edessä ja näyttäen mallia miten kuollaan. Huusi mestauslavalla Kansalle: Nyt näette Pariisilaiset miten Kristityt,Royalistit ja Bretagnelaiset osaavat kuolla.. Sen jälkeen vielä kolme kertaa Eläköön Kuningas.

Kun Napoleon suistui vallasta v.1814 ja Bourbonet palasivat valtaan silloin, niin Ludwig XVIII antoi postuumisti Cadoudalille Ranskan Sotamarsalkan arvon mikä oli todella kova kunnianosoitus tälle kovalle taistelijalle. Harmittaa kun meni bittiavaruuteen eka vastaus sillä pistin siinä enemmän tietoa hänestä ja eri taisteluista Vendeen Sodassa myöskin.Hän kuului tähän Chouans ryhmään jotka olivat kovaa porukkaa.

Tässä tämä todella arvostettu mies ja taitava taistelija.Hyvin mielenkiintoinen henkilöhahmo. Laitoin nyt tiivistelmän kun eka meni bitti -avaruuteen ja alkaa tuo lätkä mutta mieheen palataan vielä lisää.
Kuva

Kuva

________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 03.05.2015 19:15

Oikea heppu, oli mukana muun muassa Le Mansin taistelussa joulukuussa 1793, ja vangittiin hieman myöhemmin Brestissä. Vendeeläiset maajussit ajettiin pakoon ja heistä muotoutui sissiryhmiä, jotka varsinkin Bretagnessa tunnettiin nimellä Chouan (äänettömät saalistajat) . Oikeastaan nimi tuli Chouanin veljeksistä. Chouanit eli nämä sissit saivat uusia johtajia Englannista kuten sinne paenneet Joseph de Puisaye ja tämä Cadoudal. Heidän mukanaan tuli brittiläisiä varoja ja paljon lupauksia paremmasta huomisesta.

Tulevaisuuden kunkku Louis XVIII lupasi palata maanpaosta Ranskaan ja kurittaa Jakobiinien murhaajahallitusta. Samaan aikaan William Pitt nuorempi briteista lupautui lähettämään maanpakolaisista kerätyn armeijan Atlantin rannikolle Ranskaan. Cadoudal johti tätä armeijaa ja kesällä 1795 hän toi Cuiberonin taisteluun 15,000 sissin täydennysjoukot.

Niin että kyllä hänellä oli meriittiä. Tuossa maalaus Cuiberonin taistelun eräästä ankeasta hetkestä.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 04.05.2015 14:05

Tässä mies joka ei ollut todellakaan kylmänä mestauslavalla ja silti niin monta hän itse sinne lähetti. Hän oli poliitikko,lehtimies joka julkaisi vertahyytäviä pamfletteja ja vaati verta tynnyreittäin. Itse hän ei edes pystynyt seuraamaan Ludvig XVI teloitusta kuin hyvin kaukaa mestauslavasta.Hänestä piti tulla ensim asianajaja mutta hän änkytti hirveästi ja tämä juristin ura lyötiin jäihin. Hän kuului Robespierren sisäpiiriin ja häntä kutsuttiin jo Vallankumouksen alussa
Lyhtypylväiden Kenraali tai provokaattori.

Tätä miestä kysytään
Kuva

Hän kohtasi loppunsa täysin sekopäisenä ja siihen liittyi eräs tärkeä tieto teloituspaikalle tultaessa.

Mikä mies on kyseessä ja mikä oli tämä tieto mistä hän sekosi mestauslavalla ?

_________
Witko


Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 04.05.2015 19:02

Kuva esittää Camille Desmoulinsia, josta kyllä saa lievästi sanottuna erittäin ristiriitaisen kuvan. Desmoulins tuskin olisi sekaantunut näin räikeästi vallankumoukseen, jos hän olisi voinut hoitaa juristintehtäviään kunnolla 1780-luvun lopulla. Mutta hänen änkytyksensä esti tämän, ja hän yritti hankkia toisenlaista suosiota.

Heinäkuussa 1789 hän kunnostautui hemmetin taitavana kansankiihottajana juuri ennen kuin Bastiljin vankila vallattiin. Hän suorastaan usutti pariisilaiset tarttumaan aseisiin, eikä kukaan ivannut hänen änkyttämistään. Desmoulins oli aivan huippupätevä lehtimies ja hän ruoski sanoillaan milloin mitäkin. Hänestä tuli vahva hengenheimolainen Dantonin ja Robespierren kanssa, mutta käsittääkseni hän oli myös molempia vastaan. Hän pilkkasi kirjoituksissaan Dantonia ja haukkui Robespierren ulkopolitiikin samalla kuin yritti mielistellä tätä edessäpäin. Desmoulins oli mukana kun kapinalliset hyökkäsivät Tuileriesin palatsiin, missä Louis XVI ja hänen urhea vaimonsa valmistautuivat kansalliskaartin tukemana puolustautumaan kapinallisia vastaan. Myöhemmin Desmoulins liittyi "oikeusministeri" Dantonin alaisiin ja kuului vuori-puolueeseen, joka äänesti tasavallan ja kunkun teloittamisen puolesta.

Eipä arvannut Desmoulins, että myös hän itse päätyisi giljotiiniin. Näin kuitenkin kävi ja ne jotka olivat hurranneet hänen jutuilleen ja kirjoituksilleen kääntyivät häntä vastaan. Eipä hänen tarvinnut tuomion rattailla yksin matkustaa, sillä kyytissä oli muun muassa vanha lapsuusaikojen ystävä Danton, joka hänkin oli saanut teloitustuomion. Dantonin istuessa ääneti paikallaan kärryissä, Desmoulins heittäytyi äänekkääksi ja kiukutteli kuin vauva. Hän repi paitansa ja yritti kerjätä kansan suosiota valittamalla miten heidän todelliset puolustajansa joutuvat giljotiiniin. Danton yritti rauhoitella Desmoulinsia,

Teloitushetkellä Desmoulins oli lähes täysin luhistunut, mutta Danton piti yllä hirtehishuumoria, ja heitti teloittajalegenda Sansonille: näytä leikattu pääni kansalle, se kannattaa.

Desmoulins iskussa 1789:

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 05.05.2015 08:49

Haukka kirjoitti:Kuva esittää Camille Desmoulinsia, josta kyllä saa lievästi sanottuna erittäin ristiriitaisen kuvan. Desmoulins tuskin olisi sekaantunut näin räikeästi vallankumoukseen, jos hän olisi voinut hoitaa juristintehtäviään kunnolla 1780-luvun lopulla. Mutta hänen änkytyksensä esti tämän, ja hän yritti hankkia toisenlaista suosiota.

Heinäkuussa 1789 hän kunnostautui hemmetin taitavana kansankiihottajana juuri ennen kuin Bastiljin vankila vallattiin. Hän suorastaan usutti pariisilaiset tarttumaan aseisiin, eikä kukaan ivannut hänen änkyttämistään. Desmoulins oli aivan huippupätevä lehtimies ja hän ruoski sanoillaan milloin mitäkin. Hänestä tuli vahva hengenheimolainen Dantonin ja Robespierren kanssa, mutta käsittääkseni hän oli myös molempia vastaan. Hän pilkkasi kirjoituksissaan Dantonia ja haukkui Robespierren ulkopolitiikin samalla kuin yritti mielistellä tätä edessäpäin. Desmoulins oli mukana kun kapinalliset hyökkäsivät Tuileriesin palatsiin, missä Louis XVI ja hänen urhea vaimonsa valmistautuivat kansalliskaartin tukemana puolustautumaan kapinallisia vastaan. Myöhemmin Desmoulins liittyi "oikeusministeri" Dantonin alaisiin ja kuului vuori-puolueeseen, joka äänesti tasavallan ja kunkun teloittamisen puolesta.

Eipä arvannut Desmoulins, että myös hän itse päätyisi giljotiiniin. Näin kuitenkin kävi ja ne jotka olivat hurranneet hänen jutuilleen ja kirjoituksilleen kääntyivät häntä vastaan. Eipä hänen tarvinnut tuomion rattailla yksin matkustaa, sillä kyytissä oli muun muassa vanha lapsuusaikojen ystävä Danton, joka hänkin oli saanut teloitustuomion. Dantonin istuessa ääneti paikallaan kärryissä, Desmoulins heittäytyi äänekkääksi ja kiukutteli kuin vauva. Hän repi paitansa ja yritti kerjätä kansan suosiota valittamalla miten heidän todelliset puolustajansa joutuvat giljotiiniin. Danton yritti rauhoitella Desmoulinsia,

Teloitushetkellä Desmoulins oli lähes täysin luhistunut, mutta Danton piti yllä hirtehishuumoria, ja heitti teloittajalegenda Sansonille: näytä leikattu pääni kansalle, se kannattaa.

Desmoulins iskussa 1789:

Kuva
******************************************************
Aivan oikein Haukka. Camille Desmoulins oli todella kyseessä ja miehellä oli terävä sanansäilä kirjoituksissaan La France Libre oli yksi Camillen suosikki sanomalehti.Tosiaan oli Vuori-puoluelainen ja äänesti Ludwig XVI kuolemantuomiosta psta.. Tämä kiihoittaja oli hyvä propagandan levittäjä mutta luonne oli heikko ja hyvin ristiriitainen. Mielialat ja kannat muutuivat koko ajan. Danton oli täysin järjissä ja heitti niin pyövelille kuin Kansalle herjaa koko rahan edestä. Danton heitti muuten matkalla teloituspaikalle erään talon kohdalla melkoisen pahan ennustuksen ja talossa asui Robespierre ja ennustus meni täysin nappiin.

Mutta sitä vielä tivaan mikä oli se syy miksi Camille meni täysin sekaisin teloituspaikalla(tietysti pelkäsi niin hemmetisti) mutta sen lisäksi eräs uutinen pisti Camillen hirnumaan pelosta ?

__________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 05.05.2015 14:27

Kuva

Eiköhän tuossa ollut tarpeeksi syytä. Desmoulins sai kuulla, että hänen vaimonsa Lucile oli myös pidätetty. Syynä pidätykseen kuviteltu salaliitto.

Tämä vaimon pidätys toi Desmoulinsin käytökseen aivan uudenlaista sähäkkyyttä. Tarvittiin useampi äijä ennenkuin hänet saatiin väkisin nostettua rattaille, jotka suuntasivat kulkunsa kohti giljotiinia.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 05.05.2015 17:16

Haukka kirjoitti:Kuva

Eiköhän tuossa ollut tarpeeksi syytä. Desmoulins sai kuulla, että hänen vaimonsa Lucile oli myös pidätetty. Syynä pidätykseen kuviteltu salaliitto.

Tämä vaimon pidätys toi Desmoulinsin käytökseen aivan uudenlaista sähäkkyyttä. Tarvittiin useampi äijä ennenkuin hänet saatiin väkisin nostettua rattaille, jotka suuntasivat kulkunsa kohti giljotiinia.
*********************************************************
Aivan oikein. Camille sai täyden romahtamisen kun kuuli että hänen palvomansa Lucille vaimo oli pidätetty. Camille lähetti vankilastaan tunteellisia ja kaunopuheisia kirjeitä Lucilelle. Lucille antoi miehensä uhrautua Vallankumoukselle ja hän joutui itse seuraamaan keksityn salaliiton takia miestään l. giljotiini kutsui Madamea.
Camille meni harittavin silmin kuolemaan ja repi vielä ennen terän alle joutumista paitansakin. Kansa ei tuntenut mitään sääliä häntä kohtaan.

_______
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 07.05.2015 09:41

Witko kirjoitti: On tuo Lafayette ollut sitten poikkeuksellinen ihminen sillä moiteitta ei paljon tunnu tulevan. Jopa Ranskan rankassa Vallankumouksessa luovi itsensä hengissä läpi vaikka se oli täpärällä.
Aika paljon on oma mielipiteeni muuttunut La Fayettesta Ranskan vallankumouksen myötä. Jos hän oli Amerikan vapaussodassa suuri sankari, niin Ranskassa hänen suosionsa näyttää romahtaneen täysin. Kotimaassan Lafayette nimittäin herätti ristiriitaisia tunteita. Nuorena hän oli suosittu, mutta Ranskan vallankumous sai monet muuttamaan kantansa hänestä, sillä markiisi vastusti tiukasti jakobiinejä.

Jotkut vasemmistolaiset pitävät häntä omaa etuaan tavoitelleena aristokraattina, joka ei koskaan omistautunut tosissaan kansan asialle. Oikeistolaiset taas näkevät hänet petturina, joka hylkäsi aateliset. Niin Louis XVI kuin hänen vaimonsakin saivat tarpeekseen La Fayetten holhoamisesta, joka meni välillä liiallisuuksiin.

Kysymys kuuluu: Kuka toimi kansalliskaartin komentajana tuona elokuun päivänä 1792 kun pariisilaiset ryntäsivät Tuileriesin linnaan kurittamaan kuningasta ja kuningatarta, ja miten komentajalle kävi?
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » To 07.05.2015 11:25

Haukka kirjoitti:
Witko kirjoitti: On tuo Lafayette ollut sitten poikkeuksellinen ihminen sillä moiteitta ei paljon tunnu tulevan. Jopa Ranskan rankassa Vallankumouksessa luovi itsensä hengissä läpi vaikka se oli täpärällä.
Aika paljon on oma mielipiteeni muuttunut La Fayettesta Ranskan vallankumouksen myötä. Jos hän oli Amerikan vapaussodassa suuri sankari, niin Ranskassa hänen suosionsa näyttää romahtaneen täysin. Kotimaassan Lafayette nimittäin herätti ristiriitaisia tunteita. Nuorena hän oli suosittu, mutta Ranskan vallankumous sai monet muuttamaan kantansa hänestä, sillä markiisi vastusti tiukasti jakobiinejä.

Jotkut vasemmistolaiset pitävät häntä omaa etuaan tavoitelleena aristokraattina, joka ei koskaan omistautunut tosissaan kansan asialle. Oikeistolaiset taas näkevät hänet petturina, joka hylkäsi aateliset. Niin Louis XVI kuin hänen vaimonsakin saivat tarpeekseen La Fayetten holhoamisesta, joka meni välillä liiallisuuksiin.
***************************************************

Tuo mitä sanot Lafayettesta Ranskassa ja Vallankumouksen aikana on kyllä aivan totta. Amerikassa hänen maineensa on gloriassa mutta ei Ranskan maalla. Hän ei ollut päättäväinen missään tilanteessa ja Mars-kentän Verilöyly vei alussa saadun Kansansuosion. Hän ei pitänyt Kuningatteresta mutta silti yritti tasapainoilla Monarkian ja Tasavallan välissä. Hän itse väitti että hän tukisi Demokraattista Monarkiaa l. Perustuslaillista Monarkiaa mutta silti hän vihasi rahvasta ja Kansaa joka pystyi hänen mielestä hirveisiin julmuuksiin.Ts. mies jolla mielipide-ja ala vaihteli koko ajan ja oli loppujen lopuksi aika taantumuksellinen.Hän kammosi Ranskan Kansaa ja siksi tuo Amerikan Patrioottinen toiminta ei jatkunut Ranskassa. Kalasteli Kansan suosiota ja pelasti kerran Marie Antoinetten kuolemalta mutta hyvin ailahtelevainen Aristokraatti joka ei sittenkään ollut mikään Kansan mies. Ranskalainen kirjallisuus ei häntä paljon imartele. Vangiksi joutuminen pelasti hänet varma kuolemalta.

Kyllä sitä arvon Markiisissa oli arvosteltavaa mutta tuo Amerikan Vallankumous ja Jenkit nostivat hänet korkealle jalustalle. Tietysti rehellisesti sanoen Ranskan Vallankumous oli kyllä niin sekava aikajakso Ranskan historiassa koska puolien vaihto oli yhtä sekamelskaa ja Vallankumous söi omia lapsiaan ja giljotiiniin meni sellaisia henkilöitä jotka olivat olleet kaksi-kolme kuukautta vallassa ja taas päitä vadille tai paremmin koriin. Kukaan ei olut turvassa 100% koska juonittelu oli mahdotonta. Tasavallan omia sankari Kenraaleitakin joutui terän alle.

________
Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » To 07.05.2015 12:32

Haukka kysyi Ranskan Maalta kuulumisia

Kysymys kuuluu: Kuka toimi kansalliskaartin komentajana tuona elokuun päivänä 1792 kun pariisilaiset ryntäsivät Tuileriesin linnaan kurittamaan kuningasta ja kuningatarta, ja miten komentajalle kävi?
************************************************

Tämä oli melkoisen iso tapahtuma kun Pariisilaiset tunkeutuivat elokuun.10.päivän,1792 aamutunteina Tuileriesin linnaan jossa olivat Luwdig XVI ja Marie Antoinette pääkohteena. Koko yö oli tukahduttavan kuuma ja enteili kovaa ukkosta ja sadetta kun Kansa vyöryi Tuileriesin linnaan. Tämä tapahtuma oli alkuna Syyskuun-murhille jotkä kääntyivät vain vähän myöhemmin joukkomurhiksi.
Uhriluvut olivat linnan puolustajilta 600 kuollutta ja 200 vankia. Suurin osa oli Sveitsiläiskaartia 950 sotilasta joiden veri tahri sisällä linnassa kalliit tapetit sekä 200-300 Aristokraattia ja Kuningasmielistä Kanssalliskaartin sotilasta.
Valtaajia oli n. 20 000 ja 12.tykkiä mukana. Federalistit,Sanskulotit ja Kanssalliskaarti.

Lafayettelle kävi ilmiömäinen tuuri koska hän oli vielä edellispäivänä ollut Kanssaliskaartin Päällikkönä mutta sai epäluottamuslauseen väärien huhujen levittämisestä sekä epäluottamuksesta ja hänen erotettiin ja tilalle tuli kuolemaan menevä Markiisi ja Ritari de Mandat,Koko nimeltään Antoine Jean Galiot de Mandat. Hänet murhattiin tai teurastettiin Hotel de Ville Parisin portaille. Yksi kapinallisten tappaja kandinaatti oli Jean Antoinen Rossignol joka oli hyvin rankka persoona ja oli mukana myös Kenraalina Vendeessä mm. ja todennäköisesti vähän mielenvikainen. Verenhimoinen mies joka petti niin puolueensa Jakobiinit kuin toverinsakin ja silti jotku pitivät häntä sankarina kuolemansakkin jälkeen. Loppuelämä meni vankilasta toiseen.

Tässä murhatun de Mandatin kuolinpaikka
Hotel de Ville Paris ja sen portaat.
Kuva

Murhaaja Kenraali Jean Antoinen Rossignol
Kuva

Tässä verinen loppukoitos Tuileriesin linnan edustalla.Mandat on jo tapettu tässä vaiheessa.
Kuva

________
Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » To 07.05.2015 14:56

Tässä nopeat Robespierret Ranskan Vallankumouksen ja erään terrorin aikauden loppu.

1. Miksi 23.Toukokuuta,1794 oli Maxmilien Robespierren elämälle tärkeä päivä ?

2. 28.Heinäkuuta,1794 vietiin arvokas lasti mestauslavalle. Molemmat Robesbierret,Saint-Just,Couthon,Hanriot sekä 12. muuta teloitettavaa.
Kolmella näistä tuomituista oli piinallinen kärrymatka ja kolme heistä kärsi hirvittäviä tuskia kärryissä jo paljon ennen mestauslavaa.

Ketkä kolme olivat näitä kärsiviä ja mistä syystä heillä oli nämät tuskat?

________
Witko

Siinä erään hyveen tyrannanien päätös elämälle.
Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 07.05.2015 15:23

Älä hyvä mies pidä noin kiirettä. Edellinenkin oli käsittelemättä.
Witko kirjoitti:Tämä oli melkoisen iso tapahtuma kun Pariisilaiset tunkeutuivat elokuun.10.päivän,1792 aamutunteina Tuileriesin linnaan jossa olivat Luwdig XVI ja Marie Antoinette pääkohteena. Koko yö oli tukahduttavan kuuma ja enteili kovaa ukkosta ja sadetta kun Kansa vyöryi Tuileriesin linnaan. Tämä tapahtuma oli alkuna Syyskuun-murhille jotkä kääntyivät vain vähän myöhemmin joukkomurhiksi.
Uhriluvut olivat linnan puolustajilta 600 kuollutta ja 200 vankia. Suurin osa oli Sveitsiläiskaartia 950 sotilasta joiden veri tahri sisällä linnassa kalliit tapetit sekä 200-300 Aristokraattia ja Kuningasmielistä Kanssalliskaartin sotilasta.
Valtaajia oli n. 20 000 ja 12.tykkiä mukana. Federalistit,Sanskulotit ja Kanssalliskaarti.
Löysin tällaisen version.

Niinpä, elokuun kymmenes 1792 kansalliskaartin päällikkönä oli Antoine Jean Galiot de Mandat koska vain pari päivää aiemmin kansalliskokous oli äänestänyt La Fayetten pois virastaan. Marat oli kiihkomielinen rojalisti ja lupasi puolustaa kunkkua ja kuningatarta viimeiseen asti. Hän luotti miehiinsä ja vielä enemmän sveitsiläiskaartiin, jonka sotaministeri antoi hänen komentoonsa.

Sveitsiläiskaartin ammattisotilaat olivat valmiit pelastamaan paitsi kuningasparin niin myös kansalliskaartin rojalistiset sotilaat. Mandastia pidettiin erityisen kyvykkäänä ja erityisesti kunkku itse luotti häneen täysin. Mandatin käskyläiset odottivat lähinnä käskyä käydä kapinallisten kimppuun Tuiliersin lähellä olevan hotellin ympäristössä.

Homma meni läskiksi, sillä Mandatin korviin kantautui ikävä huhu, jonka mukaan kansalliskaartin miesten joukossa oli pettureita. Huhu piti paikkansa ja kapinaa edeltävänä yönä kaartilaisista alkoi ammuksella tykillä ennen aikojaan. Varhain aamulla kunkku meni katsomaan mitä puistossa tapahtui. (Rohkea teko Ludvigilta) Jalkaväki huusi kunkulle eläköötä, mutta tykistön jätkät huutelivat eläköön kansa! Paikalle rientänyt Mandat käsitti, että kaartilaisiin ei ollut luottamista.

Myöhemmin aamulla pormestari Petionin lähetti Mandatille käskyn saapua kunnallisneuvoston puheille. Mandat kävi neuvoston juttusilla, ja palatessaan takaisin vastapuolen edustajat sieppasivat hänet jossakin lähellä Tuiliersin palatsia. Hänet vaadittiin lähettämään sveitsiläisskaarti tiehensä. Mandat kieltäytyi tekemästä tätä, ja hänet päästettiin lähtemään. Ollessaan vielä kaupungintalon portailla kapinalliset sulkivat hänen tiensä ja huusivat, "alas Mandat, eläköön Santerre". (Pariisin kapinallisten komentaja.)

Sanojen vakuudeksi eräs kapinallisista ampui mandatia suoraan päähän ja raivostunut väkijoukko hyökkäsi hänen päälleen monenlaisin asein varustettuna. Alastomaksi riisuttu ja lähes varmasti hengetön Mandat visakattiin Seineen vanhojen pariisilaisten lihansyöjäkalojen aamupalaksi.
Haukka

Vastaa Viestiin