Intiaanit ja luonnonympäristö

[Voyageur]

Melkoisia pilvenpiirtäjiähän nuo molemmat ovat, sekä punapuu että mammuttipetäjä.

Here We go round The Giant Sequia



Ja on siinä ollut pojilla sahaamista ennen kuin tuo mammuttipetäjä on ottanut lepoasennon

Muutamankin kerran sahaa viilanneena tulee mieleen että täytyy olla hirmu huolellinen kun tuollaisen tolkuttoman pitkän justeerin viilaa ja jakaa että menee varmaan suoraan. Voi kuvitella miesten kommentit kun huomaavat että sahaus ura alkaa kaartamaan maata tai latvaa kohden.
Näyttäisi siltä että tuossa on kaksi jo sinällään aika pitkää justeerin terää juotettu yhteen että saadaan riittävän pitkä työkalu.
Tässä lähistöllä kasvaa muuten tiettävästi suomen paksuin yksirunkoinen Siperian lehtikuusi. halkaisija rinnan korkeudelta (eli tuo virallinen mittaus korkeus 130 cm) hieman yli 160 cm. Se on voimakkaasti tyveen levenevä sieltä yli 2.5 m.

[Haukka]

Tuon mammuttipetäjämetsikön havaitsi ensimmäisenä ei-intiaanina Augustus T. Dowd, ja vuosi taisi olla 1852. Tai varmasti useat valkoiset olivat jo ennen häntä nähneet Kalifornian mammuttipetäjiä, mutta kukaan ei ollut tullut maininneeksi uudesta puulajista. Tietenkin metsä tunnettiin jo vuosisatoja (kenties jopa vuosituhansia) paikallisten intiaanien keskuudessa. He kutsuivat puuta nimellä Wawona ja käyttivät tätä nimeä lausuessaan ääntelyä, joka muistutti erään pohjoisen pöllölajin huutoa. Yosemiten intiaanit uskoivat kyseisen pöllölajin kuuluvan metsän suojelijoihin. Tylsimmät tutkijat käänsivät Wawonan mielikuvituksettomasti "Isoksi puuksi", mutta kyllä "Pöllön kutsuhuuto" on huomattavasti oikeampi käännös. Ainakin jos miwok-intiaaneihin on uskomista.

Jos tämä puu julkaisisi muistelmansa ja kertoisi kaiken näkemänsä, siinä saisivat kyytiä sadat sukupolvet

[Haukka]

Lisäystä edelliseen. Tule riverin heimot tunsivat mammuttipetäjän nimillä hea-mi-withic ja toosh-pang-ish. Ja ensimmäinen viittaus kyseiseen puulajiin tuli jo vuonna 1833, jolloin tutkimusmatkailija J. K. Leonald kulki Calaveras Groven halki. Vuonna 1850 herrasmies nimeltään John M. Wooster kiinnitti huomionsa jättiläispuuhun ja kaiversi sen kaarnaan nimikirjaimensa.

Tule riverin intiaani

[T Tienpää]

Jos tämä puu julkaisisi muistelmansa ja kertoisi kaiken näkemänsä, siinä saisivat kyytiä sadat sukupolvet

Yosemitessa tuli aikoinaan käytyä, ja kuvakin itsestä Grizzly Giantin edestä poseeraamasta löytyy, on se vaan komea (puu meinaan)!
Punapuumetsät San Franciscosta pohjoiseen ovat myös mahtava paikka. Punapuumetsät ovat yli sadan vuoden hävityksen jälkeen jälleen laajenemassa.

Tässäkin piipahdettiin:

[T Tienpää]

Jostain syystä oletin Tending the Wild-sarjan nelioasaiseksi, mutta uusi jakso näköjään ilmestyi ja käsittelee lääkinnällisten kasvien keräilyä. Pitääpä katsoa:

https://www.youtube.com/watch?v=jbbcok8Lzs0

[Haukka]

Hupa-nainen Kati oli saanut oppinsa vanhemmiltaan ja nämä taas vanhemmiltaan jne. Noin tieto säilyy, kun suku asuu 400 vuotta samoilla alueilla. Siinä tulevat tutuksi ympäristön kasvit ja niiden käyttövoima ruokana ja lääkkeenä. Vilahti siellä tupakanlehtiäkin, lieneekö ollut juuri sitä Kalifornian suosittua intiaanitupakkaa. Nuorempi nainen Sage, joka näytti tatuointeineen pima-intiaanilta, sanoi istuneensa jo pikkutytöstä lähtien metsässä ja opiskelleensa ympäristön kasviksia mentorinsa Mabel McKayn myötävaikutuksella. Tämä kyseinen parantajanainen tiesi Kalifornian kasveista kaiken tietämisen arvoisen, joten Sage oli hyvässä opissa. Tosin hän oli myös hankkinut koulutetun herbalistin paperit, joten tämä edellytti myös koulunpenkillä istumista. Sagen mukaan hänen asuinalueellaan kasvoi vajaa kourallinen varsinaisia hyötykasveja, joista yksi oli Artemis iya. Tuosta sitten otettiinkin kaikki irti ja ainetta myytiin niin öljynä kuin teenäkin. Sellaisenaan aine auttoi lähinnä ainakin naistenvaivoihin, mutta tietenkin markkinamiehet keksivät sille lukuisia muitakin käyttötarkoituksia. Eikä tarvinnut välttämättä edes keksiä, sillä kyllä aineella oli ihan todellisia terveysvaikutuksia.

Vaikka suuri osa luonnon kasviksista menikin intiaanien ravinnoksi tai terveydenhuoltoon, oli joukossa myös tappavia lajeja, jotka sopivat parhaiten nuolimyrkyksi. Pohjois-Kalifornian intiaaneista nuolimyrkkyä käyttivät ainakin klamathit, modocit ja achumawit. Yksi yleisimmistä taisi olla Equisetum telmateia eli suomeksi jättikorte. (Giant horsetail). Myös kuivattuja ja hienoksi jauhettuja Piperaceae -pippurikasveja käytettiin nuolenpäihin silloin, kun uhri haluttiin myrkyttää. Niin ikään evernia spp ja eremocarpus sertgerus (Turkey mullen) kävivät samoihin tarkoituksiin.

Equisetum telmateiaa, olkaa hyvä!

[T Tienpää]

Nuorempi nainen Sage, joka näytti tatuointeineen pima-intiaanilta

La Penat lienevät wintuja, esim. Frank La Pena taitaa olla peräti professori taiteilijan ja kirjailijan lisäksi. Sage taisi tuossa mainita saaneensa oppia etelä-Kaliforniassa, liekö osaksi jotain takic-kieltä puhuvaa kansaa?

Eteläisen Kalifornian tatuoinnit ovat aika lailla samannäköisiä kuin Colorado-joen kansojen ja keskisten uto-azteekkien, tässä tongva/luiseno-intiaani L. Frank:

[T Tienpää]

Aavikkoympäristöä ja uusi Tending the Wild-video mukana:

https://www.kcet.org/shows/tending-the- ... e-of-water

[Haukka]

Täytyy katsoa video illan aikana. Tämä tuli mieleen Kalifornian alkuperäisestä rehevyydestä ja riistasta:



Aika veitikoita nuo Kalifornian intiaanit, ainakin tämän kuvaelman mukaan. Kyseessä ei ole enempää eikä vähempää kuin armoitetun saksalaissyntyisen maestron Georg Heinrich Von LANGSDORFF in maalaus, joka kuvaa San Franciscon lahden lähellä tanssineita paikallisen lähetysaseman intiaaneja. Punaisella savella, kalkilla ja hiilellä itsensä koristelleet intiaanit tanssivat ja lauloivat parhaansa mukaan ja esittivät näyttäviä kuvaelmia taisteluista ja jokapäiväisen elämän aherruksista.

Kyseinen Langsdorff, joka oli itse asiassa paroni, oli ottanut osaa eräänlaiseen maailmanympäripurjehdukseen 1800-luvun alkupuolella. Purjehdusta johti venäläinen Ivan Fyodorovich Kruzenshtern ja kun tämä retkikunta elokuussa 1805 purjehti Sitkaan, odotti miehistöä mitä karmein nälänhätä. Täydennyslaiva ei nimittäin saapunut paikalle kuten oli sovittu ja retkikunnan äijät värjöttelivät aluksessaan parin viikon ajan sateen piiskatessa Sitkan rantoja. Laivan mukana tulleet lähes 200 miestä söivät mitä käsiinsä saivat, muunmuassa kotkia, variksia ja rauskuja. Retkikunnan mukana olleet eskimo-käännynnäiset olivat kaikkein surkeimmassa asemassa ja Langsdorffin mukaan venäläiset teurastivat monta eskimoa mitä julmimmalla tavalla.

Amerikkalaisen kauppa-alus Junon saapuminen Sitkaan pelasti retkikunnan nälkäänkuolemiselta ja kauppias Nikolai Rezanov osti koko aluksen lasteineen päivineen. Ruokatarvikkeet toivat hetken helpotuksaen, mutta eväiden loppuessa Rezanov ja Langsdorff olivat pakotettuja purjehtimaan Kaliforniaan. Kun Juno-alus siipirikkoisena ja repaleisin purjein purhehti Golden Gatesta sisään huhtikuussa 1806, eivät aluksen kannella olleet keripukin runtelemat miehet olleet uskoa silmiään. Kalifornia näytti paratiisilta: sen runsas riista ja rehevät maa-alueet muodostivat räikeän vastakohdan Alaskalle. Ei siis varsinainen ihme, että venäläiset Langsdorff mukaanlukien eivät seuraavien päivien aikana tehneet muuta kuin syöneet.

Tämä oli kirjasta

[T Tienpää]

Tämä oli kirjasta

Tärkeä autenttisia kuvauksia Kaliforniasta sisältävä kirja, luin muutama vuosi sitten.

Yokutsien keskuudessa asuneen Mayfieldin Indian Summer: Traditional Life Among the Choinumne Indians of California's Central Valley, jota on painettu eri versioissa ja nimillä sisältää myös kuvauksia keskuslaakson ympäristöstä ja intiaaneista, tuon varmasti löytää archievesta tai jostain muualta pdf-versiona, itselläni on tämän näköinen:



Intiaanien pakanalliset tanssit ja rituaalit esityksenä venäläisille ovat aika mielenkiintoinen juttu, sillä fransiskaanit itse pyysivät lähetysasemien intiaaneja esittämään perinteistä kulttuuria, vaikka katolisen kirkon ideologiana oli tuhota kaikki perinteet.

[Haukka]

Aavikkoympäristöä ja uusi Tending the Wild-video mukana:

https://www.kcet.org/shows/tending-the- ... e-of-water

On kyllä karun näköistä maisemaa tuo Mohaven autiomaa, ilmeisestikin siis eteläisten mohavien traditionaalista maa-aluetta. Aika vaikuttavan näköistä seutua kolkolla tavalla. "Maisemien" ohella huomio kiinnittyi näppärään ja yksinkertaiseen laitteesaeen, jolla cahuillojen Gerald Clarke junior litistää erilaisia tölkkejä. No eipä hän olekaan ihan kuka tahansa intiaani, vaan melkoinen taiteilija. Littaantuneista tölkeistä tehty taideteos on upeaa nähtävää. Vähemmän upeaa taas on se, että nämä tölkit ovat mahdollisesti sisältäneet alkoholipitoisia juomia kuten olutta. Voisi siis olettaa, että alueen intiaaniväestö dokaa niin paljon, että heidän jäljiltään jää satoja tyhjiä olutpurkkeja. Aurinkovoiman käytön noilla kulmilla ymmärtää oikein hyvin, sillä paahdettahan tuolla riittää. Mutta saapa nähdä miten sikäläisten intiaanien kulttuurille käy. Jaksavatko nuoret kiinnostua esi-isiensä käytäntömalleista vai vievätkö nykyajan houkutukset heidät lopulta mukaansa. Pahin vaihe lienee ohitettu, mutta kuten joku syvämietteinen ajattelija kinkereillä taannoin totesi: alkoholi, diabetes ja runsas ylipaino ovat intiaanien yleisimmät riesat.

Vielä kerran: Tölkkitaiteilija Gerald Clarke junior

[Haukka]

Ja vielä Tending the Wild-videoon viitaten: kyllä tuo Obaman Solar-projecti oli törkeä isku mohaveja kohtaan. On ymmärrettävää, että äänessä ollut Coloradojoen intiaanien puhemies David Harper on närkästynyt. Heidän perinteinen pyhä maansa myllättiin aurinkovoimalan alta eikä ihan pieneltä alueelta. Tässä pyhäinhäväistyksessä rikottiin kaikki ne vanhat muistot ja mielikuvat, jotka liittyivät paikallisten intiaanien mielessä tuohon myllättyyn alueeseen. Esi-isien jäännökset, hautajaisiin liittyvät objektit ja kulttuurillisesti tärkeät taideteokset kaivetettiin esiin niiden pitkäaikaisista lepopaikoista jo kuljetettiin san bernandinolaiseen museoon. Niin hieno kuin tuollainen keskittävään aurinkovoimaan perustuva voimala saattaa ollakin, sen ympäristövaikutuksia vähäteltiin. Alueen ekosysteemi kärsii, samoin pohjavedet ja koko Colorado-joki. Myöskin liittovaltion lakia rikottiin. National Historic Preservation Actia, the National Environmental Policy Actia ja Federal Lands Management Actia ei noudatettu .

Noista mohaveista tulee mieleen, että heidät kuvataan kirjoissa varsin suurikokoisiksi ja vahvarakenteisiksi intiaaneiksi. En ole perillä miten paljon nämä eteläiset mohavet erosivat pohjoisemmista heimolaisista, mutta tuossa karussa erämaassa tuskin ruokaa oli tarjolla. Ilmeisesti autiomaan laidoilla oli kukoistava Kalifornian luonto, joka tarjosi mohaveille riistaa ja muuta ravintoa. Jotkut lähteet väittivät mohaveita ihmissyöjiksi, mutta keitäpä ei olisi väitetty.

Valokuvaaja Curtis pääsi näin lähelle vähäpukeista mohave-neitosta

[Haukka]

Vielä tuosta Obaman hallituksen hyväksymästä Solar projektista. Liittovaltion biologien mukaan noin 6000 lintua kuolee vuosittain yhteentörmäyksissä tai polttouhreina niiden jahdatessa hyönteisiä kolmen 40-kerroksisen tornin ympäriltä. Tornit sieppaavat auringonvaloa monen neliömailin alueelta autotallin ovien kokoisiin peileihinsä, jotka puolestaan panevat liikettä tehtaan voimaatuottaviin turpiineihin. Tipuille tämä kuumuus on liikaa ja hyönteisten jahtaaminen jatkuu sen jälkeen kokonaan toisenlaisissa maisemissa.

Lintujen viimeinen määränpää Mojaven autiomaassa

[T Tienpää]

Ja vielä Tending the Wild-videoon viitaten: kyllä tuo Obaman Solar-projecti oli törkeä isku mohaveja kohtaan. On ymmärrettävää, että äänessä ollut Coloradojoen intiaanien puhemies David Harper on närkästynyt.
En ole perillä miten paljon nämä eteläiset mohavet erosivat pohjoisemmista heimolaisista, mutta tuossa karussa erämaassa tuskin ruokaa oli tarjolla.

Aavikkoekosysmeemi on herkkää ja keskimääräistä haavoittuvampaa ympäristöongelmille, en itse oikein pidä siitä että aavikolle pitää tunkea kaikkea testijuttua ja burning maneja. Juuri se että aavikolla ei pikaisella silmäyksellä ole oikein mitään, tekee siitä kiehtovan paikan.

Coloradojoella kalastus oli merkittävä elinkeino, arviolta puolet alueen kansojen elannosta tuli maataloudesta, ja toinen puoli kalastuksesta sekä keräilystä.
En tiedä missä seuraava Kajo' piileskelee, viimeisen tietoni mukaan lehden piti olla valmis taitettavaksi palauttaessani oman osani lokakuun puolen välin jälkeen, ja tuo juttu koski nimenomaa syvänne-kalifornian ja lounaisalueen kansojen elinkeinoja.

[Haukka]

Intiaanien pakanalliset tanssit ja rituaalit esityksenä venäläisille ovat aika mielenkiintoinen juttu, sillä fransiskaanit itse pyysivät lähetysasemien intiaaneja esittämään perinteistä kulttuuria, vaikka katolisen kirkon ideologiana oli tuhota kaikki perinteet.

Vuosien 1769-1824 aikana Kaliforniaan perustettiin yli 20 Lähetysasemaa. Lähetysasemien takana olivat katolisen kirkon fransiskaanit, joita alkoi hivuttautua Meksikosta johtavia kärryreittejä pitkin. Tarkoitus oli levittää kristinuskoa paikallisten intiaanien iloksi. Pappien sanoma oli kuitenkin intiaaneista äärimmäisen kuivaa kuultavaa, ja heidän saamisekseen lähetysasemille käytettiin ronskeja pakkokeinoja. Tähän tarkoitukseen käytettiin sotaväkeä, joka osasi laittaa niskuroivat intiaanit kuriin. Korkeimmillaan lähetysasemien intiaanipopulaatio oli 1800-luvun ensimmäisellä neljänneksellä, jolloin se ylitti 20,000 intiaanin rajan. Kristinuskostaan huolimatta intiaanit ymmärsivät Jumalansanaa perin heikosti, eivätkä heidän kapinansa olleet mitenkään epätavallisia. Yleensä kapinat tyrehdytettiin ja kapinajohtajia odotti ainakin jonkin asteinen kuritus.

Mielenkiintoista,kuten Tienpää totesikin, oli se, että vaikka käännynnäisiltä vietiin oma kulttuuri niin heidän piti kuitenkin esittää omia tanssejaa ja rituaalejaan silloin kuin vieraita saapui. Venäläiset saivat ihastella näitä tansseja San Josén lähetysasemalla 1806 ja varmaankin vastaavia esityksiä tarjottiin muuallakin. Asia on ehkä nähtävä niin, että köyhillä fransiskaaneilla ei ollut juurikaan mitään tarjottavaa vierailleen. Näin ollen oli käytettävä käännynnäisten tanssitaitoja ja tarjota näyttäviä esityksiä näiden vanhasta kulttuurista. Intiaanit tanssivat mielellään koska näin heillä oli tilaisuus verestää vanhoja taitojaan. Kaikki olivat tyytyväisiä ja eiköhän kaupankäyntikin sujunut helpommin.

Lähetysaseman intiaaneja