Intiaanit ja luonnonympäristö

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » To 24.11.2016 17:39

Villi Kanada-sarjan sekä omien intiaanien etnobotaniikkaa käsittelevien tutkimusten innoittamana alotan uuden ketjun jossa voidaan keskustella kaikesta alkuperäiskansojen ja ympäristön vuorovaikutuksesta.
Aloitetaan parilla videolla:


https://www.hakaimagazine.com/video/600 ... ld-village

News From Native California -julkaisun facebook sivuilta löytyy usein kaikkea mielenkiintoista, artikkelin mukana video:

https://www.kcet.org/shows/tending-the- ... e=facebook

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Pe 25.11.2016 23:15

Mielenkiintoiset linkit olet tuonut kinkeriläisten nähtäville.
Tuossa Brittiläisen Columbian Hauyat lahden perukoilta olevassa videossa pisti heti silmiin(metafora)tuo tuuhea Thimbleberry
= Rubus parviflorus, kasvusto tuon vanhan kylän paikalla. Ainoa suvussa jossa ei ole piikkejä.
Voyageurin tiluksilla kasvaa tuota noin aarin alalla. Joskus kahdeksankymmentä luvun lopulla appiukko toi tuliaisina pienen taimen ja sanoi että se on jokin kalliovuorilla kasvava vatukkalaji. Minähän tietenkin uteliaana ja innostuneena laitoin sen maahan kiven juureen aurinkoiseen metsänreunaan mustaherukoiden ja karviaispensas istutusten väliin. Toivoen että siitä joskus amerikan vattuja syödään ja uteliaana miten noin kaukainen vieras tänne kotiutuu.
No kyllähän tuo on tosiaan menestynyt jos sitä leviämisellä mitataan, mutta ensimmäistäkään marjaa en ole vielä löytänyt.
Vanhimman poikani kanssa kun sitä viime kesänä pohdimme niin hän oli kovasti sitä mieltä että se on jokin koristekasvustoksi jalostettu lajike eikä ole tarkoitettukaan tuottamaan marjoja. Sellaisestakin löytyi tietoa. Suoraan sanottuna aika perverssiä
toimintaa jalostaa marja tai hedelmäpuu pelkäksi koristeeksi.

Tuossa toisessa linkissä oli kanssa mielenkiintoinen video keräilytalouden mahdollisuuksista nykypäivän kaliforniassa.
Eikä kovin lupaavilta tuntuneet. Tammet oli aikoinaan lyhytnäköisesti kaadettu eikä uusien istuttamisesta ollut pidetty huolta.
Ja kestää todella pitkän tovin kun se alkaa tuottamaan. Samoin tilanne monien siementä tuottavien harvinaistuvien kasvien
osalta. Ja yksi iso kysymys on että mistä saa kerätä ja mistä ei. Siellä kun ei kansallispuistoissa ole suomen tapaista
jokamiehen oikeutta marjojen ja siementen keräämiseen.

Nuo tammien terhot taitavat olla eri lajeissa aikalailla erilaatuisia jos ajatellaan käyttöä ihmisravinnoksi. Tuossa linkin kuvassa oli Live Oak terhoja. Itselläni kasvaa noin viistoista metriä korkea haaroittunut Quercus robur eli tämä eurooppalainen ja suomessakin jossain määrin luonnovarainen laji. Joskus viime vuosikymmenellä tuon edellä mainitun poikani kanssa keräsimme eräs syksy lähikaupungissa käydessämme eräiden puisto tammien alta taskut täyteen terhoja joita poikani sitten kylvi eräälle metsäkaistaleelle tähän talon lähelle. nyt siellä on kymmenittäin muutamasta kymmenestä sentistä vajaaseen metriin korkeita taimia. Toissa syksynä sain eräältä botanisti ystävältäni muutamia Quercus rubran terhoja niitä istuttaakseni. No tilanne oli se että juuri silloin oli kovasti muuta puuhaa ja laitoin ne erääseen astiaan räystään alle ajatuksena miettiä paikka ja aika jolloin pääsen ne piilottamaan. Vaan eipäs niitä sitten löytynytkään. Epäilykseni kohdistuvat kovasti erääseen pieneen punaturkkiseen pörröhäntäiseen naapuriini jolla epäilen olevan asumuksensa lähellä talon nurkkaa kasvavassa erittäin tiheä oksaisessa Picea pungens'iksessa.
Mutta samaiselta ystävältäni saadut kolme Pseudotsuga menziesii var glaucaa voi hyvin ja kasvaa. Tosin vasta aivan pieniä
vuonna 2013 istutettuja.

Lisäksi yksi marjalajike johon huomioini kiinnittyi. Arctostaphylos lajit joista mainittiin saatavan makeaa mehua vai miten se maininta nyt oli. Tämän kotoisen lajikkeen eli Arctostaphylos uva ursi'n kanssa sanoisin että aika mauttomia ovat, Mutta ilmeisesti maku vaihtelee lajikkeesta toiseen ja siellä ne jotkut kasvavat mataliksi pensaiksi. kun täällä tuo Sianpuolukka
matelee ihan maata myöden.

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Pe 25.11.2016 23:26

Kuva

Tuossa kirja jota suosittelen tutustuttaessa BC kasvustoon, jokaisen kasvin kohdalla maininta jos alkuperäiskansat sitä ovat jotenkin käyttäneet hyödykseen.

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » La 26.11.2016 09:25

Voyageur kirjoitti:Tuossa Brittiläisen Columbian Hauyat lahden perukoilta olevassa videossa pisti heti silmiin(metafora)tuo tuuhea Thimbleberry
= Rubus parviflorus, kasvusto tuon vanhan kylän paikalla. Ainoa suvussa jossa ei ole piikkejä.
Voyageurin tiluksilla kasvaa tuota noin aarin alalla. Joskus kahdeksankymmentä luvun lopulla appiukko toi tuliaisina pienen taimen ja sanoi että se on jokin kalliovuorilla kasvava vatukkalaji. Minähän tietenkin uteliaana ja innostuneena laitoin sen maahan kiven juureen aurinkoiseen metsänreunaan mustaherukoiden ja karviaispensas istutusten väliin. Toivoen että siitä joskus amerikan vattuja syödään ja uteliaana miten noin kaukainen vieras tänne kotiutuu.
No kyllähän tuo on tosiaan menestynyt jos sitä leviämisellä mitataan, mutta ensimmäistäkään marjaa en ole vielä löytänyt.
Vanhimman poikani kanssa kun sitä viime kesänä pohdimme niin hän oli kovasti sitä mieltä että se on jokin koristekasvustoksi jalostettu lajike eikä ole tarkoitettukaan tuottamaan marjoja. Sellaisestakin löytyi tietoa. Suoraan sanottuna aika perverssiä
toimintaa jalostaa marja tai hedelmäpuu pelkäksi koristeeksi.

Tuossa toisessa linkissä oli kanssa mielenkiintoinen video keräilytalouden mahdollisuuksista nykypäivän kaliforniassa. Siellä kun ei kansallispuistoissa ole suomen tapaista jokamiehen oikeutta marjojen ja siementen keräämiseen.

Nuo tammien terhot taitavat olla eri lajeissa aikalailla erilaatuisia jos ajatellaan käyttöä ihmisravinnoksi.
Vattulajeja kasvaa tosiaan hieman useampia P-Amerikan länsirannikolla, osa on hybridejä, ja ainakin jotkin noista ovat hyvin vaativia kasvupaikan suhteen. Dewberry, sinivatukka on yksi tällainen hybridi, ja nuokin voivat edelleen risteytyä vaikka lillukan kanssa. Ehkä tästä löytyy selitys kasvuston tuottamattomuuteen..?

Tyttäreni on myös innokas tammenterhojen keräilijä, mutta kun olen perheelle ehdotellut terhojen käsittelyä ja jauhojen tekemistä, nenät ovat nyrpistyneet, enkä ole yksinäni viitsinyt lähteä vaivalloiseen parkkihapon poistoon.

Tending the Wild-sarja kattaa neljä noin 15-20 minuutin osaa, ja laitetaan nyt kaikki loput linkkeinä, itse en ole vielä ehtinyt kuin tuon yhden katsoa trailerin lisäksi:

https://www.youtube.com/watch?v=X5E76JDnG_A

https://www.youtube.com/watch?v=Z-EXQ9be8mE

https://www.youtube.com/watch?v=Isd4iZcfSOc

Ja tuossa vielä traileri mikäli joku haluaa pikakelauksen aiheeseen:

https://www.youtube.com/watch?v=Ubo1MC5h3Rs

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » La 26.11.2016 09:40

[quote="Voyageur"]Kuva

Tuossa kirja jota suosittelen tutustuttaessa BC kasvustoon, jokaisen kasvin kohdalla maininta jos alkuperäiskansat sitä ovat jotenkin käyttäneet hyödykseen.[/quote]

Etnobotaniikka ja luonnontiede ovat itselle yhtä tärkeä aihe kuin intiaanit, onpa muutama kasvitiedekursseja sisältävä keskiasteen tutkintokin tullut valmiiksi, ja sekä suomalaista että englannin kielistä kirjallisuutta hyllyihin haalittu. Tässä muutama tuolta länsirannikon seuduilta ja vähän muualtakin:

KuvaKuva
KuvaKuva

Ensimmäistä kaksiosaista ja hintavaa en ole vielä lukenut, ensi vuoden Kajo'-lehteen tulevaan artikkeliin sitten lähdemateriaaliksi. Parikymmentä muutakin alan teosta löytyy, mutta Tending the Wild lienee parhaita kokonaisuuksia, ja Minnisin toimittama Biodiversity and Native Americaa suosittelisin kurkistukseksi aihepiiriin mikäi ei ole varma kuinka oma fokus pysyy etnobotaniikassa. Minnisin kirjassa on artikkeleita eri alueilta ja osa erittäin onnistuneita, mm. Fowlerin suurta syvännettä ja Fritzin itäistä P-Amerikkaa käsittelevät. Myös Nabhanin ja Peacockin esseet ovat jääneet positiivisina mieleen.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 27.11.2016 09:29

Kun Lewisin ja Clarkin retkikunta teki kuuluisan matkansa 1800-luvun alkupuolella, he tutustuivat moniin kasveihin, jotka vain intiaanit tunsivat ennestään. Eräs tällainen oli Wappato Tämä leveälehtinen nuolenpäätä muistuttava kasvi eli brittiläisen Columbian suoalueilla ja oli eräs chinookien ruokavalion tärkeimmistä ravinnoista. Se oli myös merkittävä kauppatavara lohen ja sinisimpukoiden ohella. Lewis ja Clark saivat kunnian tutustua Wappatoon ja sen keitetyt juuret maistuivat lähinnä perunalta. Tutkimusmatkailijat nyökyttelivät tyytyväisinä: Ei ollenkaan huonoa, kyllä tää on ihan yhtä maukasta kuin nez percéin tarjoama camas.

Niin, tuo camas oli nez percéin vakioruokaa, joka kasvoi heidän asuinseuduillaan. Voisi jopa sanoa, että camas-juurilla ja niistä tehdyillä leivillä pelastettiin hyvin heikossa hapessa olleen retkikunnan elämä.

Ylin kuva Wappato, alin Camassia quamash eli camas


KuvaKuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Su 27.11.2016 10:43

Haukka kirjoitti:Kun Lewisin ja Clarkin retkikunta teki kuuluisan matkansa 1800-luvun alkupuolella, he tutustuivat moniin kasveihin, jotka vain intiaanit tunsivat ennestään. Eräs tällainen oli Wappato Tämä leveälehtinen nuolenpäätä muistuttava kasvi eli brittiläisen Columbian suoalueilla ja oli eräs chinookien ruokavalion tärkeimmistä ravinnoista.
Niin, tuo camas oli nez percéin vakioruokaa, joka kasvoi heidän asuinseuduillaan. Voisi jopa sanoa, että camas-juurilla ja niistä tehdyillä leivillä pelastettiin hyvin heikossa hapessa olleen retkikunnan elämä.
]
Camas, eli sinitähtihyasintti, sisältää runsaasti inuliinia, ja tämä aiheutti niitä kuuluisia vatsavaivoja myös L&C:n retkikunnalle. Intiaaneilla oli keino helpottaa ruuansulatusta; camassia kypsytettiin vuorokausi suurissa maauuneissa matalahkolla lämmöllä, jolloin pitkäketjuiset inuliinit pilkkoutuivat lyhyemmäksi ja helpommin sulatettavaksi fruktoosiksi, samalla mukulat saivat miellyttävämmän maun.

Wappato, eli keiholehti, valmistettiin usein myös maauuneissa, mutta en nyt muista sisältääkö jotain ruuansulatuksessa ilmavaivoja aiheuttavaa ainesosaa.

Katsoin eilen kaikki osat Tending the Wild-sarjasta, ihan ok, mutta tämä on ehkä parempi perinteisestä luonnontieteestä. 50 minuuttia vaatii aikaa:


http://video.kpbs.org/video/2365254548/

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 28.11.2016 11:33

Paljon mielenkiintoista tässä osiossa. Tuolla tämän ketjun alussa oli maininta masquitepapujen käyttämisessä eri ruokalajeihin. Maininnan mukaan nämä pavut olivat ja ovat edelleenkin tärkeitä muun muassa Kalifornian cahuilla-intiaaneille. Olen joskus mielessäni ihmetellyt mitä nuo Kalifornian kuivimpien alueiden ei-rannikkokansat söivät eli mistä he saivat elantonsa. Tietenkin kauppasuhteilla sai lohta ja muita meren eläviä, mutta mihinhän heidän oma taloutensa perustui? Keräilijöitä ja metsästäjiä kai, mutta mitä he sitten keräsivät ja metsästivät? Kalifornia on laaja ja varmaan niin maasto- kuin sääolosuhteetkin vaihtelivat laidasta laitaan. Jossakin täytyi kasvaa suunnattomasti tammia koska tammenterhot olivat monille heimoille tärkeä ravinnonlähde. Jossakin täytyi myös kasvaa paljon punapuita, jotka kulkeutuivat ajopuina chumasheille. Vai kulkeutuivatko ne kenties Oregonista? Mutta jossakin täytyi olla myös paljon autiomaata, joissa kasvoi lähinnä vain kaktuksia. Ja entä sitten vuoristot. Vuoristokansoista esimerkiksi miwokit tuntuvat kiinnostavilta. Tarkoitan niitä miwokeja, jotka joskus asuivat Paholaisen vuoren (Mount Diablo) tiheissä metsissä.

Yhteenvetona siis voi sanoa, että Kaliforniassa on paljon mistä en tiedä juuri mitään. Sen vuoksi haluaisin kirjan, jossa olisi tietoa useimmista Kalifornian heimoista, heidän asuinympäristöstään ja taloudestaan. Kirja saisi olla paksu ja hieman kalliimpikin kunhan se paneutuisi tähän laajaan aiheeseen niin, että tietoa riittäisi laidasta laitaan. Siispä pikku vinkki tällaisista kirjoista, jotka kattavat edellämainitut asiat. Siis paljon faktaa Kalifornian intiaaneista yksien kansien väliin ja heidän historiaansakin vielä mukaan.

Läntisen rannikon punapuita:


Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 28.11.2016 12:25

Olin unohtanut tämän. Unohdus on korjattu, kirja tulee. Ainakin tämän kansien välissä liikutaan Kaliforniassa ja vieläpä mielenkiintoisella ajalla.

Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ma 28.11.2016 14:01

Haukka kirjoitti:Paljon mielenkiintoista tässä osiossa. Tuolla tämän ketjun alussa oli maininta masquitepapujen käyttämisessä eri ruokalajeihin. Maininnan mukaan nämä pavut olivat ja ovat edelleenkin tärkeitä muun muassa Kalifornian cahuilla-intiaaneille. Olen joskus mielessäni ihmetellyt mitä nuo Kalifornian kuivimpien alueiden ei-rannikkokansat söivät eli mistä he saivat elantonsa. Tietenkin kauppasuhteilla sai lohta ja muita meren eläviä, mutta mihinhän heidän oma taloutensa perustui?

Yhteenvetona siis voi sanoa, että Kaliforniassa on paljon mistä en tiedä juuri mitään. Sen vuoksi haluaisin kirjan, jossa olisi tietoa useimmista Kalifornian heimoista, heidän asuinympäristöstään ja taloudestaan. Kirja saisi olla paksu ja hieman kalliimpikin kunhan se paneutuisi tähän laajaan aiheeseen niin, että tietoa riittäisi laidasta laitaan. Siispä pikku vinkki tällaisista kirjoista, jotka kattavat edellämainitut asiat. Siis paljon faktaa Kalifornian intiaaneista yksien kansien väliin ja heidän historiaansakin vielä mukaan.
Agave ja monet kaktusten hedelmät olivat noilla kuivemmilla alueilla tärkeä juttu. Tuossa viimeisessä linkissäni on aika paljon agavesta muun materiaalin lisäksi.

Tuollaista kokonaisvaltaista Kalifornia-kirjaa elinkeinoista ja historiasta ei taida olla, alue on kovin monimuotoinen, sinne ulottuu viisi perinteisen mallin mukaista kulttuuripiirialuetta, ja varsinaisen kalifornian kulttuuripiirinkin voisi vielä jakaa useampaan osaan. Contested Eden käy kyllä ihan asiallisesti pähkinänkuoressa useamman artikkelin voimin historian lisäksi ympäristöa ja alkuasukkaita läpi. Tending the Wild keskittyy ympäristön ja intiaanien vuorovaikutukseen, mutta on siinä hieman historiaakin:

https://books.google.fi/books?id=WM--vV ... navlinks_s

Samankaltainen pikkujättiläinen on California Indians and Their Environment: An Introduction, myös Flutes of Fire on mielenkiintoinen tietopaketti eikä mitään tylsää kielitiedettä kuten nopeasti voisi patella. Muutamia muitakin löytyy, mutta noista pääsee alkuun mikäli esim. Contested Edenin jälkeen haluaa hieman syventää tietoja:

https://books.google.fi/books?id=bdAKPO ... navlinks_s

https://books.google.fi/books?id=-FEHI3 ... navlinks_s

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ma 28.11.2016 15:55

Jostain syystä työasema poistaa fontin vaihdonkin sen lisäksi että kuvien osoitteiden kopiointi ei onnistu... Noh, kaunistetaan paikkaa edellisillä täältä kotoa käsin:

KuvaKuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 29.11.2016 19:30

Jep, Kaliforniasta löytyy kiitettävän paljon kirjallisuutta.

Jos liikutaan tuolta länsirannikolta noin 3000 kilometriä itään, tullaan Suurten järvien alueelle, jossa luonnonantimet erosivat jonkin verran Kalifornian antimista. Järvien alapuolella Wisconsinissa ja Minnesotassa tavattiin paljon luonnonvaraista monen metrin korkuista heinäkasvia, joka tunnetaan intiaaniriisinä (Zizania aquatica). Tämän viljalajin keruu oli tärkeä elinkeino muun muassa ojibwojen, menomiinien ja potawatomien keskuudessa, eivätkä varhaiset siouxit ja cheyennetkään hylkineet sitä. Keruu jäi lähinnä naisten harteille. Koska intiaaniriisi kasvoi vesistöissä, sen kerääjät liikkuivat kanootein. Keruu tapahtui taivuttamalla monimetriset kaislat kanootin ylle. Tämän jälkeen kasvia hakattiin tai ravisteltiin kunnes jyvät putoilivat kanoottien pohjalle. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa villiriisin keruu oli melko vaivalloista ja hidasta puuhaa. Jotkut söivät villiriisin sellaisenaan, mutta parhaimmillaan se oli kypsäksi keitettynä.-

Myös Texasin rannoilla kasvoi villiriisiä (Zizania texana), mutta lajike erosi Suurten järvien vastaavasta kasvista. En muista lukeneeni, että Texasin intiaanit olisivat poimineet villiriisiä ainakaan suuremmassa mittakaavassa. Ehkä heidän riisinjyvänsä eivät olleet syömäkelpoisia.

Wisconsinin intiaaniriisiä


Kuva
Haukka

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Ke 30.11.2016 11:46

Haukka kirjoitti:Paljon mielenkiintoista tässä osiossa. Tuolla tämän ketjun alussa oli maininta masquitepapujen käyttämisessä eri ruokalajeihin. Maininnan mukaan nämä pavut olivat ja ovat edelleenkin tärkeitä muun muassa Kalifornian cahuilla-intiaaneille. Olen joskus mielessäni ihmetellyt mitä nuo Kalifornian kuivimpien alueiden ei-rannikkokansat söivät eli mistä he saivat elantonsa. Tietenkin kauppasuhteilla sai lohta ja muita meren eläviä, mutta mihinhän heidän oma taloutensa perustui? Keräilijöitä ja metsästäjiä kai, mutta mitä he sitten keräsivät ja metsästivät? Kalifornia on laaja ja varmaan niin maasto- kuin sääolosuhteetkin vaihtelivat laidasta laitaan. Jossakin täytyi kasvaa suunnattomasti tammia koska tammenterhot olivat monille heimoille tärkeä ravinnonlähde. Jossakin täytyi myös kasvaa paljon punapuita, jotka kulkeutuivat ajopuina chumasheille. Vai kulkeutuivatko ne kenties Oregonista? Mutta jossakin täytyi olla myös paljon autiomaata, joissa kasvoi lähinnä vain kaktuksia. Ja entä sitten vuoristot. Vuoristokansoista esimerkiksi miwokit tuntuvat kiinnostavilta. Tarkoitan niitä miwokeja, jotka joskus asuivat Paholaisen vuoren (Mount Diablo) tiheissä metsissä.

Yhteenvetona siis voi sanoa, että Kaliforniassa on paljon mistä en tiedä juuri mitään. Sen vuoksi haluaisin kirjan, jossa olisi tietoa useimmista Kalifornian heimoista, heidän asuinympäristöstään ja taloudestaan. Kirja saisi olla paksu ja hieman kalliimpikin kunhan se paneutuisi tähän laajaan aiheeseen niin, että tietoa riittäisi laidasta laitaan. Siispä pikku vinkki tällaisista kirjoista, jotka kattavat edellämainitut asiat. Siis paljon faktaa Kalifornian intiaaneista yksien kansien väliin ja heidän historiaansakin vielä mukaan.

Läntisen rannikon punapuita:


Kuva
Tuosta kuvasta ensinäkemältä arvelin että näyttävät olevan Sequoia kasvustoa eikä punapuita, mutta kyllä ne kuvalähteen
mukaan ovat punapuita niinkuin Haukka kertoo. tuo kuvan värisävy vie jotenkin harhaan. Tuossa muuten lyhyt määritelmä eroavaisuuksista. Joita ei oikein tällaisesta valokuvasta päättele tarkkaan kun sellainen joka on niitä paljon katsellut luonnossa.
NATIONAL PARK SERVICE The Giant Sequoias of California NPS Logo

DIFFERENCES BETWEEN GIANT SEQUOIA AND REDWOOD

ALTHOUGH the giant sequoia and redwood are closely related, they exhibit many individual characteristics that distinguish them from each other. Perhaps the following major differences will help to answer some of the questions that may come to mind.

Natural habitat.—The giant sequoia is found growing singly or in groups scattered for a distance of 250 miles along the western slopes of the Sierra Nevada in central California at elevations of 4,000 to 8,000 feet. The redwood grows near the Pacific Ocean along the northern California coast in a more or less continuous belt about 450 miles long and 15 miles wide. (See Distribution Map on the Inside Back Cover.)

Method of reproduction.—Both species reproduce from seed, but the redwood is one of the few conifers that is also able to develop sprouts from cut stumps, roots, and burls.

Foliage.—The foliage of the giant sequoia is scalelike and somewhat resembles that of the junipers; redwood foliage is in the form of two-ranked needles like the hemlock.

Shape and size.—The giant sequoia is the largest tree in the world in volume and has an immense trunk with very slight taper; the redwood is the world's tallest tree and has a slender trunk.

Cones and seed.—The cones and seed of the giant sequoia are about three times the size of those produced by the redwood.

Woody structure.—The wood of the giant sequoia is much coarser in texture than that of the redwood, and growth rings of the redwood are wider. Both woods are highly resistant to decay.

Color of bark.—The bark of the giant sequoia is bright reddish brown, whereas that of the redwood is a dull chocolate brown.

<<< Previous <<< Contents>>> Next >>>

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 30.11.2016 12:20

Melkoisia pilvenpiirtäjiähän nuo molemmat ovat, sekä punapuu että mammuttipetäjä.

Here We go round The Giant Sequia

Kuva

Ja on siinä ollut pojilla sahaamista ennen kuin tuo mammuttipetäjä on ottanut lepoasennon


Kuva
Haukka

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Re: Intiaanit ja luonnonympäristö

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Ke 30.11.2016 12:24

Haukka kirjoitti:Jep, Kaliforniasta löytyy kiitettävän paljon kirjallisuutta.

Jos liikutaan tuolta länsirannikolta noin 3000 kilometriä itään, tullaan Suurten järvien alueelle, jossa luonnonantimet erosivat jonkin verran Kalifornian antimista. Järvien alapuolella Wisconsinissa ja Minnesotassa tavattiin paljon luonnonvaraista monen metrin korkuista heinäkasvia, joka tunnetaan intiaaniriisinä (Zizania aquatica). Tämän viljalajin keruu oli tärkeä elinkeino muun muassa ojibwojen, menomiinien ja potawatomien keskuudessa, eivätkä varhaiset siouxit ja cheyennetkään hylkineet sitä. Keruu jäi lähinnä naisten harteille. Koska intiaaniriisi kasvoi vesistöissä, sen kerääjät liikkuivat kanootein. Keruu tapahtui taivuttamalla monimetriset kaislat kanootin ylle. Tämän jälkeen kasvia hakattiin tai ravisteltiin kunnes jyvät putoilivat kanoottien pohjalle. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa villiriisin keruu oli melko vaivalloista ja hidasta puuhaa. Jotkut söivät villiriisin sellaisenaan, mutta parhaimmillaan se oli kypsäksi keitettynä.-

Myös Texasin rannoilla kasvoi villiriisiä (Zizania texana), mutta lajike erosi Suurten järvien vastaavasta kasvista. En muista lukeneeni, että Texasin intiaanit olisivat poimineet villiriisiä ainakaan suuremmassa mittakaavassa. Ehkä heidän riisinjyvänsä eivät olleet syömäkelpoisia.

Wisconsinin intiaaniriisiä


Kuva
Tuo on se kasvi josta Voyageur melontaretkillään on unelmoinut saapuessaan kahisevaan ruovikkoon. Siitä taivuttelisi
kanootin päälle ja kepillä varistaisi pohjalle. Joskus ajatellut että koittaisi tuosta villiriisi paketista että lähtisivätkö itämään.
Itselläni ei ole sellaista kunnollista kosteikkoa oikein missä koittaisi, eikä oikein arvaa ottaa mukaan tuollaisia taimia tai siemeniä melontaretkelle mukaan kun ei tiedä minkälainen riesa siittä saattaa syntyä jos se hyvinkin menestyy.
Nuo vieraslajit meillä ja muualla voivat olla aika riesa jos niikseen tulee. Hieman tässä jo esimakua maistaneena.

Esimerkiksi Arokierijä Amerikassa on tästä hyvä esimerkki. Tai sikäläisittäin Tumbleweed eli Kali tragus. Jonka on arveltu
tulleen huonosti lajitellun Venäläisen pellavan siemenen mukana 1870 luvulla Dakotaan.

Tuossa kirjassa Brittiläisen Kolumbian rannikon kasvillisuudesta yksi esimerkki on Gorse eli Ulex europaeus joka on Eurooppalainen laji
ja Brittein saarilla monin paikoin etelästä pohjoiseen koristaa keväisin oranssinkeltaisilla kukilla teiden ja laitumien vieriä ja
kukkuloiden alarinteitä.
Lyhyt lainaus kuvauksesta: "Ulex the name used by Pliny, is of unknown origin, and europaeus means it come from Europe, to where some wish it would return"
Pliny = Gaius Plinius Secundus joka kirjoitti laajan kokoelman eri luonnontieteen ja ilmiöiden alalta nimeltä " Naturalis historia"

Vastaa Viestiin