USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 02.04.2017 17:34

Koskapa presidentti Jefferson oli aika tärkeä heppu intiaanipolitiikan ensimmäisistä suunnannäyttäjistä, laitetaan tuohon vielä hänen rauhanmedaljongejaan, joita Lewis ja Clark jakoivat kohtaamilleen päälliköille. Tämä jos joku oli intiaanipolitiikkaa. Anna lahja päälliköille ja he syövät kädestäsi. Jos asia Yhdysvaltain voimakkuudesta ei mennyt perille, sitä korostettiin erilaisilla kielikuvilla ja jopa piilotetuilla uhkauksilla. En nyt äkkipäätä muista paljonko näitä mitaleita valmistettiin, mutta kesken ne taisivat loppua.

KuvaKuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Su 02.04.2017 19:06

Komea on kyllä Jeffersonin mitali, ei liene ihan halpa tuollaisen alkuperäiskappale.

Bowesin kirja päättyi intiaanien siirtoihin Oklahomaan, ja nopeasti sivuttiin sisällissotaankin. Siitäpä Susi Tuli, eli ehdin jo aloittamaan sisällissotaa Intiaaniterritoriossa käsittelevän When the Wolf Came-kirjan.

Vogy on ansiokkaasti ylläpitänyt Civil War -ketjua palstan toisessa osiossa, mutta ajattelin intiaanien sisällisodan edesottomuksien sopivan tähän ketjuun koska intiaanipolitiikka vaikutti voimakkaasti kansojen vaiheisiin sisällissodan temmellyksissä. Eli jos mielenkiintoisia yksityiskohtia tai suurempia kokonaisuuksia asian tiimoilta tulee vastaa, näppäilen ainakin toistaiseksi tähän ketjuun.


Kuva

Lenape Home Guards
Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 03.04.2017 15:11

Jonkinlaisena nopeana koosteena voi todeta, että Yhdysvaltain sisällissodan aikana Oklahoman intiaaniterritoriosta pakeni Kansasiin yli 7000 intiaania. Kansasista ei tällaiselle pakolaismäärälle löytynyt asuntoja eikä ruokaa, ja osa pakolaisista jäätyi kuoliaaksi tai menehtyi ruoan puutteeseen.

"Viisi sivistynyttä heimoa" eli cherokeet kumppaneineen tunsivat kai jonkinverran sympatioita etelää kohtaan ja tällä oli merkityksensä sodan puolia valittaessa. Varsinaisen työn tässä värväämisessä teki eteläisten alueiden intiaanikomissaari Albert Pike, joka onnistui houkuttelemaan suuret joukot seminoleja, choctaweja ja chickasaweja etelävaltioiden joukkoihin. Tietenkin myös Pohjoisvaltiot havittelivat puolelleen Oklahoman territorion intiaaneja. Esimerkiksi kickapoot lähinnä irvistelivät Piken värväämisyrityksille ja ratsastivat Kansasiin, jossa Unionin joukot ottivat heidät avosylin vastaan. Kansasin intiaanien kodinturvarykmenttiin kuuluvat intiaanikomppaniat pitivät sisällään kickapoiden lisäksi mm. delawareia, shawneita, osageja ja senecoja.

Huomatessaan Unionin vahvuuden cherokeet jakaantuivat sodan edetessä rintaman kummallekin puolelle. Cherokee -johtaja John Ross vei joukkonsa Unionin puolelle kun taas Stand Watien rykmentti pysyi lojaalina etelävaltioille. Cherokeille tuli tästä hyvästä keskinäisiä kahinoita ja prikaatinkenraaliksi ylennetty Watie sotilaineen valtasi cherokeiden pääkaupungin Tahlequahin. Tässä tiimellyksessä myös John Rossin hieno talo muutettiin kokoksi, joka valaisi koko Park Hillin. Siis hieman kuin cherokeiden oma sisällissota toisen sisällissodan sisällä. Pian melkein kaikki mitä cherokeet olivat rakentaneet Oklahomaan oli raunioina. Watie nimittäin osasi olla armoton.

Riitaisuuksien päätyessä rauhaan, Watie antautui viimeisenä etelävaltioiden kenraaleista.

Stand Watie, armoton


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 03.04.2017 18:02

Tienpää kirjoitti

Vogy on ansiokkaasti ylläpitänyt Civil War -ketjua palstan toisessa osiossa, mutta ajattelin intiaanien sisällisodan edesottomuksien sopivan tähän ketjuun koska intiaanipolitiikka vaikutti voimakkaasti kansojen vaiheisiin sisällissodan temmellyksissä. Eli jos mielenkiintoisia yksityiskohtia tai suurempia kokonaisuuksia asian tiimoilta tulee vastaa, näppäilen ainakin toistaiseksi tähän ketjuun.
Kuva

Lenape Home Guards
Kuva

******************************************
Susi Hukkanen tuli jo taannoin D.Witkon kotiin myös.Stan Watie oli todella viimeinen Etelän valtioiden antautunut Kenraali vasta Juhannuksena 1865 miekkansa laski.
Amerikan Sisällissota on mielenkiintoinen ja iso aihepiiri ihan Nativeissakin pysyessä.Toki Antietam,Bull Run ja Gettysburg ovat jo mielenkiintoisia valtaisan kuolonuhrien määrissä mutta pysytään nyt ainakin Intiaaneissa. Aloitan ensin pienellä aiheella ja laajennetaan sitten lisää.Haukka totesi myös että Cherokeiden parissa puhkesi oma sisällissota ja se oli myös hyvin julmaa ja Creekien Kansakunta jakaantui myös valkoisten riidan tähden.Kahdeksankymmentävuotias Opothleyhola marssitti nelisentuhatta ylistä Creekiä Unionin puolelle Kansasiin.Etelän Eversti Douglas H.Cooper ajoi häntä takaa Chickasaw-ja Choctaw-sotureiden kanssa,mutta kun mukana olleet Cherokeet parin kahakan jälkeen kieltäytyivät taistelemasta Creekejä vastaan Opothleyholan joukko pääsi turvaan.

Merkittävin Pohjois-ja Etelävaltioiden taistelu,jossa Intiaaneja käytettiin hyväksi ,käytiin Arkansasin Pea Ridgessä.Taistelu sai nimensä läheisestä majatalosta Elkhorn Tavernasta.Nuoret Cherokeet joutuivat harjun huipulla oman onnensa nojaan kun Union aloitti tappavan tykistötulen haravoiden koko harjua.Cherokeet eivät olleet koskaan tälläisessä tykistötulituksessa ja kappaleiksi räjähtyneitä Cherokeita,irtonaisia ruuminosia ja päättömiä torsoja oli pitkin harjua niin tätä taistelumuotoa he eivät kestäneet.Lähitaistelu oli se mitä he osasivat taitavasti mutta tykistö tuli oli liikaa,
Unionin puolella Intiaaneja oli oppaina,Etelä toi taistoon neljä Intiaanirykmenttiä.Eräs Cherokee-rykmenteistä oli päättänyt karata heti tilaisuuden tullen ja karkasi.Unioinista eroa vastustanut John Ross vei suurimman osan Kansasta Unionin puolelle. Vain Eversti Stan Watien johtama rykmentti pysyi uskollisena Etelälle,ja jonkin aikaa Cherokeet taistelivat keskenään.Elkhorn Tavernan Taistelu päättyi Pohjoisen voittoon Maaliskuussa 1862.Voiton hinta oli kyllä hyvin kova ja verinen.Ironista niin tämä majatalo oli todistamassa v.1837 ja 1839 Intiaanien muuttoliikettä l. Trail of Tears.

William Ruddick niminen mies ja hänen poikansa olivat rakentaneet tämän majatalon ja mm. 336. Cherokeeta oli leiriytynyt 23.12.1837 sen äärellä muuttomatkansa aikana.Vuoteen 1839 mennessä oli yli 11 000 Cherokeeta kulkenut sen ohitse.

Tässä tämä kovia kokenut majatalo nykypäivänä.
Kuva

Tässä maalaus Battle of the Pea Ridge tai Battle of the Elkhorn Tavern
Kuva

D.Witko

P.s. Jatkossa tulee Susi Hukkasesta ja Pohjoisosien Kansoista ala Sharpshooters Komppania K. 1. Michiganin Sharpshooters ja yili 150 Ottawasta,Delawaresta,Chippewasta,Oneidasta,Huronista ja Potawatomista koostuva Komppania.

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ma 03.04.2017 18:18

Watien ja John Rossin vihanpito oli muuten perua jo ajalta ennen pakkosiirtoa. Watie, veljensä Boudinot ja Ridge Sr. sekä Junior allekirjoittivat 1835 Georgian maiden myynnin ja muuton Intiaaniterritorioon, mitä 1/8-osa intiaani Ross ja cherokeiden täysverisempi osa vastustivat.
Rossin ja kumppaneiden pakkosiirron jälkeen aiemmin Oklahomaan muuttaneet Ridget ja Boudinot murhattiin, Watie pääsi karkuun mutta murhattuaan myöhemmin yhden teloittajista, myös Watien toinen veli surmattiin kostoksi Rossin kannattajien toimesta.
Sekä Ross että Watie olivat muuten molemmat varakkaita plantaasinomistajia ja pitivät orjia.


Kuva
John Ross

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Ma 03.04.2017 19:51

Witko kirjoitti:
Tienpää kirjoitti

Vogy on ansiokkaasti ylläpitänyt Civil War -ketjua palstan toisessa osiossa, mutta ajattelin intiaanien sisällisodan edesottomuksien sopivan tähän ketjuun koska intiaanipolitiikka vaikutti voimakkaasti kansojen vaiheisiin sisällissodan temmellyksissä. Eli jos mielenkiintoisia yksityiskohtia tai suurempia kokonaisuuksia asian tiimoilta tulee vastaa, näppäilen ainakin toistaiseksi tähän ketjuun.
Kuva

Lenape Home Guards
Kuva

******************************************
Susi Hukkanen tuli jo taannoin D.Witkon kotiin myös.Stan Watie oli todella viimeinen Etelän valtioiden antautunut Kenraali vasta Juhannuksena 1865 miekkansa laski.
Amerikan Sisällissota on mielenkiintoinen ja iso aihepiiri ihan Nativeissakin pysyessä.Toki Antietam,Bull Run ja Gettysburg ovat jo mielenkiintoisia valtaisan kuolonuhrien määrissä mutta pysytään nyt ainakin Intiaaneissa. Aloitan ensin pienellä aiheella ja laajennetaan sitten lisää.Haukka totesi myös että Cherokeiden parissa puhkesi oma sisällissota ja se oli myös hyvin julmaa ja Creekien Kansakunta jakaantui myös valkoisten riidan tähden.Kahdeksankymmentävuotias Opothleyhola marssitti nelisentuhatta ylistä Creekiä Unionin puolelle Kansasiin.Etelän Eversti Douglas H.Cooper ajoi häntä takaa Chickasaw-ja Choctaw-sotureiden kanssa,mutta kun mukana olleet Cherokeet parin kahakan jälkeen kieltäytyivät taistelemasta Creekejä vastaan Opothleyholan joukko pääsi turvaan.

Merkittävin Pohjois-ja Etelävaltioiden taistelu,jossa Intiaaneja käytettiin hyväksi ,käytiin Arkansasin Pea Ridgessä.Taistelu sai nimensä läheisestä majatalosta Elkhorn Tavernasta.Nuoret Cherokeet joutuivat harjun huipulla oman onnensa nojaan kun Union aloitti tappavan tykistötulen haravoiden koko harjua.Cherokeet eivät olleet koskaan tälläisessä tykistötulituksessa ja kappaleiksi räjähtyneitä Cherokeita,irtonaisia ruuminosia ja päättömiä torsoja oli pitkin harjua niin tätä taistelumuotoa he eivät kestäneet.Lähitaistelu oli se mitä he osasivat taitavasti mutta tykistö tuli oli liikaa,
Unionin puolella Intiaaneja oli oppaina,Etelä toi taistoon neljä Intiaanirykmenttiä.Eräs Cherokee-rykmenteistä oli päättänyt karata heti tilaisuuden tullen ja karkasi.Unioinista eroa vastustanut John Ross vei suurimman osan Kansasta Unionin puolelle. Vain Eversti Stan Watien johtama rykmentti pysyi uskollisena Etelälle,ja jonkin aikaa Cherokeet taistelivat keskenään.Elkhorn Tavernan Taistelu päättyi Pohjoisen voittoon Maaliskuussa 1862.Voiton hinta oli kyllä hyvin kova ja verinen.Ironista niin tämä majatalo oli todistamassa v.1837 ja 1839 Intiaanien muuttoliikettä l. Trail of Tears.

William Ruddick niminen mies ja hänen poikansa olivat rakentaneet tämän majatalon ja mm. 336. Cherokeeta oli leiriytynyt 23.12.1837 sen äärellä muuttomatkansa aikana.Vuoteen 1839 mennessä oli yli 11 000 Cherokeeta kulkenut sen ohitse.

Tässä tämä kovia kokenut majatalo nykypäivänä.
Kuva

Tässä maalaus Battle of the Pea Ridge tai Battle of the Elkhorn Tavern
Kuva

D.Witko

P.s. Jatkossa tulee Susi Hukkasesta ja Pohjoisosien Kansoista ala Sharpshooters Komppania K. 1. Michiganin Sharpshooters ja yili 150 Ottawasta,Delawaresta,Chippewasta,Oneidasta,Huronista ja Potawatomista koostuva Komppania.
Tämä nyt ei varsinaisesti liity aiheeseen, vaan rakennusperinteeseen. Tuo riukuaita malli joka on majatalon edessä
on minua aina ihmetyttänyt. Karjatilallisen poikana en kyllä mielelläni laskisi elukoita tommoisten aitojen sisään, nurkka nurkan jälkeen.
Siinä vaiheessa kun laumassa aletaan mittailemaan kuka on kuka niin tuossa riu'ut ryskyy kun altavastaaja ei pääse pakoon.
Ihanne muoto on se missä vähiten nurkkia.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 04.04.2017 18:56

T Tienpää kirjoitti:Watien ja John Rossin vihanpito oli muuten perua jo ajalta ennen pakkosiirtoa. Watie, veljensä Boudinot ja Ridge Sr. sekä Junior allekirjoittivat 1835 Georgian maiden myynnin ja muuton Intiaaniterritorioon, mitä 1/8-osa intiaani Ross ja cherokeiden täysverisempi osa vastustivat.
Rossin ja kumppaneiden pakkosiirron jälkeen aiemmin Oklahomaan muuttaneet Ridget ja Boudinot murhattiin, Watie pääsi karkuun mutta murhattuaan myöhemmin yhden teloittajista, myös Watien toinen veli surmattiin kostoksi Rossin kannattajien toimesta.
Sekä Ross että Watie olivat muuten molemmat varakkaita plantaasinomistajia ja pitivät orjia.
Kyllähän Watie ja Ross asuivat varsin leveästi. John Ross rakennutti 1840-luvulla kartanonsa, joka tunnettiin Rose Cottagen nimellä. Siellä tarjoiltiin 20-vuoden aikana päivällinen lukuisille hienoille vieraille, joiden joukossa oli melkoisia suurmiehiä vaimoineen. Päärakennusta ympäröivän puuaidan päällä kasvoi erilaisia ruusuja, joiden mukaan talo oli nimetty. Noin 10,000 dollarin arvoiset mahonkiset ja ruusupuiset huonekalut kuljetettiin idästä ja sata mustaa orjaa huolehti ympäröivästä maatilasta, joka tuotti erittäin hyvin.

Mikäs oli siis John Rossin köllötellessä hienossa kartanossaan, jota Keetoowah Society eli yöhaukkojen salaseura tuki rahallisesti. Tähän salaseuraan kuului lähes 2000n jäsentä ja seuran sponsoriksi on mainittu muun muassa Pohjoiset neekeriorjuuden vastustajat. Hieman ristiriitaista siinä mielessä, että Ross ei suinkaan itse kuulunut neekeriorjuuden vastustajiin.

Rose Cottage vuonna 1860


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 04.04.2017 20:00

Cherokeilla oli monimutkainen Klaani-järjestelmä ja se koostui seitsemästä eri Klaanista.Cherokeiden Verikosto tapa oli hyvin vanha ja siitä seurasi mm.Rossin ja Boudinotin väliset murhat.Ketään ei koskaan virallisesti syytetty näistä murhista.John Rossin ensimmäinen vaimo Quatie kuoli Trail of Tearsin aikana.Erään saattavan sotilasjoukon mukaan tämä antoi takkinsa kylmästä vapisevalle pikku tytölle ja sai sen jälkeen keuhkokuumeen ja kuoli hyvin pian lähellä Little Rockia,Arkansas River,1838.Peläten että liittyminen Konfederaatioon mitätöisi aikaisemmat suhteet Yhdysvaltoihin,Ross yritti taivutella Kansaansa pysymään puolueettomana konfliktissa mutta useimmat valitsivat puolen.Täysiveriset pitivät suhteensa Yhdysvaltoihin.Tätä ryhmää esitti kaksituhatta jäsentä traditionalistit ja abolitionistit järjestö,Yhteiskunnan Keetoowah Järjestö.Haukan mainitsema ryhmä,saamari vie.
Tämän ryhmän jäseniä kutsuttiin "Pins"ei-jäsenille,koska he käyttivät tunnusmerkkiä ristissä olevat nastat paidoissaan.Warden
When The Wolf Come......s.59

D.Witko


John ja Mary Ross

Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 05.04.2017 18:58

Kyllä tuon Keetoowah seuran tai järjestön alkuperä on aika sekava. Siitä on siksi vähän tietoa ennen vuotta 1861, ettei tuosta voi sanoa mitään ihan varmaa. Keetoowahin perustuslaki kuvailee sen jäsenten olevan täysverisiä villejä cherokeita. Tarkalleen ottaen niitä, jotka muuttivat länteen jo ennen 1830-luvun lopun pakkomuuttoja. Siis alkuperäisiä vanhoja tapoja arvostava yhteisö, joka oli yhtä ja suurta perhettä ikään kuin he olisivat olleet lähtöisin samasta suvusta. Aluksi kokoukset pidettiin salaa öisin ja ympäristönä oli metsä. Tuolta kai juontaa nimi “Yöhaukat”, oletan. Myöhemmin jokaisessa kokouksessa paloi pyhä tuli, jonka väitettiin kulkeneen cherokeiden mukana idästä. Tilaisuuksissa uhrattiin aina joku pieni riistaeläin tai valkoinen kana, joka kuvasi eurooppalaisia. No tuosta edellämainitusta uhrauksesta ollaan montaa mieltä.

Seura uudelleenorganisoitiin 1850-luvun lopulla ja jäsenet eivät olleetkaan enää puhdasverisiä cherokeita. Esim. John Rossissa virtasi vain kuudesosa cherokee-verta. Keetoowahit tultiin tuntemaan sisällissodan aikaan pins-intiaaneina heidän ristikkäin asetetuista neulapinsseistään takin rintapielessä. Näistä Keetoowah seuran vapaamuurareista oli sodan aikana selvää hyötyä Unionin joukoille. Keetoowah levisi myös creekien traditionalistien pariin ja mahdollisesti myös jokunen seminole innostui tästä perinteitä kunnioittavasta seurasta.

Ja jos mennään ajassa eteenpäin, huomaamme että cherokeiden Keetoowah Society on tänä päivänä liittovaltion tunnustama heimo Oklahomassa eli United Keetoowah Band. Heitä on yli 10,000.

Kuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Pe 07.04.2017 08:45

Aika mukavasti When the Wolf Came pitää otteensa kankeahkon alun jälkeen. Alkuosa on varmasti tarpeellinen vähemmän Oklahoman intiaanien aikaisempaan historiaan perehtyneille, itselle hieman pakkopullaa kun on tuttua aihetta. Tuon jälkeenhän irtoaa hyvinkin mielenkiintoista kronologia intiaanien politiikasta ja Opothle Yaholan pakoretkestä Kansasiin, sekä yksityiskohtaista tietoa mm. intiaanisiviilien tilanteesta. Pin-intiaanien ja konfederaation kannattajien kärjistyvä tilanne käydään myös läpi, hyvää lupaa seuraavakin kappale, ei huono ostos.

Kuva

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 07.04.2017 13:58

T Tienpää kirjoitti:Aika mukavasti When the Wolf Came pitää otteensa kankeahkon alun jälkeen. Alkuosa on varmasti tarpeellinen vähemmän Oklahoman intiaanien aikaisempaan historiaan perehtyneille, itselle hieman pakkopullaa kun on tuttua aihetta. Tuon jälkeenhän irtoaa hyvinkin mielenkiintoista kronologia intiaanien politiikasta ja Opothle Yaholan pakoretkestä Kansasiin, sekä yksityiskohtaista tietoa mm. intiaanisiviilien tilanteesta. Pin-intiaanien ja konfederaation kannattajien kärjistyvä tilanne käydään myös läpi, hyvää lupaa seuraavakin kappale, ei huono ostos.

Kuva
************************************************************

Olen itse pitänyt Mary Warden susihukkasesta l. When the Wolf Came ja onhan nuot Cherokee Kansan koettelemukset tuttua tarinaa mutta Warde on saanut hyvin aiheesta kiinni ja aika pieneen sivumäärän paljon tietoa myös. Tässä tuli mieleen yksi kirja jonka olen ostanut 80-luvun puolivälissä ja vaikka tarina on fiktiivinen niin pohjalla on faktaa ja minusta Dee Brown on saanut tästä romaanista enemmän irti kuin Bury My Heart.............
Tästä kirjasta jäi mieleen juuri tuo Creekien ja Cherokeiden historiaa.Ei ole ollut huono ostos aikoinaan ja vielä suomenkielisenä Kantaäiti mikä on minusta huono käännös l. Creek Mary's Blood suoraan suomennettuna vaikka Creek Maryn Veri tai Verenperintö.No en ole mikään kieliasiantuntija ja 481.sivuinen kirja kumminkin on. Tässä Amazonin painos ja onkohan tullut joku keräilijän hinta tuohon nahkakantiseen malliin
Kuva

Tässä painoksessa on taas halpa hinta
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 07.04.2017 16:09


Kun Yhdysvaltyain sisällissodasta puhutaan, eipä voi oikein unohtaa KGC:tä (Knigjts of Golden Circle) kultaisen ympärin ritareita. Heidän salaseuransa perustui aluksi ideaan perustaa Imperiumi, joka käsittäisi kaikki orjuutta kannattavat valtiot, myöskin reunavaltiot kuten Meksiko. Kun sisällissota syttyi ritarit keksivät, että hepäs alkavat tukea etelävaltioita. Vaikka KGC muodostui pääosin valkoisista oli joukossa myöskin intiaani-johtajia kuten John Rossin rakas vihollinen Stand Watie. Watie vastusti kaikkien ritarien tavoin orjuuden lakkauttamista ja näki pelkkää punaista ja mustaa kun vastapuoli eli Keetoowah Societyn pin-intiaanit vapauttivat orjia minkä ehtivät. Huhujen mukaan muun muassa presidentti Lincolnin murhaaja John Wilkes Booth kuului KGC:n ritarikuntaan.

Sodan jälkeen koko KGC tuntui painuvan maan alle. Todennäköisesti he pakenivat confederaation sotilaitten matkassa Meksikoon. He eivät kuitenkaan lakanneet olemasta vaan suunnittelivat tulevia iskuja Yhdysvaltain hallitusta vastaan. En tiedä tehtiinkö näitä iskuja milloinkaan ja keitä KGC:hen lopultakin kuului, mutta ritarien nimi jäi elämään.

Yksi "ritareista" eli luonnenäyttelijä J. W Booth. Hän näytteli Lincolnin murhaajan roolin todellisessa elämässä


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 07.04.2017 18:34

Tässä Konfederaation guerilla Cherokee

Kuva

Tässä roteva mies 6 jalkaa ja 2 tuumaa pitkä ja painoakin 220 paunaa.Hän on ennen Sisällissotaa otetussa valokuvassa nimeltään Black Dog,Osage nuorena ja taisteli monien Osagein lailla Konfederaation armeijassa.Hän oli naimissa ja hänella oli useita poikia ja tyttäriä mutta pojista ei kukaan elänyt miehuusikään asti.
Kuva

Tässä joukko Komppania K 1st. Michiganin Sharpshooters jotka koostuivat Ottawista,Huroneista,Oneidoista,Delawareista,Potawatomeista ja Ojibwaysta.Lepohetki on paikallaan Marye's'Heightillä ja menossa on verinen mittelö Fredericksburgin Toinen Taistelu 03.05.1863.
Kuva

Tässä näkymä Marye's Heighstin,Virginia kivimuurin takana ja kuollut Konfederaation sotilas.Heitä kuoli tämän yhden päivän aikana yli 700.Unionin sotilaita kuoli 1 100 ja voitto oli Unionin Pyrhhoksen Voitto
Kuva

D.Witko

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Pe 07.04.2017 19:44

Aika täydellinen otos sodan syvimmästä olemuksesta Witkon viimeisessä.

Tonkawa-verilöyly tuli ohitettua Sudessa, ilmeisesti murhaajat olivat siis useamman kansan joukkue. Yleensä vaihtoehtona veritekoon tarjotaan delaware-shawniita, joskus myös comanchet nimetty. Harmillinen temppu sillä satun pitämään yleisesti altavastaajista, ja sellaisiahan tonkawat olivat koko kirjoitetun historiansa ajan.

Puolikas kirjaa vielä jäljellä, mutta eiköhän homma jatku Irokeesien Sisällissodalla tämän jälkeen.


Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 08.04.2017 06:59

T Tienpää kirjoitti:Tonkawa-verilöyly tuli ohitettua Sudessa, ilmeisesti murhaajat olivat siis useamman kansan joukkue. Yleensä vaihtoehtona veritekoon tarjotaan delaware-shawniita, joskus myös comanchet nimetty. Harmillinen temppu sillä satun pitämään yleisesti altavastaajista, ja sellaisiahan tonkawat olivat koko kirjoitetun historiansa ajan.
.
Gibsonin kirjassa The Kickapoos kerrotaan tilaisuudesta, jossa intiaanivärvääjä Albert Pike houkutteli intiaaneja tekemään rauhansopimuksen ja liittymään Confederaation joukkoihin. Tilaisuudessa kickapoot kieltäytyivät "koskemaan kynää" kuten muut Wichita Agencyyn neuvottelemaan tulleet heimot olivat tehneet. Tämä kickapoiden kieltäytyminen aiheutti caddoissa ja tonkawissa hävytöntä käyttäytymistä. Erityisesti tonkawien solvaukset ärsyttivät kickapoita, joilla jo ennestään oli yhtä jos toista hampaankolossa tonkawia vastaan. Vuosina 1859 ja 1860 tonkawa-scoutit olivat pitäneet silmällä hyvinkin tarkoin kickapoiden liikkeitä ja raportoineet näistä komentaja Earn Van Dornille. Kickapoot eivät unohtaneet tätä ja kun siihen lisättiin tonkawien ärsyttävä käytös Wichita Agencyssä, ei ihme jos kickapoot kantoivat kaunaa.

Tilaisuus kostoon tuli lokakuussa 1862, jolloin noin sata kickapoo-soturia yhtyi delawarein ja shawneiden sotajoukkoon. Kohteena oli Wichita Agency. Oli shawneiden ja heidän delaware-ystäviensä motiivina sitten mikä tahansa, niin kickapoiden ainoana ajatuksena näyttäisi olleen halu maksaa tonkawille potut pottuina.

Näin siis tämä kirja, mutta erilaisia motiiveja sekä eri tekijöitä comancheista osageihin on tarjoiltu eri kirjoissa. Jopa tonkawien kannibalismia on tyrkytetty motiiviksi, mutta eiköhän tuo ole jo aika unohtaa. Liian kaukaa haettu.


Kuva
Haukka

Vastaa Viestiin