USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 11.04.2017 18:29

Tuota mieltä on Wendy Kimmel:

Kuva

Olisihan Wendy voinut lisätä, että lipan-apachien kanssa. Chiricahuat, mescalerot ja jicarillat eivät olleet tekemisissä tontawien kanssa ainakaan mainittavammin.
Syystä tai toisesta tonkawat eivät olleet erityisemmin suosiossa sen enempää Texasin muiden heimojen kuin valkoistenkaan keskuudessa. Vasta Yhdysvaltain armeija teki kunniaa tonkawille, jotka tarjosivat halpaa ja hyvää palvelua tiedustelijoina. eivät he sitä hyvän hyvyyttään tehneet vaan lähinnä pakosta. Vähän sama tilanne kuin pawneilla ja arikaroilla. Ystäviä oli oman rodun puolella siksi vähänlaisesti, että kaikenlaiset hätäaputyöt kelpasivat. Kaiken lisäksi tonkawat olivat mainettaan parempia intiaaneja. Tosin comanchet eivät tätä tule koskaan myöntämään. Vihanpito lienee alkanut jo kauan kauan sitten.

Ja tuolla Tienpään jutussa vilahti se toinen ammuttu Neighbors, joka oli etunimeltään Robert. Hän oli oikein hyvä intiaaniasiamies Texasin alueella 1840-luvulla ja toimi nimenomaan tonkawien ja lipan-apachien agenttina. Joskus 1850-luvun lopulla hän sai luodin selkäänsä - todennäköisen comanchien suosimisen vuoksi. Intiaanien kanssa kun ei kannattanut olla liian hyvää kaveria. No, ampumiselle löytynee muitakin motiiveja.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Witko » To 13.04.2017 14:15

Tässä Wendy Kimmelille vastusta pesunkestävältä Creeltä Calgarystä

Vanessa Stiffarm
Kuva

Marisa Quinn, Lipan Apache.
Kuva

Tässä vastaukseni Wendy Kimmelille.Olen Raytanny Williams, Chiricahua Apache enkä ole missään liitossa teidän Kansanne kanssa.
Kuva

Täysin samat sanat sanon minä,Jeri Arrendo 100% täysiverinen Mescalero Apache
Kuva

D.Witko

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » To 13.04.2017 15:12

Witko kirjoitti:Luin linkkisi ja eivät todellakaan ole kuolleet sukupuuttoon nuot Tonkawat ja aina altavastaajat ja pienet Kansat saavat minulta symppiksen leiman kuten juuri Kickapoot,Modocit,Nez Percet ja myös nämät Tonkawat. Vai oli alkuperäinen Tonkawien reservaatti varattu Chief Josephille v.1878.718 oli tribaalinen luku ja kokonaisluku reservaatiossa 826 ihmistä.
Wolf-kirjan viimeisessä kappaleessa sivuttiin myös tätä tonkawien siirtymistä nez perce-reservaattiin. Tuskin nuo 700 henkeä ovat kaikki kovinkaan puhdasverisä tonkawia, tosin en tiedä minkälainen blood quantum tonkawilla on käytössä, aika monilla pienillä kansoilla se on yleensä 1/8 tai 1/16.
Cherokeillahan homma on ehkä saanut koomisia piirteitä, sillä cherokeeksi on ilmeisesti päästy jopa täysin afrikkalais- tai eurooppalaisperäisenä kun oikeutta on tarkisteltu Dawesin cherokee-väestölaskentalistoilta 1906 ja 1898. Toinen noista oli siis aiemmin käytössä, nykyään eri, ja tietojen mukaan 1/2000-osa cherokee saattaa vielä olla oikeutettu kansan jäsen. Ei siis ihme että cherokeita on virallisesti se 300000, ja taitaa olla noin 800000 omalla ilmoituksellaan mikäli jokaista alkoholiongelmaista deppiä ja seppää uskotaan.

Ja onhan Kanadassakin onnistuttu patriarkaalisessa politiikassa aina siihen asti että Shania Twain ja kumppanit muuttuivat lain edessä intiaaneiksi kun äiti meni naimisiin intiaanin kanssa. Luonnollisesti homma päti myös toisin päin, eli intiaaninaisen naidessa valkoisen tämä muuttui itse valkoiseksi lapsineen jne. No, tuo lakihan on jo kumottu eikä mustasta valkoiseksi, punaiseksi tai keltaiseksi muututa enää noin vain...

Aloittelin lukemaan irokeesien sisällissotaa, ja alun perusteella ilmaisen tyytyväisyyttäni, sillä Hauptman ei tyydy siteeraamaan pelkkiä päiväkirjoja vaan käy alusta asti läpi poliittisia ja kulttuurisia vaikutteita miksi intiaanit lähtivät sotimaan valkoisten sotaan sekä miten tämä eri osavaltioissa onnistui. Tuosta kun vertaa tätä intiaanien kokemaa väestötappiota sisällisodan aikana sekä Intiaaniterritoriosta että irokeesikomppanioista valkoisten tappioihin, niin aika vastaavia lukemia vaikuttaa olevan, eli noin 20% osallistuneista. Kolme miljoonaa osapuilleen taisteli sodassa, ja reilu 600000 on kuolleisuusarvio.

Asiallinen paketti, luettavaa vain noin 160 sivua, joten tässä pääsiäispyhien aikana hoidettu.


Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 15.04.2017 16:53

T. Tienpää kirjoitti:Mielenkiintoinen oli tuo Hauptmanin Iroquois in the Civil War, kirjan loppuosa käsitteli nimenomaa monia USA:n intiaanipolitiikkaan liittyviä asioita kuten leskeneläkkeitä ja maaoikeuksia. Ei toki sovi sota-actonia pelkästään kaipaaville, mutta ylitti omat odotukset. Tuscarora Cornelius Cusickin sisällissodan jälkeisistä vaiheista olisi kiinnostavaa saada lisätietoa, kapteeni soti mm. Milesin alaisena siouxeja vastaan 1876-77.
Cornelius Cusickista löytyy jonkin verran tietoa muun muassa näiltä sivuilta:

https://books.google.fi/books?id=SKG_25 ... ck&f=false (Mielenkiintoinen yhteys ranskalaiseen markiisi La Fayetteen.)

https://books.google.fi/books?id=kK9FOQ ... ck&f=false

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Witko » La 15.04.2017 21:21

Haukka kirjoitti:
T. Tienpää kirjoitti:Mielenkiintoinen oli tuo Hauptmanin Iroquois in the Civil War, kirjan loppuosa käsitteli nimenomaa monia USA:n intiaanipolitiikkaan liittyviä asioita kuten leskeneläkkeitä ja maaoikeuksia. Ei toki sovi sota-actonia pelkästään kaipaaville, mutta ylitti omat odotukset. Tuscarora Cornelius Cusickin sisällissodan jälkeisistä vaiheista olisi kiinnostavaa saada lisätietoa, kapteeni soti mm. Milesin alaisena siouxeja vastaan 1876-77.
Cornelius Cusickista löytyy jonkin verran tietoa muun muassa näiltä sivuilta:

https://books.google.fi/books?id=SKG_25 ... ck&f=false (Mielenkiintoinen yhteys ranskalaiseen markiisi La Fayetteen.)

https://books.google.fi/books?id=kK9FOQ ... ck&f=false

Kuva

**********************************************************************************
Minä kun en heti periksi anna niin kahlasin joukon kirjalähteitä mutta ei tärpännyt.Kapteeni Cornelius Cusick,Tuscarora jäi mieltä kaivamaan ja etsin häntä Jerome Greenin Nez Perce Summer-1877 raamatusta jossa Jerome on tapansa mukaan listannut kaikki kuolleet ja haavoituneet ja hengissä olevat mutta ei Bear Pawin luota löytynyt Cornelius poikaa.Sitä paitsi Cusick eli vuoteen 1904.Syynä oli juuri tuo Milesin alaisuudessa oleminen myös-1877 ja vedin johtopäätöksen olisiko Cornelius poika osallistunut Nez Perce-Sotaan-1877.Milesin mukana oli ainakin 1876-syksyllä kun käytiin taisteluja mm. Crazy Horsea ja Sitting Bullia vastaan.Cusick muuten haastoi kahdeksaa eri Intiaanikieltä ja tämä oli yksi syy miksi hän oli Milesin ykkös-suosikki. Haukka jo kertoi esimakua tästä Markiisi Lafayettesta.Isoisä Nichols oli ollut Markiisi Lafayetten tulkki ja henkivartija.Hyvin myös kunnostautui myöhemmin itse silloin vielä luutnantti Cusick loppuvuodesta-1863 Itäisessä-osassa Pohjois- Carolinaa.Cusickin tribaali nimi oli White Eagle Tuscarorien parissa.

New Bernissä he saapuivat joen rannalle joka kuohui sademyrskyn johdosta ja vastaranta näytti epäilyttävältä koska se haiskahti Konfederaation ansalta.Eversti P.J. Claasenn käski Cusickia lähettämään Intiaanin nimeltään"Big Ike"muuta nimeä ei tiedetty ja mies oli kuuluisa huomattavasta snaipperin urastaan ja mukanaan Big Ike kantoi pitkää "teleskooppi-kivääriään"joka oli lovettu melkoisen monesta osumasta ja Big Ike alkoi napsia pensaan suojasta kapinallisia yksitellen.Ike ampui jokaisen kapinallisen joka yritti hakea kivääriä vaunusta joka oli vastarannalla ja siihen se oli pysähtynyt.Kun kapinalliset joutuivat luovuttamaan niin silloin Unionin joukot pääsivät ilman uhrauksia vastarannalle ja sen jälkeen alkoi kiertää julma huhu,että kaikki kapinalliset olisi scalpattu ja tästä vaivattiin niinkin myöhään Cusikia kuin vuonna 1896.

D.Witko

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Su 16.04.2017 09:06

Tutkin myöskin eilen hakemistoja vuosien 1866 - 1891 intiaanisodista, eipä sieltä valitettavasti Cusickia löytynyt, ei edes Cozenssin Eyewitnesses to the Indian Wars-sarjasta. Äijä palveli suuren osan ajasta luutnanttina, joten ei ole mitä ilmeisimmin johtanut osastoja taisteluissa eikä päässyt otsikoihin. Vain Hauptmanin toisessa kirjassa ja Ely Parkerin biossa Cusickista löytyy maininnat.

Tässä Hauptmanin Irokeesit Sisällisodassa kerrotaan joka tapauksessa miehen saaneen vänrikin vakanssin 1866, lähetetyn sotatoimialueelle, ilmeisesti Fort Phil Kearnyyn, syksyllä 1867, osallistuneen sioux-sotaan Milesin alaisuudessa 1876-77, ja olleen mukana vielä Ute-sodassa 1879.
Cusick oli irokeesien perinnöllinen rauhanpäällikkö mutta valitsi sotilaan uran, jonka jälkeen ehti toimia myös jonkinlaisena avustajana etnologian ja arkeologian aloilla.

Lännen intiaaneja vastaan rekrytoitui varmasti paljon enemmän alkuperäisväestöä mitä dokumenteissa tulee vastaan, sisällisodassa taistellut ja valaanpyyntialuksilla työskennellyt merisotilas William Joneskin on listattu "länsi-Intian neekeriksi" vaikka oli siis seneca. Cusick on kuitenkin poikkeus koska sai upseerin vakanssin, muussa tapauksessa hänen edesottamuksistaan olisi tuskin näitäkään tietoja.

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 16.04.2017 12:14

[quote="T Tienpää"]Tutkin myöskin eilen hakemistoja vuosien 1866 - 1891 intiaanisodista, eipä sieltä valitettavasti Cusickia löytynyt, ei edes Cozenssin Eyewitnesses to the Indian Wars-sarjasta. Äijä palveli suuren osan ajasta luutnanttina, joten ei ole mitä ilmeisimmin johtanut osastoja taisteluissa eikä päässyt otsikoihin. Vain Hauptmanin toisessa kirjassa ja Ely Parkerin biossa Cusickista löytyy maininnat.

Tässä Hauptmanin Irokeesit Sisällisodassa kerrotaan joka tapauksessa miehen saaneen vänrikin vakanssin 1866, lähetetyn sotatoimialueelle, ilmeisesti Fort Phil Kearnyyn, syksyllä 1867, osallistuneen sioux-sotaan Milesin alaisuudessa 1876-77, ja olleen mukana vielä Ute-sodassa 1879.
Cusick oli irokeesien perinnöllinen rauhanpäällikkö mutta valitsi sotilaan uran, jonka jälkeen ehti toimia myös jonkinlaisena avustajana etnologian ja arkeologian aloilla.

Lännen intiaaneja vastaan rekrytoitui varmasti paljon enemmän alkuperäisväestöä mitä dokumenteissa tulee vastaan, sisällisodassa taistellut ja valaanpyyntialuksilla työskennellyt merisotilas William Joneskin on listattu "länsi-Intian neekeriksi" vaikka oli siis seneca. Cusick on kuitenkin poikkeus koska sai upseerin vakanssin, muussa tapauksessa hänen edesottamuksistaan olisi tuskin näitäkään tietoja.
[/quote]

*************************************************************
Kyllä mies on häipynyt historian orsille ja olet oikeassa niin ei Intiaanin tiedot jääneet paljon kummittelemaan.Tuo oli uusi tieto tämä Ute-sota 1879.
Olin unohtanut täysin Peter Cozenssin mainion Eyewitness-sarjan.Olen joskus monta vuotta sitten ostanut Amazonista ne ja minulta puuttuu Vol I ja Vol IV. Vol I sehän käsittelee Apacheriaa.Vol IV näyttää taas käsittelevän pitkää sotaa Pohjoisilla Tasankoilla aina Red Cloudin sodasta Wounded Kneehin.Jotenkin tuli fiilis että torsoksi jää Cozenssin Eyewitness-sarja koska kirjat ovat paksuja ja kovakantisina vielä tyylikkäät.Uutta vastaava käytetty on vielä siedettävä hinnaltaan about $ 50 mutta uusi on $ 145.Taidan laittaa jo Vapun tienoilla tilaukseen koska ei ole mikään kiire saada näitä joten hyvinkin menee tuo 1-2.kuukauden tilausaika tavallisena halppis lähetyksenä.

Mainostamiseksi tämä taas menee l. nämät löytyvät

Vol II Kuva
Vol IIIKuva
Vol VKuva

Vol IV tuntuisi kiinnostavalta vaikka aihepiirit menevät päällekkäin monien muiden kirjojen kanssa,mutta Cozennilla on sitä tärkeää nippeliä myös hyvin esillä tässä Eyewitness-sarjassa l. täytyy katsoa kesällä vaikka tilausta ja kai tuo Vol I ja Apacheria menisi kylkiäiseksi.Amazonin puoleen täytyy turvautua sillä Adlibriksestä on loppu statuksena.Peter Cozenss tuntuu olevan Amerikan sisällissodan erikoismies sillä niin monta kirjaa häneltä löytyy sisällissodasta exe. Kuusiosainen Civil War-sarja.

Tämän kirjan huomasi ilokseni omistavani William Y. Chalfantin Hancoks War.............548.sivua tavattavaa.
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 16.04.2017 12:24

T. Tienpää kirjoitti:]Tutkin myöskin eilen hakemistoja vuosien 1866 - 1891 intiaanisodista, eipä sieltä valitettavasti Cusickia löytynyt, ei edes Cozenssin Eyewitnesses to the Indian Wars-sarjasta. Äijä palveli suuren osan ajasta luutnanttina, joten ei ole mitä ilmeisimmin johtanut osastoja taisteluissa eikä päässyt otsikoihin. Vain Hauptmanin toisessa kirjassa ja Ely Parkerin biossa Cusickista löytyy maininnat.
Allaolevan kirjalinkin mukaan Cussack olisi ollut ainoa intiaani, joka palveli vakinaisessa armeijassa upseerin tehtävissä läntisiä heimoja vastaan käydyissä sodissa (scouttejahan oli pilvin pimein.) lukuunottamatta yliluti Donald McIntoshia, joka ekana intiaanina valmistui West Pointista. McIntosh oli äitinsä kautta sukua kuuluisalle seneca-kielitaituri Red Jacketille. Kummatkin herrat niin Cusack kuin McIntoshkin kuuluivat siis armeijan upseereihin ja irokeesien liittokuntaan. McIntosh kuului epäonnekseen myös 7th ratsuväkikomppaniaan ja kaatui Custerin ohella saappaat jalassa.

https://books.google.fi/books?id=kK9FOQ ... ar&f=false

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 16.04.2017 15:33

Siinähän oli tuo tieto jota Haukka on hakenut.Ute-sota v.1879 mm.Samoin tuo että hän oli yksi yhdeksästä upseerista jotka olivat mukaan Battle of Lame Deerissä Toukokuussa,1877.Ute-sota oli taas lokakuussa-1879-1880 tammikuussa.Donald Mc Intosh oli taas ensimmäinen Intiaani joka valmistui West Pointista.25.06.1876 kuolema korjasi miehen Montanassa ja paikka oli joku Little Big Horn.

Utet ja v.1879.
Kuva

D.Witko

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ma 17.04.2017 12:01

Satakunta sivua Callowayn Scratch of the Penia luettu pariin päivään, ja tällä kertaa pitää ukkoa kehua. Calloway on päässyt 2000-luvulle ja osaa käsitellä asioita laajasta perspektiivista, ei merkkiäkään -70-80-lukujen aktivismista ja rasismista jossa intiaanit ovat moraalisesti korkeampia, pitkiä, kauniita, terveitä ja hyväntuoksuisia yli-ihmisiä, sekä eurooppalaiset vastaavasti rumia, tyhmiä, tautisia, lyhyitä ja pahanhajuisia villi-ihmisiä ainoana tavoitteenaan aiheuttaa kärsimystä viattomille luonnonlapsille saaden siitä sadistista nautintoa. Maailma muuttuu, ihmiset muuttuvat ja lähes kaikki tutkijat ovatkin omaksuneet modernin toimintaympäristön, mitä nyt lehtimies Charles Mann ja pari muuta vielä vanhoilla flower power-höyryillä nitkuttavat omaa moraalihissiään ylös stereotypioita ylläpitämällä.

No niin, sanaisen arkun jälkeen Kynän Raapaisusta lähemmin todettakoon että vaikka osa tarinoista vaikuttaa aavistuksen irrallisilta, niin ajan henkeä, eli 1700-luvun loppua, lähestytään näissäkin ihan mukiinmenevästi esimerkkien kautta. Punatakit ja uudisasukkaat päivittäisine iloineen ja suruineenkin muuttuvat inhimillisiksi mitä menneiden vuosikymmenten kirjoituksista ei useinkaan löydy. USA:n orastava intiaanipolitiikka herää henkiin siirtomaasotien synnyttämien etnisten ennakkoluulojen ja kuninkaallisesta julistuksesta Appalakeista siirtokuntien rajana myötä. Itsenäistyvien siirtokuntien tilanne ajalta ennen vallankumousta vaikutti suuresti intiaanipolitiikkaan vielä 1800-luvun puolivälissä ja jopa sen jälkeenkin. Tästä moni myöhemmin vastaan tuleva asia lähti, Pariisin rauha 1763.


Kuva

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 19.04.2017 09:45

Täytyy pistää "kynän raapijoista" Mr. Colin Callowayn tämä kirja seuraavaksi täyteen lukuun.Nyt on vain sieltä täältä luettu jotain pientä.Tämä ei nyt liity tähän aiheeseen mutta hyvin minusta Colin-setä on kirjoittanut myös tämän Wabash-kirjasen l. The Victory With No Name...........

Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 19.04.2017 11:31

Tuohon Kynän raapaisuun sen verran, että britit saavat syyttää itseään Pontiacin kapinasta. Sir William Johnson oli 1760-luvun alussa niitä ainoita brittejä, jotka ymmärsivät intiaaneja. Hän halusi, että ranskalaistyyppistä vuosittaista lahjojen antamista intiaanipäälliköille jatkettaisiin. Mutta mitä vielä. Brittijoukkojen komentaja Jeffrey Amherst viittasi kintaalla Johnsonin toivomukselle. Emme me suinkaan aio lahjoja näitä villejä, hän totesi ja keskeytti koko toimivan järjestelyn. Hänen mielestään lahjojen antaminen oli selvää lahjomista. No mielipiteen oikeus sallitaan. Lisäksi Amherst kohotti kauppatavaroiden hintaa, rajoitti toimituksia kuten ruutia ja rommia ja jätti sitten Johnsonin käsittelemään tulevaa sotkua. Detroitissa vuonna 1761 pidettävässä kokouksessa Johnson saikin tietää, että vanhan ranskalaisliittoutuman heimot kierrättivät sotavyötä. Homman olivat laittaneet alulle muutamat senaca-luopiot, jotka olivat jo aikoja sitten eronneet irokeesien liittokunnasta. Itse liittokuntahan seisoi Johnsonin takana, eikä halunnut liittyä tulevaan Pontiacin kapinaan.

Tässä tapauksessa siis brittien intiaanipolitiikka oli aivan pielessä. He eivät vain halunneet uskoa sir William Johnsoniin, jolla oli kokemusta ja näkemystä intiaaniasioista.

Johnson vasemmalla, Amherst oikealla (tai alinna, riippuen minne tallennus kuvan heittää)


KuvaKuva
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ke 19.04.2017 15:26

Callowayn Wabash-kirja käsittelee maakeinottelun osalta samoja asioita jo tässä Skraapaisussa, välistä irokeesivetimissä sotatanssia pogoava William Johnsonkin löytyy Ohion maayhtiön listoilta yhdessä Washingtonin Ykän kanssa, toisaalla ukko pykää suurta mansionia asuttavakseen sekä jakelee intiaanikavereilleen rihkamaa ja rommia. Suunnitelma on selvä, hankkia oikeudet intiaanien maihin tavalla tai toisella, ja myydä sitten maat kovalla hintaa parempaa elämää etsiville uudisasukkaille. Voitelu, kiristys, kännijuotto, uhkailu, sopimuksien sormeilu ja viimeisenä muttei vähäisimpänä sota kuuluvat kaikki herrojen työkalupakkiin, väliäkös tuolla jos muutama tuhat villi tai saastainen maalaismoukka menettää henkensä, pääasia että porvareiden elostelu jatkuu...

Pari viimeistä sivua hoitunevat tänään, harmi kyllä Fort Stanwix ei ole vielä saapunut, olisi kelvannut jatko-osaksi tämä Johnsonin ja kumppaneiden suuri puhallus. Katsotaan mikäli ehtii ylihuomiseksi, muuten pitää jatkaa jostain muusta, ehkä tämä:


Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 19.04.2017 16:13

T Tienpää kirjoitti:Callowayn Wabash-kirja käsittelee maakeinottelun osalta samoja asioita jo tässä Skraapaisussa, välistä irokeesivetimissä sotatanssia pogoava William Johnsonkin löytyy Ohion maayhtiön listoilta yhdessä Washingtonin Ykän kanssa, toisaalla ukko pykää suurta mansionia asuttavakseen sekä jakelee intiaanikavereilleen rihkamaa ja rommia. Suunnitelma on selvä, hankkia oikeudet intiaanien maihin tavalla tai toisella, ja myydä sitten maat kovalla hintaa parempaa elämää etsiville uudisasukkaille. Voitelu, kiristys, kännijuotto, uhkailu, sopimuksien sormeilu ja viimeisenä muttei vähäisimpänä sota kuuluvat kaikki herrojen työkalupakkiin, väliäkös tuolla jos muutama tuhat villi tai saastainen maalaismoukka menettää henkensä, pääasia että porvareiden elostelu jatkuu...
Niin, kyllähän tuo kaikki paikkansa pitää. On minulla kirjoja Johnsonista ja tiedän hänen työkalupakkinsa sisällön. Hän varasi itselleen hyvät maa-alueet ja hoiteli irokeesien maita myös muille. Mutta silti näen hänessä paljon hyvää. Hän järjesti intiaaniystävilleen yltäkylläisiä juhlatilaisuuksia Johnson Hallissa ja otti jo varhaisina vuosinaan osaa näiden rituaaleihin pukeutumalla itsekin mohawkiksi. Tärkeää on, että irokeesit luottivat Johnsoniin.Tietenkin tämä oli osa Johnsonin oveluudesta. Tuollaisia villejä luonnonlapsia kun oli niin oli helppo kusettaa. (Itse pidän irokeesien liittokuntaa aika mittavana saavutuksena, vaikka siitä muodostuikin enemmän sodan kuin rauhan liitto)

Johnsonin kuoleman jälkeen koko irokeesiliitto oli enemmän tai vähemmän eksyksissä. Jo pitkän aikaa nuoret naiset ja alkoholi olivat olleet Johnsonin ongelmista ne näkyvimmät. Kun hänen terveytensä alkoi horjua, Molly Brant tomerana vaimona otti yhä enemmän isännän paikan. Molly katsoi läpi sormiensa miehensä seksihurjasteluja, sillä mitäpä ne hänelle kuuluivat. Hän itse oli menettänyt kauneutensa isorokolle, joten aviomiehelle oli sallittava pikku vapauksia ainakin mohawk-naisten keskuudessa...

Elämää Johnson Hallissa


Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 19.04.2017 18:17

En ole ihan varma oliko alkoholi Jonhsonille lopultakaan ongelma. Skottilaiset kai ovat kovia präkäämään viskin kanssa, mutta tuo ei tee Johnsonista ongelmakäyttäjää. Hänen juhlansa vain olivat kosteita, mutta olihan hyvän isännän pidettävä huolta vieraittensa viihtymisestä. Hänen naisjuttunsa taas olivat enemmänkin voimaa antavia seikkailuja, jotka hän hoiti sekoittamatta niitä poliittiseen elämäänsä. Läheltä seuranneiden naapurien ilkeät vitsailut liiallisten irstailujen näännyttämästä lakanankalpeasta miehestä voi tässä tapauksessa jättää omaan arvoonsa.

Itse näen Johnsonin rauhanmiehenä, joka sai aikaan paljon hyvää. Hän sai Pontiacin lopettamaan kapinansa ja hän oli mukana monissa rauhanneuvoitteluissa. Hän piti yllä brittien ja irokeesien liittoutumaa ja hänellä oli lukuisua intiaaniystäviä myös irokeesiliiton ulkopuolella. Lyhyesti sanoen kunnioitan häntä paljon enemmän kuin useimpia muita myöhemmän Pohjois-Amerikan vaikuttajista.


Kuva
Haukka

Vastaa Viestiin