Aivoparkki

[Navajas]

Moi

Olen kiinnostunut nahkojen aivoparkitsemisesta ja arvelin, että täällä voisi olla asiantuntevaa väkeä, jolta kysyä tyhmiä kysymyksiä aiheesta. Etupäässä siis kiinnostaa se märempi parkitsemistapa.

1. Onko olemassa todisteita, että kys. parkitsemismenetelmää olisi käytetty Euroopassa ennen 1600-lukua? Harrastan tällä hetkellä etupäässä viikinkiajan ja renessanssin elävöitystä, joten olisi kiva tietää, voiko tällaista nahkaa käyttää myös noissa hommissa.

2. Miten ympäristöystävällistä puuha on? Eli meneekö oman metsäisen tontin maaperä täysin kuralle jos siellä parkitsee

3. Miten ja mistä kaavintapölkky kannattaa tehdä. Onko esim. materiaaleja, joita ei kannata käyttää?

4. Mistä kannattaa kysellä aivoja? Saako niitä esim. teurastamoilta tai lihakauppialta.

5. Miten aivomössö kannattaa järkevimmin valmistaa?

6. Onko eläimiä joiden parkitseminen on yhtä helevettiä eli mistä ei kannata aloittaa.

Kiitos paljon tiedoista jo näin etukäteen

[Charlie]

En ole asiantuntija, mutta lyhyesti..

2. Miten ympäristöystävällistä puuha on? Eli meneekö oman metsäisen tontin maaperä täysin kuralle jos siellä parkitsee

Ihan siistiä puuhaa, jotkut tekevät sitä kerrostaloasunnon vessassa.

3. Miten ja mistä kaavintapölkky kannattaa tehdä. Onko esim. materiaaleja, joita ei kannata käyttää?

PVC viemäriputki lienee paras ja helpoin.

4. Mistä kannattaa kysellä aivoja? Saako niitä esim. teurastamoilta tai lihakauppialta.

Sai ainakin ennen.

5. Miten aivomössö kannattaa järkevimmin valmistaa?

Tehosekoitin on kuulemma hyvä

6. Onko eläimiä joiden parkitseminen on yhtä helevettiä eli mistä ei kannata aloittaa.

Hirvet on ainakin hankalia, peuran nahkoja on helppo saada, ja ovat melkoisen helppoja.

Kiitos paljon tiedoista jo näin etukäteen
Eipä kestä, ehkä esim rikkis täydentäisi vastaustani.

[Simo Hankaniemi]

Vastaavaa nahkaa on käytetty myös Euroopassa iät ja ajat, sekä ennen että jälkeen 1600-luvun. Ja jo muinaisessa Egyptissä. Se on varmaankin paleoliittisen ajan keksintö, eli siis vanhimman kivikauden. Sana "aivoparkitus" johtaa tavallaan vähän harhaan, sillä muitakin rasvoja ja öljyjä on käytetty aivan samanlaisen tuotteen tekemiseen. Comanchet käyttivät mm. karhunrasvaa tähän tarkoitukseen ja venäläiset hylkeen traania. Nykyään intiaanit käyttävät jopa moottoriöljyä ja minäkin olen parkinnut yhden vuohennahan sillä tavalla.

[Navajas]

Seura jolta saisin peurannahkoja, suolaa ne. Miten suolan huuhtominen pitäisi toteuttaa, ettei tapa koko ympäristöä? Suolaamatta jättäminen on sikäli ongelma, että nahat täytyy noutaa 150 km päästä ja aina ei voi lähteä paikalle siltä istumalta.

[Crossfox]

Tossa on Rikkiksen haastattelu joskus 2004 vuodelta...


http://www.saunalahti.fi/miksa68/cwsf/aivoparkki.html

[Rikkis]

1. Onko olemassa todisteita, että kys. parkitsemismenetelmää olisi käytetty Euroopassa ennen 1600-lukua? Harrastan tällä hetkellä etupäässä viikinkiajan ja renessanssin elävöitystä, joten olisi kiva tietää, voiko tällaista nahkaa käyttää myös noissa hommissa.

Olen suunnilleen samaa mieltä kuin Simokin joka aiemmin jo vastasi, eli että kyllä käytetty olisi. Onko todisteita, sitä taas en tiedä. Minulla on pieni epäilys että nimenomaan tällaista aivoparkitukseksi kutsuttua öljypehmitystä + savulla parkitsemista ei olisi ollut Euroopassa. Sitä vastoin esim. säämiskäparkki (öljy + nähtävästi hapatuksen aiheuttama kemiallinen reaktio) on tietenkin ollut täällä tunnettu jo pitkään.

Lienee korostettava että Euroopassa erittäin yleinen kasviparkitus on eri asia ja tuottaa täysin eri tyylistä nahkaa.

2. Miten ympäristöystävällistä puuha on? Eli meneekö oman metsäisen tontin maaperä täysin kuralle jos siellä parkitsee?

Ei käytännössä mitään vaikutusta. Jos jotain, korkeintaan positiivista. Tuhkasta tehty lipeä on hyvä emäksinen maanparannusaine. Maaperä Suomessa on yleensä liian hapan, joten puutarhakasvit ainakin yleensä tykkäävät. Jos käyttää lipeänä pullossa ostettuja emäksiä (viemärinavaukseen käytettyjä esim. natriumhydroksidia) saattaa kemiallisen puhdistettu aine jättää pieniä epäilyjä mieleen, mutta ei se sen kummempaa pitäisi olla kuin tuhkalipeäkään. Muut lietteet (esim. vesi jossa nahkaa liotettu) sisältää pikkaisen orgaanisia mädäntyviä jätteitä, jotka jälleen ovat erinomaista lannoitetta, ja taatusti luonnonmukaista sellaista.

Itse olen levitellyt parkitsemisesta tulleet jätevedet kauniisti pihapuskien juurelle, ja hyvin ovat voineet.

3. Miten ja mistä kaavintapölkky kannattaa tehdä. Onko esim. materiaaleja, joita ei kannata käyttää?

Samaa mieltä kuin Charlie: PVC:einen viemäriputki - olikohan tuo 6- vai 8-tuumainen kun taisi olla kaikkein paras. Myös puusta voi tehdä, mutta niillä on taipumus pikkaisen kulua ja nostaa kostuessaan tikkuja. Tällöin pinta ei ole enää niin tasainen ja tekee helposti reikiä. Muuten siinä ei nyt niin hirveää merkitystä ole.

4. Mistä kannattaa kysellä aivoja? Saako niitä esim. teurastamoilta tai lihakauppialta.

Hyvälle lihatiskille kyselemään. Sieltä fiksumpi lihakauppias soittaa teurastamolleen ja kysyy. Teurastamo vastaa jotta possun aivoja saa, naudan ei (hullun lehmän taudin takia). Sitten vain tilaamaan.

Ja kuten Simo sanoi, muutkin öljyt kelpaavat. Ehkä saatavuudeltaan helpoin ja vähiten oudolta kuulostava olisi kananmunan keltuaiset.

5. Miten aivomössö kannattaa järkevimmin valmistaa?

Panet sopivan määrän (esim. peuralle suunnilleen sen verran mitä kouraan mahtuu, ehkä kahdet possun aivot) aivoja tehosekoittimeen, kaadat päälle kuumaa vettä sekoitin puolilleen ja annat hetken pärskähtää että pirtelöityy. Sekoita muutamaan litraan lämmintä vettä. Tuloksena maitomainen liemi. Huomaa että aivoja ei tarvitse esim. keittää, ei se tosin haittaakaan.

6. Onko eläimiä joiden parkitseminen on yhtä helevettiä eli mistä ei kannata aloittaa.

Kaikki isot ja paksut (siis nahat, elukan lihavuudella ei sinällään ole väliä). Aloita pienistä ja ohuista. Kuten Charlie suositteli, pienet peurat ja porot lienevät helpoimpia.

Miten suolan huuhtominen pitäisi toteuttaa, ettei tapa koko ympäristöä?

Suolaa ei sinällään tarvitse mitenkään erityisesti huuhtoa nahoista pois. Se huuhtoutuu kyllä prosessissa itsestäänkin. Suola ei myöskään pahemmin tuhoa luontoa koska sitä ei nyt kuitenkaan niin paljon nahassa ole.

Jos metsämies on innostunut isolla kädellä suolaa nahkaan lapioimaan, voi sen samalla metodilla (lapiolla!) nostella nahasta kuivina rakeina pois ja heittää joko roskikseen tai käyttää pahimman pihaan johtavan ylämäen suolaukseen kylmänä talvipäivänä.

Lienee korostettava että suolasta ei ole mitään erityistä haittaa parkituksessa. Kuivasuolaus (se mitä metsämies harrastaa) pikkaisen antaa nahan kuivua ja siten kiinnittää karvan pikkaisen hanakammin, mutta ei sitä kannata pelästyä. Aloittelijana et edes huomaisi eroa. Ammattiaivoparkitsijat Amerikan maassa harrastavat märkäsuolausta jossa nahka upotetaan vahvaan suolaveteen. Lienee korostettava että he säilövät täten tynnyreihin satojakin nahkoja, yksittäiskappalein ei kannattane vaivautua.

Kun suolattu nahka otetaan käsittelyyn, ensin otetaan ne irtonaiset suolat lapiolla tai kaatamalla pois jos on, sitten vain ilman sen kummempia seremonioita (tai liotuksia) nahka pölkyn päälle lihapuoli ylöspäin ja krouvilla kädellä lihat pois kuorimaraudalla. Samalla lähtee melkein kaikki suolakin. Heitä lihajätteet roskiin.

Etupäässä siis kiinnostaa se märempi parkitsemistapa.

Miellyttävää kuulla että joku on kiinnostunut aivoparkituksesta, etenkin siitä märemmästä. Jos saat homman toimimaan, tiedä että jos sitten haluat nahkojasi ruveta myymään asiakkaita riittää. Minä ainakin.

Jos englannin kieli vähänkään sujuu, hanki Matt Richardsin kirja Deerskins to Buckskins (on muuten DVDnä/videonakin nykyään). Säästyt monelta ongelmalta. Kun sitten niihin ongelmiin kuitenkin törmäät, huutele lisää.

[ansssi]

Koklasin parkita palan hevosta ja peuraa kanamunalla ja sen jälkeen vielä ruokaöljyllä. Pöh, sain aikaiseksi raivokkaasta vetkutuksesta ja nujuttamisesta huolimatta vain tavaraa, joka muistutti huonosti muokattua nappanahkaa.

Mikähän mahtoi mennä vikaan?

Nimimerkillä: pitääkö se ohjekirja kuitenkin ostaa?

[Rikkis]

Koklasin parkita palan hevosta ja peuraa kanamunalla ja sen jälkeen vielä ruokaöljyllä. Pöh, sain aikaiseksi raivokkaasta vetkutuksesta ja nujuttamisesta huolimatta vain tavaraa, joka muistutti huonosti muokattua nappanahkaa.

Mikähän mahtoi mennä vikaan?

Nimimerkillä: pitääkö se ohjekirja kuitenkin ostaa?

Heh, sä oot nyt siinä "olisit säästynyt monelta ongelmalta jos olisit ostanut sen oppikirjan" -kohdassa.

Mutta ei se mitään, tämä valitsemasi "tehdään moneen kertaan että opitaan" -metodi on myös tehokas, tosin hieman vaivalloisempi.

Luultavasti kyseessä on se että "aivot" (kananmuna, öljy, whatever) ei ole päässyt kokonaan nahan sisään. Näin ollen kaikenlainen raivokas muokkaus on turhaa, koska ei se siitä ikinä pehmene. Arvatenkin hepoisennahkasi on hieman paksua, joten tämä on hyvinkin luultavaa.

Korjaus on uudelleenaivotus. Sitä voi tehdä vaikka kuinka monta kertaa. Jos et ole lipeäkäsitellyt nahkaa, etkä poistanut siitä karvoja kuivana, etkä ohentanut, etkä vääntänyt nahkaa sopivaan kosteustasoon ennen aivotusta (nää kaikki olis siinä kirjassa), mun arvaus on että n. 5 aivotuskertaa tarvitaan ennen kuin alkaa muistuttaa pehmeää nahkaa.

Toinen mahdollisuus - tosin en usko tähän - on että aivotus oli ok, mutta olet huolimattomasti muokannut ja lopettanut liian aikaisin kun nahka oli vielä kosteaa. Korjaus tähän olisi yksinkertaisesti nahan kostutus ja uudelleenmuokkaus.

Suosittelen kuitenkin uudelleenaivotusta muutamaan kertaan.

Kannattaa muuten huomata että uudelleenaivotusten välissä ei nahkaa välttämättä tarvitse muokata kuivaksi asti. Riittää kun vääntää sen niin kuivaksi että se on kuin nahkea tiskirätti - ei siis märkä - ja sitten laittaa uudelleen aivoihin.

On muuten mahdollista että hevosennahka on vaikeaa aivoparkittavaa eikä välttämättä tuota superpehmeää lopputulosta. Mulla ei ole siitä omakohtaisia kokemuksia, mutta eri elukoilla on eroja.

Sitten jos kaikki menee pieleen, myy mulle tuo pieleen mennyt palanen halvalla ja aloita uudestaan pienellä peuran tai poron nahalla. Valmiiksi putsattuja ja karvattomia poron raakanahkoja saa muuten Kemin nahkatarvikkeesta rumpunahan nimellä (http://www.keminnahkatarvike.fi/rumpu.htm), hintaluokka n. 30-40 €. Jos niistä poistaa sen nappapinnan vaikka hiomalla hiekkapaperilla, on käsissä helposti aihio aivoparkitukseen. Ohuena nahkana taatusti tulee helpommin tuloksia kuin hevosen kanssa. Eikä tarvitse sitä sottaista karvojen ja lihojen poistoa käydä läpi.

[ansssi]

Ahaa, nyt alkaa valkenemaan. Mulla onkin sitä kemin nahkatarvikkeen poroa, joten pitää koklata. Tein kokeilut pieneen hevonnahkahihnaan ja peurannahkan palaseen, joten ei mennyt matskua haaskuun - peura tosin mätäni, kun unohdin sen "aivoihin" uudelleen aivoituksessa.

Pitääkö se nappapinta siis yleensäkin hioa/raapia veks?

Onko muuten ihan oikeat aivot tehokkaampia kuin noi munat ja muut?

Tässä nyt on kuitenkin vaarana se, että toi homma alkaa onnistumaan ja sitten pitää ostaa tietenkin kirja ja kohta on rivitalon pihalla hirvennahkoja ja karvoja ja aivoja ja muuta varmasti naapurien mielestä eri kivaa.

[Rikkis]

Pitääkö se nappapinta siis yleensäkin hioa/raapia veks?

Onko muuten ihan oikeat aivot tehokkaampia kuin noi munat ja muut?

Tässä nyt on kuitenkin vaarana se, että toi homma alkaa onnistumaan ja sitten pitää ostaa tietenkin kirja ja kohta on rivitalon pihalla hirvennahkoja ja karvoja ja aivoja ja muuta varmasti naapurien mielestä eri kivaa.

Nappapinnan poisraapiminen on lähes pelkästään vain esteettinen asia. Jos se on siinä, on parkitus teoriassa pikkaisen hankalampaa. Poron nahoissa sillä ei ole mitään väliä, ne on niin ohuita. Noi inkkarit vain sattui aina sen parkkinahoissa ainakin jossain määrin poistamaan, joten allekirjoittanut on oppinut sen niin kuin pakolliseksi osaksi hommaa.

Lopputuloksena nahka on joko nappanahan tapaista kiiltäväpintaista nahkaa tai haljasnahan tyyppistä molemmat-puolet-pikkasen-nukkaisia -nahkaa sen mukaan jättääkö vai poistaako sen karvapuolen pinnan. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, kuinka paljon sitä poistaa. Kuivana karvojen poisotto (ns. dry scrape) ottaa enemmän pintaa pois, ja silloin tuloksena on todellakin "haljasnahka". Märkä versio (wet scrape) oikein tehtynä ei ota kuin ihan pikkaisen pintaa pois, ja tuloksena on hauska nappanahan ja haljasnahan välimuoto. Siitä monasti amerikan ammattiparkitsijat käyttävät nimeä "elefantin nahka", koska siinä näkyy vielä nahan luonnollista pinnan uritusta ja muuta sellaista.

Aivot ei ole yhtään sen tehokaampia kuin munat, sama laulu kaikilla. Pikkasen eri tavalla joutuu käsittelemään. Esim. aivoja voi halutessaan keittää (ei se tosin mitenkään erityisen tarpeen ole), mutta jos munankeltuaista laittaa edes liian kuumaan veteen, tuloksena onkin keitettyjä munia, jotka eivät todellakaan toimi parkitukseen enää - aamiaiseksi kylläkin.

Toi nahkahommien vaikutus naapurisuhteisiin on ihan huomioon otettava asia. Jos ei ole mahdollista tehdä etenkin sotkusempia hommia sisätiloissa (esim. autotalli tai omakotitalon kellari vois olla tosi jees), kannattaa ehkä harkita dry scrape -tyyppistä menetelmää jossa varsinaista haisevaa kamaa ei juuri tule. Jos kaikki kuivat karvat ja kalvot kerää heti jätesäkkiin, ei niitäkään leviä pitkin naapurustoa. Toinen lähtökohta sitten on nimenoman noiden kemiläisten rumpunahkojen hankkiminen. Ovatpahan valmiiksi jo paljon sistimpiä.

Itse aivotuksethan sinällään voi tehdä vaikka kylpyhuoneessa, ne eivät vaadi mitään maailmaa suurempia pihoja.

[ansssi]

Joo, tää selvensi taas aika tavalla. Kiitti!

Kyselin näitä juttuja siltä kaverilta, josta oli taannoin puhetta, mut ei se oikein muistanu miten oli toiminut. Aivot ne oli keittänyt ja sotkenu lämpimään veteen, nahkat sinne (ei muistanu esim. kuinka märkinä) joksikin aikaa ja sit kuivausta ja vanutusta. Karvat oli tietty kraavittu, en tiedä kuivanako, eikä se muistanut et niitä olis juur millään lipeällä putsattu. Jostain pinnan raapimisesta se kans puhu jollain peltipurkilla... Hienolta se tavara näytti ja tuntui jokatapauksessa.

Voiko lipeän muuten korvata esim. koivuntuhkalla?

Entä millä sen nappapinnan kätevimmin poistaa esim. siitä poron nahkasta?

[Rikkis]

Voiko lipeän muuten korvata esim. koivuntuhkalla?

Entä millä sen nappapinnan kätevimmin poistaa esim. siitä poron nahkasta?

Joo, tuhkalipeä on se alkuperäinen mitä inkkarit ja muut parkitsijat on käyttänyt. Koivuntuhka ja vesi on siis sama asia kuin lipeä. Nykyversiona sitä sitten voi ostaa kaupasta purkistakin.

Kuivan poron nahan nappapinnan rikkominen kevyellä hiomapaperilla hiomisella varmaan riittää. Kokeile yhdellä nahalla. Jos lopputulos on liian nappainen sun makuusi, hio seuraavaa enemmän. Jos hiot liikaa, tulee nahkaan reikä, tai se kuluu liian ohueksi ja reikä tulee muokkausvaiheessa. Niinpä aika vähäinen hiominen voi olla parempi lähtötapa. Tai suosiolla antaa siihen tulla se nappapinta.

Muuten, sillä miten kauan se nahka on siellä aivoliemessä ei ole käytännössä juuri mitään merkitystä. Sillä on, millainen se nahka on kun se sinne tungetaan. Pitäisi olla nahkean kostea. Ei kuiva eikä märkä. Vertaa tiskirättiin. Nahkeana se imee parhaiten. Kuivana ei ollenkaan, eikä täysin märkänäkään. Tarkoitus on siis että se aivoliemi imeytyisi sinne nahan sisään. Sitten kun se nahka on siellä liemessä, kannattaa sitä venytellä ja vanutella ja "pestä" siellä liemessä hetken aikaa, mutta varsinaisilla yön yli liotuksilla ei ole mitään hyötyä. Hyötyä sitä vastoin on jos ottaa sen nahan pois sieltä liemestä ja vääntää sen uudestaan sellaiseksi nahkean kuivaksi/kosteaksi ja upottaa uudestaan aivoliemeen. Joka tällaisella kerralla aivoja uppoaa lisää nahan sisään.

Tuo "kuivaksi vääntäminen" tarkoittaa siis sitä että esim. keppiä apuna käyttäen nahka väännetään kierteelle/solmulle niin että siitä ei enää tule juuri tippaakaan vettä. Sitten kuivaksi väännetty kovahko solmu avataan ja nahka venytellään auki. Tässä kohtaa se muistuttaa kosteaa säämiskää ja on monasti jo vähän valkonen ja muka parkitun oloinen. Ja tuntuu siltä että on todella hyvä imeämään aivolientä sisäänsä.

[ansssi]

Kiitos, voi olla et nää ei olis ihan kirjastakaan selvinnyt. Aikoinaan kun tein taulaa, ei kirjojen ohjeista ollut ainakaan mulle mitään hyötyä tavaran muokkamiseen. Piti keksiä tapa itse, kun kirjojen ohjeilla sai aikaan vain taulan murusia. Sitäkään ei kerrottu, että matskun lupullinen kuivuminen kestää ainakin pari viikkoa, jotta se kipinä alkaa kunnolla tarttumaan ja siksi meinasin heittää toisen kovalla vaivalla tekemäni melko suuren satsin menemään. Onneksi siinä saamattomuus kerrankin palkittiin.

Nyt tajuan, että mun "aivoon" laittamat nahkat oli luultavasti myös liian märkiä vedestä.

Pari kysymystä vielä... Mitä se lipeä oikeastaan saa siinä nahkassa aikaan, tai haittaako se, jos sen jättää väliin? Käsittelikö injut nahkat pääsääntöisesti aina tuhkalipeällä?

Paljonko sitä munankeltuaista tarvii, tai missä suhteessa sitä kandee sotkea veteen? Kuinka karkeella paperilla hion, 100 vai 1000?

[Rikkis]

Siitä aiemmin suosittelemastani kirjasta (Deerskins to Buckskins) selviää ihan kaikki. Ei todellakaan jää salaisuuksia vaivaamaan.

Lipeä "polttaa" nahasta sen sisältä sitä "liima-ainetta" pois joka tekee raakanahasta kovaa liimaamalla nahan kuidut yhteen kuivuessaan ja osaltaan estää aivojen=öljyn pääsyä kuitujen väliin.

Inkkarit nähtävästi lähes aina käsitteli tuhkalipeällä jos a) nahka oli iso, b) ei ollut tarkoitus tehdä turkisnhakaa (turkis = karvoja ei poistettu), c) ei käytetty pre-smoke -menetelmää, eli savustusta ennen muokkausta tai b) parkitus tehtiin märkämenetelmällä.

Jos karvat poistettiin kuivana, niin suurin osa "liima-aineista" poistuu nahan karvapuolen päällimmäisen kerroksen mukana (missä sitä on eniten), eikä lipeäkäsittely ole niin tarpeen.

Lipeäkäsittely ei ole mitenkään pakollinen, mutta se helpottaa muokkausvaihetta. Sen voi korvata esimerkiksi seuraavilla:

Kuivana karvojen poisto
Nahan säilyttäminen muutaman kuukauden/vuoden ennen muokkausta
Useita aivotuksia ja tarvittaessa useita muokkauksia
Pre-smoking

Jos raakanahkaa varastoidaan kuukausia/vuosia, nuo liima-aineet tuntuvat häviävän ja muokkaus on sitten aikanaan helpompaa.

Pre-smoking tarkoittaa että ensimmäisen aivotuksen jälkeen nahka pingotetaan kehikolle ja muokataan siinä venyttäen sitä kunnes se on kuiva, ja kuidut mahdollisimman erillään toisistaan. Sitten nahka savustetaan, jolloin kuitujen väliin tulee se savun tekemä kemiallinen reaktio ("savun aldehydit muuttavat nahan koostumusta") joka pitää kuidut irrallaan toisistaan. Tämän jälkeen nahka kostutetaan ja aivotetaan uudestaan ja muokataan normaalisti.

Munankeltuaisia yhelle peuralle ehkä puolen tusinaa. Vettä ehkä pari-kolme litraa, tai vähän enemmän. Ei oo rakettitiedettä, ei tarvi tarkkoja mittoja.

Joku satku-kokoluokan hiekkapaperi varmaan ajaa asiaansa

[Simo Hankaniemi]

Pari kysymystä vielä... Mitä se lipeä oikeastaan saa siinä nahkassa aikaan, tai haittaako se, jos sen jättää väliin? Käsittelikö injut nahkat pääsääntöisesti aina tuhkalipeällä?

Intiaaneista on paha mennä sanomaan minkään asian kohdalla, että "näin tehtiin aina". Joskus intiaani-informantit sanoivat jopa itsekin, että "näin on aina tehtävä", mutta silloinkaan se ei pitänyt paikkaansa.

Nahkoja ei varmastikaan käsitelty aina tuhkalipeällä, koska niitä ei aina käsitelty edes aivoillakaan (tai muilla vastaavilla aineilla). Ainakin Halifaxin pawnee-kirjan mukaan miehet muokkasivat tarvitsemansa kauriinnahat vain mekaanisesti pehmittämällä, käyttämättä aivoja. Mehän kaikki tiedämme, että miehillä on edelleen keskimäärin taipumus vetää mutkat suoriksi, kun on kysymys kotitaloustöistä. Vastaavasti esim. apache-miehet mokkasiineja retkillä tehdessään käyttivät usein niiden ompelemiseen vain nahkanauhaa ja työn jälki oli suurpiirteistä verrattuna naisten jännerihmalla ompelemiin "kunnon mokkasiineihin".

Pelkästään mekaanisesti muokattuja kauriinnahkoja käytettiin todennäköisesti lähinnä kentällä tehtyihin mokkasiineihin, nuolikoteloihin, pusseihin, laukkuihin, remmeihin ja muihin tarkoituksiin, missä nahan ei tarvitse olla flanellin pehmeä.