Tiedustelijat ovat aina olleet aina yksi suurimmista mielenkiinnonkohteistani rajaseudulla. Seuraavassa jööti Nahkasukan jälkeläisistä.
Ensimmäisenä Babtiste (Big Bat) Pourie're (1843 – 1928)
Erään tiedon mukaan "Big Bat" olisi ollut velipuoli George A. Custerin kuuluisalle tiedustelijalle Mitch Boyerille. Lähde väittää, että heillä oli sama isä, eri äiti. Mitch Boyerin elämäkerturi John
S. Grey ei löytänyt kuitenkaan mitään yhteyttä näille miehille.
Big Bat syntyi St. Charlesissa, Missourissa. Big Batin isä kuoli pojan ollessa 2 vuotta vanha. 14 –vuotta täytettyään Big Bat lähti vankkurikaravaanissa kohti Casperia, Wyomingiin. Hän työskenteli
monta vuotta tukkisavotoilla, teki kauppaa intiaanien kanssa hevosista ja kuskasi erilaisia tarvikkeita alueen asukkaille sekä varuskuntiin. Big Bat avioitui Josephine Richaudin kanssa vuonna 1859. Keväällä 1870 hänestä tuli tiedustelija ja tulkki Fort Laramien varuskuntaan. Bat vietti koko elämänsä yhdessä intiaanien kanssa suurilla tasangoilla. Hän oli mukana Hayfield- taisteluun, joka käytiin lähellä Fort Smithiä vuonna 1867. Hän oli Crookin mukana Roesbudilla 1876, toimi Sibleyn tiedustelijana useaan otteeseen. Häntä kutsuttiin Big Batiksi, jotta hänet erotettaisiin toisesta kuuluisasta tiedustelijasta "Little Bat" Garnerista. Veitikat eivät olleet suku keskenään. Big Bat oli yksi armeijan käyttämistä luotettavimmista tiedustelijoista kenraali Crookin mukaan. Kerrotaan, että hän oli erittäin kysytty ja haluttu tiedustelija 1870 –luvulla, ns. vanhan armeijakunnan upseereiden keskuudessa.
Big Bat kirjoitti nimensä Baptiste Pourier, vaikka kirjailija J.W. Vaughn "With Crook at the Rosebud" –kirjassaan väitti, että hänen nimensä oli Pourie're.
Bat kuoli Etelä- Dakotassa, Pine Ridgen reservaatissa, jossa oli elänyt noin 40 –vuotta. Häntä jäi tuolloin kaipaamaan vaimo.
Jari
Nahkasukan jälkeläisiä
-
Jari Teilas
- Viestit: 2476
- Liittynyt: La 24.03.2007 13:56
Re: Nahkasukan jälkeläisiä
Baptiste Garnier (Little Bat) (1854 – 1900)
Little Bat syntyi Fort Laramiessa. Hänen isänsä oli ranskalainen ja
äiti täysiverinen sioux. Arapahot tappoivat Little Batin isän vuonna
1856 Deer Crossingilla, Plattella. Pian tämän jälkeen myös hänen
äitinsä kuoli ja poika kasvoi aina 15 –vuotiaaksi Elias
Whitcombin tilalla. Vuonna 1871 Little Bat asettui asumaan John
Hunton nimisen miehen tilalle Chugwaterissa, lähellä Fort Laramieta
ja avioitui puoliksi sioux - puoliksi ranskalaisen naisen kanssa.
Vuodesta 1872 Little Bat toimi armeijantiedustelijana kenraali
Wesley Merrittin alaisuudessa. 1876 hän tiedusteli kenraali
Crookille. Hän pelastui täpärästi monesta vaaratilanteesta
tiedustelijavuosinaan kuten hiuksen hienosti Wounded Kneessä, jossa
hän toimi neuvottelijoiden tulkkina, yrityksessä löytää ratkaisu
tilanteeseen.
Tiedetään Little Bat'in olleen erinomainen metsästäjä. Kerran yhdessä John Hutonin kanssa hän yhden päivän aikana ampui 97 hirveä lähellä tämän päivän Casperia Wyomingissa.
James Cook, joka kirjoitti kirjan "Fifty Years on the Old Frontier"
kuvasi Little Batia: "Aikana jolloin hän oli tiedustelijana ja
metsästäjänä, hänet tunnettiin hyvin armeijassa. Hän oli
hyväluonteinen, rauhallinen ja tasainen sekä malliesimerkki
fyysisestä miehestä." Kirjailija E. A. Brininstool kuvasi
häntä: "Synnynnäinen topografi; koko Länsi oli hänen päässään."
Ollessan kenraali Crookin tiedustelija Little Bat ansaitsi 100
dollaria kuussa. Crook luotti tiedustelijaansa täydellisesti.
Kenraali Crookin kuoltua vuonna 1890 tiedetään Little Batin
sanoneen: "Se oli kovin juttu, mitä minulle on milloinkaan
tapahtunut."
Little Bat haavoittui kuolettavasti Crawfordissa, Nebraskassa kun
tuurijuoppo baarimikko Jim Haguewod ampui häntä. Little Bat oli
hetkellä aseeton, eikä teolle löytynyt mitään motiivia. Haguewood
vapautettiin kuitenkin syytteistä vedotessaan itsepuolustukseen.
Little Bat Garnier on haudattu Fort Robinsoniin.
Jari
Little Bat syntyi Fort Laramiessa. Hänen isänsä oli ranskalainen ja
äiti täysiverinen sioux. Arapahot tappoivat Little Batin isän vuonna
1856 Deer Crossingilla, Plattella. Pian tämän jälkeen myös hänen
äitinsä kuoli ja poika kasvoi aina 15 –vuotiaaksi Elias
Whitcombin tilalla. Vuonna 1871 Little Bat asettui asumaan John
Hunton nimisen miehen tilalle Chugwaterissa, lähellä Fort Laramieta
ja avioitui puoliksi sioux - puoliksi ranskalaisen naisen kanssa.
Vuodesta 1872 Little Bat toimi armeijantiedustelijana kenraali
Wesley Merrittin alaisuudessa. 1876 hän tiedusteli kenraali
Crookille. Hän pelastui täpärästi monesta vaaratilanteesta
tiedustelijavuosinaan kuten hiuksen hienosti Wounded Kneessä, jossa
hän toimi neuvottelijoiden tulkkina, yrityksessä löytää ratkaisu
tilanteeseen.
Tiedetään Little Bat'in olleen erinomainen metsästäjä. Kerran yhdessä John Hutonin kanssa hän yhden päivän aikana ampui 97 hirveä lähellä tämän päivän Casperia Wyomingissa.
James Cook, joka kirjoitti kirjan "Fifty Years on the Old Frontier"
kuvasi Little Batia: "Aikana jolloin hän oli tiedustelijana ja
metsästäjänä, hänet tunnettiin hyvin armeijassa. Hän oli
hyväluonteinen, rauhallinen ja tasainen sekä malliesimerkki
fyysisestä miehestä." Kirjailija E. A. Brininstool kuvasi
häntä: "Synnynnäinen topografi; koko Länsi oli hänen päässään."
Ollessan kenraali Crookin tiedustelija Little Bat ansaitsi 100
dollaria kuussa. Crook luotti tiedustelijaansa täydellisesti.
Kenraali Crookin kuoltua vuonna 1890 tiedetään Little Batin
sanoneen: "Se oli kovin juttu, mitä minulle on milloinkaan
tapahtunut."
Little Bat haavoittui kuolettavasti Crawfordissa, Nebraskassa kun
tuurijuoppo baarimikko Jim Haguewod ampui häntä. Little Bat oli
hetkellä aseeton, eikä teolle löytynyt mitään motiivia. Haguewood
vapautettiin kuitenkin syytteistä vedotessaan itsepuolustukseen.
Little Bat Garnier on haudattu Fort Robinsoniin.
Jari
Jari Teilas
-
Jari Teilas
- Viestit: 2476
- Liittynyt: La 24.03.2007 13:56
Re: Nahkasukan jälkeläisiä
John Wallace Crawford (Captain Jack) ( 1847 – 1917)
Jack syntyi Donegalissa, Irlannissa, mutta tuli vanhempiensa mukana
Yhdysvaltoihin vuonna 1858. Perhe asettui Minervilleen,
Pennsylvaniaan. Jack jätti koulun kesken välittömästi ollessaan
tarpeeksi vanha aloittamaan työt kaivoksilla. Kerrotaan, että sisar
Charity opetti hänet lukemaan ja kirjoittamaan myöhemmin. Jack
lupasi juhlallisesti kuolevalle äidilleen, ennen kuin lähti omille
teilleen, ettei milloinkaan käyttäisi alkoholia, lupaus piti.
Jack tunnettiinkin Lännessä tiedustelijana, joka ei käyttänyt
alkoholia. Melkoinen poikkeus tiedustelijoiden kohdalla
rajaseudulla, jossa intiaanit olivat ainainen pelko.
Sisällissodassa Jack taisteli Pennsylvanian 48. Jalkaväessä. Hän
haavoittui vaikeasti Spottsylvaniassa vuonna 1864 ja toistamiseen
Petersburgissa vuonna 1865. Sodan jälkeen Jack matkusti monien muiden
mukana Länteen. Hän avioitui siellä pian ja asettui asumaan Länteen.
Vuonna 1874, pian Custerin Black Hill –retken jälkeen Jack Crawforn
saapui Mustille vuorille ja toimi siellä "Black Hills –rangerseiden"
tiedustelijoiden päällikkönä. Hän toimi Merrittin ja Crookin
tiedustelijana sekä lähettinä vuoden 1876 Big Horn –retkellä, sen
jälkeen kun toinen kuuluisuus William Cody lähti Itään.
Vuonna 1880 hän oli jahtaamassa Uudessa Meksikossa Victorioa. He
painuivat aina syvälle Meksikoon asti, mutta juuri kun he olivat ja
paikallistaneet Mimbersien -leirin, Crawfordin miehet kieltäytyivät
hyökkäämästä ja koko operaatio meni puihin.
Jack Crawford työskenteli erikoisintiaani-agenttina Fort Crainin –
asemalla ja hänen toimensa ylettyivät aina Alaskaan asti. Hänet
tunnettiin työssään erittäin rehellisenä ja aikaansaavana
erikoisagenttina jota intiaanit pitivät suuressa arvossa. Jack
Crawford rakennutti tilansa San Marcialiin, Rio Grandelle, Uuteen
Meksikoon vuonna 1886 ja vei päämajansa sinne, jossa eli lopun
elämäänsä. Hänellä oli silti toinen asunto Brooklynissä,
sillä vaikka Jack Crawford oli kuuluisa tiedustelija, hän oli myös
erittäin kuuluisa säveltäjä, kirjailija sekä runonlausuja. Hänen
ensimmäinen kirjansa "The Poet Scout" ilmestyi jo vuonna 1879. Jack
kirjoitti kolme muuta teosta; "Camp Fire Sparks" (1894), "Lariattes"
(1904) sekä "The Bronco Book" (1908). Näissä teoksissa oli yhteensä
yli 100 lyhyttä tarinaa. Yleisesti hänen kuvauksiaan Villistä
Lännestä pidettiin "äitelinä".
Jack Crawford oli pitkä, hoikka mies, joka käytti samanlaista parta -
ja hiusmuotia kuin Buffalo Bill Cody.
Runoileva tiedustelija kuoli Brooklynissa vuonna 1917.
Jari
Jack syntyi Donegalissa, Irlannissa, mutta tuli vanhempiensa mukana
Yhdysvaltoihin vuonna 1858. Perhe asettui Minervilleen,
Pennsylvaniaan. Jack jätti koulun kesken välittömästi ollessaan
tarpeeksi vanha aloittamaan työt kaivoksilla. Kerrotaan, että sisar
Charity opetti hänet lukemaan ja kirjoittamaan myöhemmin. Jack
lupasi juhlallisesti kuolevalle äidilleen, ennen kuin lähti omille
teilleen, ettei milloinkaan käyttäisi alkoholia, lupaus piti.
Jack tunnettiinkin Lännessä tiedustelijana, joka ei käyttänyt
alkoholia. Melkoinen poikkeus tiedustelijoiden kohdalla
rajaseudulla, jossa intiaanit olivat ainainen pelko.
Sisällissodassa Jack taisteli Pennsylvanian 48. Jalkaväessä. Hän
haavoittui vaikeasti Spottsylvaniassa vuonna 1864 ja toistamiseen
Petersburgissa vuonna 1865. Sodan jälkeen Jack matkusti monien muiden
mukana Länteen. Hän avioitui siellä pian ja asettui asumaan Länteen.
Vuonna 1874, pian Custerin Black Hill –retken jälkeen Jack Crawforn
saapui Mustille vuorille ja toimi siellä "Black Hills –rangerseiden"
tiedustelijoiden päällikkönä. Hän toimi Merrittin ja Crookin
tiedustelijana sekä lähettinä vuoden 1876 Big Horn –retkellä, sen
jälkeen kun toinen kuuluisuus William Cody lähti Itään.
Vuonna 1880 hän oli jahtaamassa Uudessa Meksikossa Victorioa. He
painuivat aina syvälle Meksikoon asti, mutta juuri kun he olivat ja
paikallistaneet Mimbersien -leirin, Crawfordin miehet kieltäytyivät
hyökkäämästä ja koko operaatio meni puihin.
Jack Crawford työskenteli erikoisintiaani-agenttina Fort Crainin –
asemalla ja hänen toimensa ylettyivät aina Alaskaan asti. Hänet
tunnettiin työssään erittäin rehellisenä ja aikaansaavana
erikoisagenttina jota intiaanit pitivät suuressa arvossa. Jack
Crawford rakennutti tilansa San Marcialiin, Rio Grandelle, Uuteen
Meksikoon vuonna 1886 ja vei päämajansa sinne, jossa eli lopun
elämäänsä. Hänellä oli silti toinen asunto Brooklynissä,
sillä vaikka Jack Crawford oli kuuluisa tiedustelija, hän oli myös
erittäin kuuluisa säveltäjä, kirjailija sekä runonlausuja. Hänen
ensimmäinen kirjansa "The Poet Scout" ilmestyi jo vuonna 1879. Jack
kirjoitti kolme muuta teosta; "Camp Fire Sparks" (1894), "Lariattes"
(1904) sekä "The Bronco Book" (1908). Näissä teoksissa oli yhteensä
yli 100 lyhyttä tarinaa. Yleisesti hänen kuvauksiaan Villistä
Lännestä pidettiin "äitelinä".
Jack Crawford oli pitkä, hoikka mies, joka käytti samanlaista parta -
ja hiusmuotia kuin Buffalo Bill Cody.
Runoileva tiedustelija kuoli Brooklynissa vuonna 1917.
Jari
Jari Teilas
-
Jari Teilas
- Viestit: 2476
- Liittynyt: La 24.03.2007 13:56
Ben Clark (1842 – 1914)
Ben syntyi St. Louisissa ja saapui Fort Bridgeriin, Wyomingiin
vuonna 1855, jossa aluksi työskenteli postikuljettajana. Vuonna
1857 hän liittyi vapaaehtoisista koottuun osastoon, joka otti osaa
Johnston –retkikuntaan, jota myös kutsuttiin nimeltä "Mormon War".
Sisällissodan melskeessä hän kuului kapteeni Charles Clarkin Kansasin
6. ratsuväkikomppaniaan, joka operoi aina Arkansasissa, Missourilla
sekä Intiaani territoriota myöten. Sodan jälkeen Ben aloitti
kaupankäynnin intiaanien kanssa. Hän avioitui täysiverisen cheyenne -
naisen kanssa. Pariskunta sai kaikkiaan 11 lasta, joista aikuisikään asti
selvisi seitsemän.
Vuonna 1868 Ben palveli kenraali Sullyn alaisuudessa kun tämä
joukkoineen "puhdisti" tasankoja intiaaneista. Sitten hän toimi
kenraali Sheridanin joukkojen tiedustelijana ja oppaana. Ben oli
myös Custerin mukana Washitassa vuonna 1868. Yhdessä Jack ja Joe
Corbinin, sekä meksikolaisen Romero –nimisen tiedustelija kanssa he
paikansivat Custerille intiaanien talvileirin jokivarresta. Ben Clarkin
antama informaatio leirin sijainnista oli merkittävä Custerin
suunnitellessa hyökkäystä. Hänen myöhemmät kuvauksensa taistelun
kulusta olivat keskeisessä asemassa kun historioitsijat myöhemmin
siitä kirjoittivat.
1870 –luvulla Ben työskenteli tulkkina Camp Supplyssä, intiaani
territoriossa ja myöhemmin samassa hommassa Fort Renossa. Vuonna
1874 kenraali Nelson Miles palkkasi hänet tiedustelijakseen
sotaretkelleen etelän cheyennejä vastaan. Ben oli myös kenraali
Crookin joukoissa Powder –joen sotaretkellä vuonna 1876, sekä myös
vuonna 1878, kun armeija kiihkeästi jahtasi yhtä kaikkienaikojen
hienoimmista intiaanipäälliköistä, Dull Knifeä.
Intiaanit luottivat Ben Clarkia. Mahdollisesti siksi, että hän oli
naimisissa intiaaninaisen kanssa ja, että hän puhui hyvin heidän
kieltään. Ilman näitä ominaisuuksiakin Ben Clark oli aina
rauhallinen, älykäs ja sovitteluhenkinen tiedustelija.
Vuosina jolloin hän oli asettunut aloilleen perheensä pariin, Ben
kijoitti käsikirjoituksen "Legends of the Cheyenne and Arapahoe
Indians" yhdessä William G. McDonaldin kanssa. Tätä erittäin
arvokasta käsikirjoitusta, säilytetään nykyisin kuuluisassa
Bardenin –kokoelmissa.
Muutamat Ben Clarkin lapsista valmistuivat hyvin arvosanoin
Carlislen Intiaanikoulusta. Ben Clark on haudattu vaimonsa kanssa
Fort Renon hautausmaalle, Oklahomaan.
Jari
Ben syntyi St. Louisissa ja saapui Fort Bridgeriin, Wyomingiin
vuonna 1855, jossa aluksi työskenteli postikuljettajana. Vuonna
1857 hän liittyi vapaaehtoisista koottuun osastoon, joka otti osaa
Johnston –retkikuntaan, jota myös kutsuttiin nimeltä "Mormon War".
Sisällissodan melskeessä hän kuului kapteeni Charles Clarkin Kansasin
6. ratsuväkikomppaniaan, joka operoi aina Arkansasissa, Missourilla
sekä Intiaani territoriota myöten. Sodan jälkeen Ben aloitti
kaupankäynnin intiaanien kanssa. Hän avioitui täysiverisen cheyenne -
naisen kanssa. Pariskunta sai kaikkiaan 11 lasta, joista aikuisikään asti
selvisi seitsemän.
Vuonna 1868 Ben palveli kenraali Sullyn alaisuudessa kun tämä
joukkoineen "puhdisti" tasankoja intiaaneista. Sitten hän toimi
kenraali Sheridanin joukkojen tiedustelijana ja oppaana. Ben oli
myös Custerin mukana Washitassa vuonna 1868. Yhdessä Jack ja Joe
Corbinin, sekä meksikolaisen Romero –nimisen tiedustelija kanssa he
paikansivat Custerille intiaanien talvileirin jokivarresta. Ben Clarkin
antama informaatio leirin sijainnista oli merkittävä Custerin
suunnitellessa hyökkäystä. Hänen myöhemmät kuvauksensa taistelun
kulusta olivat keskeisessä asemassa kun historioitsijat myöhemmin
siitä kirjoittivat.
1870 –luvulla Ben työskenteli tulkkina Camp Supplyssä, intiaani
territoriossa ja myöhemmin samassa hommassa Fort Renossa. Vuonna
1874 kenraali Nelson Miles palkkasi hänet tiedustelijakseen
sotaretkelleen etelän cheyennejä vastaan. Ben oli myös kenraali
Crookin joukoissa Powder –joen sotaretkellä vuonna 1876, sekä myös
vuonna 1878, kun armeija kiihkeästi jahtasi yhtä kaikkienaikojen
hienoimmista intiaanipäälliköistä, Dull Knifeä.
Intiaanit luottivat Ben Clarkia. Mahdollisesti siksi, että hän oli
naimisissa intiaaninaisen kanssa ja, että hän puhui hyvin heidän
kieltään. Ilman näitä ominaisuuksiakin Ben Clark oli aina
rauhallinen, älykäs ja sovitteluhenkinen tiedustelija.
Vuosina jolloin hän oli asettunut aloilleen perheensä pariin, Ben
kijoitti käsikirjoituksen "Legends of the Cheyenne and Arapahoe
Indians" yhdessä William G. McDonaldin kanssa. Tätä erittäin
arvokasta käsikirjoitusta, säilytetään nykyisin kuuluisassa
Bardenin –kokoelmissa.
Muutamat Ben Clarkin lapsista valmistuivat hyvin arvosanoin
Carlislen Intiaanikoulusta. Ben Clark on haudattu vaimonsa kanssa
Fort Renon hautausmaalle, Oklahomaan.
Jari
Jari Teilas
-
Jari Teilas
- Viestit: 2476
- Liittynyt: La 24.03.2007 13:56
Jedediah Strong Smith "SUURIN HEISTÄ KAIKISTA" (1799 – 1831)
"Jed oli puoliksi harmaakarhu ja puoliksi saarnaaja"
- Yksi miehistä, joka ylitti Jedediah Smithin kanssa Mojaven autiomaan vuonna 1826 heidän tutkiessa reittiä Kaliforniaan.
Lännen suurin tienraivaaja syntyi Bainbridgessä New Yorkissa ja varttui nuoruusvuotensa Erien piirikunnassa Pennsylvaniassa. Smithin tekemät tutkimusmatkat ja maantieteelliset tiedot Lännestä kasvattivat hallituksen mielenkiintoa mm. Kaliforniaa ja Oregonia kohtaan. Tämä puritaanien jälkeläinen ja16-lapsisen suurperheen poika sai raamatullisen kasvatuksen hyvin hurskaassa perheessä. Jed opiskeli liiketaloutta ja työskenteli jonkin aikaa toimistovirkailijana kunnes vuonna 1822 jätti perheensä ja lähti St. Louisiin. Siellä veitsi vyöllään ja raamattu tyynynään Jed pestautui William Henry Ashleyn ja Andrew Henryn juuri perustamaan turkiskomppaniaan. Jed Smith oli mukana ensimmäisellä tutkimusmatkalla, joka tehtiin Missourille vuonna 1822. Tällä matkalla hän tutustui mm. Thomas Fitzpatrickiin, Hugh Glassiin, Jim Bridgeriin, Bill Subblettiin, Robert Campbelliin, Jim Beckwourthiin ja Edward Roseen, joista kaikista tuli myöhemmin legendaarisia tienraivaajia ja vuortenmiehiä, monet heistä luku- ja
kirjoitustaidottomia. Ja heistä Rose, puoliksi musta ja puoliksi Cherokee-merirosvo, oli jo saanut maistaa seikkailuista Ashelyn ja Henryn kanssa.
Seuraavan vuoden keväällä Andrew Henry lähetti Jed Smithin viemään viestiä Ashleylle Missourille, jossa tämä miehineen eteni. Kun arikarat hyökkäsivät Ashleyn retkikunnan kimppuun surmaten 13 värvättyä miestä, Jed Smith ilmoittautui vapaaehtoisena tekemään vaarallisen matkan Henryn luo hakeakseen sieltä apuvoimia. Myöhemmin Smithistä tuli komppanian kapteeni taistelussa Arikara-intiaaneja vastaan.
Intiaanit eivät olleet heidän ainoa vaaransa. Syksyn tultua Ashley ja Henry päättivät koettaa maitse Kalliovuorille. Nyt Smith lähti etsimään majavia. Hän törmäsi miehineen matkalla valtavaan harmaakarhuun, joka raateli hänet pahoin. Mukana ollut Jim Clyman parsi neulalla ja langalla Smithin haavat ja lähes irronneen korvan. Smith jäi henkiin. Tapahtuneen jälkeen Smith antoi hiustensa kasvaa pitkiksi peittämään karhun raatelun jättämät arvet.
Heinäkuussa vuonna 1826 Jed Smith, David E. Jackson ja Bill Subblette perustivat oman turkiskomppanian ja dominoivat Kalliovuorten turkiskauppaa seuraavat neljä vuotta. Jed jätti partnerinsa joksikin aikaa vuorille ja teki kaksi matkaa Kaliforniaan etsiäkseen myyttistä Buenaventura-jokea. Hän kulki miehineen nykyisen Utahin kautta seuraten Colorado-jokea etelään ja kääntyi länteen kohti Kaliforniaa. Ennen joulua he ylittivät karun ja vaarallisen Mojaven autiomaan ja saapuivat lopulta San Gabrieliin lähetysasemalle eteläisessä Kaliforniassa. He olivat ensimmäiset amerikkalaiset, jotka olivat kulkeneet läpi koillisalueen. Vaikka Meksikon hallitus määräsi heidän poistumaan Kaliforniasta, Jedediah Smith miehineen vietti siellä silti talven metsästellen San Joaquinin laaksossa 1826-1827.
Jedediah Smith oli ensimmäinen valkoinen mies, joka kulki maateitse Kalliovuorilta Kaliforniaan; hän oli ensimmäinen joka ylitti Suuren Suolajärven autiomaan, ensimmäinen joka ylitti Sierra Nevadan lännestä itään. Hän oli myös ensimmäinen, joka ylitti Suuren Allasalueen, kulki maateitse Etelä-Kaliforniasta luoteiselle tyynelle valtamerelle. Oregonin rannikkoalueella vuonna 1828 retkikunta joutui intiaanien hyökkäyksen kohteeksi. Intiaanit surmasivat 15 Smithin miestä, mutta Jed itse onnistui paeta yhdessä kolmen retkikunnan jäsenen kanssa intiaanien käsistä. Nämä eloonjääneet pelastautuivat lopulta Fort Vancouveriin, jonka tuolloin omisti Hudson Bay Company.
Nämä saavutukset takanaan Jedediah Smith vetäytyi St. Louisiin vuonna 1830. Kaupunkielämä ei kuitenkaan sopinut tälle levottomalle etsijälle. Vuonna 1831 hän satuloi hevosensa ja ratsasti kohti kuolemaansa.
Jedediah Smith organisoi vanhan ystävänsä Tom Fitzpatrickin kanssa 74 miestä ja 22 vankkuria käsittävän karavaanin tarkoituksenaan käydä kauppaa Santa Fe:ssä. Toukokuussa vuonna 1831 joukko oli ylittämässä vaarallista autiomaata Cimarron-joen ja Arkansasin välillä. He olivat olleet kolme päivää ilman vettä. Smith ja Fitzpatrick ratsastivat
vaunukaravaanin edellä etsien vettä. Fitzpatrickin jäätyä erääseen notkelmaan vettä kaivamaan Smith ratsasti yksin edemmäs. Kuljettuaan noin kolme mailia hän löysi vedenottopaikan, mutta 15 Comanche -metsästäjää, jotka olivat
piiloutuneina odottamassa biisoneiden saapumista samalle vedenottopaikalle yllättivät hänet. Rajussa taistelussa Jedediah Smith surmasi intiaanien päällikön, mutta lopulta Comanche –soturit saatuaan ensin tapettua Smithin hevosen, surmasivat lopulta keihäin 32-vuotiaan Jedediah Smithin. Hänen ruumistaan ei löydetty milloinkaan, mutta onneksi joukko Smithin aseita heiluttavia Comancheja oli kertonut yksityiskohtia Smithin kuolemasta meksikolaisille Comancheroille.
Jari
PS. Tuntemattomaksi jäänyt ylistyspuhe: "Vaikkakin Smith oli vaatimaton, häntä ei voinut lähestyä ilman kunnioitusta tai arvonantoa. Vaikkakin hän kuoli villien keihästämänä ja preeriasudet kalusivat hänen ruumiinsa, niin ettei kukaan pysty kertomaan missä hänen luunsa vaalenevat, niin me emme saa unohtaa häntä."
"Jed oli puoliksi harmaakarhu ja puoliksi saarnaaja"
- Yksi miehistä, joka ylitti Jedediah Smithin kanssa Mojaven autiomaan vuonna 1826 heidän tutkiessa reittiä Kaliforniaan.
Lännen suurin tienraivaaja syntyi Bainbridgessä New Yorkissa ja varttui nuoruusvuotensa Erien piirikunnassa Pennsylvaniassa. Smithin tekemät tutkimusmatkat ja maantieteelliset tiedot Lännestä kasvattivat hallituksen mielenkiintoa mm. Kaliforniaa ja Oregonia kohtaan. Tämä puritaanien jälkeläinen ja16-lapsisen suurperheen poika sai raamatullisen kasvatuksen hyvin hurskaassa perheessä. Jed opiskeli liiketaloutta ja työskenteli jonkin aikaa toimistovirkailijana kunnes vuonna 1822 jätti perheensä ja lähti St. Louisiin. Siellä veitsi vyöllään ja raamattu tyynynään Jed pestautui William Henry Ashleyn ja Andrew Henryn juuri perustamaan turkiskomppaniaan. Jed Smith oli mukana ensimmäisellä tutkimusmatkalla, joka tehtiin Missourille vuonna 1822. Tällä matkalla hän tutustui mm. Thomas Fitzpatrickiin, Hugh Glassiin, Jim Bridgeriin, Bill Subblettiin, Robert Campbelliin, Jim Beckwourthiin ja Edward Roseen, joista kaikista tuli myöhemmin legendaarisia tienraivaajia ja vuortenmiehiä, monet heistä luku- ja
kirjoitustaidottomia. Ja heistä Rose, puoliksi musta ja puoliksi Cherokee-merirosvo, oli jo saanut maistaa seikkailuista Ashelyn ja Henryn kanssa.
Seuraavan vuoden keväällä Andrew Henry lähetti Jed Smithin viemään viestiä Ashleylle Missourille, jossa tämä miehineen eteni. Kun arikarat hyökkäsivät Ashleyn retkikunnan kimppuun surmaten 13 värvättyä miestä, Jed Smith ilmoittautui vapaaehtoisena tekemään vaarallisen matkan Henryn luo hakeakseen sieltä apuvoimia. Myöhemmin Smithistä tuli komppanian kapteeni taistelussa Arikara-intiaaneja vastaan.
Intiaanit eivät olleet heidän ainoa vaaransa. Syksyn tultua Ashley ja Henry päättivät koettaa maitse Kalliovuorille. Nyt Smith lähti etsimään majavia. Hän törmäsi miehineen matkalla valtavaan harmaakarhuun, joka raateli hänet pahoin. Mukana ollut Jim Clyman parsi neulalla ja langalla Smithin haavat ja lähes irronneen korvan. Smith jäi henkiin. Tapahtuneen jälkeen Smith antoi hiustensa kasvaa pitkiksi peittämään karhun raatelun jättämät arvet.
Heinäkuussa vuonna 1826 Jed Smith, David E. Jackson ja Bill Subblette perustivat oman turkiskomppanian ja dominoivat Kalliovuorten turkiskauppaa seuraavat neljä vuotta. Jed jätti partnerinsa joksikin aikaa vuorille ja teki kaksi matkaa Kaliforniaan etsiäkseen myyttistä Buenaventura-jokea. Hän kulki miehineen nykyisen Utahin kautta seuraten Colorado-jokea etelään ja kääntyi länteen kohti Kaliforniaa. Ennen joulua he ylittivät karun ja vaarallisen Mojaven autiomaan ja saapuivat lopulta San Gabrieliin lähetysasemalle eteläisessä Kaliforniassa. He olivat ensimmäiset amerikkalaiset, jotka olivat kulkeneet läpi koillisalueen. Vaikka Meksikon hallitus määräsi heidän poistumaan Kaliforniasta, Jedediah Smith miehineen vietti siellä silti talven metsästellen San Joaquinin laaksossa 1826-1827.
Jedediah Smith oli ensimmäinen valkoinen mies, joka kulki maateitse Kalliovuorilta Kaliforniaan; hän oli ensimmäinen joka ylitti Suuren Suolajärven autiomaan, ensimmäinen joka ylitti Sierra Nevadan lännestä itään. Hän oli myös ensimmäinen, joka ylitti Suuren Allasalueen, kulki maateitse Etelä-Kaliforniasta luoteiselle tyynelle valtamerelle. Oregonin rannikkoalueella vuonna 1828 retkikunta joutui intiaanien hyökkäyksen kohteeksi. Intiaanit surmasivat 15 Smithin miestä, mutta Jed itse onnistui paeta yhdessä kolmen retkikunnan jäsenen kanssa intiaanien käsistä. Nämä eloonjääneet pelastautuivat lopulta Fort Vancouveriin, jonka tuolloin omisti Hudson Bay Company.
Nämä saavutukset takanaan Jedediah Smith vetäytyi St. Louisiin vuonna 1830. Kaupunkielämä ei kuitenkaan sopinut tälle levottomalle etsijälle. Vuonna 1831 hän satuloi hevosensa ja ratsasti kohti kuolemaansa.
Jedediah Smith organisoi vanhan ystävänsä Tom Fitzpatrickin kanssa 74 miestä ja 22 vankkuria käsittävän karavaanin tarkoituksenaan käydä kauppaa Santa Fe:ssä. Toukokuussa vuonna 1831 joukko oli ylittämässä vaarallista autiomaata Cimarron-joen ja Arkansasin välillä. He olivat olleet kolme päivää ilman vettä. Smith ja Fitzpatrick ratsastivat
vaunukaravaanin edellä etsien vettä. Fitzpatrickin jäätyä erääseen notkelmaan vettä kaivamaan Smith ratsasti yksin edemmäs. Kuljettuaan noin kolme mailia hän löysi vedenottopaikan, mutta 15 Comanche -metsästäjää, jotka olivat
piiloutuneina odottamassa biisoneiden saapumista samalle vedenottopaikalle yllättivät hänet. Rajussa taistelussa Jedediah Smith surmasi intiaanien päällikön, mutta lopulta Comanche –soturit saatuaan ensin tapettua Smithin hevosen, surmasivat lopulta keihäin 32-vuotiaan Jedediah Smithin. Hänen ruumistaan ei löydetty milloinkaan, mutta onneksi joukko Smithin aseita heiluttavia Comancheja oli kertonut yksityiskohtia Smithin kuolemasta meksikolaisille Comancheroille.
Jari
PS. Tuntemattomaksi jäänyt ylistyspuhe: "Vaikkakin Smith oli vaatimaton, häntä ei voinut lähestyä ilman kunnioitusta tai arvonantoa. Vaikkakin hän kuoli villien keihästämänä ja preeriasudet kalusivat hänen ruumiinsa, niin ettei kukaan pysty kertomaan missä hänen luunsa vaalenevat, niin me emme saa unohtaa häntä."
Jari Teilas
-
Jari Teilas
- Viestit: 2476
- Liittynyt: La 24.03.2007 13:56
Luther Sage Kelly (Yellowstone Kelly (1849 - 1928)
Yellowstone Kelly syntyi Genevassa, New Yorkissa. Hän väitti
olevansa sukua Hanna Dustin –nimiselle naiselle, joka taisteli
itselleen vapauden intiaanisodassa ranskalaisia vastaan. Nuori
Kelly "häippäsi" yhtenään koulutunneilta ja vietti aikansa
takametsissä. Sisällissodan kahinoiden loppusuoralla 1865 oltaessa
hän valehteli ikänsä ja pestautui 10. jalkaväkirykmenttiin
Rochesterissa, New Yorkissa. Pian sodan loputtua hän liittyi
vapaaehtoisiin Fort Wadsonissa, Etelä-Dakotassa. Määräaikaispestin
jälkeen hän saapui Yellowstonelle, kuljeksittuaan ensin jonkin aikaa
Kanadassa, Yellowstonella hän työskenteli aluksi
metsästäjänä/ansastajana toimitellen myös postia välillä Fort Union –
Devil's Lake.
Kelly oli seikkailunhaluinen lihaksikas, komea nuorukainen, jolla
oli mustat pitkät hiukset ja hän pukeutui näyttävästi rajaseudun
tyyliin. Armeija kiinnostui Yellowstone Kellystä, sillä hän puhui
sioux –kieltä ja tunsi perusteellisesti intiaanien tavat. Hänet
palkattiin vuonna 1873 tiedustelijaksi George A. Forsythin
retkikuntaan, joka päämääränä oli Yellowstonen latvat. Keikan
jälkeen Kelly palasi Ford Bufordiin, Pohjois-Dakotaan. Kelly toimi
Nelson A. Milesin päätiedustelijana vuosina 1876 –1878 osallistuen
moniin sotaretkiin. Vuonna 1877 hän oli mukana kun Miles jahtasi Nez
Perce –intiaaneja. Kelly väitti, että hän oli ensimmäinen, joka
paikallisti päällikkö Josephin joukon Bear Paw vuoristossa,
Montanassa, jossa kenraali Miles lopulta vangitsi Nez Perce -
intiaanit. Kun Coloradossa vuonna 1880 oli selkkaus Ute –intiaanien
kanssa, Yellowstone Kelly kutsuttiin paikalle.
Seurusteltuaan lyhyen ajan Yellowstone Kelly avioitui Detroitissa
vuonna 1885. Hänen ystävänsä auttoivat häntä saamaan työtä
sotaministeriön virkailijana Governors Islandilla, Washingtonissa.
Mutta vuonna 1898 hän puki ylleen peurannahka kuteet ja otti pestin
oppaaksi kapteeni Edwin Forbes Glennin Alaskaan tehdyllä
tutkimusretkellä ja vuotta myöhemmin Harrimanin -retkikunnan
oppaaksi Alaskankaan. Kun vihollisuudet puhkesivat Filippiineillä,
Kelly kasasi komppanian vapaaehtoisia ja lähti taistelemaan
vieraalle maaperälle. Hän sai suorituksistaan sotatantereella
tunnustusta, itseltään Teddy Rooseveltiltä. Yellowstone Kelly palasi
Valtoihin vuonna 1904 ja sai intiaaniasiamiehen nimityksen San
Carlosista, Arizonasta. Neljän vuoden pestin jälkeen hän kokeili
onneaan kaivosbisneksessä, joka jäi kovin laihaksi. Hän julkaisi
muistelmansa vuonna 1926 ja oli juuri valmistelemassa toista
kirjaansa kun hän yllättäen kuoli ollessaan 79 –vuotias.
Yellowstone Kelly on haudattu Billingsiin, Montanaan, jossa hän
vietti onnellisimman ajan elämästään.
Jari
Yellowstone Kelly syntyi Genevassa, New Yorkissa. Hän väitti
olevansa sukua Hanna Dustin –nimiselle naiselle, joka taisteli
itselleen vapauden intiaanisodassa ranskalaisia vastaan. Nuori
Kelly "häippäsi" yhtenään koulutunneilta ja vietti aikansa
takametsissä. Sisällissodan kahinoiden loppusuoralla 1865 oltaessa
hän valehteli ikänsä ja pestautui 10. jalkaväkirykmenttiin
Rochesterissa, New Yorkissa. Pian sodan loputtua hän liittyi
vapaaehtoisiin Fort Wadsonissa, Etelä-Dakotassa. Määräaikaispestin
jälkeen hän saapui Yellowstonelle, kuljeksittuaan ensin jonkin aikaa
Kanadassa, Yellowstonella hän työskenteli aluksi
metsästäjänä/ansastajana toimitellen myös postia välillä Fort Union –
Devil's Lake.
Kelly oli seikkailunhaluinen lihaksikas, komea nuorukainen, jolla
oli mustat pitkät hiukset ja hän pukeutui näyttävästi rajaseudun
tyyliin. Armeija kiinnostui Yellowstone Kellystä, sillä hän puhui
sioux –kieltä ja tunsi perusteellisesti intiaanien tavat. Hänet
palkattiin vuonna 1873 tiedustelijaksi George A. Forsythin
retkikuntaan, joka päämääränä oli Yellowstonen latvat. Keikan
jälkeen Kelly palasi Ford Bufordiin, Pohjois-Dakotaan. Kelly toimi
Nelson A. Milesin päätiedustelijana vuosina 1876 –1878 osallistuen
moniin sotaretkiin. Vuonna 1877 hän oli mukana kun Miles jahtasi Nez
Perce –intiaaneja. Kelly väitti, että hän oli ensimmäinen, joka
paikallisti päällikkö Josephin joukon Bear Paw vuoristossa,
Montanassa, jossa kenraali Miles lopulta vangitsi Nez Perce -
intiaanit. Kun Coloradossa vuonna 1880 oli selkkaus Ute –intiaanien
kanssa, Yellowstone Kelly kutsuttiin paikalle.
Seurusteltuaan lyhyen ajan Yellowstone Kelly avioitui Detroitissa
vuonna 1885. Hänen ystävänsä auttoivat häntä saamaan työtä
sotaministeriön virkailijana Governors Islandilla, Washingtonissa.
Mutta vuonna 1898 hän puki ylleen peurannahka kuteet ja otti pestin
oppaaksi kapteeni Edwin Forbes Glennin Alaskaan tehdyllä
tutkimusretkellä ja vuotta myöhemmin Harrimanin -retkikunnan
oppaaksi Alaskankaan. Kun vihollisuudet puhkesivat Filippiineillä,
Kelly kasasi komppanian vapaaehtoisia ja lähti taistelemaan
vieraalle maaperälle. Hän sai suorituksistaan sotatantereella
tunnustusta, itseltään Teddy Rooseveltiltä. Yellowstone Kelly palasi
Valtoihin vuonna 1904 ja sai intiaaniasiamiehen nimityksen San
Carlosista, Arizonasta. Neljän vuoden pestin jälkeen hän kokeili
onneaan kaivosbisneksessä, joka jäi kovin laihaksi. Hän julkaisi
muistelmansa vuonna 1926 ja oli juuri valmistelemassa toista
kirjaansa kun hän yllättäen kuoli ollessaan 79 –vuotias.
Yellowstone Kelly on haudattu Billingsiin, Montanaan, jossa hän
vietti onnellisimman ajan elämästään.
Jari
Jari Teilas
-
Jari Teilas
- Viestit: 2476
- Liittynyt: La 24.03.2007 13:56
Moses Embree Milner (Kalifornia Joe) (1829 – 1876)
Moses Milner syntyi isänsä omistamalla farmilla Kentuckyssä. Hän
jätti kotinsa 14-vuotiaana ja lähti etsimään seikkailuja St.
Louisista. Vietettyään aikaansa vanhojen metsästäjien seurassa
hänestä kehittyi pian erinomainen ansastaja ja metsämies. Milner
työskenteli jonkin aikaa karjakuljetuksissa Fort Bridgerissä, kunnes
liittyi Stephen Kearnyn kolonnaan tiedustelijaksi Meksikon sodan
sytyttyä. Hän palasi hetkeksi perheensä luo sodan jälkeen, mutta veri
veti pian takaisin vuorille metsästäjien pariin. Hänen vanhempiensa
muutettua Missouriin, hän teki toisen visiitin heidän luokseen
hääpäivänään, jolloin hän täytti 21 vuotta. Häitä seuranneena päivänä
morsian ja sulhanen liittyivät Kaliforniaan matkalla olleeseen
vankkurisaattueeseen. Rouva Milner oli tuolloin vain 13-vuotias!!!
Myöhemmin hän synnytti heille neljä poikaa.
He jättivät Kalifornian ja muuttivat Oregoniin. Sitten 'kuume' iski
taas Milneriin, ja hän jätti perheensä ja matkusti takaisin
rajaseudulle. Vuoden 1859 kultakuume Idahossa kiehtoi Milneriä, jossa
hän vietti seuraavat kolme vuotta, kunnes suurempi houkutus Virginia
City Montanassa 'vietteli' hänet. Montanassa ollessaan hänen on
uskottu saaneen lempinimensä Kalifornia Joe, jonka jälkeen hänen
oikea nimensä käytännöllisesti katsottuna unohtui kokonaan.
Montanassa oleskellessaan Kalifornia Joe sai suurta huomiota
pelastaessaan kolme kuukautta pahamaineisten cheyenne-intiaanien
vankina olleen 11-vuotiaan Maggie Reynoldsin. Pian tämän episodin
jälkeen Kalifornia Joen on kerrottu ampuneen riidan päätteeksi kaksi
mormonia Fort Bridgerissä. Luultavaa myös on, että hän päästi
päiviltä Newton-nimisen entisen yhtiökumppaninsa Montanassa, sen
jälkeen kun Newton oli yrittänyt pamauttaa Kalifornia Joen hengiltä
väijytyksestä.
Joe ajelehti levottomana paikasta paikkaan. Hän oli Coloradossa
vuonna 1864, kun Chivington Coloradon vapaaehtoisista kootun
roskajoukon kanssa teurasti Black Kettlen cheyennet Sand
Creekissä. Kalifornia Joe väitti myöhemmin, ettei ollut osallistunut
tuohon häpeälliseen tekoon.
Kalifornia Joe taisteli Kit Carsonin kanssa Kiowa-intiaaneja vastaan
ensimmäisessä Adobe Wallsin taistelussa marraskuussa vuonna 1864.
Kerrotaan, että Joelta ammuttiin muuli alta, mutta hän jatkoi
taistelua jalkaisin.
Vuosina 1866-1871 Joe tiedusteli armeijan laskuun Kansasissa,
Intiaani-territoriossa ja Texasissa.
Hän oli hetken George A. Custerin päätiedustelijana Hancock-
retkikunnassa vuonna 1867, mutta Custer alensi hänet juopottelun
takia tavalliseksi 'scoutiksi'. Milner tiedusteli Custerille myös
Washita-sotarekellä 1868-69. Yhdessä erään toisen tiedustelijan
kanssa he veivät Custerin lähettämän viestin kenraali Sheridanille
Camp Supplyyn kulkien kahdessa päivässä 100 mailia hirvittävässä
säässä läpi vaarallisen intiaanimaan. Kalifornia Joe osallistui
tiedustelijana myös vuoden 1875 'Jenny-retkikuntaan', joka suuntautui
Mustille vuorille. Hän oli levoton, vaarallinen seikkailija ja
värikäs persoona Lännen suuren taivaan alla, joka taisteli
intiaanisodissa 1840-, 50-, 60- ja 70-luvuilla. Hänellä oli musta
pitkä kokoparta, päässään ryhditön hatunreuhka ja hän poltti piippua
lähes aina. Kalifornia Joe ratsasti muulilla ja kantoi vanhanaikaista
kerran laukeavaa luodikkoa poikittain satulassaan. Custerin kerrotaan
pitäneen häntä huvittavan näköisenä, mutta samanaikaisesti tappavan
ammattimaisena. Joe oli Custereiden hyvä ystävä, ja he olivat
säännöllisesti kirjaanvaihdossa.
Mustien vuorten kultalöydös kiehtoivat myös Kalifornia Joeta ja siksi
hän asettui Deadwoodiin. Toinen kuuluisa rajaseudun persoona Wild
Bill Hickok oli Kalifornia Joen hyvä ystävä. Legenda kertoo, että kun
Hickok sai 'terästä päähänsä' Deadwoodissa vuonna 1876, Kalifornia
Joe oli vihjannut Wild Billin murhaajalle Jack McCallille, että
ilmasto Deadwoodissa oli hänelle vaarallista. McCall otti vinkistä
vaarin ja häipyi maisemista.
Kalifornia Joe oli juuri ottanut pestin tiedustelijana kenraali
Crookin 5:nteen ratsuväkirykmenttiin, kun Newcomb-niminen mies ampui
hänet riidan päätteeksi takaapäin Camp Robinsonissa vuonna 1876.
Koska Joella oli ollut pitkä ura armeijan palveluksessa, hänet
haudattiin sotilasseremonioin aseman hautausmaalle.
Jari
Moses Milner syntyi isänsä omistamalla farmilla Kentuckyssä. Hän
jätti kotinsa 14-vuotiaana ja lähti etsimään seikkailuja St.
Louisista. Vietettyään aikaansa vanhojen metsästäjien seurassa
hänestä kehittyi pian erinomainen ansastaja ja metsämies. Milner
työskenteli jonkin aikaa karjakuljetuksissa Fort Bridgerissä, kunnes
liittyi Stephen Kearnyn kolonnaan tiedustelijaksi Meksikon sodan
sytyttyä. Hän palasi hetkeksi perheensä luo sodan jälkeen, mutta veri
veti pian takaisin vuorille metsästäjien pariin. Hänen vanhempiensa
muutettua Missouriin, hän teki toisen visiitin heidän luokseen
hääpäivänään, jolloin hän täytti 21 vuotta. Häitä seuranneena päivänä
morsian ja sulhanen liittyivät Kaliforniaan matkalla olleeseen
vankkurisaattueeseen. Rouva Milner oli tuolloin vain 13-vuotias!!!
Myöhemmin hän synnytti heille neljä poikaa.
He jättivät Kalifornian ja muuttivat Oregoniin. Sitten 'kuume' iski
taas Milneriin, ja hän jätti perheensä ja matkusti takaisin
rajaseudulle. Vuoden 1859 kultakuume Idahossa kiehtoi Milneriä, jossa
hän vietti seuraavat kolme vuotta, kunnes suurempi houkutus Virginia
City Montanassa 'vietteli' hänet. Montanassa ollessaan hänen on
uskottu saaneen lempinimensä Kalifornia Joe, jonka jälkeen hänen
oikea nimensä käytännöllisesti katsottuna unohtui kokonaan.
Montanassa oleskellessaan Kalifornia Joe sai suurta huomiota
pelastaessaan kolme kuukautta pahamaineisten cheyenne-intiaanien
vankina olleen 11-vuotiaan Maggie Reynoldsin. Pian tämän episodin
jälkeen Kalifornia Joen on kerrottu ampuneen riidan päätteeksi kaksi
mormonia Fort Bridgerissä. Luultavaa myös on, että hän päästi
päiviltä Newton-nimisen entisen yhtiökumppaninsa Montanassa, sen
jälkeen kun Newton oli yrittänyt pamauttaa Kalifornia Joen hengiltä
väijytyksestä.
Joe ajelehti levottomana paikasta paikkaan. Hän oli Coloradossa
vuonna 1864, kun Chivington Coloradon vapaaehtoisista kootun
roskajoukon kanssa teurasti Black Kettlen cheyennet Sand
Creekissä. Kalifornia Joe väitti myöhemmin, ettei ollut osallistunut
tuohon häpeälliseen tekoon.
Kalifornia Joe taisteli Kit Carsonin kanssa Kiowa-intiaaneja vastaan
ensimmäisessä Adobe Wallsin taistelussa marraskuussa vuonna 1864.
Kerrotaan, että Joelta ammuttiin muuli alta, mutta hän jatkoi
taistelua jalkaisin.
Vuosina 1866-1871 Joe tiedusteli armeijan laskuun Kansasissa,
Intiaani-territoriossa ja Texasissa.
Hän oli hetken George A. Custerin päätiedustelijana Hancock-
retkikunnassa vuonna 1867, mutta Custer alensi hänet juopottelun
takia tavalliseksi 'scoutiksi'. Milner tiedusteli Custerille myös
Washita-sotarekellä 1868-69. Yhdessä erään toisen tiedustelijan
kanssa he veivät Custerin lähettämän viestin kenraali Sheridanille
Camp Supplyyn kulkien kahdessa päivässä 100 mailia hirvittävässä
säässä läpi vaarallisen intiaanimaan. Kalifornia Joe osallistui
tiedustelijana myös vuoden 1875 'Jenny-retkikuntaan', joka suuntautui
Mustille vuorille. Hän oli levoton, vaarallinen seikkailija ja
värikäs persoona Lännen suuren taivaan alla, joka taisteli
intiaanisodissa 1840-, 50-, 60- ja 70-luvuilla. Hänellä oli musta
pitkä kokoparta, päässään ryhditön hatunreuhka ja hän poltti piippua
lähes aina. Kalifornia Joe ratsasti muulilla ja kantoi vanhanaikaista
kerran laukeavaa luodikkoa poikittain satulassaan. Custerin kerrotaan
pitäneen häntä huvittavan näköisenä, mutta samanaikaisesti tappavan
ammattimaisena. Joe oli Custereiden hyvä ystävä, ja he olivat
säännöllisesti kirjaanvaihdossa.
Mustien vuorten kultalöydös kiehtoivat myös Kalifornia Joeta ja siksi
hän asettui Deadwoodiin. Toinen kuuluisa rajaseudun persoona Wild
Bill Hickok oli Kalifornia Joen hyvä ystävä. Legenda kertoo, että kun
Hickok sai 'terästä päähänsä' Deadwoodissa vuonna 1876, Kalifornia
Joe oli vihjannut Wild Billin murhaajalle Jack McCallille, että
ilmasto Deadwoodissa oli hänelle vaarallista. McCall otti vinkistä
vaarin ja häipyi maisemista.
Kalifornia Joe oli juuri ottanut pestin tiedustelijana kenraali
Crookin 5:nteen ratsuväkirykmenttiin, kun Newcomb-niminen mies ampui
hänet riidan päätteeksi takaapäin Camp Robinsonissa vuonna 1876.
Koska Joella oli ollut pitkä ura armeijan palveluksessa, hänet
haudattiin sotilasseremonioin aseman hautausmaalle.
Jari
Jari Teilas
-
Jari Teilas
- Viestit: 2476
- Liittynyt: La 24.03.2007 13:56
AL SIEBER (1844 – 1907)
" En koskaan pettänyt heitä. Kerroin heille aina totuuden. Kun kerroin, että tulisin tappamaan heidät, tein sen myös. Kun sanoin, että olin heidän ystävänsä, he tiesivät sen." -Al Sieber
Albert Sieber syntyi Reinin maakunnassa Saksassa 1844. Farmari-isä kuoli pojan ollessa vain vuoden ikäinen. Lannistumaton äiti onnistui pesueensa kanssa, siirtolaisten mukana, muuttamaan Yhdysvaltoihin vuonna 1849. Sieberit asuivat seitsemän vuotta Lancasterissa Pennsylvaniassa, jonka jälkeen matka jatkui Minnesota-territorioon. Siellä Al työskenteli mm. vankkurikuskina sekä vapaaehtoistyössä paikallisissa poliisivoimissa. Kun sisällissota jakoi maan kahtia 18- vuotias Al liittyi vuonna 1862 Minnesotan vapaaehtoisista koottuun B- komppaniaan. Unionin riveissä taistellessaan hän haavoittui vaikeasti Gettysburgin taistelussa. Kotiuduttuaan armeijasta vuonna 1865 Sieber jätti Minnesotan ja matkasi eteläiseen Arizonaan. Hän omaksui nopeasti Arizonassa ollessaan espanjan- ja apache-kielen, perehtyi intiaanien sotatekniikkaan ja kehittyi taidokkaaksi jäljittäjäksi. Vuonna 1870 kenraali George Crook nimitti Al Sieberin tiedustelijoidensa päälliköksi. Al Sieberistä tuli legendaarinen hahmo Arizonassa seuraavan vuosikymmenen aikana hänen jäljittäessään mm. Victorion ja Geronimon apacheja. Sieber ansaitsi jo tuolloin huimat 125 dollaria kuussa. Sieberin apulaisena toimi toinen, vielä tuleva kuuluisuus Lännen suuren taivaan alla - Tom Horn. Sieberin tiedustelijat, joista suurin osa oli apacheja, niittivät mainetta armeijan taistellessa White Mountain Apacheja vastaan Big Dry Washin taistelussa vuonna 1882.
Kun Geronimon mitta tuli täyteen ja hän päätti lähteä San Carlosin reservaatista vuonna 1881, Al Sieber painui päällikön perään syvälle vaaralliseen Meksikoon. Al Sieberin onnistui neuvottelujen jälkeen tuomaan mukanaan noin 300 Chiricahuaa takaisin San Carlosin reservaattiin Geronimo mukaan lukien. Vanha päällikkö päätti paeta uudelleen vuonna 1885, ja taas Sieber sai komennuksen painua tämän
perään. Kun kenraali Crook jätti Arizonan territorion, Sieber palveli kenraaleiden Nelson A. Milesin sekä Oliver Howardin alaisuudessa. Vuonna 1887 Al Sieber haavoittui, kun hänen entinen tiedustelijansa Apache Kid, joka oli kääntynyt rikoksen poluille, ampui häntä. Sieber joutui olemaan pitkään vuoteenomana San Carlosin asemalla, eikä hänen jalkansa, johon luoti olo osunut, tullut enää koskaan kunnolla ennalleen. Vuonna 1889 hän teki lyhyen visiitin Minneapolisiin tapaamaan perhettään. Pian palattuaan takaisin San Carlosiin Sieber irtisanottiin armeijan palveluksesta, koska hän oli arvostellut liian ankarasti ja kovaäänisesti intiaanien kohtelua armeijassa. Hän muutti Globeen, jossa asettui ehdokkaaksi sheriffin vaaleihin, mutta vetäytyi juuri ennen kuin hänet valittiin tehtävään. Vuosisadan vaihtuessa hän muutti Rooseveltiin, jossa otti vastaan työn valvoakseen apache -työntekijöitä, jotka rakensivat tietä tulevalle Rooseveltin padolle. Vuonna 1907 Al Sieber kuoli työmaalla sattuneessa onnettomuudessa jäätyään kivivyörymän alle. (Ei siis luotiin, kuten Geronimo-elokuvassa annetaan ymmärtää) Sitkeä huhu kiersi kuitenkin, että apache -työntekijät olisivat tahallaan saaneet aikaan vyörymän ja olleet näin vastuussa Sieberin kuolemasta. Suuri osa paikalla olleista työntekijöistä kuitenkin uskoi, että kyseessä oli puhdas onnettomuus.
Al Sieber on haudattuna Globeen. Sieberin kuolinpaikan läheisyyteen on pystytetty suuri kivimonumentti
Arizonan kuuluisimmalle tiedustelijalle.
Jari
PS. Tiedetään Tom Hornin kertoneen, että Al Sieberin vartalossa oli yhteensä 29 luodin, nuolen ja veitsen aiheuttamaa haavaa. Apachet muistavat hänet empaattisena, hyvänä ihmisenä, jonka sanat olivat kullanarvoisia.
" En koskaan pettänyt heitä. Kerroin heille aina totuuden. Kun kerroin, että tulisin tappamaan heidät, tein sen myös. Kun sanoin, että olin heidän ystävänsä, he tiesivät sen." -Al Sieber
Albert Sieber syntyi Reinin maakunnassa Saksassa 1844. Farmari-isä kuoli pojan ollessa vain vuoden ikäinen. Lannistumaton äiti onnistui pesueensa kanssa, siirtolaisten mukana, muuttamaan Yhdysvaltoihin vuonna 1849. Sieberit asuivat seitsemän vuotta Lancasterissa Pennsylvaniassa, jonka jälkeen matka jatkui Minnesota-territorioon. Siellä Al työskenteli mm. vankkurikuskina sekä vapaaehtoistyössä paikallisissa poliisivoimissa. Kun sisällissota jakoi maan kahtia 18- vuotias Al liittyi vuonna 1862 Minnesotan vapaaehtoisista koottuun B- komppaniaan. Unionin riveissä taistellessaan hän haavoittui vaikeasti Gettysburgin taistelussa. Kotiuduttuaan armeijasta vuonna 1865 Sieber jätti Minnesotan ja matkasi eteläiseen Arizonaan. Hän omaksui nopeasti Arizonassa ollessaan espanjan- ja apache-kielen, perehtyi intiaanien sotatekniikkaan ja kehittyi taidokkaaksi jäljittäjäksi. Vuonna 1870 kenraali George Crook nimitti Al Sieberin tiedustelijoidensa päälliköksi. Al Sieberistä tuli legendaarinen hahmo Arizonassa seuraavan vuosikymmenen aikana hänen jäljittäessään mm. Victorion ja Geronimon apacheja. Sieber ansaitsi jo tuolloin huimat 125 dollaria kuussa. Sieberin apulaisena toimi toinen, vielä tuleva kuuluisuus Lännen suuren taivaan alla - Tom Horn. Sieberin tiedustelijat, joista suurin osa oli apacheja, niittivät mainetta armeijan taistellessa White Mountain Apacheja vastaan Big Dry Washin taistelussa vuonna 1882.
Kun Geronimon mitta tuli täyteen ja hän päätti lähteä San Carlosin reservaatista vuonna 1881, Al Sieber painui päällikön perään syvälle vaaralliseen Meksikoon. Al Sieberin onnistui neuvottelujen jälkeen tuomaan mukanaan noin 300 Chiricahuaa takaisin San Carlosin reservaattiin Geronimo mukaan lukien. Vanha päällikkö päätti paeta uudelleen vuonna 1885, ja taas Sieber sai komennuksen painua tämän
perään. Kun kenraali Crook jätti Arizonan territorion, Sieber palveli kenraaleiden Nelson A. Milesin sekä Oliver Howardin alaisuudessa. Vuonna 1887 Al Sieber haavoittui, kun hänen entinen tiedustelijansa Apache Kid, joka oli kääntynyt rikoksen poluille, ampui häntä. Sieber joutui olemaan pitkään vuoteenomana San Carlosin asemalla, eikä hänen jalkansa, johon luoti olo osunut, tullut enää koskaan kunnolla ennalleen. Vuonna 1889 hän teki lyhyen visiitin Minneapolisiin tapaamaan perhettään. Pian palattuaan takaisin San Carlosiin Sieber irtisanottiin armeijan palveluksesta, koska hän oli arvostellut liian ankarasti ja kovaäänisesti intiaanien kohtelua armeijassa. Hän muutti Globeen, jossa asettui ehdokkaaksi sheriffin vaaleihin, mutta vetäytyi juuri ennen kuin hänet valittiin tehtävään. Vuosisadan vaihtuessa hän muutti Rooseveltiin, jossa otti vastaan työn valvoakseen apache -työntekijöitä, jotka rakensivat tietä tulevalle Rooseveltin padolle. Vuonna 1907 Al Sieber kuoli työmaalla sattuneessa onnettomuudessa jäätyään kivivyörymän alle. (Ei siis luotiin, kuten Geronimo-elokuvassa annetaan ymmärtää) Sitkeä huhu kiersi kuitenkin, että apache -työntekijät olisivat tahallaan saaneet aikaan vyörymän ja olleet näin vastuussa Sieberin kuolemasta. Suuri osa paikalla olleista työntekijöistä kuitenkin uskoi, että kyseessä oli puhdas onnettomuus.
Al Sieber on haudattuna Globeen. Sieberin kuolinpaikan läheisyyteen on pystytetty suuri kivimonumentti
Arizonan kuuluisimmalle tiedustelijalle.
Jari
PS. Tiedetään Tom Hornin kertoneen, että Al Sieberin vartalossa oli yhteensä 29 luodin, nuolen ja veitsen aiheuttamaa haavaa. Apachet muistavat hänet empaattisena, hyvänä ihmisenä, jonka sanat olivat kullanarvoisia.
Jari Teilas
-
Jari Teilas
- Viestit: 2476
- Liittynyt: La 24.03.2007 13:56
Tom Tate Tobin (1823 –1904)
Tom Tobin syntyi St. Louisissa. Hän oli kuuluisan Charles Autobeesin
( rajaseudunmies, joka oli yksi Pueblon perustajista Coloradossa)
velipuoli ja käytti Autobees –nimeä monta vuotta. Tobin saapui
Tasosiin vuonna 1837 metsästellen Lancaster Luptonin –alueella aina –
40 luvun alkuvuosille. Hän pelastui hiuksenhienosti kuolemalta
Taosin kapinassa tammikuussa 1847. Aikalaiset kuvasivat Tom Tobinin
ylivertaiseksi vuortenmieheksi ja mestarijäljittäjäksi, hänen
toimiessaan mm. oppaana Beale –retkikunnassa, joka matkasi Gunnison –
joelta Kaliforniaan vuonna 1853. Kymmenen vuotta myöhemmin hän oli
sotilasosaston mukana etsimässä kahta rosvoa, joista oli luvattu
2,500 dollarin palkkio. Tobin jäljitti heidät, surmasi miehet ja
vetäisi vielä "vesurilla" varmistukseksi päät irti rosvoilta, jotka
otti mukaansa todistusaineistoksi. Hän ei kuitenkaan milloinkaan
saanut koko summaa luvatusta palkkiosta itselleen.
Tämä kuuluisa vuortenmies/tiedustelija on haudattu Fort Garlandiin,
Coloradoon.
Jari
Tom Tobin syntyi St. Louisissa. Hän oli kuuluisan Charles Autobeesin
( rajaseudunmies, joka oli yksi Pueblon perustajista Coloradossa)
velipuoli ja käytti Autobees –nimeä monta vuotta. Tobin saapui
Tasosiin vuonna 1837 metsästellen Lancaster Luptonin –alueella aina –
40 luvun alkuvuosille. Hän pelastui hiuksenhienosti kuolemalta
Taosin kapinassa tammikuussa 1847. Aikalaiset kuvasivat Tom Tobinin
ylivertaiseksi vuortenmieheksi ja mestarijäljittäjäksi, hänen
toimiessaan mm. oppaana Beale –retkikunnassa, joka matkasi Gunnison –
joelta Kaliforniaan vuonna 1853. Kymmenen vuotta myöhemmin hän oli
sotilasosaston mukana etsimässä kahta rosvoa, joista oli luvattu
2,500 dollarin palkkio. Tobin jäljitti heidät, surmasi miehet ja
vetäisi vielä "vesurilla" varmistukseksi päät irti rosvoilta, jotka
otti mukaansa todistusaineistoksi. Hän ei kuitenkaan milloinkaan
saanut koko summaa luvatusta palkkiosta itselleen.
Tämä kuuluisa vuortenmies/tiedustelija on haudattu Fort Garlandiin,
Coloradoon.
Jari
Jari Teilas
-
Jari Teilas
- Viestit: 2476
- Liittynyt: La 24.03.2007 13:56
Tietolähteeni on kirjasta "Encyclopedia of Frontier Biography Vol. III - Dan L. Thrapp, jossa ei tarkemmin kerrota syytä miksi rahaa tippui vain niukanlaisesti.Oscar kirjoitti:Mikä siinä meni pieleen, vaikka todistusaineistokin oli mukana?Jari Teilas kirjoitti: Hän ei kuitenkaan milloinkaan
saanut koko summaa luvatusta palkkiosta itselleen.
Vaikea ei ole kuitenkaan arvata, että kyseessä 1800 -luvun alun amerikassa rasisimi nosti niin voimakkaasti päätään (voimakkaammin kenties kuin 1950 -luvulla, jolloin Rosa Parks, tohtori King ja Malcom X aloittivat taistelunsa ihmisarvon saamisesta mustalle rodulle) eikä paskan vertaa välittänyt "värillisistä" ihmisistä.
Jari
Jari Teilas
-
Jari Teilas
- Viestit: 2476
- Liittynyt: La 24.03.2007 13:56
William Averill Comstock (1842 – 1868)
William Comstock syntyi Michiganissa ja kasvoi Kalamazoossa, lähellä
New Yorkia. Hänen isänsä oli kenraali Horace H. Comstock ja äiti
Sarah Sabina Cooper, kirjailija James Fenimore Cooperin sisar.
Vuonna 1860 Will Comstock kävi kauppaa intiaanien kanssa
Cottonwoodissa, Nebraskassa. Will Comstock oli Coloradossa Pike's
Peak –kultaryntäyksen aikoihin koettamassa onneaan monien muiden
ohella.
Oli kuskina Russell, Majors & Waddellilla, sekä on myös mahdollista,
että hän ratsasti jonkin aikaa "ponipostissa". Vuonna 1861 – 62 hän
luultavasti eleli lyhyen ajanjakson intiaanien kanssa Republica –
virralla. Tuolloin hän sai lisänimensä "Medicine Bill". Arapahot ja
Cheyennet uskoivat, että hänellä oli poppamiehen kyky parantaa
sairaita.
Intiaanien keskuudessa levisi huhu vuonna 1865, että "Medicine Bill"
oli luopio ja kätyri. Tieto joka alun perin sai alkunsa
puoliveriseltä George Bentiltä oli väärä. Bent oli sekoittanut
epähuomiossaan Willin toiseen miehen.
Vuosien 1860 –1867 aikana Will toimi tiedustelijana ja tulkkina
armeijalle. Fort Wallacessa hän oli aseman päätiedustelija. Will
Comstock oli George A. Custerin suosikkitiedustelija. Wild Bill
Hickok, ja Buffalo Bill Cody kunnioittivat ja muistivat myös usein
kehua Williä. Kerrotaan (Cody kertoo), että Buffalo Bill Cody
ja "Medicine Bill" kävivät keskenään taistoa siitä kumpi heistä
on "maailman paras biisoninmetsästäjä". Legenda kertoo, että Cody
voitti tuon mittelön( ja lunasti Buffalo Bill –nimensä), jossa
biisonit olivat sijaiskärsijöitä. Tästä episodista ei kuitenkaan ole
tiettävästi olemassa minkäänlaista dokumenttia.
Will Comstock joutui harvoin riitoihin, mutta vuonna 1867 hän ampui
entisen toverinsa, joka oli yrittänyt huijata. Ollessaan syytettynä
murhasta Will tunnusti tekonsa. Tarina jatkuu: "Rauhantuomari M. E.
Joyce kiivastui oikeudessa Willille ja sanoi: "Senkin typerä hölmö.
Tunnustit teon, vaikka siitä ei ole näyttöä tarpeeksi. Siispä minä
vapautan sinut."
Vuonna 1868 Comstock sekä toinen tiedustelija Abner S. Grover
lähetettiin neuvottelutehtävään cheyenne –päällikkö Turkey Leg'sin
leiriin, joka sijaitsi Solomon joella, lähellä Fort Haysia.
Intiaanit avasivat jo kauaa tulen. Will Comstock kuoli
välittömästi. Grover, joka haavoittui vaikeasti teeskenteli hetken
kuollutta, ennen kuin hänen onnistui paeta intiaanien käsistä. Will
Comstockin ruumista ei milloinkaan löydetty.
Harper's Monthlyn kirjeenvaihtaja Theodore R. Davis kuvasi "Medicine
Billiä" ":Hän oli pieni jäntevä mies, joka oli aina oikeudenmukainen
intiaaneja kohtaan. Hän oli yksi parhaista valkoisista
tiedustelijoista ja tulkeista Lännessä."
Jari
William Comstock syntyi Michiganissa ja kasvoi Kalamazoossa, lähellä
New Yorkia. Hänen isänsä oli kenraali Horace H. Comstock ja äiti
Sarah Sabina Cooper, kirjailija James Fenimore Cooperin sisar.
Vuonna 1860 Will Comstock kävi kauppaa intiaanien kanssa
Cottonwoodissa, Nebraskassa. Will Comstock oli Coloradossa Pike's
Peak –kultaryntäyksen aikoihin koettamassa onneaan monien muiden
ohella.
Oli kuskina Russell, Majors & Waddellilla, sekä on myös mahdollista,
että hän ratsasti jonkin aikaa "ponipostissa". Vuonna 1861 – 62 hän
luultavasti eleli lyhyen ajanjakson intiaanien kanssa Republica –
virralla. Tuolloin hän sai lisänimensä "Medicine Bill". Arapahot ja
Cheyennet uskoivat, että hänellä oli poppamiehen kyky parantaa
sairaita.
Intiaanien keskuudessa levisi huhu vuonna 1865, että "Medicine Bill"
oli luopio ja kätyri. Tieto joka alun perin sai alkunsa
puoliveriseltä George Bentiltä oli väärä. Bent oli sekoittanut
epähuomiossaan Willin toiseen miehen.
Vuosien 1860 –1867 aikana Will toimi tiedustelijana ja tulkkina
armeijalle. Fort Wallacessa hän oli aseman päätiedustelija. Will
Comstock oli George A. Custerin suosikkitiedustelija. Wild Bill
Hickok, ja Buffalo Bill Cody kunnioittivat ja muistivat myös usein
kehua Williä. Kerrotaan (Cody kertoo), että Buffalo Bill Cody
ja "Medicine Bill" kävivät keskenään taistoa siitä kumpi heistä
on "maailman paras biisoninmetsästäjä". Legenda kertoo, että Cody
voitti tuon mittelön( ja lunasti Buffalo Bill –nimensä), jossa
biisonit olivat sijaiskärsijöitä. Tästä episodista ei kuitenkaan ole
tiettävästi olemassa minkäänlaista dokumenttia.
Will Comstock joutui harvoin riitoihin, mutta vuonna 1867 hän ampui
entisen toverinsa, joka oli yrittänyt huijata. Ollessaan syytettynä
murhasta Will tunnusti tekonsa. Tarina jatkuu: "Rauhantuomari M. E.
Joyce kiivastui oikeudessa Willille ja sanoi: "Senkin typerä hölmö.
Tunnustit teon, vaikka siitä ei ole näyttöä tarpeeksi. Siispä minä
vapautan sinut."
Vuonna 1868 Comstock sekä toinen tiedustelija Abner S. Grover
lähetettiin neuvottelutehtävään cheyenne –päällikkö Turkey Leg'sin
leiriin, joka sijaitsi Solomon joella, lähellä Fort Haysia.
Intiaanit avasivat jo kauaa tulen. Will Comstock kuoli
välittömästi. Grover, joka haavoittui vaikeasti teeskenteli hetken
kuollutta, ennen kuin hänen onnistui paeta intiaanien käsistä. Will
Comstockin ruumista ei milloinkaan löydetty.
Harper's Monthlyn kirjeenvaihtaja Theodore R. Davis kuvasi "Medicine
Billiä" ":Hän oli pieni jäntevä mies, joka oli aina oikeudenmukainen
intiaaneja kohtaan. Hän oli yksi parhaista valkoisista
tiedustelijoista ja tulkeista Lännessä."
Jari
Jari Teilas
-
Jari Teilas
- Viestit: 2476
- Liittynyt: La 24.03.2007 13:56
Mickey Free ( 1847 – 1915)
Mickey Free syntyi Santa Cruzissa, Somorassa. Hänen isänsä Santiago
Tellezin (Irlantilainen? Ei kyllä nimi viittaa mitenkään Irlantiini)
kuoltua vuonna 1858, äiti (Jesus Martinez) muutti lastensa kanssa
Sonoita –laaksoon Arizonaan. Äidin rakastuttua John Ward –nimisen
tilallisen kanssa perhe muutti asumaan Wardin tilalle.
Vuonna 1861, luultavasti Pinalenos -apachit, jotka ryöstivät
Wardilta muutaman lehmän kidnappasivat pienen pojan (joka oli nyt
saanut nimekseen Felix Ward).
"Tästä episodista syntyi melkoinen soppa Arizonassa ja Uudessa
Meksikossa. Luutnantti George N. Bascom syytti Cochisea teosta ja
hyökkäsi chiricahua -heimon kimppuun. Kun Bascom surmasi muutaman
Cochisen sukulaisen, intiaanipäällikkö siirsi kaiken vihansa
meksikolaisista valkoisiin."
Nayundiie –niminen White Mountain -apachi adoptoi Mickeyn ja hänestä
tuli velipuoli, myöhemmin kuuluisaksi tulleelle Tlol-dil-zil'ille
(John Rope).
Vuonna 1872 Mickey Free pestautui intiaanitiedustelijaksi. Vuonna
1874 hänet ylennettiin kersantiksi ja hän sai siirron San Carlosista
Camp Verdeen, jossa hän toimi menestyksekkäästi legendaarisen Al
Sieberin apulaisena. Sieber, joka luotti apulaiseensa sanoi kerran
hänestä: "Mickey is half Irish, half Mexican, and whole son-of-a-
bitch."
Mickey Free toimi yli 20 –vuotta tiedustelijana, tulkkina sekä
intiaanipoliisina lounaisalueella. Vaikka hänen vasen silmänsä oli
sokeutunut jo nuorena tapaturmaisesti, Mickey oli erinomainen
jäljittäjä.
Hän oli mukana kenraali Crookin Sierra Madre –retkikunnassa vuonna
1883, jolloin armeija metsästi Geronimoa. Mickey Free oli Chatton ja
muutamien apachien kanssa Washingtonissa vuonna 1886.
Vaikka hän oli ulkoisesti (Ugley Mickey Free) hurjan näköinen,
pitkine vaaleanpunaisine hiuksineen ja "silmäpuolena", hän ei
urallaan tappanut ainoatakaan miestä. Aikalaiskertomuksissa hänet
kuvattiin ystävälliseksi kaveriksi.
Mickey Free oli neljästi naimisissa ja hänellä oli kaksi tytärtä ja
kaksi poikaa, joista toinen kuoli vauvana.
Vuonna 1893 hän jättäytyi armeijan palveluksesta ja palasi
ystäviensä apachien pariin Fort Apachen reservaattiin, jossa eli
loppuelämänsä.
Jari
Mickey Free syntyi Santa Cruzissa, Somorassa. Hänen isänsä Santiago
Tellezin (Irlantilainen? Ei kyllä nimi viittaa mitenkään Irlantiini)
kuoltua vuonna 1858, äiti (Jesus Martinez) muutti lastensa kanssa
Sonoita –laaksoon Arizonaan. Äidin rakastuttua John Ward –nimisen
tilallisen kanssa perhe muutti asumaan Wardin tilalle.
Vuonna 1861, luultavasti Pinalenos -apachit, jotka ryöstivät
Wardilta muutaman lehmän kidnappasivat pienen pojan (joka oli nyt
saanut nimekseen Felix Ward).
"Tästä episodista syntyi melkoinen soppa Arizonassa ja Uudessa
Meksikossa. Luutnantti George N. Bascom syytti Cochisea teosta ja
hyökkäsi chiricahua -heimon kimppuun. Kun Bascom surmasi muutaman
Cochisen sukulaisen, intiaanipäällikkö siirsi kaiken vihansa
meksikolaisista valkoisiin."
Nayundiie –niminen White Mountain -apachi adoptoi Mickeyn ja hänestä
tuli velipuoli, myöhemmin kuuluisaksi tulleelle Tlol-dil-zil'ille
(John Rope).
Vuonna 1872 Mickey Free pestautui intiaanitiedustelijaksi. Vuonna
1874 hänet ylennettiin kersantiksi ja hän sai siirron San Carlosista
Camp Verdeen, jossa hän toimi menestyksekkäästi legendaarisen Al
Sieberin apulaisena. Sieber, joka luotti apulaiseensa sanoi kerran
hänestä: "Mickey is half Irish, half Mexican, and whole son-of-a-
bitch."
Mickey Free toimi yli 20 –vuotta tiedustelijana, tulkkina sekä
intiaanipoliisina lounaisalueella. Vaikka hänen vasen silmänsä oli
sokeutunut jo nuorena tapaturmaisesti, Mickey oli erinomainen
jäljittäjä.
Hän oli mukana kenraali Crookin Sierra Madre –retkikunnassa vuonna
1883, jolloin armeija metsästi Geronimoa. Mickey Free oli Chatton ja
muutamien apachien kanssa Washingtonissa vuonna 1886.
Vaikka hän oli ulkoisesti (Ugley Mickey Free) hurjan näköinen,
pitkine vaaleanpunaisine hiuksineen ja "silmäpuolena", hän ei
urallaan tappanut ainoatakaan miestä. Aikalaiskertomuksissa hänet
kuvattiin ystävälliseksi kaveriksi.
Mickey Free oli neljästi naimisissa ja hänellä oli kaksi tytärtä ja
kaksi poikaa, joista toinen kuoli vauvana.
Vuonna 1893 hän jättäytyi armeijan palveluksesta ja palasi
ystäviensä apachien pariin Fort Apachen reservaattiin, jossa eli
loppuelämänsä.
Jari
Jari Teilas
