Tombstone

[Jari Teilas]

Suomennettua lännen tietokirjallisuutta aina kaipaa. Sattuisiko olemaan mitään mitä kehuisitte ? Aiheella ei niin väliä. Kunhan kehutte. Tai olisiko mitään tuon edellämainitun Johnny Ringo- tarinan tapaista vähän kevyempää lukemistoa joka kuitenkin perustuisi jonkinnäköiselle totuudelle. Se että ratsastaa kahden kaktuksen välistä ei riitä. Pitää olla tarkemmin mistä kaktuksista on kyse. Ja että roikkuuko lonkalla silloin Colt ja jos niin onko mallia SAA vai ehkä Navy ja jos Navy niin vuosimallinkin voisi kertoa. Kuka kirjailija tuollaisia kertoisi. Paitsi tietysti good ol' Louis Masterson. Tarina siis sinällään voisi olla sepitteellinenkin.
P.S. Nuorisoa varten: Kuinka paljon totuudessa pysyy Kenneth Ulyattin Sioux- sarja ? Vai kai se nuorisolle on enempi suunnattu ?

Ron Hansenin (vai oliko kahdella ässällä) "Lainsuojattomat" on minusta helkkarin hyvä tarina Doollin-Dalton -koplasta.
toinen mainitsemisen arvoinen käännöskirja on Loren D. Estlemanin "Kuolleen miehen käsi". Kuvittellinen stoori Wild Bill Hickokin surmaa käsittelevästä oikeudenkäynnistä.

Jari

[Kissimmee Kid]

Olen onnistunut välttämään kostaja- sarjan tyystin. Taisi olla suomalainen jota kirjoitti mm. Joni Skiftesvik. Mutta ettempä vain menisi ja hommaisi siitä riippukeinu- luettavaa kesäksi. Suomalaisuus ei haittaa eikä muukaan ei- amerikkalainen kansallisuus. Välillä tuntuukin että villi länsi on rakennettu euroopassa...
Hansenin Dalton- kirja pitää lukee uudestaan. 25v. sitten luin ja vieläkin tykkään että oli hyvä. Estlemanin kirjan omistan myös ja kyllä sitä lukee mieluummin kuin turpiinsa ottaisi. Ihan varma en ole kuitenkaan. Siinä Buffalo Bill astuu todistajan aitioon ja muutaman vuoden kuluttua sitä pitää jo tietysti faktana. Mutta pääasiahan oli hyvä tarina. Kukas se olikaan joka niin sanoi ?

[shamaani]

No noissa Montanoissa on juuri tuollaista hilpeää kuvausta miten tympeän hien ja kusen hajun leijaillessa ilmassa colt dragon tuntuu painavan kädessä enemmän kuin koskaan ennen...

[Kissimmee Kid]

Kuulostipa hyvältä. Ettet vaan olisi ainakin ihan hyvää pöytälaatikkokirjailija tasoa ? J. Nummelin kertoo kirjassaan että mm. Montana- sarjalla on huono maine vaikka pitää sisällään hyviäkin teoksia. Virheitä on kuulemma tehty huonoilla ja usein raisustikin lyhennetyillä suomennoksilla. Ja oon sen ittekkin huomannut että ainakin painovihreitä sivuilla piisaa mutta siitä huolimatta tarinoihin kerkeää eläytymään hyvin ennen viimeistä sivua. Dragooonista tuli mieleeni että huuto piste netissä on ollut aika hyvin myytävänä tässä mustaruutirevolvereja joilla voisi pamautella kattoon aika ajoin niin että pysyy tunnelmassa. Juuri tuollaisista osin kuvitteellisista tarinoista kai meistä useimman länkkäriharrastukset on saaneet sysäyksen eikä niitä passaa oikein sivuunkaan sysätä. Annos romantiikkaa ei kai pilaa aihetta ?