Music makes the world go round

[Jari Teilas]

Musiikki 'Villissä Lännessä' oli yhtä vaihtelevaa kuin nykyisinkin.
Sävelmien kehitykseen vaikutti kasvava cowboy-kulttuuri,
kaivosyhteisöt, pelisalit ja maahanmuuttajat jotka toivat mukanaan
uuteen territorioon musiikin eri tyylilajeja. Vanhassa lännessä huvit
olivat vähissä ja arvokasta hyödykettä, niinpä harvojen muusikoitten
läsnäolo oli aina suuri ilo. Muusikon taidoilla ei ollut suurta
merkitystä. Se, että osasi soittaa muutaman tutun laulun tai
melodian, riitti yleensä illanvieton ohjelmaksi, joka katkasi
yksitoikkoisen arjen rutiinin.
Instrumentit olivat yleensä pieniä, kannettavissa olevia, jotta
kestäisivät matkustamisen rankat olot. Pioneerien, karjapaimenten ja
kullankaivajien yleisimpiä soittimia olivat huuli- ja munniharppu,
kitara, banjo ja viulu. Pianot ja urut olivat erittäin arvokkaita
soittimia Lännessä. Kokonsa tähden näitä kosketinsoittimia ei ollut
helppo kuljettaa Lännen epätasaisilla teillä. Urkuja voitiin kuulla
kirkoissa tai uskonnollisten perheitten kodeissa; Pianoa soitettiin
saluunoissa ja pelihalleissa.

Sosiaalinen elämä keskittyi lähinnä leirinuotioiden ympärille, niin
kiertolaisille kuin karjanajajilla. Soittotaitoiset laittoivat
taitonsa yhteen ja järjestivät nuotioille tanssi- ja lauluiltoja.
Länteen matkustavilla pioneerilla oli runsaasti mahdollisuuksia
sosiaaliseen elämään vastakkaisen sukupuolenkin kanssa, kun taas
mainarit ja karjapaimenet joutuivat usein tanssimaan keskenään.
Toisinaan osa miehistä leikki naisia pukeutumalla esiliinaan ja
hilkkaan, jotta miehille olisi ollut 'naispuolisia' tanssipartnereita.

Tuon ajan musiikki heijasteli pioneerien, karjapaimenten ja
mainareitten elämän tapahtumia. Menetysten ja yksinäisyyden teemat
olivat jokseenkin yleisiä 1800-luvun puolivälin lauluissa. Joistakin
näistä lauluista – kuten "Darling Clementine" – tuli amerikkalaisia
kansalauluja, joita lauletaan edelleenkin.

Uskonto oli tärkeä osa pioneerien elämään, ja se ilmeni myös heidän
musiikissaan. Monet laulut kertovat saman surullisen tarinan eri
versioina kuvaten hurskaan henkilön "onnellista kuolemaa" ja
suremaan jäävän perheen reaktioita. Eri etniset ryhmät kokoontuivat
yhteen soittamaan lauluja vanhasta maastaan. Vähitellen
eurooppalaiset melodiat löysivät tiensä uusiin lauluihin ja niistä
tuli osa amerikkalaisen musiikin kudosta. Meksikolaiset ja
espanjalaiset vaikutukset myös löysivät tiensä westernmusiikkiin ja –
lauluihin.

Sosiaalisen ja hengellisen puolen lisäksi musiikilla oli
merkityksensä arkipäiväisessä käytössä karjaa ajettaessa. Kokeneet
karjanajajat lauloivat yöllä balladeja ja kehtolauluja villiintyneen
karjan rauhoittamiseksi. Karjapaimenet improvisoivat lauluja hetken
tarpeeseen ottaen usein rytmin kehtolauluihinsa hevosensa käynnistä.
Laulut olivat usein sanattomia tai sävelettömiä, ja ne unohtuivat
yhtä nopeasti kuin ne oli laulettukin. Kuitenkin joistakin näistä
tuutulauluista tuli laajemminkin tunnettuja. Oli myös sellaisia
karjamiehiä, jotka soittivat viulua eläimille rauhoittaakseen niitä,
ja toisia jotka lauloivat uskonnollisia lauluja.

Toisinaan kiertelevät orkesterit matkustelivat kaupunkeihin tarjoten
harvinaista viihdykettä Lännen asukkaille. Joistakin
näistä 'bändeistä' tuli kuuluisia. Toiset suositut esiintyjät, kuten
varietee-ryhmät, kiersivät Lännen saluunoita ja teattereita juopuneen
yleisön iloksi.

Vanhan Lännen musiikilla on ollut valtava vaikutus Amerikan
populäärikulttuuriin. Äänielokuvien myötä monet Hollywoodin
elokuvakarjapaimenet, kuten Tex Ritten ja Gene Autry, rakensivat
uransa laulamalla Western-balladeja. Nykypäivän Country&Western-
musiikki voi jäljittää juurensa Vanhan Lännen kansanlauluihin ja
balladeihin.

Jari, jolla ei ole kosketuspintaa Country-musiikkiin.

[shamaani]

Ei ole kantri itseäkään koskettanut. Nykyisin saatan laittaa uni/luku-musaksi alkuperäisten tuotoksia. En tiedä mitään new ageista tms. mutta mukavan rauhoittavilta nuo kuullostaa, varsinkin kun melkein 30 vuotta tuhonnu aivosoluja vähän raskaammalla tavaralla. Vanhanajan joikut vaatii sitten jo eri ympäristön kuin nykyaikaisen teknologia-huushollin...

[Simo Hankaniemi]

Joo, ei oikein löydy kosketuspintaa kantriin täältäkään. Sinänsä olen kaikkiruokainen musiikin suhteen. Mikä tahansa käy, jos se kuulostaa hyvältä. Nyt en muista yhtään hyvältä kuulostavaa kantri-kappaletta, ellei sitten tämä "Rekkamies" ole jonkinlainen kantrikappale? Rap-musiikki on myös sitä lajia, että ei. Samaa täytyy sanoa suurimmasta osasta perinteistä intiaanimusiikkia. Joskus vuoden 1970-tienoilla kuitenkin tuli TV-sarja "Viimeinen mohikaani", jossa oli tunnarina tosi hyvä pala intiaanimusiikkia, se taisi olla jostakin idän metsäalueelta. En ole kuullut koskaan myöhemmin mitään vastaavaa.

[Brazos]

Itselläkkin musikin kulutus on kohtalaisen suurta ja samaan olen päätynyt, että jos kuullostaa hyvältä, niin sitä voi diggailla riippumatta musiikkityylistä.

Kantrista ei kyllä oikein löydä, mitään mistä saisi kiinni. Paikallista iskelmämusiikkia, tylsää kuin perkele. Poikkeuksen tekee Johnny Cash ja isosti.

[T. Juivanen]

[Brazos]

Olisikohan aika tutustua tähänkin taiteen muotoon, kun sattuu aihepiiri kiinnostamaan?


http://www.operafin.fi/produktiot.asp?p ... 1&tyyppi=1