Pohjois-Amerikan intiaanikielten puhujat

[shamaani]

Tämmönen linkki löyty:

http://www.yourdictionary.com/elr/natlang.html#hinton

[shamaani]

Ja lisää aiheeseen liittyvää:

http://www2.ljworld.com/news/2008/may/31/native_tongue/

Jos joku törmää tuolta trailerina löytyvään dokumenttiin niin tämä varmaan hyvä paikka siitä vihjaista.

[Simo Hankaniemi]

Onpas pawnee-kielen puhujien määrä käynyt vähiin, enää 4 jäljellä! 1700-luvun puolella pawneet olivat yksi suurimmista tasankoheimoista.

Comanchen puhujia on tämän listan mukaan 854, minä luulin niitä olevan vain 200. Nuo tiedot taitavat olla hiukan vanhentuneita, 1980- ja 1990-luvulta. Puhujat ovat vanhaa polvea, joka tietysti kaatuu hautaan kiihtyvällä tahdilla.

Yllätys oli, että apache on Pohjois-Amerikan viidenneksi puhutuin intiaanikieli! Ja jos navajot lasketaan jonkin sortin apacheiksi, niin tällä kielellä mennee parhaiten.

[shamaani]

Näyttäis olevan päivitetty -99, joten mandanit (6), wichitat (10), ja vastaavat saattavat jo olla kuolleet. Muutama positiivinenkin asia pisti silmään, esim. yakiman taitajia 3000. Crowtkin näyttäis lähes koko kansan voimin puhuvan kieltään. Surkuhupaisinta on tuo cherokee-touhu, alta 12000 kielen taitajaa vaikka "heimo" tunnustaa jotain 250000-300000 jäsentä, ja 800000 amerikkalaista väittää polveutuvansa cherokeistä.

Toisesta linkistä tuo Ioways, the Lost Tribe näyttäis ilmestyvän kansainväliseen jakoon syksyllä.

[mahpiya]

Tässä tarinaa viimeisestä wichita-puhujasta. Tää on todella masentavaa katteltavaa kun natiivi-kielet häviävät toinen toisensa jälkeen. Sitten puhutaan pelkästään englantia ja sitäkin vain välttävästi.

http://www.dallasnews.com/sharedcontent ... 3793f.html

[shamaani]

"Vitsit englanniksi ei olleetkaan yhtä hauskoja kuin wichitaksi" kuvastaa tilanteen vakavuutta. Jopa itellä pysyi naama totisena, mikä on ennemminkin poikkeus...
Dakota ja lakota hieman yllätti. Jotenkin olen kuvitellut kanadassa olevan vakio 5000-6000 dakotaa jotka melko perinteisiä, ja lakotan jylläävän usan puolella. 20000 dakota-spiikkeriä kumminkin yhteensä ja lakotaa vain 6000?

[mahpiya]

Toi 20000 dakota puhujaa on tosiaan mullekkin yllättävän suuri luku. Oon kuvitellu että lakotan puhujia olis enemmän kuin dakotan puhujia. Mitäköhän noihin lukuihin mahtaa sisältyä, veikkaisin että kaikki ei kylläkään ole fluent-speakereitä. Olen saanut käsityksen että reservaateista (ainakin Pine Ridgestä ) saa hakemalla hakea puhujaa joka oikeasti hallitsee täysin lakotan kielen. Onko muuta tietoa?

[shamaani]

Tuolla taulukoissa ymmärtääkseni laskettu kaikki kynnelle kykenevät, silti yli 20000 dakotan-kielistä kuullostaa toisiaan kovalta luvulta. Jossain aikaisemmassa topicissa kirjoitin jotain Lake Traversen fluent-dakotoista, noin 400-500. Saattaa olla että kanadan dakotojen lukumäärä on paljon suurempi kuin "vanha" oma tieto, joka oli 6000. Selittäisi osaksi tota määrää.

Olen kumminkin siinä käsityksessä että kanadassa Portage la Prairie ja Prince Albertin-bändejä lukuunottamatta dakotat ovat säilyttäneet paljon perinteitään, eikä mainittujen akkultoroituminenkaan sulje kielen osaamista pois. Pari dakota-kirjaa lukematta, ehkä niistä jotain myöhemmin selviää.

[mahpiya]

Jos ei raamatunkertomukset häiritse liikaa niin tuolta voi kuunnella miltä eri kielet kuulostavat sujuvasti puhuttuina. Esim Nakota stoney on aika hyvänkuulosta mun mielestä vähän kun lakotan ja japanin sekotusta tms.

http://globalrecordings.net/languages

[Simo Hankaniemi]

En ole samaa mieltä niiden kielitieteilijöiden kanssa, jotka vetävät yhtäläisyysmerkit ajattelun ja kielen välille. Aivot ovat sentään valtavan paljon vanhempi ilmiö kuin puhekieli. Kieli on vain ajattelun yksi ilmentymä ja kommunikaation yksi muoto. Minusta kielen katoaminen ei ole sen dramaattisempaa kuin jonkin pukumuodin katoaminen. Ihmiset tulevat kuitenkin aina puhumaan jotakin kieltä ja minusta on melko sama, mikä se kieli on. Ajattelukyvystä ei katoa mitään sen vuoksi, että joku kieli katoaa. Kaikki kielet katoavat jossakin vaiheessa, myös englanti. Yhtä hyvin voisi alkaa surra sitä, että viimeinen englannin puhuja kuolee ehkä vuonna 2508. Tai voi kuolla jo paljon aikaisemminkin.

Useimmat pohjoisamerikkalaiset intiaaniheimot ovat "kuolleet" jo kauan sitten. Intiaanius on muuttunut samanlaiseksi pelleilyksi kuin "aateluus" nykypäivän Suomessa. Säädyt on Suomessa lakkautettu vuonna 1905, joten sen jälkeen ei ole ollut aatelisia. Jotkut kuitenkin leikkivät olevansa aatelisia siksi, että heidän esivanhempansa vuosisatoja sitten olivat aatelissäädyn jäseniä.

On hieman nurinkurista, että anglojen rasismi on "säilyttänyt" intiaaniutta Pohjois-Amerikassa. Ilman tuota rasismia harvalla Pohjois-Amerikan "intiaanilla" olisi mitään syytä kutsua itseään intiaaniksi. Syitä ei löydy geeniperimän, elinkeinojen eikä kulttuurin alueelta, eikä juuri kielenkään. Russell Means voisi rauhassa tunnustaa olevansa 3/4 valkonaama, jolla on hieman intiaaniutta. Valkoisten rasismin vuoksi hän on vuosikymmeniä ollut olevinaan täysivillainen intiaani ja vielä vanhan liiton puolelta.

[shamaani]

Näistä nyky-intiaaneista joilla ei ole sen suurempaa tietämystä omasta historiasta tai vanhasta kulttuuristaan kuin suomalaisilla omastaan ei tietysti ole väliä millä kielellä puhuvat, tai vaikka eivät puhuisi lainkaan. Vanhan kielen kuollessa on vain suuri mahdollisuus että osa suullisesta perinnöstä kuolee samalla. Samoin luonnollisesti humaanina ihmisenä olen huolissani vanhuksista jotka elämän-kaaren lähestyessä loppuaan eivät pysty kenties keskustelemaan kenenkään kanssa omalla kielellään. En haluaisi itselleni samaa kohtaloa.
Mielestäni on hyvä asia jos vanhat kielet säilyvät. Aina tulee lainasanoja, uusia sanoja jne. Kieli muuttuu joka tapauksessa. Ei ole pahasta omaksua käytännöllisiä asioita muilta. Esim. Modocit heivasivat nopeasti vanhat sukulaisuutta kuvaavat termit (kaikki äidin naispuoliset sukulaiset äitejä jne.) ja omaksuivat uudisasukkaiden käytännöllisemmät vastineet. Sopeutuminen on ok, paskanjauhannat globalisoitumisesta, yhteisestä rahasta, puolustuksesta, ja vastaavista taas täysin hanurista.

[Simo Hankaniemi]

Kielen, kulttuurin ja rodun säilyminen on kiinni intiaaneista itsestään. Kaikki sellainen häviää ilman muuta, mitä ei haluta säilyttää ja mikä ei tunnu hyödylliseltä muuttuneissa oloissa.

Olin kesällä 1985 erään Sundance-nimeä tottelevan intiaani-aktivistin seurassa Minneapoliksessa, kun hän yritti käännyttää paikallista urbaania intiaaninuorisoa tulemaan AIM:n tilaisuuteen. Nuoriso lopetti rullaluistelunsa ja kuunteli Sundancen todistusta kyynisen huvittuneena. Ymmärsin heitä, mitäpä merkitystä "intiaaniudella" olisi ollut heidän maailmassaan. He eivät olleet "intiaaneja", vaan osa Minneapoliksen sekalaista värillistä proletariaattia. Poikia odotti normaali ura rötöstelyineen ja lusimisineen. Tytöillä oli edessä teiniraskaus ja yksinhuoltajuus, kenties myös prostituutio. Sundance oli vähintään 300 vuotta myöhässä.

[Simo Hankaniemi]

Ajan takaa oikeastaan sitä, ettei historiallisista intiaanikulttuureista kiinnostuneen pidä eikä kannata olettaa, että nyky-intiaani olisi kiinnostunut samoista asioista. Pitää hyväksyä se, ettei nyky-intiaani välttämättä koe po. juttuja millään tavalla kiinnostavina tai säilyttämisen arvoisina. Varsinkaan silloin ei pidä hakea intiaaneista intiaaniuden merkkejä, jos ei itse pyri aktiivisesti säilyttämään esim. suomalaisia muinaismurteita, koskenlaskuperinteitä, kaskeamista, itkuvirsilaulantaa, kansantansseja, kuppausta ja suoneniskentää, tuohivirsujen käyttöä jne.

[mahpiya]

Hyviä ajatuksia ja pointteja Shamaanilta ja Simolta.
Itseäni kiinnostaa eritoten kiel(t)enopiskelu. Tämä näyttäisi ainakin kiinnostavan enenevässä määrin nuorisoakin (lakotan osalta), vaikkei siitäkään liene suurempaa hyötyä nykymaailmassa. Ainakin itse mielestäni olen ymmärrtävinäni lakota-kulttuuria paremmin kielellisten seikkojen takia, tosin täytyy mainita ettei se alunalkaen ollut kovinkaan vahvalla pohjalla joten yleinen asiaan suuntautuneisuus nykyään saattaa tässä olla tekijä. Hyvinkin lyhyen joskin syvällisen opiskelun jälkeen voi jo nähdä kuka yrittää puhua lakotaa englantilaisittain joka on sitten jotain aivan muuta. Itse en ole lainasanojen suuri ihailija, vaikka niitä käytännön syistä tuleenkin joskus viljeltyä.
Olen moneen otteeseen myös harkinnut saamen-kielen opiskelua mutta ainakaan vielä ei ole tarpeeksi intoa ja ilman sitä se ei onnistu

[shamaani]

Ajan takaa oikeastaan sitä, ettei historiallisista intiaanikulttuureista kiinnostuneen pidä eikä kannata olettaa, että nyky-intiaani olisi kiinnostunut samoista asioista. Pitää hyväksyä se, ettei nyky-intiaani välttämättä koe po. juttuja millään tavalla kiinnostavina tai säilyttämisen arvoisina. Varsinkaan silloin ei pidä hakea intiaaneista intiaaniuden merkkejä, jos ei itse pyri aktiivisesti säilyttämään esim. suomalaisia muinaismurteita, koskenlaskuperinteitä, kaskeamista, itkuvirsilaulantaa, kansantansseja, kuppausta ja suoneniskentää, tuohivirsujen käyttöä jne.

Jaahans, koitetaan nyt sitten yhdellä kädellä kirjoitella.

Olen ihan samaa mieltä tästä mitä Simo kirjoitti. Paha tuomita intiaaneja jotka eivät pompi sulkahatut päässä ja kuuluttele innoissaan perinteitään kun en itsekkään niin tee suomalaisuuden puolesta.

Kielissä itseä on alkanut kiinnostaa niiden historia, tai paremminkin heimojen etno-historia, ja kielten seuraaminen taaksepäin ajassa. Kun vaan aikaa riittäisi niin suomensukuisten kansojenkin etnoilu voisi olla ihan mukavaa puuhaa.