William S. Hart

[Jari Teilas]

William S. Hart ehti elokuvauransa aikana olla mukana oikean Villin Lännen tapahtumissa monasti. Hän tunsi henkilökohtaisesti mm. Bat Mastersonin ja Wyatt Earpin. Siouxit LBH:n 50-vuotisjuhallisuuksissa antoivat tälle suurisydämiselle intiaanien ystävälle nimen Crazy Horse, sillä Bill Hart oli tehnyt paljon heidän hyväkseen.


Lainaus William H. Goetzmannin kerrassaan upeasta kirjasta: The West
of the Imagination.

William S. Hart, Itärannikolla työskennellyt Shakespeare-näyttelijä
jonka Thomas Ince houkutteli kokeilemaan kykyjään cowboy-sankarina ja
ohjasi hänet kokonaan uudelle uralle.
Hart näytteli lähes aina pahaa miestä joka lopulta muuttui hyväksi.
Hartin asennosta (pyssyn kanssa) tuli kuuluisa. Hän edusti ehdotonta
moraalista valtaa. Kun hän otti lain omiin käsiinsä, hän oli
oikeassa. Hart toi lännenelokuvaan vahvan todellisuudentunnon, hienon
dramaattisen rakenteen ja uskottavan arvoituksellisuuden. Hänen
kaudellaan koko elokuvalaji kehittyi.
Hart ei viipynyt kauaa Incen studioilla vaan perusti pienen oman
lännenelokuvayhtiönsä. Hän osti karjatilan ja teetti kulissit jotka
ovat edelleenkin olemassa. Nyt hän sai tehdä täysin omia elokuvia.
Hart tunsi myös henkilökohtaisesti katoavan elämänmuodon edustajia,
kuten Wyatt Earpin ja Bat Mastersonin.
Vuonna 1924 esitettiin Tumbleweeds, nostalginen lännenkuvaus. Hart
todella suri sydämessään Villi Lännen katoamista. Filmi kertoi
Oklahoman ryntäyksestä joka iäksi ajoi karjapaimenet pois avoimilta
laitumilta. Tumbleweeds esitettiin jälleen vuonna 1939. Nyt Hart piti
puheen filmin alussa. Hän puhui filmillä ensimmäistä ja viimeistä
kertaa. Sanat olivat hänen jäähyväisensä Lännelle ja omalle
näyttelijänuralleen.
Hart oli työnsä tehnyt. Hän sulki vanhat puiset studionsa ja
rakennutti läheiselle kukkulalle talon josta tuli hänen muistojensa
tyyssija. Hän keräsi taloonsa muistoja elokuva-ajoiltaan ja valtavan
kokoelman Villin Lännen tavaroita. Väitetään, että hänen
asekokoelmassaan oli Wyatt Earpin aseet.
Kaikkein rakkaimpia aarteita olivat hänen muistonsa cowboy-taiteilija
Charles Russellista ja tämän Nancy vaimosta.
Russell kuvasi Hartin ratsailla tämän elämänkertaa varten. Russell ja
Hart näkivät Lännen samalla lailla; suorasukaisesti ja hieman
tunteellisesti. Molemmat kertoivat työssään saman tarinan. Kukaan
lännenmies ei ole kokonaan hyvä tai paha, tärkeintä on heidän
edustamansa elämäntyyli.

Jari

[shamaani]

Elokuvien alkutaipaleelta tuolla modoc-sodan yhteyssä löytyy sotakuvaaja Muybridge, joka San Franciscoon palattuaan alkoi tehdä liikkuvia kuvia käyttämällä useita kameroita kerralla.







Tämmöstä löytyi. Modoc-sodan valokuvat siis saman ukon käsialaa.

[Jari Teilas]

Elokuvien alkutaipaleelta tuolla modoc-sodan yhteyssä löytyy sotakuvaaja Muybridge, joka San Franciscoon palattuaan alkoi tehdä liikkuvia kuvia käyttämällä useita kameroita kerralla.







Tämmöstä löytyi. Modoc-sodan valokuvat siis saman ukon käsialaa.

Hauskoja filmejä. Onkohan Remington käyttänyt tuota hevosjuttua maalauksissaan? Muistelen nähneeni jotakin tuon tapaista häneltä.

Joka tapauksessa tämä hallituksen "virallinen kuvaaja" tuossa Modoc-sodassa oli ansainnut kannukset valokuvaajna jo aikaisemmin näpsimällä hienoja maisemavalokuvia lähinnä Kaliforniassa.

Jari

[Jari Teilas]

Tässä oiva esimerkki Bill Hartin vetovoimasta valkokankaalla Suomessa.

Lainaus on Kari Uusitalon toimittamasta "Taju Kankaalla"
Suomalaisia Elokuvakaskuja - kirjasta.

"William S. Hartin tuore uutuus,
vauhdikas lännenfilmi oli elokuvateatteri apollon ohjelmistossa
Helsingissä 1920-luvun puolivälissä.
Meno oli vallan hurjaa ja revolverit savusivat valkokankaalla
taukoamatta. Kesken kaiken kajahti salissa laukaus. Yleisö tietenkin
pelästyi - elettiinhän mykän filmin aikaa ja moinen äänitehoste tuli
yllätyksenä kaikille. Kun vahtimestari Aukusti Alopaeus kiirehti
eteisestä salin puolelle, hän näki miehen nousevan ja poistuvan
katsomosta pihaoven kautta. Katsojien joukossa sattumalta istunut
etsivä ryhtyi Alopaeuksen kanssa takaa-ajoon, ja miekkonen
revolvereineen saatiinkin kiinni teatterin pihalla. Pikaoikeuden
istunto oli lyhyt ja johti syyllisen täydelliseen tunnustukseen.
Kyllä, kyllä se olin hän joka ampui salissa. Ja motiivikin oli täysin
yksiselitteinen: - Mää innostuin niin!"

Jari

[Jari Teilas]

Wyatt Earpin ja Bat Mastersonin lisäksi Bill Hart tunsi henkilökohtaisesti useita vanhan lännen pyssymiehiä. Lainsuojattoman Al Jenningsin, cowboy-etsivä Charles Siringon ja U. S. Marshall Bill Tilghmanin.
Hart kävi vilkasta kirjeenvaihtoa näiden jo iltaan ehtineiden veitikoiden kanssa.
Yksi surullisimmista kirjeistä oli sairaan ja lähes sokean Wyatt Earpin lähettämä, jossa tämä Dodge Cityn entinen "kallonkiilloittaja" (Earpillahan oli tapana ojentaa railakkaalla tuulella olleita lehmipoikia iskemällä aseensa guttaperkkakahvalla kovaonnisia kavereita kalloihin.) pyysi lainaa Bill Hartilta 50 dollaria, jotta voisi muuttaa vaimonsa kanssa kaupungista pois.

Jari

[Jari Teilas]

Tässä Bill Hart poseeraa Luther Standing Bearin kanssa LBH:n 50-vuotisjuhlissa. Kuvan on ottanut "Pieni varjovaras".

Jari