Beatle-pojan viimeinen taival

[Jari Teilas]

Mitä HELVETTIÄ se oli? Nauroiko joku kolkosti lähistöllä? Liikahtiko tuo varjo? Jossakin lähellä viritettiin ase, vai oliko se kannus joka helähti?
John Ringo oli juovuksissa ja pelkäsi. Hän nojasi valtavaan puunrunkoon, puristi rystyset valkoisina aseensa kahvaa ja itki…

Mitä tämä Hoodoo-soturi, jonka maine pistoleerona oli mystinen ja jonka väitettiin hallitsevan latinankieli kuin vettä vain pelkäsi? Kuka oli hänen kannoillaan? Ehdokkaissa kyllä löytyi.
Wyatt Earp, Doc Holliday, Buckskin Frank Leslie, Johnny-Behind-the-Deuce? Tässä vain muutama vaihtoehto. Vai oliko Ringon kintereillä nahkahäntäinen veijari, joka käsitteli hiilihankoa mestarillisesti ja hallitsi grillaamisen taidon?

Jotta asiasta saataisiin edes jonkinlaista tolkkua, täyttäkää vesileilit (tai tässä Ringon tapauksessa leilin voi täyttää myös viinalla, kuten hän teki) sillä edessä oleva matka on pitkä. San Simonin kautta Galeyvillen ja sieltä Tombstoneen....

...JOKU KOSKETTI HÄNTÄ!!! Sitten leimahti ja sen jälkeen tuli pelastava pimeys…
…jatkuu

Jari

[Jari Teilas]

Iltapäivän helle porotti armottomasti 14 heinäkuuta 1882 Turkey Canyonissa, Arizonassa kun James Yoast –niminen heppu, joka oli kuskaamassa tukkilastiaan havaitsi suuren viisihaaraisen tammen katveessa nuokkuvan miehen. Aluksi näytti siltä, että mies veteli nokkaunia, mutta kun Yoastin mukana jolkutellut koira kiinnostui muukalaisesta ja meni haistelemaan tätä, heräsi myös James Yoastinkin kiinnostus.
Hän löysi hengettömän John Ringon nojaamasta mahtavaa puunrunkoa ”reikä päässään”.
Ruumis oli tönöttänyt paikalla arviolta 24 tuntia ja oli palanut auringossa lähes mustaksi.
Kun James Yoast kyyristyi tutkimaan ruumista tarkemmin hän yllättyi, sillä
siinä oli jotakin hyvin omituista.
Mutta ei mennä vielä asioiden edelle…
…jatkuu

Jari

[Jari Teilas]

John Peters Ringon maallinen vaellus alkoi oletettavasti Missourissa vuonna 1850.
Pistoleeron ollessa vielä sylilapsi perhe pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa kasaan ja suuntasi kohti Kaliforniaa leveämmän leivän toivossa.
Wyomingissa perhettä kohtasi tragedia kun haulikko laukesi vahingossa isän käsissä surmaten hänet välittömästi. Isä haudattiin reitin varrelle.
Äiti ja lapset asettuivat San Joseen, Kaliforniaan, mutta vuonna 1870 John hyvästeli äitinsä ja sisaruksensa ja lähti kohti Texasia.
Miten hän sai vaarallisen pistoleeron maineen on mysteeri. On mahdollista, että hänen pahamaineinen maineensa rakentui ns. Hoodoo-sodassa Texasissa kun Suttonit ja Taylorit ottivat yhteen verisessä sukuvihassaan. Ringon on kerrottu tunteneen henkilökohtaisesti tuolloin raskaansarjan revolverot Bill Taylorin, Wes Hardinin ja Mannen Clementsin.(Tilastot Texasin ajoilta John Ringon kohdalla kertovat yhdestä mahdollisesta pyssytappelusta ja ruumiista, mutta on mahdollista, että hän osallistui tuolloin useampiinkin väijytyksiin ja murhiin.)

Sukuvihan laannuttua Ringo karisti itsestään Texasin pölyt ja suuntasi matkansa ensin Shakespeareen, Uuteen Meksikoon, josta matka jatkui Tombstoneen, Arizonaan, minne tämä karjavaras ja revolverona tunnettu kovan juomakierteen omaava synkkäilmeinen mies ilmestyi vuonna 1879.
… jatkuu

Jari

[Jari Teilas]

Oletettavasti Ringo saapui Tombstoneen, koska oli aiemmin Kaakkois-Arizonassa pyöriessään lyöttäytynyt yhteen Curly Bill Brocius’in ja Old Man Clantonin johtamaan jengiin, joka ryösteli karjaa meksikolaisilta ja möi sitä eteenpäin Arizonassa. Jengi majaili Tombstonen läheisyydessä ja koska Ringo oli Saffrdissa yrittänyt humalassa tappaa Louis Hancock -nimisen pelurin riidan päätteeksi, Tombstone ja Clantonin –jengi vaikutti varsin hyvältä vaihtoehdolta.
Kun Earpin veljekset ja Doc Holliday saapuivat Tombstoneen, lain ja järjestyksen ja lainsuojattomien väliin vedettiin viiva, joka lopulta johti kuuluisaan katutaisteluun 6. lokakuuta 1881 Tombstonessa.
John Ringo missasi Fremont Streetin –taistelun, mutta oli luultavasti mukana väijytyksessä Allen Streetillä kaksi kuukautta myöhemmin kun Virgil Earp sai ”rautaa” käsivarteensa rampautuen loppuelämäkseen. Monet historioitsijat vihjaavat, että John Ringo olisi ollut myös mukana kun Morgan Earp salamurhattiin 18 päivä maaliskuuta 1882.
Kuukautta aikaisemmin Ringo oli humalassa haastanut Doc Hollidayn ja Wyatt Earpin kaksintaisteluun. Earp oli kävellyt pois, mutta ”hammaslääkäri” oli ottanut haasteen vastaan sopertaen: ”I’M YOUR HUCKLEBERRY. THAT’S JUST MY GAME.” Kaupunginpoliisimiehet saivat kuitenkin riisuttua humalaisilta riitapukareilta aseet…
…jatkuu

Jari

[Jari Teilas]

Yhtäkkiä ystävät ympäriltä alkoivat loppua. Kuka kuolleena, kuka kadoten jälkiä jättämättä. John Ringon juomakierre syveni. Maa jalkojen alla alkoi polttaa.
Tombstone Epitaphin päätoimittaja Sam Purdy kirjoitti lehdessään keskustelustaan pistoleeron kanssa. Ringo oli sanonut hänelle, että jos hän jäisi kaupunkiin, hänet tapettaisiin. Nyt ei riittäisi leikkiä kuurupiilo muutama päivä. Hänen olisi kadottava nyt muutamaksi vuodeksi.
…Kuka oli hänen kannoillaan? Oliko kuolema hiipinyt jo hänen pään sisälleen?

4. heinäkuuta 1882 alkanut fiesta jatkui rankalla ryyppäämisellä Ringon kohdalla aina pitkälle seuraavaan päivään. Kun pistoleeron nähtiin ratsastavan ulos kaupungista muutamaa päivää myöhemmin, kerrotaan hänen olleen tukkihumalassa.
Kaksi päivää myöhemmin ”Lehmipoikien kuningas” havaittiin Dial’s ranchilta, lähellä Dragoonin South Pass’ia ympäri päissään.
Tombstonelainen lainvalvoja Billy Breckenridge tapasi Ringon tuolloin. Hän kirjoitti kohtaamisestaan myöhemmin mm. ”Tapasin Ringon puolenpäivän aikaan. Hän oli niin juovuksissa, että hänellä oli vaikeuksia pysytellä hevosensa satulassa. Hän sanoi olevansa matkalla Galeyvilleen.
Ringo tarjosi minulle viskiä puolillaan olleesta pullosta (hänellä oli toinen täysinäinen vierellään). Otin ryypyn ja irvistin, sillä se poltti huuliani. Koska ymmärsin, että hänen täytyisi ratsastaa koko yö päästäkseen tuossa kunnossa Galeyvilleen, ehdotin että hän palaisi kanssani lähettyvillä olevalle Goodrichin tilalle ja nukkuisi päänsä selväksi, ennen kuin jatkaisi matkaansa, mutta hän kaatoi raakaa viinaa kurkkuunsa ja jatkoi matkaansa. Luulen, että tämä oli viimeinen kerta kun hänet nähtiin elävänä.

Iltapäivällä 13. heinäkuuta John Ringon ratsu luultavasti heitti ratsastajan satulasta, eikä juovuksissa oleva pistoleero saanut sitä kiinni.
Muutaman tunnin kuluttua lähistöllä olevalla karjatilalle kuului yksinäinen laukaus….
…jatkuu

Jari

[Jari Teilas]

Kun James Yoast löysi John Ringon kuolleena näytti aluksi siltä, että Ringo oli riistänyt hengen itseltään. Hän oli istuvassa asennossa nojaten suureen viisihaaraiseen tammeen. Hänellä oli päässään vaalea huopahattu, yllään sininen paita ja liivit. Ringolla ei ollut jaloissaan saappaita ja sukkien päälle oli kääritty aluspaidan kappaleita. Näytti että hän oli kulkenut jalan jonkin matkaa. Ringo puristi yhä asettaan oikeassa kädessään ja kivääri nojasi vasten puuta. Kaksi panosvyötä kulki ristiin hänen rinnallaan, mutta ne olivat väärinpäin, niin että asekotelot sojottivat taivaalle. Kun Yoast tutki kuollutta tarkemmin hän havaitsi, että Ringolta oli luultavasti leikattu veitsellä otsan yläpuolelta pala päänahkaa. Pistoleeron taskukello kävi edelleen. Luoti, joka oli surmannut revolveron oli mennyt sisään oikean silmän ja korvan välistä, mutta ruudinpolton jälkiä ei näkynyt haavassa. Itsemurha??? Mitä helvettiä oikein oli tapahtunut?????
Wyatt Earp kertoi surmanneensa Ringon (hän kertoi myös ainakin kerran, ettei surmannut Ringoa). Wyatt piirsi tapahtumasta jopa yksityiskohtaisen kartan. Hieno homma, mutta siinä oli yksi probleema. Earp oli häipynyt osavaltiosta jo neljä kuukautta Ringon kuolemaa aikaisemmin kuin karkuri konsanaan. Doc Holliday oli myös yksi pääepäillyistä, mutta myös hän oli kaukana Coloradossa Ringon saadessa ”terästä”päähänsä. Joten se siitä.
Buckskin Frank Leslie, joka oli ryypännyt Tombstonessa Ringon seurassa ennen tämän katoamista kaupungissa, leuhki vuosia myöhemmin istuessaan vaimonsa murhasta Yumassa eräälle vanginvartijalle tappaneensa John Ringon. Jotkut uskovat tähän väitteeseen tänäänkin.
Myös pikkurikollinen Jonny-Behind-the-Deuce (Michael O’Rourke) väitti tappaneensa Ringon, mutta tälle versiolle ei ole kovin paljoa kannattajia.
Lopulta kuolemansyyntutkija päätyi ratkaisuun, John Ringo riisti hengen itseltään.
ITSEMURHA? Entä luoti päässä ilman näkyviä ruudinpolton jälkiä? Ei jalkineita jaloissa, panosvyöt ylösalaisin ja palapäänahkaa kateissa...itsemurhako?
Noooo…minä nukun ensin yön yli ja kerron näille mysteereille mahdolliset faktat...
...jatkuu

Jari

[Jari Teilas]

1. mysteeri
Ringo oli kietonut aluspaidastaan ”sukat” jalkojensa ympärille. luultavasti hevonen oli heittänyt juopon pistoleeron satulasta ja Ringo oli jalan yrittänyt tavoittaa ratsuaan. Miksi hänellä ei oluut saappaita jaloissaan?
Hevonen löytyi myöhemmin lähistöltä ja saappaat myös, jotka roikkuivat kiinnitettyinä satulaan. Miksi? Selitys on yksinkertainen. Kaikki Arizonassa tiesivät, että maa oli kalkkaroita pullollaan, joten yksinkertainen varotoimenpide käydessä lepäämään, oli ripustaa jalkineet satulaan, jotteivät madot kiemurtelisi saappaisiin.

2. mysteeri
Löydettäessä kuolleena Ringon asevyöt olivat käännettyinä ylösalaisin. oliko murhaaja jättänyt itsestään merkin?
Ringo oli luultavasti niin juovuksissa, että vyöt ovat hyvinkin saattaneet mennä häneltä itseltään päin v….a.

3. mysteeri
Pala päänahkaa ja hiuksia oli poissa otsan yläpuolelta. Kuolemansyyntutkija epäili, että se oli leikattu pois veitsellä.
Mitä jos James Yoast, joka Ringon löysi (miehet tunsivat toisensa Texasin ajoilta) oli ottanut veitsellään itselleen pienen ”matkamuiston” kuolleesta ”Lehmipoikien kuninkaasta”?

4. mysteeri
Ringon ohimossa ei ollut ruudinpolton jälkiä, joten epäilys heräsi, että tappava laukaus oli ammuttu kaukaa. Wyatt Earp yritti epätoivoisesti väittää ampuneensa Ringon 75 jaardista, mutta häntä ei näkynyt tuolloin mailla eikä halmeilla. Wyatt oli kaukana Coloradossa.
Myös luodin meno –ja ulostulokulma eivät natsanneet kaukolaukaukseen.

toisaalta pistoleero oli virunut kuolleena polttavan auringon alla tuntikausia ja pää oli palanut lähes mustaksi (todistajanlausunto), joten ruudinpolton jälkien näkyminen selvästi on saattanut olla hyvin kysenalaista.
…jatkuu

Jari

[Jari Teilas]

Lopulta kuolemansyyntutkija julisti John Ringon tehneen itsemurhan.
Oliko niin sittenkin, että äärettömän kuumansietokyvyn omaava nahkahäntä oli onnistunut menemään revolveron pään sisään ja ajanut hänet lopulta hulluuden partaalle...

Joka tapauksessa Billy Breakenridge, joka oli yksi viimeisistä Ringon elossa nähneistä vieraili John Ringon haudalla 1920-luvulla ja otatti itsestään valokuvan samaisen tammen juurella, josta revolvero oli löytynyt. Kun valokuva kehitettiin se yllätti katsojat. Kuvassa vanhan sheriffin yläpuolella puunrungossa suoraan kohti kuvaajaa tuijottavat tuimailmeisen pistoleeron kasvot. Oliko kyseessä Ringon haamu? Valon ja varjojen leikki, vai kaksoisvalotus negatiivia kehitettäessä?
Päätä itse mikä vaihtoehto on sopivin.

Jari

PS. Legenda syntyy…

”John Ringo, jota kaikki Arizonassa pitivät nopeimpana ja tappavimpana revolverisankarina. Mies joka kosiskeli vaikeuksia, ja jolla oli bulldogin rohkeus.”
Eugene Cunningham – Triggernometry, 1941

”Ringo oli mysteerinen mies. Hän oli hyvin koulutettu, mutta synkkä ja umpimielinen. Humaltuneena hän haastoi riitaa ja oli tuolloin hengenvaarallinen, mutta selvänä täydellinen herrasmies.
Ringo oli erittäin taitava aseidenkäsittelijä, eikä hän pelännyt mitään. Hänellä oli suuri vaikutusvalta karjavarkaiden keskuudessa.”
Billy Breakenridge – Helldorado, 1928

”Kuva pistoleero John Ringosta ”King of the cow-boy’na” on luultavasti kasvanut lukemattomista virheellisyyksistä, joita useat kirjoittajat hänestä ovat kirjoittaneet. Luulen että hänet tullaan muistamaan laajalti revolverisankarina siksi, että hänen nimensä sointi on sulosointuinen.”
Jack Burrows – John Ringo: The Gunfighter Who Never Was, 1987

[Brazos]

Rest in peace Ringo.

ps. hieno stoori jälleen Jarilta!

[Jari Teilas]

Jatkan vielä vähän sanaleikkiä...

Tulossa (tutustun lähdemateriaaliin ensin) juttua, joka sijoittuu Uuteen Meksikoon. Juttu olkoon nimeltään "I Shot The Sheriff (And I Killed A Deputy, Too)"....

...kohta lähtee...

Jari