Mistä eri intiaanikansat olivat lähtöisin?

[Haukka]

Näitä juttuja näytetään tutkivan edelleen. Pow-wow osiossa oli maininta Omahista, jotka lähtivät nostelemaan Ohion hedelmällisiltä ja runsasvetisiltä alueilta kohti tasankoja. Niin ovat muinaistutkijoiden mukaan tehneet myös mandanit, osaget ja monet muut eli jättäneet Ohion.. Aivan samoin lähtivät niin itäisen Texasin kuin brtittiläisen Columbian asukit taivaltamaan valtavia matkoja ilman selvää päämäärä joskus 1300-1400 lukujen taitteessa. Tonkawien juuria ei ole edelleenkään pystytty kaivaman esille ja mandanien menneisyys kiinnostaa alan miehiä ikuisesti. Kiowista väännetään edelleen. Jotkut ovat varmoja, että he tulivat Kanadasta, kun taas vastakkaisen kannan edustajat uskovat vakaasti, että heidän alkuperäinen kotinsa oli Texasin tienoilla.
Tasangoilla oli siis todella autiota vielä 1500-luvulla, kun siouxit, cheyennet, arapahot ja crowt tulivat 1600-luvun lopulla jostakin Minnesotan ja Wisconsinin metsistä. Näistä ajoista en ole löytänyt mitään kunnon kirjaa, mutta ehkä sellaisesta ei kirjoiteta mistä ei ole riittävästi tietoa.

[Charlie]

Suosittelen Hyden Indians of High Plains - klassikko.

[Vieras]

Tuoreempaa kirjallisuutta aiheesta edustaa Binneman Common and Contested Ground.

Fosterin Historic Native People of Texas keskittyy luonnollisesti texasiin, ja historiaa tarkastellaan aina noin 1000-luvulta 1700-luvulle.

Tonkawien nimellä tunnettu heimo ei ollut samaa etnistä alkuperää. Varsinaiset "tonkit" ja mayeyet puhuivat samaa kieltä, mutta yoyuanet todennäköisesti caddoa, ja monet pienet "alaheimot" coahuiltecan-ja sana-murteita. Tonkawat olivat siis useiden heimojen yhteensulautuma, ja on helppo ymmärtää miksi valkoihoiset pitivät näitä kehittymättöminä, kun eri kieltä puhuvat joutuivat turvautumaan viitomakieleen keskinäisissäkin keskusteluissaan.

shamaani

[Haukka]

Ei ollut tonkawien kohtalo kovin kadehdittava. Kaikkien vihaamina ja täysin ulkopuolisina he ajautuivat kannattamaan etelävaltioita, sodassa joka ei kuulunut heille ollenkaan. Ja miten kävi. Pohjoisvaltioita "kannattavat" caddot ja shawneet saivat aivan virallisesti hyväksytyn syyn ottaa hengiltä yleisen halveksunnan kohteena olleet tonkawat. Oliko perimmäinen syy tonkawain etelämyönteisyydessä vai oletetussa kannibalismissa on oikeastaan sivuasia. Intiaanit vain olivat valmiit lahtaamaan omiaan sopivan tilaisuuden tullen.

[Vieras]

Ei ollut tonkawien kohtalo kovin kadehdittava. Kaikkien vihaamina ja täysin ulkopuolisina he ajautuivat kannattamaan etelävaltioita, sodassa joka ei kuulunut heille ollenkaan. Ja miten kävi. Pohjoisvaltioita "kannattavat" caddot ja shawneet saivat aivan virallisesti hyväksytyn syyn ottaa hengiltä yleisen halveksunnan kohteena olleet tonkawat. Oliko perimmäinen syy tonkawain etelämyönteisyydessä vai oletetussa kannibalismissa on oikeastaan sivuasia. Intiaanit vain olivat valmiit lahtaamaan omiaan sopivan tilaisuuden tullen.

Ei ole varmuutta että lenapet ja shawneet olisivat verityön tekijät. Nämä kyllä hyökkäsivät intiaani-asemalle ja tappoivat muutaman amerikkalaisen, mutta tarina kertoo että tonkawat ehtivät karata, tai heidät ajettiin asemalta, ja tilaisuutta odottaneet comanchet sitten järjestivät joukkomurhan. 133 tonkawaa 309:stä tapettiin.

Tonkawien kannibalismista ei ole epäilystä, tapa vain säilyi tonkawilla hieman pidempään kuin monilla muilla kansoilla. Ihmissyönti toimi mahdollisesti psyykkisenä sodankäyntinä tonkawien jouduttua pahaan ahdinkoon, koska 1700-luvulta ei ole samanlaista näyttöä tonkien kannibalismista kuin myöhemmin. Comanchet olivat tonkawien suurta herkkua näiden omien sanojen mukaan. Muut kavahtivat kannibaaleja ja pyrkivät pysyttelemään erossa tonkawista.

shamaani

[Haukka]

On totta, että comanchet saattoivat olla tonkawain massamurhan takana. Heillä olisi ainakin ollut kunnon motiivi kostaa, sillä tonkawat olivat joitakin vuosia aiemmin auttaneet yhdysvaltain armeijaa sodissa comancheja vastaan.
Yksi versio tarinasta kertoo kiowa-pojasta, joka pääsi tonkawilta karkuun näiden aiottua syödä hänet. Comanchet pelastivat pojan ja veivät hänet kyläänsä kiowien luo. Yhdessä comanchet ja kiowat, varmistuttuaan pojan puheiden todenperäisyydestä, hyökkäsivät tonkawain kylään surmaten sen asukkaat. Osaget jatkoivat veritöitä toisessa tonkawain kylässä.
Toinen versio kertoo kadonneesta caddo-heimon pojasta, jonka kohtaloksi oli koitunut tonkawain mieltymys keitettyyn ihmislihaan. Tämän tarinan mukaan caddot kostivat pojan kuoleman yhdistymällä Unionin värväämiin lenape- ja shawnee-sotureihin ja osallistumalla näiden kanssa 137 tonkawan surmaamiseen.
Oli totuus sitten mikä tahansa niin itse verilöyly suoritettiin vuonna 1862 lokakuussa.

[Rikkis]

Intiaanit vain olivat valmiit lahtaamaan omiaan sopivan tilaisuuden tullen.

Uskaltaisiko tähän kommentoida vähän asian vierestä. Tuossa kuvailit kuinka shawneet/caddot/tonkawat taistelivat keskenään. Sehän ei ole ollenkaan sama asia kuin että olisivat lahdanneet omiaan. Yhtä vähän kuin se, että juuri vuosipäivää viettäneessä talvisodassa sotijat olisivat lahdanneet omiaan kun suomalaiset tappoivat venäläisiä ja päinvastoin.

Vaikka tarpeeksi kaukaa katsottuna näyttää että kaikki intiaanit olivat/ovat samaa porukkaa, saman harhakäsityksen saa aikaan toisinkin päin: Kyllähän kaikki eurooppalaiset ovat aivan samaa porukkaa, joten suomalaiset ja venäläiset sodissaan siis "lahtasivat omiaan" koko ajan.

Vaikka intiaaniheimot olivat kovin pieniä verrattuna vaikka nykyisiin eurooppalaisiin valtioihin, oli heillä silti monasti varsin selvää että naapuriheimo ei todellakaan ollut "omia", vaan pahin vihollinen.

[Haukka]

Kyllä kaikilla intiaanikansoilla oli yksi yhteinen suuri vihollinen ja se oli valkoinen mies. Aluksi hollantilainen tai ranskalainen tai britti ja myöhemmin Yhdysvallat. Jos intiaanit olisivat lahdanneet naapurikansoja hieman vähemmän ja yhdistäneet voimansa valkoisia vastaan heti 1600-luvulla, niin eiköhän historia olisi niiltä osin kirjoitettu erilaiseksi. Mutta esim. irokeesien liittokunta, vaikka oli viisaasta liittoutunut suureksi rauhanliitoksi, käytti liittoutumaansa väärin. He tuhosivat järjestelmällisesti omia sululaiskansojaan (huronit, neutralit, eriet, susquehannockit) sen sijaan, että olisivat ottaneet myös nämä liittokuntansa jäseneksi ja kohdistaneet kaiken voimansa maahantunkeutujiin. Kun sitten 1700-luvun pyörteissa kaikkein fiksuimmat päälliköt kuten ottawien Pontiaci ja mohawkien Joseph Brandt tajusivat mikä voima oli yhdistää eri heimot suureksi sotajoukoksi valkoista vastaan, oli jo myöhäistä. Pontiacin homma taisi kaatua intiaaniliittolaisten lyhytjännitteiseen asenteeseen ja Joseph Brandt taas ei saanut taakseen riittävästi sotureita.
Kyllähän eurooppalaisetkin sotivat keskenään, mutta heiltä puuttui suuri yhteinen vihollinen. Intiaanit eivät koskaan pyrkineet valtaamaan Euroopan mannerta, koska heidän laivastonsa oli siihen liian vaatimaton. Ikävä kyllä.

[Charlie]

Kyllä kaikilla intiaanikansoilla oli yksi yhteinen suuri vihollinen ja se oli valkoinen mies....

Minä olen ymmärtänyt juuri toisinpäin. Kaikissa tuntemissani tapauksissa valkoiset tulokkaat nähtiin ennen kaikkea tärkeänä kauppakumppanina tai ryöstökohteena, jonka avulla saatiin elintärkeitä aseita tai hevosia joita voitiin hyödyntää päävihollisen, eli sen naapuriheimon lahtaamisessa.

[Haukka]

Kauppakumppanina eurooppalaiset olivat kyllä tärkeitä, en tuota missään nimessä kiellä. Ilman hollantilaisilta ostettuja aseita ei irokeesiliitto olisi koskaan noussut siihen asemaan, jossa se parhaimmillaan oli.
Myös eurooppalaiset nahistelivat keskenään. Britit kukistivat ensin Uuden-Hollannin ja sen jälkeen Uuden-Ranskan tapellen lopulta omia siirtokuntiaan vastaan. Ja kaikissa näissä sodissa intiaanit tukivat milloin mitäkin eurooppalaista mahtia. Ranskalaiset kohtelivat alkuperäisväestöä parhaiten, eikä näin ollen ollut ihme, että Ranskan kukistuminen oli kova pala monelle heimolle.
Yhdysvallat ei enää ollut kauppakumppanina edellisten maiden kaltaisessa merkittävässä asemassa ja yhä useammat intiaaniprofeetat alkoivat nähdä visioita, joissa punainen mies saisi vääryydellä anastetut maansa takaisin ja valkoiset karkoitettaisiin mantereelta. Myös intiaanien keskinäiset sodat vähenivät ja heimojen välisiä liittoja solmittiin yhä herkemmin. Yhdysvallat anasti kuitenkin pala palalta heidän maansa. Kaiken tämän lopputuloksena voi kyllä sanoa, että 1800-luvulla valkoinen väestö oli kaikkien intiaanien yhteinen vihollinen.

[Wequashim]

Kun sitten 1700-luvun pyörteissa kaikkein fiksuimmat päälliköt kuten ottawien Pontiaci ja mohawkien Joseph Brandt tajusivat mikä voima oli yhdistää eri heimot suureksi sotajoukoksi valkoista vastaan, oli jo myöhäistä. Pontiacin homma taisi kaatua intiaaniliittolaisten lyhytjännitteiseen asenteeseen ja Joseph Brandt taas ei saanut taakseen riittävästi sotureita.

Kummankin vesselin armeijalla oli tuliaseita käytössä, joiden saamiseen yleensä edellytti hyviä suhteita joihinkin valkolaisporukoihin. Brandt taisteli brittien rinnalla Yhdysvaltain Vapaussodassa. Vihollisinaan mm. tuscarorat ja oneidat.

Kyllähän eurooppalaisetkin sotivat keskenään, mutta heiltä puuttui suuri yhteinen vihollinen. Intiaanit eivät koskaan pyrkineet valtaamaan Euroopan mannerta, koska heidän laivastonsa oli siihen liian vaatimaton. Ikävä kyllä.

Laajemmin katsottuna eurooppalaisillakin on ollut yhteisiä vihollisia, joista pahimmat ovat rynnineet idästä. Mongolit ja hunnit nyt esimerkkeinä, sekä muslimit etelästä. Eikä silloinkaan eurooppalaisten yhtenäisyys ollut mitenkään itsestään selvä. Toisessa maailmansodassa eurooppalaisia surmattiin afrikkalaisten, amerikkalaisten ja aasialaisten toimesta toisen osapuolen myötävaikutuksella.

[Wequashim]

Kaiken tämän lopputuloksena voi kyllä sanoa, että 1800-luvulla valkoinen väestö oli kaikkien intiaanien yhteinen vihollinen.

Siinä mielessä, että valkoinen expansio tulisi muuttamaan heidän kulttuuriaan. Jos ajatellaan vaikka tasankoja ja lounaisalueita, niin vähemmistöön jäivät ne heimot jotka merkittävästi yrittivät aseellisesti torjua euroamerikkalaista invaasioita.

[Charlie]

Kaiken tämän lopputuloksena voi kyllä sanoa, että 1800-luvulla valkoinen väestö oli kaikkien intiaanien yhteinen vihollinen.

Esim Lakota eivät pitäneet valkoisia mitenkään merkittävinä vihollisina ennenkuin 1870-luvulla, vielä 60-luvulla oltiin sulassa sovussa, ja 70-luvulla monet lakotat pitivät pääasiallisina vihollisinaan Croweja, ei suinkaan valkoisia.

[Wequashim]

Palatakseni tasankojen asuttamiseen t. väestöön, niin mitkä ovat tämän hetkiset käsitykset intiaaniväestön määrästä ennen hevoskulttuurin ilmaantumista?
Itse olen kuullut puhuttavan jopa kahdesta miljoonasta jossain esihistorian vaiheessa.

[Simo Hankaniemi]

Palatakseni tasankojen asuttamiseen t. väestöön, niin mitkä ovat tämän hetkiset käsitykset intiaaniväestön määrästä ennen hevoskulttuurin ilmaantumista?
Itse olen kuullut puhuttavan jopa kahdesta miljoonasta jossain esihistorian vaiheessa.

Niin olen itsekin kirjoittanut. Väentiheys oli suurin ennen kulkutautien tuloa, eli siis noin vuonna 1500. Isojen jokien varsilla oli kymmeniä kilometrejä pelkkää intiaanikylää. Suurimmilla heimoilla oli jopa kymmeniä kyliä. Tasangot eivät olleet missään vaiheessa autiot sen jälkeen kun Amerikka asutettiin. Vain pahimpien kuivuuskausien aikana, kuten 1200-luvulla, väestö joutui vetäytymään jokia pitkin alavirtaan.