1860-luvun shoshoneita:
Valokuvia menneisyydestä
Re: Valokuvia menneisyydestä
Jossakin kirjassa väitettiin joskus, että crowt aloittivat tuon pompidu-hiustyylin. Itäiset shoshonet omaksuivat kampaustyylin croweilta ja edellisiin kansoihin tasangoilla tutustuneet nez percet puolestaan lainasivat tuon kampaukseen omaan kulttuuriinsa. Tosin läntiset nez percet tuota kampausta eivät tiettävästi käyttäneet, mutta nuo Josephin ja Ollocotin porukat kylläkin.
1860-luvun shoshoneita:
1860-luvun shoshoneita:
Haukka
Re: Valokuvia menneisyydestä
Unohdin vallan shoshonet, bannockit, gros ventres ym. Hiustyyli aika lailla pompidu tyyppinen.
Shoshone, 1875.
Shoshone, 1880
Vaimo ja mies, First Nation, Galgary, Kanada 1880.
Läntisiä-Shoshoneita, Utah. 1870.
Gros Ventre 1887.
Bannock, 1878
Witko
Shoshone, 1875.
Shoshone, 1880
Vaimo ja mies, First Nation, Galgary, Kanada 1880.
Läntisiä-Shoshoneita, Utah. 1870.
Gros Ventre 1887.
Bannock, 1878
Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Bannockit olivat tunnetusti komeaa kansaa ja samalla aika ylpeää porukkaa. Joskus heimon kelpuutettiin myös valkoinen vaimo, (Jossakin kirjassa muistaakseni crow-päällikkö Jim Beclwourth kerskui lahdanneensa 200 bannockia. Toisaalta Beckwourthin muistihavainnot eivät olleet aina ihan luotettavimmasta päästä,).
Haukka
Re: Valokuvia menneisyydestä
Totta haastat veli hopea sillä bannockit kuten crowt olivat tyylikästä Kansaa ja crowien kunniaksi täytyy lisätä heidän mahtavat hevoslaumat, sillä 1830-luvulla kun prinssi Maxmilian ja Karl Brodmer vierailivat crow-kylässä, niin 10 000 ponia oli leirikunnalla ja toinen Kansa joka tunnettiin nimityksellä " Kaunista Kansaa joilla oli paljon hevosia" olivat cheyennet.
Tässä vielä Luoteis-osien Kansoja Walla Wallat. Nez Percein sukulaiskansaa ja kyllähän nuot nez percetkin olivat tyylikästä väkeä.
Walla Wallat Sahaptinit, Washington D.C. Vuosi 1890.
Walla Walla nainen Estelle Speel-ye.
Walla Walla Ida Nason.Vuosi 1887.
Walla Walla soturi. Vuosi 1890.
Umatilla, toinen sukulaiskansa, Little Chief. Vuosi 1879.
Umatilla ryhmä. Vuosi 1887.
Kaunis Umatilla nainen Te-u-pun(aka Tuuempun aka Susan McKay) Cayuse mies Donald McKayn vaimo. Vuosi 1874.
Ei ole ihme mistä tämän päivän upea Umatilla huippumalli Mariah Watchman on perinyt kauneutensa. Tässä Joyce Marie Hoptowit, Walla Walla ja Yakima. Miss American Beauty, Pendleton Roundop ja vuosi 1957.
Witko
Tässä vielä Luoteis-osien Kansoja Walla Wallat. Nez Percein sukulaiskansaa ja kyllähän nuot nez percetkin olivat tyylikästä väkeä.
Walla Wallat Sahaptinit, Washington D.C. Vuosi 1890.
Walla Walla nainen Estelle Speel-ye.
Walla Walla Ida Nason.Vuosi 1887.
Walla Walla soturi. Vuosi 1890.
Umatilla, toinen sukulaiskansa, Little Chief. Vuosi 1879.
Umatilla ryhmä. Vuosi 1887.
Kaunis Umatilla nainen Te-u-pun(aka Tuuempun aka Susan McKay) Cayuse mies Donald McKayn vaimo. Vuosi 1874.
Ei ole ihme mistä tämän päivän upea Umatilla huippumalli Mariah Watchman on perinyt kauneutensa. Tässä Joyce Marie Hoptowit, Walla Walla ja Yakima. Miss American Beauty, Pendleton Roundop ja vuosi 1957.
Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Mennään vielä vähän tuon nez perce-sodan tapahtumissa.
Vain viisi päivää myöhemmin Bear Pawin taistelun jälkeen otettu kuva kahdesta nez perce nuoresta.
Kaksi entistä vihollista Big Holen taistelukentällä Chief Joseph ja Evesti John Gibson. Hyvin tuntuvat nämät herrat olevan tekemisessä, kun muistaa minkälaisen verilöylyn eversti Gibson järjesti humalaisen vapaaehtoisten ja sotilaiden kanssa Big Holessa jossa tuli lopuksi armeijalle takkiin.
Montanan taistelukentällä nez perceitä ja agentti sodan jälkeen.
Josephin viimeinen vierailu Wallowa Countyssä Oregonissa vuonna 1899.
Kaksi nez perce johtajaa valokuvassa jälkeen Nez Perce-sodan 1877. Camas Prairie vuosi 1899
Joseph ja muut.
Tässä harvinainen kuva nez perce dreamers traditionaalisissa vaatteissa ja kuva on otettu kesällä-1877, juuri ennen nez perce-sodan alkua.
Witko
Vain viisi päivää myöhemmin Bear Pawin taistelun jälkeen otettu kuva kahdesta nez perce nuoresta.
Kaksi entistä vihollista Big Holen taistelukentällä Chief Joseph ja Evesti John Gibson. Hyvin tuntuvat nämät herrat olevan tekemisessä, kun muistaa minkälaisen verilöylyn eversti Gibson järjesti humalaisen vapaaehtoisten ja sotilaiden kanssa Big Holessa jossa tuli lopuksi armeijalle takkiin.
Montanan taistelukentällä nez perceitä ja agentti sodan jälkeen.
Josephin viimeinen vierailu Wallowa Countyssä Oregonissa vuonna 1899.
Kaksi nez perce johtajaa valokuvassa jälkeen Nez Perce-sodan 1877. Camas Prairie vuosi 1899
Joseph ja muut.
Tässä harvinainen kuva nez perce dreamers traditionaalisissa vaatteissa ja kuva on otettu kesällä-1877, juuri ennen nez perce-sodan alkua.
Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Nyt menneestä ajasta ja Oregonin gerilloista valokuvia, sillä sen on tämä Kansa ansainnut.
Ike, modoc v. 1873. Vangittuna modoc-sodasta.
Kapteeni Jackin perhe Modoc-sodan v.1873 jälkeen kuvattuna. Nuorempi vaimo,hänen sisko, vanhempi vaimo ja tytär. Rikos oli että he olivat syntyneet intiaaneiksi ja varsinkin v. 1873 modoceiksi.
Yhdysvaltain armeijan palveluksessa modoc-sodan aikana Warm Springs scoutteja.
Tässä kuuluisia modoc miehiä modoc-sodasta.
Tämän tintypes valokuvan ajasta kiisteellään ja väitetään jopa uteiksi jossain lähteessä, vuosi 1860-kesällä ja kuvassa olisi modoceja ja klamatheja. Kapteeni Jack olisi tässä kuvassa ja 26.vuotiaana. Ei utein Kapteeni Jack aka Nicaagat.
Tässä vuonna 1870 otetussa valokuvassa on takarivissä modoc miehiä, jotka tulivat näyttelemään suurta osaa modoc-sodassa v.1873.
Witko
Ike, modoc v. 1873. Vangittuna modoc-sodasta.
Kapteeni Jackin perhe Modoc-sodan v.1873 jälkeen kuvattuna. Nuorempi vaimo,hänen sisko, vanhempi vaimo ja tytär. Rikos oli että he olivat syntyneet intiaaneiksi ja varsinkin v. 1873 modoceiksi.
Yhdysvaltain armeijan palveluksessa modoc-sodan aikana Warm Springs scoutteja.
Tässä kuuluisia modoc miehiä modoc-sodasta.
Tämän tintypes valokuvan ajasta kiisteellään ja väitetään jopa uteiksi jossain lähteessä, vuosi 1860-kesällä ja kuvassa olisi modoceja ja klamatheja. Kapteeni Jack olisi tässä kuvassa ja 26.vuotiaana. Ei utein Kapteeni Jack aka Nicaagat.
Tässä vuonna 1870 otetussa valokuvassa on takarivissä modoc miehiä, jotka tulivat näyttelemään suurta osaa modoc-sodassa v.1873.
Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Yellowstonen kansallispuistossa on yhä McCartneyn hotelli, joka valmistui jo vuonna 1871. Tämä hotelli ei ollut niin sanottu viiden tähden hotelli, vaan yksi tähti oli lähempänä totuutta. Mutta lämmin vastaanotto ja hotellinpitäjän uhkeapovinen vaimo pitivät huolta siitä, että miesasiakkaiden tyytyväisyys nousi kiitettävälle tasolle. Hotellissa muistaakseni surmattiin ainakin yksi ihminen. En nyt äkkipäätä muista tapahtumaa, mutta kai se netistä löytyy.
Haukka
Re: Valokuvia menneisyydestä
Tässä vain yksi mutta harvinainen kuva nez perce-sodan ajalta v.1877.
Radesburgin pakolaiset ja muut Bottle Ranchin seurueesta olevat jäsenet jotka matkasivat ulos Yellowstonen Kansallispuistosta 30.päivänä.elokuuta v.1877. Tämä kuva otettiin vain viisi päivää myöhemmin kun nez percet olivat vapauttaneet Carpentersin ja Mrs. Emma Cowanin.
Vasemmalta oikealle eturivi: Ida Carpenter, Emma Cowan ja Frank Carpenter. Takarivi: Packer Boney Ernest, " Texas Jack " Omuhundo, ja kapteeni Bailey sekä Mr. Birmingham, molemmat Britannian armeijasta.
Tässä kaksi kuvaa ja vuosi on 1901. George ja Emma Cowan siinä paikassa Yellowstonen Kansallispuistoa,a johon George Cowan jäi lähes kuoliaana makamaan neljän luodin osuttua ja yksi päähän, mutta selvisi ihmeen kaupalla hengissä.
Witko
Radesburgin pakolaiset ja muut Bottle Ranchin seurueesta olevat jäsenet jotka matkasivat ulos Yellowstonen Kansallispuistosta 30.päivänä.elokuuta v.1877. Tämä kuva otettiin vain viisi päivää myöhemmin kun nez percet olivat vapauttaneet Carpentersin ja Mrs. Emma Cowanin.
Vasemmalta oikealle eturivi: Ida Carpenter, Emma Cowan ja Frank Carpenter. Takarivi: Packer Boney Ernest, " Texas Jack " Omuhundo, ja kapteeni Bailey sekä Mr. Birmingham, molemmat Britannian armeijasta.
Tässä kaksi kuvaa ja vuosi on 1901. George ja Emma Cowan siinä paikassa Yellowstonen Kansallispuistoa,a johon George Cowan jäi lähes kuoliaana makamaan neljän luodin osuttua ja yksi päähän, mutta selvisi ihmeen kaupalla hengissä.
Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Hattu tekee miehen, oli navajo-päällikkö Manueliton tunnuslause. Kaiken kaikkiaan Manuelito oli tiukka heppu. Hän vastusti jyrkästi liittovaltion yrityksiä siirtää navajot 1860-luvulla Bosque Redondoon, joka oli jonkinlainen reservaatin irvikuva New Meksikossa. Mukamas suojelu-alue navajoille. Oli totta vieköön varsinainen suojelualue. Kuivuus ja viimekädessä tuli olivat polttaneet alueelta kaiken kasvillisuuden ja vesi oli paskaisempaa kuin kokemäenjoessa ikinä. Ja se on paljon se. Ei ihme jos osa navajoista otti ritolat suojelualueelta Manueliton johdolla. Kuva vuodelta 1881.
Haukka
Re: Valokuvia menneisyydestä
Laitetaan lisää navajoja menneisyydestä jossa exe Kit Carson heitä kuritti ja Long Walkista tuli totta. Navajot ovat nykyään niin väkirikas Kansa että jo sen takia heistä on hyvä laittaa kuvia menneestä ajasta.
Mariano, navajoen sotapäällikkö. Navajo delegaation mukana v. 1874 Washington D.C. Kyseessä on navajoen ja Yhdysvaltain välinen sopimus v. 1868.
Tässä koko valtuuskunta ja Marianon lisäksi tunnistaa ainakin Manueliton ja hänen vaimonsa Juanitan.
Es-ta-yeshi aka Old Nell tai Nelly. Marianon sisko ja revolveri sekä winchester mukana kuvassa v. 1885.
US Army Navajo scoutteja ja yksi ratsuväensotilas K-Troop, 4th Cavalry, Fort Wingate, New Mexico v. 1890.
Bai-De-Schluz-A-Ichin esittelee työnäytettään, Navajo Nation, Arizona v. 1883.
Tässä epäselvä valokuva mutta erikoinen. Navajot ovat antautuneet sotilaille ja vuosi on 1863 ja Long Walk odottaa.
Tässä navajoen sotapäällikköjä. Much Cattle, Ganado Mucho ja Mariana v. 1874.
Witko
Mariano, navajoen sotapäällikkö. Navajo delegaation mukana v. 1874 Washington D.C. Kyseessä on navajoen ja Yhdysvaltain välinen sopimus v. 1868.
Tässä koko valtuuskunta ja Marianon lisäksi tunnistaa ainakin Manueliton ja hänen vaimonsa Juanitan.
Es-ta-yeshi aka Old Nell tai Nelly. Marianon sisko ja revolveri sekä winchester mukana kuvassa v. 1885.
US Army Navajo scoutteja ja yksi ratsuväensotilas K-Troop, 4th Cavalry, Fort Wingate, New Mexico v. 1890.
Bai-De-Schluz-A-Ichin esittelee työnäytettään, Navajo Nation, Arizona v. 1883.
Tässä epäselvä valokuva mutta erikoinen. Navajot ovat antautuneet sotilaille ja vuosi on 1863 ja Long Walk odottaa.
Tässä navajoen sotapäällikköjä. Much Cattle, Ganado Mucho ja Mariana v. 1874.
Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Tuo yksi valokuvafoorumi hylkii aina kuvia eli suojattuja siis. Mennyt aika ja sen asukkaat.
Chricahua apache, white mountains apachein sotapäällikkö Bonito. Kovan luokan taistelija kuten edeltäjänsä Cuchillo Negro joka käytti perinteistä apache tapaa missä veitset tahrittiin tuhkaan, joten ne eivät näy pimeässä kun tehdään kostoiskuja.
Sioux, Lower Yanktonai päällikkö Running Bear.
Sioux kauneutta, Good-Road-Women
Paiute intiaaneja, Utah vuosi 1872.
Maiman, mojave intiaani, Colorado ja vuosi 1871.
Harvinainen kuva, Battle of Killdeer Mountain 28.-29.07, 1864. Kenraali Alfred Sully käski 700 miehensä tuhoamaan koko siouxien leirin, tiipiit, kuivatun puhvelinlihan ja päälle kylän 3000 koiraa.
Eksoottista kauneutta San Franciscossa v.1866. Japanilainen nainen perinteisessä sinisessä kimonossa.
Witko
Chricahua apache, white mountains apachein sotapäällikkö Bonito. Kovan luokan taistelija kuten edeltäjänsä Cuchillo Negro joka käytti perinteistä apache tapaa missä veitset tahrittiin tuhkaan, joten ne eivät näy pimeässä kun tehdään kostoiskuja.
Sioux, Lower Yanktonai päällikkö Running Bear.
Sioux kauneutta, Good-Road-Women
Paiute intiaaneja, Utah vuosi 1872.
Maiman, mojave intiaani, Colorado ja vuosi 1871.
Harvinainen kuva, Battle of Killdeer Mountain 28.-29.07, 1864. Kenraali Alfred Sully käski 700 miehensä tuhoamaan koko siouxien leirin, tiipiit, kuivatun puhvelinlihan ja päälle kylän 3000 koiraa.
Eksoottista kauneutta San Franciscossa v.1866. Japanilainen nainen perinteisessä sinisessä kimonossa.
Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Tuossa neljä arapaho-soturia, jotka intiaanikuvaaja William S. Soule kuvasi vuonna 1867 eräässä eteläisten tasankojen linnakkeessa. (Soule jätti valokuvausduuninsa tasangoilla naituaan Ella Blackmanin). Sitä ennen Soule ehti napata lukuisia upeita kuvia tasangoilla ja linnakkeissa liikkuneista intiaaneista.
Kuvan arapahot noudattavat tasankojen perinteistä tyylisuuntaa ja esiintyvät parta ja kulmakarvat pääosin nypittyinä. Kampaus noudattaa niinikääneteläisten tasankojen intiaanien yleiskampausta. Muita korkeammalla istuva arapaho on melkoinen sankari, sillä hiuksissa oleva karhunkynsi kertoo, että hän on voittanut kaksintaistelussa harmaakarhun. Tällaista tekoa arapahot arvostivat yli kaiken. Kyseinen heppu on pukeutunut tovereitaan edustavammin. Rintakoriste, hopeiset käsivarsinauhat ja kädessä oleva "Jeff Davis"-sotolashattu tähdellä varustettuna viittaavat siihen, että hän voisi olla jonkinsortin päällikkö.
Nimi arapaho tulee joko shoshonien sanasta a-ra-pa-hoe tai pawneiden sanasta iriiraraapuhu. Kumpikin sana tiettävästi merkitsee kauppiaita. Pohjoisilla tasangoilla arapahot tunnettiin "Sinitaivaan kansana".
Kuvan arapahot noudattavat tasankojen perinteistä tyylisuuntaa ja esiintyvät parta ja kulmakarvat pääosin nypittyinä. Kampaus noudattaa niinikääneteläisten tasankojen intiaanien yleiskampausta. Muita korkeammalla istuva arapaho on melkoinen sankari, sillä hiuksissa oleva karhunkynsi kertoo, että hän on voittanut kaksintaistelussa harmaakarhun. Tällaista tekoa arapahot arvostivat yli kaiken. Kyseinen heppu on pukeutunut tovereitaan edustavammin. Rintakoriste, hopeiset käsivarsinauhat ja kädessä oleva "Jeff Davis"-sotolashattu tähdellä varustettuna viittaavat siihen, että hän voisi olla jonkinsortin päällikkö.
Nimi arapaho tulee joko shoshonien sanasta a-ra-pa-hoe tai pawneiden sanasta iriiraraapuhu. Kumpikin sana tiettävästi merkitsee kauppiaita. Pohjoisilla tasangoilla arapahot tunnettiin "Sinitaivaan kansana".
Haukka
Re: Valokuvia menneisyydestä
Jatketaan William Soulen ja muiden aikalaisten valokuvilla Tasankojen Kansoista menneisyydestä
Powder Face, arapaho lähellä Fort Dodgea. Keihäästä näkee että hän kuuluu arapahojen soturikiltaan kierot keihäät ja heidän piti olla sotureita jotka eivät taistelussa peräänny.
Sama mies Powder Face ja vaimo sekä lapsi kuvattu v.1870 Camp Supply.
Assiniboine päällikkö Carry-the-Kettle bandeineen vierailemassa NWMP:n luona Fort Walshissa odottomassa sopimuksen mukaista vuotuista maksusuoritusta, Cypres Hillsissä v. 1878. Nämät assiboinet ovat sulautuneet yhteen kolmesta bandistä jotka jäivät eloon Cypress Hillsin verilöylystä v. 1873 jossa amerikkalaiset biisoninmetsästäjät ja kanadalaiset wolfers-ja viskikauppiaat hyökkäsivät assiniboine-leirin kimppuun joiden asukkaat olivat huonosti aseistautuneita. Noin 25 assiniboinea tapettiin.
Hawk, Pohjoinen-cheyenne v. 1870.
Kirjailija David Millers joka kirjoitti kirjan "Custer's Fall" maalaamassa Joseph White Cow Bullia (k. 1942) ja tämän soturin on väitetty tappaneen kenraali Custerin Little Big Hornissa, Montanassa v.1876.
Tässä kevennys menneestä ajasta Elizabeth Wilson, nez perce v.1890
Witko
Powder Face, arapaho lähellä Fort Dodgea. Keihäästä näkee että hän kuuluu arapahojen soturikiltaan kierot keihäät ja heidän piti olla sotureita jotka eivät taistelussa peräänny.
Sama mies Powder Face ja vaimo sekä lapsi kuvattu v.1870 Camp Supply.
Assiniboine päällikkö Carry-the-Kettle bandeineen vierailemassa NWMP:n luona Fort Walshissa odottomassa sopimuksen mukaista vuotuista maksusuoritusta, Cypres Hillsissä v. 1878. Nämät assiboinet ovat sulautuneet yhteen kolmesta bandistä jotka jäivät eloon Cypress Hillsin verilöylystä v. 1873 jossa amerikkalaiset biisoninmetsästäjät ja kanadalaiset wolfers-ja viskikauppiaat hyökkäsivät assiniboine-leirin kimppuun joiden asukkaat olivat huonosti aseistautuneita. Noin 25 assiniboinea tapettiin.
Hawk, Pohjoinen-cheyenne v. 1870.
Kirjailija David Millers joka kirjoitti kirjan "Custer's Fall" maalaamassa Joseph White Cow Bullia (k. 1942) ja tämän soturin on väitetty tappaneen kenraali Custerin Little Big Hornissa, Montanassa v.1876.
Tässä kevennys menneestä ajasta Elizabeth Wilson, nez perce v.1890
Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
Tässä kuva-arvoitukset verisestä menneisyydestä.
Tästä tutusta miehestä kaikki alkoi
Tässä lopputulos
Tässä lopulliset tilintekijät ja kuuluisat lauseet : no bala, no cuchillo, no lance, pero lumre
Ja tässä paikka missä nämät lauseet toteuttiin kuvan vasemman puoleinen kukkula
Mikä oli tapahtuma jossa nämät kaikki valokuvat liittyivät toisiinsa ?
Witko
Tästä tutusta miehestä kaikki alkoi
Tässä lopputulos
Tässä lopulliset tilintekijät ja kuuluisat lauseet : no bala, no cuchillo, no lance, pero lumre
Ja tässä paikka missä nämät lauseet toteuttiin kuvan vasemman puoleinen kukkula
Mikä oli tapahtuma jossa nämät kaikki valokuvat liittyivät toisiinsa ?
Witko
Re: Valokuvia menneisyydestä
-Olen tappanut monia meksikolaisia, Geronimo julisti: En tiedä edes miten monta, sillä en useinkaan laskenut heitä. Jotkut heistä ewivät olleet laskemisen arvoisia!
Näin siis chiricahua-apachien henkinen tuki ja turva Geronimo. Ja perään muuan monista kostotarinoista.
Ensimmäisessä kuvassa poseeraa nuori ja vielä "viaton" chiricahua-apache Victorio. Kovemman palkkausluokan poliitikko ja alkoholin suurkuluttaja presidentti Ulysses Grant myöntyi vuonna 1870-luvulla antamaan Victoriolle ja hänen kansalleen maapalan Ojo Calienton kuumilta lähteiltä. Tätä ennen chiricahuoita, mescaleroja ja muita apachien leirikuntia oli jo liikuteltu moneen eri paikkaan. Victorio uskoi vielä tuolloin valkoisen miehen hyvyyteen ja suostui siirtymään Ojo Calientoon koska chiricahuoille luvattiin tuhat huopaa ja yllin kyllin ruokatarvikkeita. Tämä oli parempi kuin ei mitään.
Mutta pettymys tuli jo vuotta myöhemmin. Eräänä päivänä 1871 Ojo Calienteen ratsasti intiaanikomission vastavalittu asiamies Vincent Colyer. Hän hyppäsi näyttävästi ratsun selästä ja saapasteli tärkeän näköisenä savitiilestä rakennettuun taloon, joka toimi chiricahuoiden päämajana. Colyerin sanoma oli yksinkertainen ja selvä: Victorion oli heti kerättävä chiricahuansa ja siirryttävä Tularosa riverin pitkään ja kapeaan laaksoon. Tämä oli hallituksen erikoismääräys ja sitä vastaan oli turha ruveta nikottelemaan. Ojo Caliente oli päätetty yksimielisesta avata Yhdysvallan kansalaisten yleiseen käyttöön. Tularosa riverin laakso oli talvisin täysin asuinkelvoton paikka, joten eipä ihme, jos Victoriosta alkoi muotoutua pikku hiljaa se mies, jollaisena hänet muistetaan.
Joskus 1870-luvun lopulla Victorio perusti turvapaikan Meksikon vuoristoon. Samalla hän keräsi taakseen sissisotaan soveltuvia chiricahuoita ja mescaleroja. Seuraavana vuonna Yhdysvaltain ja Meksikon armeijat sopivat yhteistyöstä saadakseen Victorion kiinni. Lisäporkkanana hänen päästään luvattiin 3 000 dollarin palkkio.
Victorion määränpääksi koitui Tres Castillosin vuoristo 14. lokukuuta 1880. Vuoristo sijaitsi lähellä El Pasoa. Taistelussa sai Victorion lisäksi surmansa suurin osa hänen sisseistään. Apassien kertoman mukaan Victorio ei suinkaan menehtynyt meksikolaisten luoteihin, vaan hän iski puukon rintaansa ammuttuaan panosvyönsä tyhjäksi ja nähtyään taistelun toivottomuuden.
Pakoon päässeistä yksi oli vanha soturi Nana, jonka vartaloa koristivat kymmenissä eri taisteluissa syntyneet arvet. Rauhanomaisissa tilanteissa Nana oli leppoisa vaari, jota lapset rakastivat ja josta kellään ei ollut pahaa sanaa sanottavana. Sotatilanteissa Nana oli kuin kiveen valettu patsas ja täysin peloton. Hän oli myös äärimmäisen kostonhimoinen ja hän päätti kostaa Victorion ja tämän sissien kuoleman. Kostoryhmään liittyivät myös Geronimo ja Juh oman väkensä kanssa. Kohteeksi valittiin meksikolainen Juan Mata Ortiz, joka oli ollut toinen komentaja Tres Castillonin taistelussa. Ortizilla oli ranchi lähellä Galeanaa.
Marraskuussa 1882 Geronimon joukko iski Ortizin ranchille. Hieman myöhemmin Geronimo, Juh ja Nana chiricahuoineen houkuttelivat Ortizin pikku armeijan syvälle Cholocate Canyoniin, jossa intiaanit laukaisivat ansansa. Meksikolaiset sotilaat olivat vailla mahdollisuuksia ja 22 heistä surmattiin armoa tuntematta. Ortizia ei surmattu heti, vaan hänelle oli varattu hieman toisenlainen kuolintapa. Hänelle kaivettiin oma pikku kuoppa tai ehkä Ortiz kaivoi sen jopa itse. Kuopassa hänet käristettiin hengiltä hiiljaisella tulelle .
No bala, no cuchillo, no lance, pero lumre, - ( "Ei luoteja, ei nuolia, ei kilpiä, vaan tuli")
Näin siis chiricahua-apachien henkinen tuki ja turva Geronimo. Ja perään muuan monista kostotarinoista.
Ensimmäisessä kuvassa poseeraa nuori ja vielä "viaton" chiricahua-apache Victorio. Kovemman palkkausluokan poliitikko ja alkoholin suurkuluttaja presidentti Ulysses Grant myöntyi vuonna 1870-luvulla antamaan Victoriolle ja hänen kansalleen maapalan Ojo Calienton kuumilta lähteiltä. Tätä ennen chiricahuoita, mescaleroja ja muita apachien leirikuntia oli jo liikuteltu moneen eri paikkaan. Victorio uskoi vielä tuolloin valkoisen miehen hyvyyteen ja suostui siirtymään Ojo Calientoon koska chiricahuoille luvattiin tuhat huopaa ja yllin kyllin ruokatarvikkeita. Tämä oli parempi kuin ei mitään.
Mutta pettymys tuli jo vuotta myöhemmin. Eräänä päivänä 1871 Ojo Calienteen ratsasti intiaanikomission vastavalittu asiamies Vincent Colyer. Hän hyppäsi näyttävästi ratsun selästä ja saapasteli tärkeän näköisenä savitiilestä rakennettuun taloon, joka toimi chiricahuoiden päämajana. Colyerin sanoma oli yksinkertainen ja selvä: Victorion oli heti kerättävä chiricahuansa ja siirryttävä Tularosa riverin pitkään ja kapeaan laaksoon. Tämä oli hallituksen erikoismääräys ja sitä vastaan oli turha ruveta nikottelemaan. Ojo Caliente oli päätetty yksimielisesta avata Yhdysvallan kansalaisten yleiseen käyttöön. Tularosa riverin laakso oli talvisin täysin asuinkelvoton paikka, joten eipä ihme, jos Victoriosta alkoi muotoutua pikku hiljaa se mies, jollaisena hänet muistetaan.
Joskus 1870-luvun lopulla Victorio perusti turvapaikan Meksikon vuoristoon. Samalla hän keräsi taakseen sissisotaan soveltuvia chiricahuoita ja mescaleroja. Seuraavana vuonna Yhdysvaltain ja Meksikon armeijat sopivat yhteistyöstä saadakseen Victorion kiinni. Lisäporkkanana hänen päästään luvattiin 3 000 dollarin palkkio.
Victorion määränpääksi koitui Tres Castillosin vuoristo 14. lokukuuta 1880. Vuoristo sijaitsi lähellä El Pasoa. Taistelussa sai Victorion lisäksi surmansa suurin osa hänen sisseistään. Apassien kertoman mukaan Victorio ei suinkaan menehtynyt meksikolaisten luoteihin, vaan hän iski puukon rintaansa ammuttuaan panosvyönsä tyhjäksi ja nähtyään taistelun toivottomuuden.
Pakoon päässeistä yksi oli vanha soturi Nana, jonka vartaloa koristivat kymmenissä eri taisteluissa syntyneet arvet. Rauhanomaisissa tilanteissa Nana oli leppoisa vaari, jota lapset rakastivat ja josta kellään ei ollut pahaa sanaa sanottavana. Sotatilanteissa Nana oli kuin kiveen valettu patsas ja täysin peloton. Hän oli myös äärimmäisen kostonhimoinen ja hän päätti kostaa Victorion ja tämän sissien kuoleman. Kostoryhmään liittyivät myös Geronimo ja Juh oman väkensä kanssa. Kohteeksi valittiin meksikolainen Juan Mata Ortiz, joka oli ollut toinen komentaja Tres Castillonin taistelussa. Ortizilla oli ranchi lähellä Galeanaa.
Marraskuussa 1882 Geronimon joukko iski Ortizin ranchille. Hieman myöhemmin Geronimo, Juh ja Nana chiricahuoineen houkuttelivat Ortizin pikku armeijan syvälle Cholocate Canyoniin, jossa intiaanit laukaisivat ansansa. Meksikolaiset sotilaat olivat vailla mahdollisuuksia ja 22 heistä surmattiin armoa tuntematta. Ortizia ei surmattu heti, vaan hänelle oli varattu hieman toisenlainen kuolintapa. Hänelle kaivettiin oma pikku kuoppa tai ehkä Ortiz kaivoi sen jopa itse. Kuopassa hänet käristettiin hengiltä hiiljaisella tulelle .
No bala, no cuchillo, no lance, pero lumre, - ( "Ei luoteja, ei nuolia, ei kilpiä, vaan tuli")
Haukka