Todennäköisesti ei ole Crazy Mule, kovemman luokan henkimies.
Mennäänpä vielä apacheihin.
Kuvassa keskellä poseeraava John Clum ei ollut mikään turhanpäinen heppu. Hänestä tuli Santa Carlosin reservaatin intiaani-asiamies kesällä 1874 ja monet apachet kunnioittivat häntä. Parhaiten Clum ehkä tuli toimeen aravaipa-apachien kanssa. Kuvassa oikealla aravaipojen päämies Eskaminzin, vasemmalla päällikkö Diablo..
Samainen Eskaminzin oli vuonna 1874 sotavankina vastaperustetussa Camp Grantissa. Eskaminzinin olo vankileirillä ei ollut kummoista, sillä häntä pidettiin kahlehdittuna neljään muuhun arivaipaan. Heidät kaikki oli pidätetty kapinoitsijoina, joskin todelliset kapinalliset olivat paenneet. Tämä kahlittu aravaiparyhmä piti itsensä hengissä lähinnä niillä ruoantähteillä, joita yltäkylläiset sotilaat heittivät menemään. Vastaleivottu intiaaniasiamies pistäytyi elokuussa 1874 Camp Grantissa ja tapasi eskiminzin. Nämä kaksi keskustelivat pitkään ja lopulta Clum kääntyi leirin komentavan upseerin puoleen.
- No, mitä tämä Eskiminzin on tehnyt?
Upseeri levitteli leukojaan ja virnisteli koko punakalla naamallaan:
- Ei mitään sen kummempaa., heh Mutta majuri George M. Randall ei vain pidä hänestä heh-heh.
Kahdessa kuukaudessa Clum sai vapautettua Eskiminzinin ja näistä kahdesta tuli hyvät ystävät. Clum kutsui E:tä leikkisästi ”Skimmyksi” ja Skimmy puolestaan järjesti soturinsa suojelemaan Clumia joidenkin kapinallisten apachien hyökkäyksiltä.
Intiaaniasiamiehenä Clum onnistui tutustumaan toinen toistaan maineikkaampin apacheihin. Hän tunsi suuren ja ylvään Cochisen ja tämän hulivilipojat Tazan ja Naichen. Myös Geronimo, Nana ja Victorio olivat tuttuja hänelle. Clum ylläpiti rauhaa San Carlosin reservaatissa omilla keinoillaan. Hän valitsi apacheja intiaanipoliiseiksi ja muihin tehtäviin ja kaikki meni hyvin. Clumin esimiehet suhtautuivat epäillen tämän toimintamenetelmiin, jotka poikkesivat hyvinkin paljon totutuista tavoista. Samalla kuitenkin yhä useampi apache tuntui hyväksyvän Clumin.
Kaikki oli hyvin kunnes Clum johdatti runsaan parinkymmenen apachen kiertomatkan itäisiin kaupunkeihin. Apachien ollessa tutustumassa Washingtonin nähtävyyksiin tapahtui ikävä asia. Cochisen poika Taza sai keuhkotaudin ja kuoli sen kouriin. Tuodessaan loput apachet takaisin San Carlosiin sai Clum vastaansa kuolleen Tazan pikkuveljen Naichen, jonka normaali rauhallisuus oli saanut pahan särön.
- Sinä veit veljeni pois. Hän oli vahva kuin kallio, mutta nyt tulet takaisin ja sanot hänen kuolleen. Sinä et huolehtinut hänestä. Annoit valkoisen miehen pahojen henkien tappaa hänet!
Clumista tuli merkitty mies. Naiche osoitti häntä syyttävällä sormellaan ja muut chiricahuat yhtyivät häneen. Clumiin ei voinut luottaa...
Naiche ja pikkuveli Taza:
