Ahaa!
En olekkaan siis ainoa odottaja Puolan sankarissa. Soitin muuten tänään Adlibrikseen ja kysyin että onko kirja kenties loppunut heiltä mutta ei ole.
On kuulemma kahdella heidän toimittajallaan varastossa ja lähtee huomenna ehkä heille ja siitä kun laskee hätäinen mies, niin tarkoittaa sitä että aikaisintaan on Porisa viikon päästä. Ei hyvä kun ajattalee 2.viikon tilausaikaa.'Muuan Amazon näytti äskettäin kyntensä pikatilaus ala' 7 ekua ja kirja 4.päivässä kotiovella. Porin Pääpostissa jossa käyn ei ole sitten mitään silmänruokaa paitsi kesällä nuorissa asiakas tytöissä.
Henkilökunta on mukavaa kun on tuttua mutta kilolukemat ja muutamien iät eivät herätä mitään kiimaa paitsi jos on masokistinen luonne.
Lanningin kirja oli myös hyvä paketti mutta uskallan sanoa että tämä
minkä tilasit on vielä parempi. Taistelujen tietopaketti minusta ja henkilöhahmojakin on mukavasti ja myös Eurooppalaisia. Comte de Crasse exe. on edustettuna ja on niitä muitakin mielenkiintoisia hahmoja mukana.
Kirjavinkit puolin ja toisin ovat menneet vuosien saatossa tosi hyvin ja paljon olisi jäänyt Witkolta hyviä kirjoja saamatta jos ei olisi tullut sieltä päin vinkkejä.
Tuon Bangkokin Encyclopedian hinta täällä tilattuna on kallis. Abebooks ehkä voisi antaa halvemalla ja 3.kuukauden tilausaika heti päälle ainakin.
En minäkään sitä täällä Suomessa tilaisi noilla hinnoilla ikinä.
Lähi -Ärrällä oli kesällä ihan näpsäkkä kesätyttö tai nainen paremmin muodoiltaan ja hänelle vein mielelläni lottolapun mutta syksy tuli ja omistaja palasi remmiin ja pistän aika usein nettiloton laiskuuttani kun ei ole mitään silmänruokaa enään koti-kioskilla.
__________
Witko
P.s. Viikonloppuna sataa myöskin ja kyssärit on tulon päällä taatusti.
Nämät ovat hyviä vuodenaikoja oikein perehtyä näihin kirjoihin ja kyssäreihin. Lontoon keikka on Syyskuun lopulla, lähtöpäivää ei ole varmistettu. Täytyy kysyä silloin onko joku kirja sinulla mielessä sillä sieltä löytyy taatusti ja halvemmalla.
Mikä kirja menossa juuri nyt?
Ecco HomoJa Katso Ihminen ihmettä: Adlibris on lähettänyt Puolan Prinssi-kirjan eilen l. 25.08.14. ja tarkoittaa että tällä viikolla on käsissäni tuon Kansallisankarin ja Linnoitustyömestarin henkilöhistoria. Varmasti Haukka sinulla sama asia koska tilasit samana päivänä. Huomasin että Netlixissä oli tuo elokuva WindWalker ja Serenan takia katsoin elokuvaa siihen asti kun Serena otti ja kuoli l. melko alussa. Tosi hyvännäköinen Native.
Olit oikeassa että elokuva on aikansa tekele v.1980. Perusbritti Treword Howard Intiaanina. Ei pystynyt Witko Serenan häivyttyä katsomaan tätä leffaa. Aihe hyvä Crowt ja Cheyennet 1700-luvulla about mutta niin tökeröitä taistelukohtauksia tai paremmin
piehtarointia, että ei selvänä katso pirukaan.
Russel Crown tähdittämä Noah-leffa oli aika mielenkiintoinen tapaus. Onneksi ei ollut mitään uskonnollista soopaa. Netistä on kätevä katsoa leffa kuin leffa.
12.vuotta Witkona oli minusta hyvin tehty elokuva orjuudesta. Paras tähän mennessä.
_________________
Witko Hard-Core
Olit oikeassa että elokuva on aikansa tekele v.1980. Perusbritti Treword Howard Intiaanina. Ei pystynyt Witko Serenan häivyttyä katsomaan tätä leffaa. Aihe hyvä Crowt ja Cheyennet 1700-luvulla about mutta niin tökeröitä taistelukohtauksia tai paremmin
piehtarointia, että ei selvänä katso pirukaan.
Russel Crown tähdittämä Noah-leffa oli aika mielenkiintoinen tapaus. Onneksi ei ollut mitään uskonnollista soopaa. Netistä on kätevä katsoa leffa kuin leffa.
12.vuotta Witkona oli minusta hyvin tehty elokuva orjuudesta. Paras tähän mennessä.
_________________
Witko Hard-Core
Haukka-setä tälläisiä löysin näin nopeasti katsottuna ja Etelän Kansoihin Vallankumouksen pyörteissä mennään.
Kaikki pääsee vähän lukaisemaan ja katso mitä olet näistä mieltä.
Sivujakin on aika hyvät määrät. Tämä oli tälläinen nopea pikahaku lyhyillä hakusanoilla.
Itselläni on nämät
__________
Witko
Kaikki pääsee vähän lukaisemaan ja katso mitä olet näistä mieltä.
Sivujakin on aika hyvät määrät. Tämä oli tälläinen nopea pikahaku lyhyillä hakusanoilla.
Itselläni on nämät
__________
Witko
Katsoin nyt kotona paremalla ajalla ja totesin että Jim Piecuchin kirja:
Three Peoples, One King joka löytyy Adlibriksestä sopivaan hintaan 20 €uroa ja sivujakin 439, niin siinä on käsitelty juuri näitä Etelän Kansoja ja Amerikan Vallankumousta.
Loyalistit, Britit ja heidän Intiaaniliittolaiset sekä Orjat. Kirja on Vm-2013 vielä. Uusin julkaisu siis. Mies on Amerikan Vallankumouksen kirjailija kun katsoin hänen muita kirjoja lisää Amazonin listasta. Onneksi tämä löytyi Adlibriksestä. 5.tähteä Amazonista kirja oli saanut vielä kaiken kukkuraksi.
Mies on kirjoittanut kaksi muutakin kirjaa Amerikan Vallankumouksesta
Camdenin Taistelu ja Amerikan Vallankumous ja Ratsuväki.
Eniten kiinnostaa juuri tuo Three Peoples, One King.Hyvä lisä luettavaksi Syvän Etelän tapahtumista ja mielenkiintoisesta näkökulmasta.
Laitan sen tilaukseen nyt saman tien Adlibriksestä.
________
Witko
P.s.
Tämä jo vuonna 1791 ensimmäinen julkaisu William Bartramin seikkaluista Amerikan Vallankumouksessa ja Etelän rajaseuduilla ei uppoa minuun ja Edward J. Cashin saa pitää kirjansa joka on muuten loppu vielä tällä hetkellä. Nuot yli 200. vuotta vanhat julkaisut ovat usein aika puuduttavaa
lukemista vaikka ne onkin nykypäivänä kirjoitettu uudemmaksi tai sitten ei.
Enemmän matkaopas menneisyydestä.
Three Peoples, One King joka löytyy Adlibriksestä sopivaan hintaan 20 €uroa ja sivujakin 439, niin siinä on käsitelty juuri näitä Etelän Kansoja ja Amerikan Vallankumousta.
Loyalistit, Britit ja heidän Intiaaniliittolaiset sekä Orjat. Kirja on Vm-2013 vielä. Uusin julkaisu siis. Mies on Amerikan Vallankumouksen kirjailija kun katsoin hänen muita kirjoja lisää Amazonin listasta. Onneksi tämä löytyi Adlibriksestä. 5.tähteä Amazonista kirja oli saanut vielä kaiken kukkuraksi.
Mies on kirjoittanut kaksi muutakin kirjaa Amerikan Vallankumouksesta
Camdenin Taistelu ja Amerikan Vallankumous ja Ratsuväki.
Eniten kiinnostaa juuri tuo Three Peoples, One King.Hyvä lisä luettavaksi Syvän Etelän tapahtumista ja mielenkiintoisesta näkökulmasta.
Laitan sen tilaukseen nyt saman tien Adlibriksestä.
________
Witko
P.s.
Tämä jo vuonna 1791 ensimmäinen julkaisu William Bartramin seikkaluista Amerikan Vallankumouksessa ja Etelän rajaseuduilla ei uppoa minuun ja Edward J. Cashin saa pitää kirjansa joka on muuten loppu vielä tällä hetkellä. Nuot yli 200. vuotta vanhat julkaisut ovat usein aika puuduttavaa
lukemista vaikka ne onkin nykypäivänä kirjoitettu uudemmaksi tai sitten ei.
Enemmän matkaopas menneisyydestä.
Noista kirjoista tuon Three Peoples, One Kingin pääsee lukemaan lähes kokonaan netissä, en siis tilaa. Se vaikutti kuitenkin mielenkiintoisimmalta. Kaksi kirjaa on yhä tulematta, toinen puolalainen junttiprinssi ja toinen vallankumoukseen kokonaan liittyvä. Nämä saavat riittää, kertyy liian paljon kirjallisuutta, jota ei ehdi koskaan lukea kannesta kanteen. Tuohon ratsuväkikirjaan pääsin käsiksi jonkin verran ja onhan siinä kieltämättä mielenkiintoinen osuus eräästä ratsastavasta eurooppalaisesta aatelisesta.
Vahinko vain, että hänestä ei kerrota kovin monella sivulla.
Tuollaisenkin löysin, mutta ei ole se jota tarkoitin. No en nyt tilaa mitään.
Vahinko vain, että hänestä ei kerrota kovin monella sivulla.
Tuollaisenkin löysin, mutta ei ole se jota tarkoitin. No en nyt tilaa mitään.
Haukka
Kyllä tämä saa riittää myös minulta vähäksi aikaa ja kun kolme tilattua kirjaa ovat tulleet niin pakko pitää breikki. Ei todellakaan ehdi lukemaan ja aiheet menevät jo päällekkäin. Amerikan Vallankumouksesta on kirjoitettu julmettu määrä kirjoja joten niiden osto on loputon savotta, mutta periaatteessa muutama hyvä yleisteos kattaa tärkeät tapahtumat ja joitain erikoiskirjoja voi olla mutta se riittää.
Sitä paitsi meillä kummallakin on tämä Richard Blackmonin huipputeos
Dark and Bloody Ground jossa käsitellään myös Etelää Vallankumouksessa.
__________
Witko
Sitä paitsi meillä kummallakin on tämä Richard Blackmonin huipputeos
Dark and Bloody Ground jossa käsitellään myös Etelää Vallankumouksessa.
__________
Witko
Jep, tuon prinssin hain tänään. En osaa sanoa siitä mitään koska se vaatii perehtymistä. Tuo tulee ensi viikolla:
Eiköhän sitten piisaa.
Tosin tämän aihepiirin myötä on tullut huomioitua muuan asia, joka ei välttämättä ole hyvä asia. Nimittäin kiinnostus muihin aihepiireihin Pohjois-Amerikassa on selvästi hiipumaan päin. Tämä vapaussota oli aihe, jota karttelin vuosikaudet. Ehkä siksi että siihen mahtuu niin hemmetisti tavaraa.
Yksi mikä herätti kiinnostukseni Amerikan vapaussotaan oli irokeesien liittokunnan jakaantuminen kahden puolen rintamaa. Toinen koukuttava asia oli Fennin kirja Pox Americano, josta pomppasi kiinnostavimpana aiheena esiin juuri tämä sota-aika. Kolmas asia joka lisäsi kiinnostustani oli Washingtonin Ykä, jota pitkään pidin aika tylsänä persoonana. Ehkä hän olikin tylsä, mutta äkkiä vain aloin nähdä hänet uudessa valossa. Neljäs eikä vähäisin asia oli markiisi Lafayette ja hänen peräänsä ne kymmenet muut mielenkiintoiset persoonat, jotka pomppasivat esiin sodan syövereistä. Tapahtumat itsessään ovat niinikään mielenkiintoisia koska niitä on tuhottomasti ja laajoilla alueilla.
Mutta silloin kun tämä aihe tyrehtyy niin mitä jää käteen? Käykö samoin kun kävi Jarille, Charlielle, Kissimmee Kidille ja keitä heitä nyt olikaan. He liikkuivat hieman suppeammilla alueilla, mutta kuiitenkin. Elinikäinen kiinnostus intiaaneihin tulee enemmänkin heidän kulttuurinsa kautta. Jos kulttuuri jää vieraaksi niin intiaanisodat eivät pysty pitämään kiinnostusta yllä loputtomiin. Kinkereilläkin pääpaino on siirtynyt pois alkuperäisistä amerikkalaisista - kuten Henrikson toteaisi.
Eiköhän sitten piisaa.
Tosin tämän aihepiirin myötä on tullut huomioitua muuan asia, joka ei välttämättä ole hyvä asia. Nimittäin kiinnostus muihin aihepiireihin Pohjois-Amerikassa on selvästi hiipumaan päin. Tämä vapaussota oli aihe, jota karttelin vuosikaudet. Ehkä siksi että siihen mahtuu niin hemmetisti tavaraa.
Yksi mikä herätti kiinnostukseni Amerikan vapaussotaan oli irokeesien liittokunnan jakaantuminen kahden puolen rintamaa. Toinen koukuttava asia oli Fennin kirja Pox Americano, josta pomppasi kiinnostavimpana aiheena esiin juuri tämä sota-aika. Kolmas asia joka lisäsi kiinnostustani oli Washingtonin Ykä, jota pitkään pidin aika tylsänä persoonana. Ehkä hän olikin tylsä, mutta äkkiä vain aloin nähdä hänet uudessa valossa. Neljäs eikä vähäisin asia oli markiisi Lafayette ja hänen peräänsä ne kymmenet muut mielenkiintoiset persoonat, jotka pomppasivat esiin sodan syövereistä. Tapahtumat itsessään ovat niinikään mielenkiintoisia koska niitä on tuhottomasti ja laajoilla alueilla.
Mutta silloin kun tämä aihe tyrehtyy niin mitä jää käteen? Käykö samoin kun kävi Jarille, Charlielle, Kissimmee Kidille ja keitä heitä nyt olikaan. He liikkuivat hieman suppeammilla alueilla, mutta kuiitenkin. Elinikäinen kiinnostus intiaaneihin tulee enemmänkin heidän kulttuurinsa kautta. Jos kulttuuri jää vieraaksi niin intiaanisodat eivät pysty pitämään kiinnostusta yllä loputtomiin. Kinkereilläkin pääpaino on siirtynyt pois alkuperäisistä amerikkalaisista - kuten Henrikson toteaisi.
Haukka
****************************************************Haukka kirjoitti:Jep, tuon prinssin hain tänään. En osaa sanoa siitä mitään koska se vaatii perehtymistä. Tuo tulee ensi viikolla:
Eiköhän sitten piisaa.
Tosin tämän aihepiirin myötä on tullut huomioitua muuan asia, joka ei välttämättä ole hyvä asia. Nimittäin kiinnostus muihin aihepiireihin Pohjois-Amerikassa on selvästi hiipumaan päin. Tämä vapaussota oli aihe, jota karttelin vuosikaudet. Ehkä siksi että siihen mahtuu niin hemmetisti tavaraa.
Yksi mikä herätti kiinnostukseni Amerikan vapaussotaan oli irokeesien liittokunnan jakaantuminen kahden puolen rintamaa. Toinen koukuttava asia oli Fennin kirja Pox Americano, josta pomppasi kiinnostavimpana aiheena esiin juuri tämä sota-aika. Kolmas asia joka lisäsi kiinnostustani oli Washingtonin Ykä, jota pitkään pidin aika tylsänä persoonana. Ehkä hän olikin tylsä, mutta äkkiä vain aloin nähdä hänet uudessa valossa. Neljäs eikä vähäisin asia oli markiisi Lafayette ja hänen peräänsä ne kymmenet muut mielenkiintoiset persoonat, jotka pomppasivat esiin sodan syövereistä. Tapahtumat itsessään ovat niinikään mielenkiintoisia koska niitä on tuhottomasti ja laajoilla alueilla.
Mutta silloin kun tämä aihe tyrehtyy niin mitä jää käteen? Käykö samoin kun kävi Jarille, Charlielle, Kissimmee Kidille ja keitä heitä nyt olikaan. He liikkuivat hieman suppeammilla alueilla, mutta kuiitenkin. Elinikäinen kiinnostus intiaaneihin tulee enemmänkin heidän kulttuurinsa kautta. Jos kulttuuri jää vieraaksi niin intiaanisodat eivät pysty pitämään kiinnostusta yllä loputtomiin. Kinkereilläkin pääpaino on siirtynyt pois alkuperäisistä amerikkalaisista - kuten Henrikson toteaisi.
Kirjoitit hyvin mielenkiintoisesti ja selkeästi tästä aiheesta jota olen jopa itsekin vähän miettinyt. Tämä Amerikan Vallankumous koukuttaa ja siihen on tietysti päällimmäinen syy juuri tämä valtava vyöry näitä eri tapahtumia johon mahtuu niin värikkäitä henkilöitä, taisteluja, siviilien seikkailuita ym. tms. loputtomasti, mutta olet oikeassa miten on Intiaanien laita ?
He ovat lähinnä statistin osassa tässä Amerikan Vallankumouksessa sillä tämä Vallankumous on kuin syöpä se leviää Eurooppaan, sen henkilöihin ja vain laajemalle mutta se tärkein jää pois l. Intiaanit.
Tämä on huono vertaus mutta sanotaan näin etttä exe. Lewisin ja Clarkin Retkikunta oli julmetun kiinnostava aihe ja siinä oli alle kahdssa vuodessa tapahtumia joita tulee vieläkin luettua, mutta siinäkin tulee jossain raja .
Siitä on helpompi vaihtaa muutama vuosi eteenpäin ja taas vyöryy uusia tapahtumia mm. Vuoristojen miehet, eri Intiaani Kansojen levittäytymisiä Tasankoille mm. ja tämä jatkuu aina eteenpäin kun ollaan joskus hamassa tulevaisuudessa vuoden 1890 Wounded Kneessä. 1600-luku on mahtava aihepiiri myös ja kaikissa näissä on kyse aina Intiaaneista pääosissa. Valitettavasti Amerikan Vallankumous ei heitä paljon esille tuo.
Siksi en ole tuota Amerikan Sisällissotaakaan tuonut esiin koska siinä on Intiaanien osuus myös todella pieni. Jos haluaa että tämä kiinnostus ei lopu juuri näihin Intiaaneihin(sehän on niin kuin sanoit tämän foorumin aihe) niin silloin kannattaa meidänkin muuttaa aiheita ja juuri tuo kulttuuri on myös se tärkeä osa. Ei pelkästään Intiaanisotiakaan voi loputtomasti ruotia. Painavaa asiaa puhuit Haukka ja myös totta tästä mitallin kääntöpuolesta. Tätä täytyy nyt kyllä miettiä meikäläisenkin hyvin tarkkaan.
_________
Witko
-
Jari Teilas
- Viestit: 2476
- Liittynyt: La 24.03.2007 13:56
Tervehdys,Haukka kirjoitti:
Mutta silloin kun tämä aihe tyrehtyy niin mitä jää käteen? Käykö samoin kun kävi Jarille, Charlielle, Kissimmee Kidille ja keitä heitä nyt olikaan. He liikkuivat hieman suppeammilla alueilla, mutta kuiitenkin. Elinikäinen kiinnostus intiaaneihin tulee enemmänkin heidän kulttuurinsa kautta. Jos kulttuuri jää vieraaksi niin intiaanisodat eivät pysty pitämään kiinnostusta yllä loputtomiin. Kinkereilläkin pääpaino on siirtynyt pois alkuperäisistä amerikkalaisista - kuten Henrikson toteaisi.
Tällaiset pohdinnat saattavat tulla vastaan jossakin vaiheessa harrastusta.
Omalla kohdallani on menossa jo toinen pidempi tauko. ”American Great West” on minulle kuitenkin niiiiiiiiiiiiiin rakas ja lapsuudesta asti mukana kulkenut juttu, ettei sellaista voi unohtaa ja heittää pois kuin vanhan hansikkaan.
Kun tämä historian ”tutkiminen” iskin kaikella voimalla aikoinaan, minun ”piti” saada kaikki tieto ja HETI!
Kirjaa ja kopiota tuli joka suunnasta. Lainvalvojat, lainsuojattomat, intiaanit, lehmipojat ja intiaanisodat nousivat päällimmäisiksi. Tämän kaiken ”hullunmyllyn” keskeltä kumpusi Custer ja LBH.
Kaikki muu jäi. Sitten kyllästyin totaalisesti ”Kultatukkaan” ja siirsin kiinnostuksen Lännen asuttamiseen. Mutta se Autie kurkki koko ajan siellä kulman takana, kunnes se tulikin sitten sellaisella voimalla, että ”piti kirjoittaa kirja” (haaa).
Juttu oli kuitenkin niin iso projekti tällaiselle ”kaksisormijärjestelmäkirjoittajalle”, että paloin totaalisesti lopulta loppuun.
LBH ja Villilänsi eivät juurikaan voineet kiinnostaneet vähempää. Erosin yhdistyksistä joissa olin. Peruutin lehtitilaukset ja lopetin kirjojen hamstraamisen, jopa perinteiset LBH:n tunti tunnilta viime hetken seuraamiset kotona aina vuosittain paperimuistiinpanoröykkiöiden kanssa saivat jäädä.
MUTTA EI SYYTÄ HUOLEEN, sillä tiedän että kiinnostukseni villiin länteen ei kuole koskaan (tai kuolee tietysti sitten kun minäkin).
Kesän aikana ostin yhden yleisteoksen (John A. Hawgood – The American West) markkinoilta kun kirja maksoi vain neljä euroa. ei mitään uutta auringon alla, mutta hyvä alku taas.
Joten, ei syytä huoleen jos välillä saattaisi tökkiä (en tiedä tulkitsinkin kirjoituksesi oikein), et sinä suuresta rakkaudestasi pois milloinkaan pääse, ja se on hyvä se.
Jari
Jari Teilas
*************************************************Jari Teilas kirjoitti:Tervehdys,Haukka kirjoitti:
Mutta silloin kun tämä aihe tyrehtyy niin mitä jää käteen? Käykö samoin kun kävi Jarille, Charlielle, Kissimmee Kidille ja keitä heitä nyt olikaan. He liikkuivat hieman suppeammilla alueilla, mutta kuiitenkin. Elinikäinen kiinnostus intiaaneihin tulee enemmänkin heidän kulttuurinsa kautta. Jos kulttuuri jää vieraaksi niin intiaanisodat eivät pysty pitämään kiinnostusta yllä loputtomiin. Kinkereilläkin pääpaino on siirtynyt pois alkuperäisistä amerikkalaisista - kuten Henrikson toteaisi.
Tällaiset pohdinnat saattavat tulla vastaan jossakin vaiheessa harrastusta.
Omalla kohdallani on menossa jo toinen pidempi tauko. ”American Great West” on minulle kuitenkin niiiiiiiiiiiiiin rakas ja lapsuudesta asti mukana kulkenut juttu, ettei sellaista voi unohtaa ja heittää pois kuin vanhan hansikkaan.
Kun tämä historian ”tutkiminen” iskin kaikella voimalla aikoinaan, minun ”piti” saada kaikki tieto ja HETI!
Kirjaa ja kopiota tuli joka suunnasta. Lainvalvojat, lainsuojattomat, intiaanit, lehmipojat ja intiaanisodat nousivat päällimmäisiksi. Tämän kaiken ”hullunmyllyn” keskeltä kumpusi Custer ja LBH.
Kaikki muu jäi. Sitten kyllästyin totaalisesti ”Kultatukkaan” ja siirsin kiinnostuksen Lännen asuttamiseen. Mutta se Autie kurkki koko ajan siellä kulman takana, kunnes se tulikin sitten sellaisella voimalla, että ”piti kirjoittaa kirja” (haaa).
Juttu oli kuitenkin niin iso projekti tällaiselle ”kaksisormijärjestelmäkirjoittajalle”, että paloin totaalisesti lopulta loppuun.
LBH ja Villilänsi eivät juurikaan voineet kiinnostaneet vähempää. Erosin yhdistyksistä joissa olin. Peruutin lehtitilaukset ja lopetin kirjojen hamstraamisen, jopa perinteiset LBH:n tunti tunnilta viime hetken seuraamiset kotona aina vuosittain paperimuistiinpanoröykkiöiden kanssa saivat jäädä.
MUTTA EI SYYTÄ HUOLEEN, sillä tiedän että kiinnostukseni villiin länteen ei kuole koskaan (tai kuolee tietysti sitten kun minäkin).
Kesän aikana ostin yhden yleisteoksen (John A. Hawgood – The American West) markkinoilta kun kirja maksoi vain neljä euroa. ei mitään uutta auringon alla, mutta hyvä alku taas.
Joten, ei syytä huoleen jos välillä saattaisi tökkiä (en tiedä tulkitsinkin kirjoituksesi oikein), et sinä suuresta rakkaudestasi pois milloinkaan pääse, ja se on hyvä se.
Jari
Oikeassa Jari olet sillä ei tästä rakkaasta aiheesta pääse irti ikinä. Leviää ja paisuu kuin pullataikina. Kirjojen määrät ovat siten että ei viitsi edes laskea kun tulee paha olo. Olishan ne rahat voinut silti huonommkin laittaa exe alkanut ryyppämään ja hummailemaan. No kyllä me Haukan kanssa edelleen souvataan sillä tunnen miehen saman palon näihin aiheisiin.
Haukka pakko myöntää että kirjat ovat käyttöullakolla kotona mutta hyvisä laatikoissa ja suojissa. Jos tämä auttaa niin ovat jo 1960-luvulla ilmestyneet ja samaan sarjaan kuulu ainakin Alistair Hornen: Verdun 1916, sitten on: Ristiretket(jäätävän hyvä myös) ja tämä Ranskan Suuri Vallankumous osa I ja II. Kirjoittaja on ranskalainen ja kirja on voittanut useita eri palkintoja.
En nyt muista kirjailijan nimeä, mutta löytyy kirjastosta taatusti.
Kaikki nämät kirjat ovat punakantisia ja se on tämän sarjan logo. Sivuja on rankasti.
Katson kyllä ne kirjat ullakolta ja annan nimen jos ei tällä natsaa kirjastosta.
________
Witko
Minulla tämä alkoi pikku hiljaa. Kun huomasin että Pohjois-Amerikan historia oli pullollaan mielenkintoisia tapahtumia niin siitä oli lyhyt matka lapsuusaikojen rakkauteen intiaaneihin.
Nyt tietoa koko Pohjois-Amerikan historiasta alkaa olla niin paljon, että siitä saisi aikaiseksi kunnon kirjan. Tietolähteitä yli 200 kirjaa, joten ei lopu lähdekirjallisuus kesken. Mutta olen aina tiennyt, että kirjan kirjoittaminen on iso projekti, enkä sitä siksi ole koskaan harkinnutkaan. Eräältä läheiseltä tuttavaltani on julkaistu kolme kirjaa, romaaneja. Lähinnä mielikuvitusjuttuja ja kokemuksia elämän varrelta. Hirveä duuni. Sitten kun kirja ei menekään kaupaksi odotetusti, niin mikä pettymys tekijälle. Jonkun julkkiksen kirjoittamat suhteellisen vaatimattomat tekeleet myyvät paljon enemmän vain siksi, että tekijä sattuu jo olemaan tunnettu, joskin eri yhteyksistä.
Kaikkihan tietävät, että vaikka kirjan sisältö olisi kuinka hyvä, niin se ei takaa ostajia. Ja intiaani- ja villin lännen kirjallisuus ei ole Suomessa erityisen kysyttyä koska aihepiiri on etääntynyt Hollywoodin elokuvantekijöiden ja sajakuvapiirtäjien suosiessa muita kaupallisempia aiheita.
Tämä ei onneksi jarruita kinkereitten toimintaa, sillä omasta puolestani voin sanoa, että jatkan vanhaan malliin. Vapaussota koukuttaa minua edelleen, mutta en vielä unohda intiaaneja koska en näe siihen mitään erityistä aihetta. Heidän kauttaan koko Pohjois-Amerikan historia on tullut minulle tutuksi, vieläpä Euroopankin historia.
Nyt tietoa koko Pohjois-Amerikan historiasta alkaa olla niin paljon, että siitä saisi aikaiseksi kunnon kirjan. Tietolähteitä yli 200 kirjaa, joten ei lopu lähdekirjallisuus kesken. Mutta olen aina tiennyt, että kirjan kirjoittaminen on iso projekti, enkä sitä siksi ole koskaan harkinnutkaan. Eräältä läheiseltä tuttavaltani on julkaistu kolme kirjaa, romaaneja. Lähinnä mielikuvitusjuttuja ja kokemuksia elämän varrelta. Hirveä duuni. Sitten kun kirja ei menekään kaupaksi odotetusti, niin mikä pettymys tekijälle. Jonkun julkkiksen kirjoittamat suhteellisen vaatimattomat tekeleet myyvät paljon enemmän vain siksi, että tekijä sattuu jo olemaan tunnettu, joskin eri yhteyksistä.
Kaikkihan tietävät, että vaikka kirjan sisältö olisi kuinka hyvä, niin se ei takaa ostajia. Ja intiaani- ja villin lännen kirjallisuus ei ole Suomessa erityisen kysyttyä koska aihepiiri on etääntynyt Hollywoodin elokuvantekijöiden ja sajakuvapiirtäjien suosiessa muita kaupallisempia aiheita.
Tämä ei onneksi jarruita kinkereitten toimintaa, sillä omasta puolestani voin sanoa, että jatkan vanhaan malliin. Vapaussota koukuttaa minua edelleen, mutta en vielä unohda intiaaneja koska en näe siihen mitään erityistä aihetta. Heidän kauttaan koko Pohjois-Amerikan historia on tullut minulle tutuksi, vieläpä Euroopankin historia.
Haukka
Nyt tuli Witkolle kaksi kirjaa postissa eilen ja erityismaininnan annan kyllä ensin Jim Piecuchin kirjasta: Three Peoples, One King, Loyalists, Indians and Slaves in the Revolutionary South 1775-1782
Tämä kirja on samaa kastia minusta kuin erinomainen Richard Blackmonin: Dark and Bloody Ground.
.
Piecuchin kirjassa on todella paljon tietoa Amerikan Vallankumouksesta ja sen vaikutuksista Etelässä. Minuakin ovat yllättäneet monet suuret taistelut, hyökkäykset mm. Creekien taholta joissa kuolleiden luvut liikkuvat sadoissa,
Chicksawit, Choctawit ja Cherokeet ovat myös hyvin paljon esillä sekä myös Orjat kiitettävästi. Seminoleja käsitellään myös ja ennen kaikkea hyvin paljon Nativeja ja myös pikkutarkkaa tietoa. Ehdottomasti tämän vuoden kirjoissa Top-5. meikäläisellä.
Poin Pleasant 1774 on John F. Winkleriltä taattua laatu tavaraa ja modernissa kuorissa sekä taistelu jossa Nativein osuus on suuri. Esinäytös Vallankumoukselle.
Tässä kummatkin vielä.
__________
Witko
Tämä kirja on samaa kastia minusta kuin erinomainen Richard Blackmonin: Dark and Bloody Ground.
.
Piecuchin kirjassa on todella paljon tietoa Amerikan Vallankumouksesta ja sen vaikutuksista Etelässä. Minuakin ovat yllättäneet monet suuret taistelut, hyökkäykset mm. Creekien taholta joissa kuolleiden luvut liikkuvat sadoissa,
Chicksawit, Choctawit ja Cherokeet ovat myös hyvin paljon esillä sekä myös Orjat kiitettävästi. Seminoleja käsitellään myös ja ennen kaikkea hyvin paljon Nativeja ja myös pikkutarkkaa tietoa. Ehdottomasti tämän vuoden kirjoissa Top-5. meikäläisellä.
Poin Pleasant 1774 on John F. Winkleriltä taattua laatu tavaraa ja modernissa kuorissa sekä taistelu jossa Nativein osuus on suuri. Esinäytös Vallankumoukselle.
Tässä kummatkin vielä.
__________
Witko
Näköjään liioittelin tuota määrää. Jatkoin eilen kirjojen listaamista tietokoneelle runsaan vuoden tauon jälkeen. Sain määräksi runsaat 160 Pohjois-Amerikkaa käsittelevää kirjaa. Ei niin paljon kuin luulin, tai sitten jostakin löytyy lisää. Tuntui kuin joitakin 1600-luvun juttuja olisi piittunut. Saattaa löytyä olohuoneen kirjahyllystä, jossa on suomalaiset romaanit ja muut. Joo, muun muassa eräs mielenkiintoinen ohut kirja Fort Williamin piirityksestä on hukassa. Ohuet hukkuvat helpoiten.H kirjoitti:Nyt tietoa koko Pohjois-Amerikan historiasta alkaa olla niin paljon, että siitä saisi aikaiseksi kunnon kirjan. Tietolähteitä yli 200 kirjaa, joten ei lopu lähdekirjallisuus kesken
Tuo Witkon kehuma Three Peoples, One king vaikuttaa kiinnostavalta. E, kuitenkaan tilaa koska toistaiseksi en tilaa mitään. Tilattu on paljon vähemmän kiinnostavia kirjoja, joistas esimerkiksi The War for America ei oikein sytytä millään ominaisuudellaan koska pari muuta kirjaa käsittelee samaa aihepiiriä selväpiirteisemmin ja enemmän koukuttavasti. Peasant Prince vaikuttaa mielenkiintoiselta kunhan siihen paneutuu.
Mutta missä viipyy Witko sinun tilaamasi Lordi Dunmoren sota?
Luulen, että shamaani on saanut omansa jo aika päiviä. Jarillahan teki eräs Catlinin maalauksia käsittelevä kirja hikisen maailmanympärimatkan ja ehti pistäytyä matkallaan muun muassa Kamerunin pygmien heimopäällikön vastarakennetussa savimajassa, Mongolian presidentin jalkavaimojen makuuhuoneessa ja Великое князство Литовскогоn suurruhtinaskunnan seurakuntanuorten kirjastossa. Mutta aina kirja tuli leppäkeihäänä takaisin kunnes kulkeutui viimein onnelliselle omistajalleen herra J:iille - joka oli jo aikoja sitten luopunut toivosta saada kirjaa hyppysiinsä.
Tuo tarina jos joku osoittaa, että mikään ei ole mahdotonta. En muista mikä firma kirjan aikoinaan Jarille lähetti, mutta se ei tässä nyt ole se olennaisin asia.
Haukka
Ensiksi totean saman että War of America on tylsän tyylinen kirja. Peruskirja mutta American Revolution 100....ja vielä parempi Battles........ pesevät sen selkeydessä mennen tullen. En ole laskenut omia kirjojani vuoteen ja taitaa parempi olla laskematta.
Sitten surullisen kuuluisaan Glen F. Williamsin kirjaan Lord Dunmore's War, kirja josta Shamaanikin totesi että kirjailija on juonut ennakot. Jos oikein muistan niin ensimmäinen julkaisupäivä oli v. 2012 ja sen jälkeen on siirtynyt aina viime tipalla 1/2 vuotta eteenpäin. Tämän syksyn julkaisu siirtyi taas ja nyt on julkaisupäivä 26.03 tai 26.05. 2015. Eli kirjaa ei voi olla Shamaanillakaan.
Tässä tämä ikuinen sodankävijä esillä. Aihe kiinnostaa jo siksi kun siinä on Nativeja ja tosin Dunmoresta on myös kaksi muutakin kirjaa mutta Glen Williamsin toinen kirja joka minulla on Washingtonista on hyvä l. Year Of The Hangman, Irokeesi Kampanjasta.
Tämä viipyy ja viipyy
Tämä minulla on samalta kirjailijalta ja hyvä onkin.
Tässä muita olemassa olevia kirjoja samasta aiheesta Lord Dunmoren Sodasta
Pistää miettimään tämän tilaamista Adlibriksestä ja antaa Glen-sedän kirjan jäädä ikuiseen julkaisuun. Glen on tehnyt varmasti julkaisupäivien siirron MM-ennätyksen tai ainakin Usan-ennätyksen.
____________
Witko Loyal
Sitten surullisen kuuluisaan Glen F. Williamsin kirjaan Lord Dunmore's War, kirja josta Shamaanikin totesi että kirjailija on juonut ennakot. Jos oikein muistan niin ensimmäinen julkaisupäivä oli v. 2012 ja sen jälkeen on siirtynyt aina viime tipalla 1/2 vuotta eteenpäin. Tämän syksyn julkaisu siirtyi taas ja nyt on julkaisupäivä 26.03 tai 26.05. 2015. Eli kirjaa ei voi olla Shamaanillakaan.
Tässä tämä ikuinen sodankävijä esillä. Aihe kiinnostaa jo siksi kun siinä on Nativeja ja tosin Dunmoresta on myös kaksi muutakin kirjaa mutta Glen Williamsin toinen kirja joka minulla on Washingtonista on hyvä l. Year Of The Hangman, Irokeesi Kampanjasta.
Tämä viipyy ja viipyy
Tämä minulla on samalta kirjailijalta ja hyvä onkin.
Tässä muita olemassa olevia kirjoja samasta aiheesta Lord Dunmoren Sodasta
Pistää miettimään tämän tilaamista Adlibriksestä ja antaa Glen-sedän kirjan jäädä ikuiseen julkaisuun. Glen on tehnyt varmasti julkaisupäivien siirron MM-ennätyksen tai ainakin Usan-ennätyksen.
____________
Witko Loyal