Mikä kirja menossa juuri nyt?

[Witko]

Varmaankin Francis "Swamp Fox" Marionin suosio juontaa niistä pienistä kirjasista ja runoista, joita alettiin tehdä hyvin pian hänen kuolemansa jälkeen. Hän sai osakseen lukijoiden kiinnostuksen kun sen sijaan Gates, Greene ja Sumter painuivat lähes unholaan. Miksi näin käy aina jollekulle, se on arvoitus. Ehkä suoketussa oli vain enemmän potentiaalia kuin muissa, tai sitten kaikki oli vain sattumaa. Francis Marion oli suosittu hahmo myös 1900-luvulla, ja The Patriot-elokuva vain lisää legendan suuruutta.

Siis voi olla hyväkin kirja tuo aikuisille tarkoitettu. Mutta ovat muutkin sankarit päätyneet lastenkirjoiksi. Esimerkiksi tämä pieni, mutta pippurinen herrasmies kaukaa Puolan aroilta:



[/img]

********************************************
Totta muuten tuo The Patriot elokuva joka tuli ties monennenko kerran uusittuna, mutta kumminkin ainoa minusta hyvin tehty elokuva Amerikan Vallankumouksesta. Tietysti on paatosta ja mustavalkoinen on asetelma mutta hyvin tehty ja Gibson on tietty kopio Marionista ja Tarleton on päässyt vastustajaksi. Maisemat ovat upeat ja
vaatetus.Taidan tilata tammikuussa-2015 tuon Swamp Fox kirjan Adlibriksesta.

Tuon Pulaski kirjan päällikansi on hellyttävä. Tämä ei kyllä tee kunniaa Casimir Pulaskille joka oikeasti oli hyvin rohkea ja kuumaverinen pieni suuri mies Puolasta.
Ei ole Daniel Morganista myöskään mitään merkittävää kirjaa.
Tässä on ja sivuja jopa 88.



_________
Witko

[Haukka]

Tosi ikävää, että Daniel Morgan unohdettiin. Kirjojen perusteella hyvä tyyppi ja erinomainen sotataktikko. Sisukas kuin mikä ja osasi luoda miehiinsä todellista taisteluhenkeä. Amerikkalaiset eivät taida tajuta, miten merkittävä Morganin panos vapaussodassa oli. Ilman häntä Tarletonin ja brittien voittokulku olisi jatkunut etelän sotakentillä ja kenties sota olisi kestänyt paljon kauemmin.

Tuossa lisää aihepiirin kirjoja etelästä ja pohjoisesta:


[/img]

[Haukka]

Tyrannien veri oli vain pakko tilata. Otin kovakantisen, kun ei ollut paha hinta.

Ei ollut tarkoitus tilata juuri mitään, mutta muutin mieleni. Tämä kirja riisuu ainakin osittain George Washingtonin hyveellisen viitan ja kurkistaa miehen touhuihin hieman lähemmältä. Aivan mainio on kuvaus Holy Groundin säädyllisistä kortteleista, jossa Ykä pelaa uhkapelejä ja hänen miehensä kirmaavat ilman vaatteita aiheuttamassa julkista pahennusta. Tietenkin miesten käytös liittyy Pyhän maan neitosiin, jotka osaavat sellaista mitä kotikylän tytöt eivät opi koskaan.

Huhut siirtokuntien armeijan täydellisestä rappiosta leviävät, eikä Ykä pysty pitämään vaatteita miestensä yllä paheellisessa Holy Groundissa. Eikä Ykä Suuri välty itsekään ikäviltä huhuilta. Muuan lojalisti-vakooja todistaa omassa oikeudenkäynnissään, että komentaja Washington oli aivan hulluna Jerseyläiseen tyttöseen Mary Gibbonsiin. Varmuuden vuoksi Ykä vieraili Maryn luona valepuvussa. Kun Martha-vaimo oli vaipunut uneen, niin Ykä sonnustautui valeasuunsa ja lähti kiireen vilkkaa Maryn luo. (Kenties Ykä komensi palvelijansa Mulatti-Billin sänkyynsä kuorsaamaan, niin että Martha ei osannut epäillä mitään. Veikkaan, että Ykä esiintyi putkimiehenä.)

Tietenkin juttu saattaa olla lojalistien keksimä satu Washingtonin maineen likaamiseksi. En kuitenkaan epäile etteikö Ykä olisi saattanut pujahtaa nuoren Maryn lakanoiden väliin ja näyttää miten siirtokuntien mahtimies hallitsi myös sosiaalisen kanssakäymisen ja sylipainin. Täytyy muistaa, että muutama kirja väitti jo aiemmin, että nuori Ykä oli tuttu näky 1750-luvun virginialaisissa bordelleissa, joten ei tämä Gibbonsin tapaus mahdoton ole.

Kirja vahvistaa myös vaikutelmaa, että William "Devil's Catcher" Cunninhgam oli piru miehekseen ja teki teloituksiaan myös ilman kuvernöörin suostumusta. Amerikkalaisten pako New Yorkista kuvataan raakana tapahtumana, jossa britit ja hesseniläiset raiskasivat surutta osan kiinni saamistaan naisista ja osoittivat eläimellistä julmuutta.

[Witko]

Taas tuntuu että Haukka on löytänyt mielenkiintoisia kirjoja.


Katsoin vähän esilukua Amazonissa ja hyvin pikkutarkkaa tietoa tuntuu olevan kirjassa jo heti alkumetreillä. Phelps on murhien ja mysteerioiden erikoismies. Siksi teksti tuntui mielenkiintoiselta. Ei ole ilmestynyt vielä Adlibrikseen mutta pistin Valvo -tilaukseen odottaen ilmestymistä. Amazoniin ei käy Witkon tie nyt.
M.William Phelps ja 320 sivua ja juuri julkaistu lokakuu-2014. Hyvä vinkki ja välillä tätäkin henkilö historiaa.



Mark V. Kwasny ja 499.sivua.Julkaistu 2014. Sai Amazonissa puolesta ja vastaan arvosteluja mutta eivät ne kyllä aina kutiinsa pidä. Aihe on nimittäin äärimmäisen mielenkiintoinen ja vielä aikaväli 1775-1783. Partisaani sotaa.
Näytti olevan tilapäisesti loppu Adlibriksestä. Valvontaan listalle. Nathan Halen ilman muuta ostan heti kun tulee. Hyviä vinkkejä Haukka taas kerran.
Oletko muuten saanut Eckertin kirjan jo.



__________
Witko

[Witko]

Juuri kuin poistuin areenalta niin nyt vasta Haukka kirjan lataa.
Siis tämä on jo herkkujen herkku koska tämä kirja Blood of Tyrants + Nathan Hale ovat juuri sitä mitä haluan.





Arvaa pistinkö juuri tilauksen menemään Adlibrikseen ja myös kovakantisena koska halpa oli. Tästä vinkistä ansaitsisit kyllä vähän isomman maljan konjakkia. Witko hepo on nyt iloinen mies. Holy Ground jo takaa mukavaa repostelua. Uusi julkaisu ja sivujakin julmat 422. Voi Ykä raukkaa, ensin Mann, Glen ja nyt viimeinen niitti Logan Beirneltä.
Kuulen jalustan lohkeamis ääniä.


__________
Witko

[Witko]

Haukka olen utelias. Miten osasit bongata tuon Bloody of Tyrants kirjan vai tuliko vahingossa eteen Amazonin Vallankumous kirjoissa. Saamari kun pistivät minut tänään päivystämään eikä täällä mitään työtä ole, siksi tässä kirjoittelenkin sitä sun tätä. Seuraavaksi palaan tänne riistäjien luolaan vasta Loppiaisen jälkeen. Täytyy vielä laittaa ajan kuluksi Joulu misut Intiaaniverta osastoon. Vaimo alkaa huomenna kinkku,laatikko ym. shown ja minä painelen autolla pikapesuun(siellä on jäätävä jono). Se on tasa-arvoa.




______________________________
Witko The Pikapesutakki Man

[Haukka]

Törmäsin kirjaan etsiessäni tietoa itse pirusta eli William Cinninghamista.

Kirjailija Logan Beirne paukuttaa täysillä ja kertoo miten suurin osa brittien ottamista amarikkalaisista sotavangeista (1776) menehtyi pahamaisessa "sokeritalossa" ja muissa brittien vankiloissa nälkään, kylmyyteen, tulehduksiin ja jotkut jopa myrkkyihin. Itse asiassa noin 1900 vankia oli tapettu massateurastuksilla, jotka tapahtuivat William Cunninghamin valvonnassa.

Ja tämä kyseinen Cunning palveli sotatuomarina New Yorkin brittiläisissä vankiloissa. Jotkut kertovat, että hän oli vahva kuin härkä ja hänellä oli hieno käytös. Brittikenraali Howe tuo kuvauksiin uutta ilmavuutta ja toteaa Cunninghamin mieheksi, jonka julmuus ja pahuus oli täysin käsittämätöntä.

No, joka tapauksessa Cunningham oli päässyt ihanneammattiinsa, ja saanut toimensa vankkumattoman lojalisminsa ansiosta. Brittien mieleinen mies, joka tiesi miten patriootteja käsitellään.

Kirja saa vallan pirunmoiset kehut kymmeniltä lukijoilta, enkä oikein ihmettele tuota. Selailun perusteella vahvaa tavaraa. Voisi jopa sanoa että paikka paikoin hyvinkin hauskaa tekstiä ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Hukkasin täsmäsivun juuri äsken, kun piti tallentaa se.

[Haukka]

Eckert kyllä lunastaa kaikki odotukset.

Kirja alkaa jo 1740-luvun alusta jolloin Sir William Johnson ottaa vaimokseen saksalaisen sutturan Catherine Weisenbergin ja alkaa lisätä hengailuaan mohawkien parissa. Eckert jättää häveliäästi mainitsematta sir Williamin lukuisat naissuhteet joskin mainitsee ohimennen, että vanha kunnon Johnson sairasteli kuppaa monen muun taudin ohella. Kirja seuraa aika tiiviisti mohawkien suuren pojan Joseph Brantin vaiheita, joskin ohittaa Brantin opiskeluajat muutamalla maininnalla. Johnsonin kuolemaa käsiteltäessä ote kiristyy ja mukaan kertomukseen hyppää yhä uusia kasvoja. Useimmat jo muista kirjoista tuttua henkilöitä, kuten pappismies Samuel Kirkland. Samalla myös tapahtumat tiivistyvät. Jo ennen Brantin englanninreissua ehtii tapahtua yhtä jos toistakin ja sodan uhka muuttuu ilmeiseksi.

Romaanimainen kerrontatyyli vangitsee hyvin. Uskon vakaasti, että tällä keinolla kirjailija on tavoitellut myös nuoria lukijoita, joita ei kuivat historiankirjat jaksa innostaa. Pikku väritykset yksityiskohdissa eivät haittaa, sillä tärkein on kokonaisuus. Se nojaa vahvasti todellisuuteen, eikä kukaan pääse sanomaan, että Eckert kirjottelee mitä sattuu ja tarjoaa fantasioita tosiasioiden sijaan.

Brantin Lontoonmatkasta olisi lukenut pidempäänkin, mutta hyvä näinkin. Olen juuri tullut joulukuun loppuun 1776, jossa Brant on jo palannut Amerikkaan. Vaikka Euroopanturneella oli mukavaa, hän toteaa, että viihtyy paremmin omalla maallaan kaukana syntisen kaupungin hälinästä. Tuossa yhteydessä Brant tapaa uudelleen vanhan tuttunsa John Butlerin, joka nauttii suurta vaikutusvaltaa irokeesien liittokunnan keskuudessa.

Eckertille kaiken muun lisäksi pitkä plussa myös siitä, että tapahtumien ajankohdat on merkitty selkeästi omiksi luvuikseen. Lukija tietää koko ajan missä mennään, eikä eksy väärille vuosikymmenille. Lopuksi pientä miinusta Eckertille siitä, että hän jättää Molly Brantin hieman liian vähälle huomiolle. Lukija ei saa käsitystä Mollyn todellisesta vaikutusvallasta irokeesien keskuudessa, eikä siitä miten britit inhosivat Mollyn persoonaa.

[Witko]

Kinkkua on sulateltu ja Ferlingin Almost A Miracle on vajaa puolivälissä. Hieno kuulla että Eckertin Wilderness Empire on täyttänyt odotukset. Minä olen samaa mieltä tuosta että kun kirja on tiiliskiven paksuinen ja se on kirjoitettu romaanin muotoon niin onhan sitä todella mukava lukea ja se tosiasia niin kuin on ilmennyt exe. The Frontiermenissä niin Eckertin kirjat ovat täysin historiallista faktaa eikä mikään satusetä Allan Eckert ole.
Kyllä nuot myynti-ja arvostelumenestykset ovat maailman huippuluokkaa katsotaan se millä mittapuulla tahansa.

Sitten kun Ferling on luettu otan tämän Allan Eckertiin lukuun ja pois selailu muodosta.
Myös todella paljon odotan Logan Beiren Bloody Tyrants-kirjaa.
Huomenna laitan tuonne pähkinäosastolle jotain mukavaa sulateltavaa kinkun lisäksi eli kyssäreitä.

_______
Witko

P.s. Poika(11v.) kysyi tänään saunassa että kumpi voitti Bunker Hillin taistelun ja olin äimänä mikä kysymys.(katseli minun kanssa Patriotin Telkusta ja vaimon pienellä muminalla väkivaltaisuudesta ei auttanut). Pojan uusi peli XBOX Assassin Creed III on Amerikan Vallankumouksesta. Jokaisella pelillä on on eri historiallinen tapahtuma. IV Unity on Ranskan Vallankumous. Tuli muuten moka lauteilla kun sanoin että Britit sen voittivat ja saamari sehän oli se Pyrhoksen Voitto l. fifty-fifty. 11.vuotiaatkin lyövät Witkon muistia ja isukki on epäkelpo vastaaja tätä menoa. Jotain järkevää on K-18 peleissäkin kun otetaan oikea historia ja henkilöt mukaan.

[Witko]

Eckert kyllä lunastaa kaikki odotukset.

Kirja alkaa jo 1740-luvun alusta jolloin Sir William Johnson ottaa vaimokseen saksalaisen sutturan Catherine Weisenbergin ja alkaa lisätä hengailuaan mohawkien parissa. Eckert jättää häveliäästi mainitsematta sir Williamin lukuisat naissuhteet joskin mainitsee ohimennen, että vanha kunnon Johnson sairasteli kuppaa monen muun taudin ohella. Kirja seuraa aika tiiviisti mohawkien suuren pojan Joseph Brantin vaiheita, joskin ohittaa Brantin opiskeluajat muutamalla maininnalla. Johnsonin kuolemaa käsiteltäessä ote kiristyy ja mukaan kertomukseen hyppää yhä uusia kasvoja. Useimmat jo muista kirjoista tuttua henkilöitä, kuten pappismies Samuel Kirkland. Samalla myös tapahtumat tiivistyvät. Jo ennen Brantin englanninreissua ehtii tapahtua yhtä jos toistakin ja sodan uhka muuttuu ilmeiseksi.

Romaanimainen kerrontatyyli vangitsee hyvin. Uskon vakaasti, että tällä keinolla kirjailija on tavoitellut myös nuoria lukijoita, joita ei kuivat historiankirjat jaksa innostaa. Pikku väritykset yksityiskohdissa eivät haittaa, sillä tärkein on kokonaisuus. Se nojaa vahvasti todellisuuteen, eikä kukaan pääse sanomaan, että Eckert kirjottelee mitä sattuu ja tarjoaa fantasioita tosiasioiden sijaan.

Brantin Lontoonmatkasta olisi lukenut pidempäänkin, mutta hyvä näinkin. Olen juuri tullut joulukuun loppuun 1776, jossa Brant on jo palannut Amerikkaan. Vaikka Euroopanturneella oli mukavaa, hän toteaa, että viihtyy paremmin omalla maallaan kaukana syntisen kaupungin hälinästä. Tuossa yhteydessä Brant tapaa uudelleen vanhan tuttunsa John Butlerin, joka nauttii suurta vaikutusvaltaa irokeesien liittokunnan keskuudessa.

Eckertille kaiken muun lisäksi pitkä plussa myös siitä, että tapahtumien ajankohdat on merkitty selkeästi omiksi luvuikseen. Lukija tietää koko ajan missä mennään, eikä eksy väärille vuosikymmenille. Lopuksi pientä miinusta Eckertille siitä, että hän jättää Molly Brantin hieman liian vähälle huomiolle. Lukija ei saa käsitystä Mollyn todellisesta vaikutusvallasta irokeesien keskuudessa, eikä siitä miten britit inhosivat Mollyn persoonaa.

***********************************************
Haukka olikohan sinulla tullut väärän Eckertin kansi. Wilderness Empire alkaa v. 1715 ja siinä käsitellään pääsääntöisesti Ranskalais-Intiaani sotia ja aina Pontiacin kapinaan v. 1763.
Tarkoit varmaan tätä Eckertin kirjaa The Wilderness War ja se alkaa 1740 vuodesta eteenpäin ja siinä on mm. alussa tuo Sir William Johnsonin vaimo asia. Tässä mennään Amerikan Vallankumoukseen ja myös yli sen.

Tätä kirjaa varmaan tarkoitit


__________
Witko

[Haukka]

P.s. Poika(11v.) kysyi tänään saunassa että kumpi voitti Bunker Hillin taistelun ja olin äimänä mikä kysymys.(katseli minun kanssa Patriotin Telkusta ja vaimon pienellä muminalla väkivaltaisuudesta ei auttanut). Pojan uusi peli XBOX Assassin Creed III on Amerikan Vallankumouksesta. Jokaisella pelillä on on eri historiallinen tapahtuma. IV Unity on Ranskan Vallankumous. Tuli muuten moka lauteilla kun sanoin että Britit sen voittivat ja saamari sehän oli se Pyrhoksen Voitto l. fifty-fifty. 11.vuotiaatkin lyövät Witkon muistia ja isukki on epäkelpo vastaaja tätä menoa. Jotain järkevää on K-18 peleissäkin kun otetaan oikea historia ja henkilöt mukaan.

Vaikka tuo Bunker Hillin taistelu oli uhrien määrät laskien voitto briteille, niin todellisuudessa se koitui enemmänkin heidän häviökseen (Pyrhoksen voitto = tilanne, joka lopulta muodostuu voittajan häviöksi). Bunkerr Hillin ja naapurikukkulan valtaus ei juuri muuttanut merkittävästi itse piirityksen tilaa, sillä siirtokuntien armeija pystyi vetäytymään ja järjestäytymään uudelleen.

Kaiken kaikkiaan tärkeä taistelu ja tuosta on kuule pojalla enää lyhyt matka Yhdysvaltain vapaussodan muihin taisteluihin ja legendaarisiin vapaustaistelijoihin. Siinä on hänelle aihetta yllin kyllin, eikä tarvitse kiusata kadulla mummoja sitten tulevaisuudessa. No en väitä, ettäkö Witko junior syyllistyisi moiseen, sillä aasialaisäidit pitävät lapsensa tiukassa kurissa. Ja onhan pojan isäkin tiukka kurinpitäjä.

Tuo Eckertin kirjan päällikansi oli lipsahdus. Oikea kirja, väärät kannet. The Wilderness War taitaa olla peräti lyhin Eckertin kirjoista. Huomasin tuon eilen kun katsoin paljonko sivuja on. Tarina päättyy jo alkusyksyyn 1779 elikä ilmeisesti siihen kun "Sullivanin retket" alkoivat olla takanapäin. No, samaan aikaan myös irokeesien iskut väheniväti amerikkalaisten asutuksille. Mutta tietenkään hirviö-Brant ja hänen soturinsa eivät luovuttaneet, vaan olivat edelleen tiukasti sodassa amerikkalaisia vastaan.

[Witko]

Kyllä Haukka on niin surkeasti että olen pojalleni hemmetin huono kurinpitäjä sillä vaimo on siinä asiassa tiukempi ja paljon tarkempi väkivallan ym. pahan teon suhteen. Tupakasta on jo pitänyt kovat palopuheet mikä tietysti on oikein.
Sen verran nyt poikkean kirja-aiheesta että totean on nykypäivänä nuorilla upeat pelit ym. viihdetavarat. Itse luin juuri jostain lehdestä mitä nykypäivänä nämät huippupelit maksavat kun niitä tehdään ja kuinka kauan ja budjetit menevät yli elokuvien jopa. Siinä pyörii todella iso bisnes maailmalla.

Exe tämä Assassin sarja joissa on täysi historiallinen tausta vain henkilösi on fiktiivinen.
N. 100. miljoonaa taalaa on budjetti mutta tuottopuoli 500. miljoonassa taalassa.
Tämä Assassin sarja on nyky trendin mukaan K-18 tietty(Väkivalta näytetään kyllä realistisesti), alkaa 1300-luvun Venetsiasta l. Temppeliherroista-
aina nro VIII asti. Amerikan Vallankumous, Ranskan Vallankumous, Etelän näyttämön tapahtumat Liberation osassa, Black Flag IV 1750-1790 merisota Atlantilla Britit,Ranska ja Amerikka tapahtumat pääosassa.,United Ranskan Vallankumous on uusin kallein koko sarjasta tällä hetkellä 150. miljoonaa taalaa budjetti mutta tuotto on todennäköisesti 700-800 miljoonaa ympäri maailman.

Upea on grafiikkka ja täysin reality maailma exe Bostonin Tee Kutsut olivat kuin elokuvaa olisi katsellut ja Rogue V on Benedict Arnold mukana myös. Exe III Amerikan Vallankumouksessa on alussa tarkka kuva eri maiden sotilaista,pitkä teksti mukana,Intiaaniliittolaiset ym. Suomeksi on käännös tehty. Junioria se ei haittaa koska enkku on 9. todistuksessa l. pesee minut joskus mennen tullen eipä silti koulukavereilla on sama enkun taito päällä. Jotain hyvää siis peleissä on jos on historiaa ja tarkat selostuksert eri tapahtumista. Poika kysyi minulta että mitä Abenakit oikein olivat miehiään ja sanoin että mistä sinä Abenakeista tiedät. III pelin esittelyssä olivat heidät mainittu,samoin Delawaret ja Mohawkit.

Kyllä maailma menee eteen päin !

_______
Witko

P.s. Oliko Haukka meidän nuoruudessa vain Corona ja Afrikan Tähti. 1970-luvun lopulla ei ollut mitään pelejä eikä 1980-luvullakaan vasta lopussa tulivat ekat.

[Witko]

Maanataina tuli meiliin ilmoitus 29.12. että Blood of Tyrants on lähetty Adlibriksestä ja jos nyt oikein lasken niin pitäisi olla huomenna 2.01. postissa Porissa. Odotan malttamattomana niin kuin lapsi Joululahjoja.





_________
Witko

[Haukka]

Sen verran nyt poikkean kirja-aiheesta että totean on nykypäivänä nuorilla upeat pelit ym. viihdetavarat. Itse luin juuri jostain lehdestä mitä nykypäivänä nämät huippupelit maksavat kun niitä tehdään ja kuinka kauan ja budjetit menevät yli elokuvien jopa. Siinä pyörii todella iso bisnes maailmalla.

Exe tämä Assassin sarja joissa on täysi historiallinen tausta vain henkilösi on fiktiivinen.
N. 100. miljoonaa taalaa on budjetti mutta tuottopuoli 500. miljoonassa taalassa.
Tämä Assassin sarja on nyky trendin mukaan K-18 tietty(Väkivalta näytetään kyllä realistisesti), alkaa 1300-luvun Venetsiasta l. Temppeliherroista-
aina nro VIII asti. Amerikan Vallankumous, Ranskan Vallankumous, Etelän näyttämön tapahtumat Liberation osassa, Black Flag IV 1750-1790 merisota Atlantilla Britit,Ranska ja Amerikka tapahtumat pääosassa.,United Ranskan Vallankumous on uusin kallein koko sarjasta tällä hetkellä 150. miljoonaa taalaa budjetti mutta tuotto on todennäköisesti 700-800 miljoonaa ympäri maailman.

Upea on grafiikkka ja täysin reality maailma exe Bostonin Tee Kutsut olivat kuin elokuvaa olisi katsellut ja Rogue V on Benedict Arnold mukana myös. Exe III Amerikan Vallankumouksessa on alussa tarkka kuva eri maiden sotilaista,pitkä teksti mukana,Intiaaniliittolaiset ym. Suomeksi on käännös tehty. Junioria se ei haittaa koska enkku on 9. todistuksessa l. pesee minut joskus mennen tullen eipä silti koulukavereilla on sama enkun taito päällä. Jotain hyvää siis peleissä on jos on historiaa ja tarkat selostuksert eri tapahtumista. Poika kysyi minulta että mitä Abenakit oikein olivat miehiään ja sanoin että mistä sinä Abenakeista tiedät. III pelin esittelyssä olivat heidät mainittu,samoin Delawaret ja Mohawkit.

Kyllä maailma menee eteen päin !

_______
Witko

P.s. Oliko Haukka meidän nuoruudessa vain Corona ja Afrikan Tähti. 1970-luvun lopulla ei ollut mitään pelejä eikä 1980-luvullakaan vasta lopussa tulivat ekat.

Coronaa ja Afrikan tähteä tuli tosiaan pelattua. Mutta olin varmasti pikkuvanha lapsi. Pelasin noin 4-vuotiaasta eteenpäin eri korttipelejä aikuisten kanssa , oli marjapussia, huutokauppaa sun muuta, kaikkea mitä Porissa pelattiin.

Vähän vanhempana innostuin pokasta ja sököstä. Mieleen jäävin juttu oli muuan perhe, jonka naispuoliset jäsenet elikä äiti ja tytär olivat aktiivisia räsypokan pelaajia. He käyttivät aina pelikortteja, joissa oli pornografisia kuvia miehistä ja naisista. Olisin halunnut pelata normaalein kortein, mutta nämä feministit tuomitsivat sellaisen pelaamisen vanhanaikaisena viihteenä. Pöydässä piti olla myös aina halpaa viiniä. Mutta jos perheen päämies sattui tulemaan kotiin kesken työpäivän, pornokortit piilotettiin mahdollisimman nopeasti pöytälaatikon uumeniin, ja viinipullokin katosi näkyviltä. Niin, että outoa sakkia.

Kun nyt ajattelen, en olen pelannut korttia vuosiin. Vielä 1980-luvulla tuli pelattua paljon, eräässä työpaikassa hävisin kerran jopa koko tilini. Voitin sen kyllä myöhemmin takaisin, ja lopetin koko homman kun panokset alkoivat kasvaa vieläkin suuremmiksi. Onkohan koko korttipelit katoavaa kansanperinnettä. Nettipelit sun muut ovat syrjäyttäneet vanhan ajan viihteet.

Ps. Ja totuuden nimissä on sanottava, että aivan samaa kirjaa minäkin odottelen.

[Haukka]

mitä Abenakit oikein olivat miehiään ja sanoin että mistä sinä Abenakeista tiedät. III pelin esittelyssä olivat heidät mainittu,samoin Delawaret ja Mohawkit.

Jollei esite kerro, voin minä kertoa. Abenakit, delawaret ja mohawkit olivat alkuperäisiä amerikkalaisia kansoja, joita vääristyneesti kutsuttiin intiaaneiksi. Nimi sekoittaa lapset kokonaan, sillä eihän Intia ja Amerikka ole sama maa.

Tuossa riittääkin Witko jr:llä työtä kun kertoo frendeilleen näistä kammottavista alkuasukkaista, jotka joskus olivat asuttaneet koko Amerikan. Oikein hyvä juttu, että näissä nykylasten peleissä käsitelleen historiaa mahdollisimman monipuolisesti. Kirjojen suosio kun on aika vaatimatonta luokkaa. Mutta hemmetin huono juttu jos henkilöt ovat fiktiivisiä.

Loytyisiköhän todellisilla henkilöillä mitään. Olisi hienoa, jos pelin sivuilla seikkailisivat Washingtonin Ykä, Pulaskin Kasimir ja markiisi La Fayette, unohtamatta tietenkään Greathousen veljeksiä tai Louis Wetzeliä tai Joseph Brantia. Niin että hieman voisivat suunnittelijat kehittää noita pelejään ja unohtaa kaiken maailman fiktiiviset hahmot.