Ehkä noista kirjoista ei mikään aiheuta sen suurempaa lukutarvetta. No olen selaillut vain ylimmäistä, jota netin kautta pääseekin lukemaan ihan kiitettävästi.
Tuo Kieftin sota ja sitä ympäröivät tapahtumat ovat mielenkiintoisia, mutta kun selailee muualta tulee haukotus. Kirjassa on tuosta Kieftin julmuudesta ja siitä miten hän nautti nähdessään delaware-vankien kidutusta. Joku toinen kirja on kertonut tuon saman tapahtuman, jossa Kieft hekottelee tyytyväisenä kun miespuoliselta delawarelta leikataan miehiset elimet ja tungetaan ne omistajansa suuhun. Tällainen oli Kieftistä suunnattoman hauskaa ajanvietettä ja varmaan myös monet muut aikalaiset hurrasivat näille näytöksille. Varmaankin kirjailijat ovat käyttäneet yhtä ja samaa lähdettä, mikä se sitten lieneekin. Eräs kirja yritti puolustella Kieftiä ja väitti, että tämä ei ollut ollenkaan paha mies.
No jaa, ota noista selvää.
Millainenhan tyyppi tuo Underhill mahtoi olla? Kirja ei anna hänestäkään järin hyvää kuvaa. Ja luin jostakin, että mahicanit ovat suuttuneet pahemman kerran kirjan sisällöstä, eikä siellä delawarejakaan juuri kehuta. Entäpä sitten Willem Kieftin suku? Heillä tätä teosta tuskin pidetään kirjahyllyssä.
Olen kuitenkin lukenut aiheesta parempaa. Minulla oli vuosia sitten suosikeissa hyvä kirja, joka kertoi kuvernööri kieftistä ja mohawkeista ja kaikesta tähän hollantilaiseen siirtokuntaan liittyvästä, mutta se oli eri kirja, ehdottomasti parempi. Millään selauksella en ole sitä löytänyt sen enempp kuin aika uutta New Swedwnistäkään kirjoitettua kirjaa, josta näin kerran mainoksen.
Jotakin näihin siirtokuntien alkuvaiheisiin liittyvää voisi tilata, mutta pitää etsiä vielä vähän.
Mikä kirja menossa juuri nyt?
Onhan tuo kirjailija micmac-intiaanien jälkeläinen, joten kyllä hänellä perspektiiviä on siltä kantilta katsottuna. Tämä saattaisi olla näistä paras, mutta ei päässyt google-kirjana käsiksi niin paljon, että osaisi sanoa mitään. Ehkä tämä ei ylety kovin pitkälle, vaan pyörii noiden alkuvuosien liepeillä ennen hollantilaisten siirtokunnan leviämistä.
Haukka
Witko joutuu ottamaan sanojaan takaisin sillä ei tuossa Hudsonin Henkan kirjassa ole kuin hyvin suppea aika väli ja vieläkin suppeammat aiheet. Ei ihme että sai vaivoin 3.tähteä Amazonissa. Jatketaan hakua edelleen.Pistä Haukka foorumille kirja jos löydät jotain muuta kiinnostavaa ja juuri tuosta 1600-luvusta Siirtokunnissa.
__________
Witko
__________
Witko
Yli 200 ekua maksava kirja, kova hinta kovakantisesta. Katsoin googlena joitakin eri hakusanoja kirjasta. Esimerkiksi hakusana FINNS kertoi aika vähän suomalaisista. Lähteenä oli pääasiassa Amandus Johnsonin kirjat, jotka minulla on. Kyllä näissä tietosanakirjoissa tietoa on, mutta tässä kirjassa tieto hajoaa pitkälle 1700-luvulle ja 1600-luku jää aika vähäiseen osaan.Witko kirjoitti:Tässä on todella paksu ja A4 kokoa olevat sivut ja aika hyvin käsitelty kaikki eri Siirtokuntien sodat ja löytyy ihmeen paljon piku nippeliäkin kuten taannoin Long Finne ym.Neljä vuotta about sitten Amazonin peruja minulla.
892.sivua.Alan Gallay on pahanteossa.
____________
Witko
Yhdysvaltain vapaussodasta minulla on monta pirun hyvää ja paksua kirjaa, jotka keskittyvät vain yhteen asiaan eli juuri niihin sotavuosiin. Sellaisia kirjoja kun löytäisi näistä 1600-luvun siirtokunnista. Mutta kun aihe ei ole riittävän kaupallinen, kukaan ei ole vaivautunut kaivamaan niistä uutta tietoa ja kirjoittamaan niistä kirjaa.
Pakko siis uskoa, että Uusi Ruotsi, Uudet alankomaat, Englannin siirtokunnat ja Uusi Ranska 1600-luvun pyörteissä eivät juurikaan kiinnosta kirjailijoita. Sitä yhtä Uudesta Ruotsista kertovaa uutta kirjaa mainostettiin jossakin nettisivulla, mutta kuukausienkaan etsinnän jälkeen en ole pystynyt jäljittämään teosta. ihme juttu, mutta tosi.
Haukka
Totta haastat että yli 200 ekua on kova hinta ja kyllä tässäkin vaikka sivuja on kiitettävästi niin 1600-luku jää aika pienelle tiedolle. Olet oikeassa että tuo 1700-luku on kirjailijoille mieluisampi aihe kirjoittaa ja todennäköisesti myös myymään.
1700-luvusta löytyy julmetusti kirjoja itsellänikin ja on jo pelkkiä Ranskalais-Intiaanisotia käsitteleviä kirjoja tuhottomasti ja päälle tuo Amerikan Vallankumous.
Ei ole raflaava aihe kirjoittaa kirjaa 1600-luvusta totean myös mutta itseä kiinnostaa niin pirusti juuri tuo 1600-luku..Encyclopediat ovat valitettavasti vain yleisteoksia ja tuonkin kirjan aihe-aika on liian laaja yksityiskohtaisempiin käsittelyihin eri tapahtumista. Pakko se on myöntää.
___________
Witko
1700-luvusta löytyy julmetusti kirjoja itsellänikin ja on jo pelkkiä Ranskalais-Intiaanisotia käsitteleviä kirjoja tuhottomasti ja päälle tuo Amerikan Vallankumous.
Ei ole raflaava aihe kirjoittaa kirjaa 1600-luvusta totean myös mutta itseä kiinnostaa niin pirusti juuri tuo 1600-luku..Encyclopediat ovat valitettavasti vain yleisteoksia ja tuonkin kirjan aihe-aika on liian laaja yksityiskohtaisempiin käsittelyihin eri tapahtumista. Pakko se on myöntää.
___________
Witko
Katsoin täällä töissä vielä noita 1600-luvun aiheisia kirjoja Amazonin hausta ja tuntuu että ne vähät hyvät jotka löytyvät on jo meillä exe Mayflower mm.,mutta ei kyllä oikein mitään erikoista löydy, ei Uudesta-Ruotsista,Uudesta-Alankomaista ja ainoat ovat Kuningas Philipin-sotaa kuvaavat tapahtumat jotka meillä myös on niin ei mene ekua tai taalaa hankintoihin. Tässä näitä meidän kirjoja vielä kerran
onhan jotain vielä lisää hyllyssä mutta tässä ne parhaimmat minusta mitää saa 1600-luvun tapahtumista.
__________
Witko
onhan jotain vielä lisää hyllyssä mutta tässä ne parhaimmat minusta mitää saa 1600-luvun tapahtumista.
__________
Witko
Kaikkia pääsi lukemaan netistä google-kirjana. Jokaisella kirjalla on vahvuutensa, mutta enemmän tuollaista yleissälää. Jossakin oli aika paljon intiaaneista, jossakin siirtokunnista ja jossakin sekä että. Myös tuo sinikantinen Colonial Wars of North America vaikuttaa aika mielenkiintoiselta. Uncas on omistani yksi parhaita 1600-luvun teoksia, samoin Mayflower. Ne tuli jo aiemminkin mainittua. Uudesta Ranskasta 1600-luvulla on ilmeisesti vähänlaisesti tietoa.
Kyllä tuolta voi löytyä joku tosi kiinnostavakin kun etsii. Laitetaan tuokin jonon jatkoksi.
Kyllä tuolta voi löytyä joku tosi kiinnostavakin kun etsii. Laitetaan tuokin jonon jatkoksi.
Haukka
Bear Child tuli vihdoin tänään käsiin ja nopea selailu täällä töissä osoitti että kirja on melkein helmi pitkästä aikaa.Hyvin selkeää kirjoitusta l. hyvä kääntää sekä todella paljon valokuvia ja piirroksia kaiken päälle. Oli siinä sivu Blackfootien kieltä käännetty l. Apinosin on Isorokko ja Sikapinosin Musta Isorokko ym.Kirjoittaja Rodger Touchie 35.vuotias ja hänen vaimonsa Patricia ovat kanadalaisia ja molemmat ovat perehtyneet niin Kanadan Nativeihinkin sekä Ratsupoliisien historiaan mm.Jerry Potts on heillä myös suuri mielenkiinnon kohde l. lähes uskomaton mies on ollut aikanaan.Hyvin paljon on eri Kansoista ja mielenkiintoisista tapahtumista ja koska ne ovat pääsääntöisesti Kanadan alueilta niin paljon hyvää uutta extra- tietoa minullekkin.
____________
Witko
____________
Witko
Selvästi keskitasoa parempi kirja. Tietysti on vaikea määritellä keskitaso, mutta sanotaan nyt ainakin, että hyvin mielenkiintoinen kirja. Tämä osuu johonkin ihmeelliseen väliin, josta minulla puuttuu tietoa. Kirja alkaa jo 1800-luvun alusta ja sen sivuilla tapaa kymmeniä mielenkiintoisia historiallisia henkilöitä. Prinssi Maximilian pulpahtaa esille, samoin Kenneth McKenzie ja monet muut tuon aikakauden suuret nimet. Linnakkeista löytyy tietoa puhumattakaan Kanadan rajoilla asuvista heimoista.Witko kirjoitti:Bear Child tuli vihdoin tänään käsiin ja nopea selailu täällä töissä osoitti että kirja on melkein helmi pitkästä aikaa.Hyvin selkeää kirjoitusta l. hyvä kääntää sekä todella paljon valokuvia ja piirroksia kaiken päälle. Oli siinä sivu Blackfootien kieltä käännetty l. Apinosin on Isorokko ja Sikapinosin Musta Isorokko ym.Kirjoittaja Rodger Touchie 35.vuotias ja hänen vaimonsa Patricia ovat kanadalaisia ja molemmat ovat perehtyneet niin Kanadan Nativeihinkin sekä Ratsupoliisien historiaan mm.Jerry Potts on heillä myös suuri mielenkiinnon kohde l. lähes uskomaton mies on ollut aikanaan.Hyvin paljon on eri Kansoista ja mielenkiintoisista tapahtumista ja koska ne ovat pääsääntöisesti Kanadan alueilta niin paljon hyvää uutta extra- tietoa minullekkin.
____________
Witko
Lyhyestä virsi kaunis. Jerry Pottsin matkassa viihtyy hyvin.
Haukka
Se lähtee näin...
Viisitoista minnesotalaista miestä - kaikki New Ulmin saksalais-amerikkalaisia - teki matkaa hitaasti vierivissä ja viiden hevosen vetämissä vankkureissa upeana elokuisena maanantai-aamuna elokuussa 1862. He muodostivat hilpeän ryhmän, joka ei ollut aseistautunut muilla kuin vaskisoittimilla ja 34-tähtisellä lipulla. Heidän tehtävänsä oli täyttää Brownin piirikunnan kiintiö Yhdysvaltain sisällissodan värvääjien pestatessa lähifarmien nuoria miehiä Unionin armeijaan. Yksi tämän ryhmän johtajista oli huonekaluntekijä nimeltään Ernst Dietrich.
Tuosta kirja alkaa ja hyvin pian selviää miksi Dietrich on niin tärkeä heppu tämän kirjan kirjoittajalle. Walt Bachman alkaa kelata tätä vanhaa tapahtumaa ja törmää ihmeekseen mustaan mieheen, joka mahdollisesti johti dakotain sotajoukkoja. Kuka tämä neekeri oli, mistä hän oli tullut ja miten dakotat olivat valinneet hänet johtajakseen? Oliko tuo musta mies koko dakota-sodan "Mastermind" aivot.
Kas, siinäpä miettimistä kirjailija Bachmanille.
Kirjaan on paneuduttava aika huolellisesti, jos siitä meinaa saada irti jotakin erityistä. Tuli itselleni perjantaina.
Viisitoista minnesotalaista miestä - kaikki New Ulmin saksalais-amerikkalaisia - teki matkaa hitaasti vierivissä ja viiden hevosen vetämissä vankkureissa upeana elokuisena maanantai-aamuna elokuussa 1862. He muodostivat hilpeän ryhmän, joka ei ollut aseistautunut muilla kuin vaskisoittimilla ja 34-tähtisellä lipulla. Heidän tehtävänsä oli täyttää Brownin piirikunnan kiintiö Yhdysvaltain sisällissodan värvääjien pestatessa lähifarmien nuoria miehiä Unionin armeijaan. Yksi tämän ryhmän johtajista oli huonekaluntekijä nimeltään Ernst Dietrich.
Tuosta kirja alkaa ja hyvin pian selviää miksi Dietrich on niin tärkeä heppu tämän kirjan kirjoittajalle. Walt Bachman alkaa kelata tätä vanhaa tapahtumaa ja törmää ihmeekseen mustaan mieheen, joka mahdollisesti johti dakotain sotajoukkoja. Kuka tämä neekeri oli, mistä hän oli tullut ja miten dakotat olivat valinneet hänet johtajakseen? Oliko tuo musta mies koko dakota-sodan "Mastermind" aivot.
Kas, siinäpä miettimistä kirjailija Bachmanille.
Kirjaan on paneuduttava aika huolellisesti, jos siitä meinaa saada irti jotakin erityistä. Tuli itselleni perjantaina.
Haukka
****************************************************Haukka kirjoitti:Se lähtee näin...
Viisitoista minnesotalaista miestä - kaikki New Ulmin saksalais-amerikkalaisia - teki matkaa hitaasti vierivissä ja viiden hevosen vetämissä vankkureissa upeana elokuisena maanantai-aamuna elokuussa 1862. He muodostivat hilpeän ryhmän, joka ei ollut aseistautunut muilla kuin vaskisoittimilla ja 34-tähtisellä lipulla. Heidän tehtävänsä oli täyttää Brownin piirikunnan kiintiö Yhdysvaltain sisällissodan värvääjien pestatessa lähifarmien nuoria miehiä Unionin armeijaan. Yksi tämän ryhmän johtajista oli huonekaluntekijä nimeltään Ernst Dietrich.
Tuosta kirja alkaa ja hyvin pian selviää miksi Dietrich on niin tärkeä heppu tämän kirjan kirjoittajalle. Walt Bachman alkaa kelata tätä vanhaa tapahtumaa ja törmää ihmeekseen mustaan mieheen, joka mahdollisesti johti dakotain sotajoukkoja. Kuka tämä neekeri oli, mistä hän oli tullut ja miten dakotat olivat valinneet hänet johtajakseen? Oliko tuo musta mies koko dakota-sodan "Mastermind" aivot.
Kas, siinäpä miettimistä kirjailija Bachmanille.
Kirjaan on paneuduttava aika huolellisesti, jos siitä meinaa saada irti jotakin erityistä. Tuli itselleni perjantaina.
Tuli eilen kirja samoin ja nyt vasta selailin ja totean saman että nyt on Witko-sedän pakko perehtyä syvemmin sillä tämä kirja ei ole mikään pikaluettava.
Ernst Dietrich oli todella tärkeä mies kirjan kirjoittajalle koska oli Walt Bachmanin isoisänisoisän isä. Aika paljon kirjassa on minusta tuosta Dakotain oikeudenkäynnistä kirjoitettu. Ei hirveän paljon itse Kapinasta tai edes ajasta sitä ennen. Myöskin Joseph Godfreyn Mankaton jälkeinen elämä oli lyhyesti käsitelty.
Syntymävuosi on kivessä todennäköisesti väärin koska Joseph syntyi v.1830.
Kuolinhetki oli Heinäkuun 1.päivänä illalla klo 6:00 pm,v.1909.
Silti mielenkiintoinen lisä on tämä Walt Bachmanin kirja ja nousee Cut Nose-kirjan kaveriksi Minnesotan-1862 Kapinan avain henkilöistä sanoisin.
__________
Witko
P.s. Mielenkiintoinen kirja ja ei huono tilaus koska erikoisuudet kiehtovat meikäläistä.
Kiitos!
L.D Boutinin mukaan Cut Nose oli lähes kyltymätön naistenmies, joka hoiteli naiset jonotusperiaatteella. Kun yksi suttura poistui tämän hulivilin majasta tirskuen, oli toinen heti valmis menemään sisään. Koskaan Cut Nose ei asettunut aloilleen, vaan hänen suunnaton ruokahalunsa käsitti kaikki naiset nuorista tytöistä isoäiteihin. Tässä kohtaa Boutin ei ajattele mitä kirjoittaa, sillä jos nuoria naisia on saatavana, ei monikaan mies haksahda isoäiteihin. Totuus siis lienee, että kun nuoret naiset eivät enää olleet kiinnostuneet Cut Nosesta niin tämä joutui turvautumaan hieman iäkkäämpiin vuosikertoihin. Mutta ei tuo miehestä sen huonompaa tee.
Kuvaukset Cut Nosesta menevät ristiin. Jotkut näkivät hänet lähes komeana ja hyvin puoleensavetävänä. Toiset taas olivat sitä mieltä, että tämä zulumaisen tuuheatukkainen ja yksisieraiminen intiaani oli taatusti yksi rumimmista ja luotaantyöntävimmistä ihmiskunnan edustajista. Näin Boutin väittää joskin pehmentää kuvausta huomautuksella, ettei vain kauneus ole katsojan silmässä vaan myös rumuus. Näinhän se onkin.
Boulinin lähdeluettelo on vaatimaton ja osa tarinasta on epäilemättä fiktiota. Kaikesta huolimatta tällä lyhyellä opuksella on omat hyvät hetkensä. Olen lukenut kirjan sivulta 64 eteenpäin ja joitakin kohokohtia siellä on. Tykkäsin oikeudenkäynnistä, teloituksen valmisteluista, tuomittujen esittelystä ja ennenkaikkea teloituksen jälkeisistä tapahtumista, joissa pääosaa esittivät tri Mayon haudanryöstäjät, sotamies Olson ja ajelulle lähtevät dakota-vainajat. Täältä irtoaa myös kysymys johon palaan myöhemmin.
L.D Boutinin mukaan Cut Nose oli lähes kyltymätön naistenmies, joka hoiteli naiset jonotusperiaatteella. Kun yksi suttura poistui tämän hulivilin majasta tirskuen, oli toinen heti valmis menemään sisään. Koskaan Cut Nose ei asettunut aloilleen, vaan hänen suunnaton ruokahalunsa käsitti kaikki naiset nuorista tytöistä isoäiteihin. Tässä kohtaa Boutin ei ajattele mitä kirjoittaa, sillä jos nuoria naisia on saatavana, ei monikaan mies haksahda isoäiteihin. Totuus siis lienee, että kun nuoret naiset eivät enää olleet kiinnostuneet Cut Nosesta niin tämä joutui turvautumaan hieman iäkkäämpiin vuosikertoihin. Mutta ei tuo miehestä sen huonompaa tee.
Kuvaukset Cut Nosesta menevät ristiin. Jotkut näkivät hänet lähes komeana ja hyvin puoleensavetävänä. Toiset taas olivat sitä mieltä, että tämä zulumaisen tuuheatukkainen ja yksisieraiminen intiaani oli taatusti yksi rumimmista ja luotaantyöntävimmistä ihmiskunnan edustajista. Näin Boutin väittää joskin pehmentää kuvausta huomautuksella, ettei vain kauneus ole katsojan silmässä vaan myös rumuus. Näinhän se onkin.
Boulinin lähdeluettelo on vaatimaton ja osa tarinasta on epäilemättä fiktiota. Kaikesta huolimatta tällä lyhyellä opuksella on omat hyvät hetkensä. Olen lukenut kirjan sivulta 64 eteenpäin ja joitakin kohokohtia siellä on. Tykkäsin oikeudenkäynnistä, teloituksen valmisteluista, tuomittujen esittelystä ja ennenkaikkea teloituksen jälkeisistä tapahtumista, joissa pääosaa esittivät tri Mayon haudanryöstäjät, sotamies Olson ja ajelulle lähtevät dakota-vainajat. Täältä irtoaa myös kysymys johon palaan myöhemmin.
Haukka