Haukka kirjoitti:Utet verottivat eniten sukulaisiaan paiuteja, mutta kyllä heille kelpasivat mitkä tahansa orjat. Meksikolaiset maksoivat orjista hyvin ja kaupankäynti orjamarkkinoilla kiihtyi huippuunsa joskus 1700-luvun puolivälissä. Jossakin vaiheessa tarjonta ylitti kysynnän. Orjatyövoimaa alkoi oli jo yli kotitarpeen, ja vaikka intiaaneilta ostettua työvoimaa rahdattiin ulkomaille, orjia jäi siltikin yli. Tämä oli suuri helpotus pawneille, navajoille ja paiuteille, jotka muodostivat suurimman osan orjatyövoimasta.
Kieltämättä omat antipatiat ovat aika vahvoja niitä kansoja kohtaan, mitkä tekivät elinkeinon ihmiskaupasta ja/tai kidnappauksista lunnaiden vuoksi. Westot, chickasawt, comanchet, utet ainakin menevät helposti kategoriaan, jälkimmäisistä eivät tosin kaikki. Monet muutkin kuten modocit ja apachet tietysti harrastivat enemmän tai vähemmän ihmiskauppaa ainakin jossain vaiheessa historiaansa, mutta eivät aina yhtä instituutiomaisena kuin edellä mainitut. Jotenkin homma tuntuu silloin vähemmän rikolliselta, kun kyseessä on jonkinlaisen sotatilan sivutuotteena otettujen vankien myyminen orjiksi, suunnitelmallinen ihmiskauppa pääelinkeinona ei oikein mahdu omaan moraalikäsitykseen edes muinaisjäänteenä.
Orjista keskustellaan paljon myös menossa olevassa kirjassa. Pitkälle en ole vielä ehtinyt, ja kun kirja on paksu sekä edustusmenoja parina viikkona tiedossa, pitää tyytyä siihen että tällä kertaa saattaa mennä kolmekin viikkoa Washingtonin Intiaanimaailmassa.
Olen tyytyväinen kirjan alkuun, Calloway on ollut tarkkana ja selvästi tehnyt työnsä hankkimalla uusimmat tiedot mm. Jamestownin arkeologisesta datasta, lisäksi intiaanipopulaatioiden lukumäärien käsittely pysyttelee järjellisellä tasolla, samoin kulkutautien osuus. Vaikuttaa siis asialliselta.
Quechaneista ja Coloradojoen kansoista kuvaliitteeksi tämä erinomainen kirja, uskoakseni olen sitä ennenkin mainostanut, ongelma on kuitenkin hakemiston puuttuminen, mikä tekee kirjasta referaattina arvottoman:
