Kalifornian suuri kultaryntäys

[Haukka]

En löytänyt tästä aiheesta omaa osiota, joten aloitetaan sekin. Itseäni aihe on alkanut kiinnostaa vallan hitosti.

Kaikki alkoi tammikuussa 1848 kun James Marshall löysi kultahipun kaivamastaan vesiojasta Kaliforniasta American riverin kupeessa. Tunnollinen Marshall kertoi asiasta työnantajalleen John Sutterille, joka oli Sveitsistä Yhdysvaltoihin paennut huijari. Häikäilemättömänä heppuna Sutter oli onnistunut lyömään rahoiksi Meksikon sodan aikana ja vuonna -48 hänellä oli jo melkoinen omaisuus. Sutter vaati Marshallia pitämään turpansa kiinni löydöksestä, koska ei halunnut vieraita pyörimään ympärilleen.
Tieto levisi kuitenkin. Hartaana mormonina tunnettu kauppias nimeltään Sam Brannan sai kultahipun maksuksi myymistään tuotteista ja suulaana miehenä hän hihkui San Francisco-nimisen pikkukaupungin kadulla suureen ääneen: Kultaa, kultaa, American riveriltä löydetty kultaa!
Siitä se lähti. Meni kuitenkin elokuuhun asti ennen kuin sana kultalöydöstä levisi New Yorkiin.

Kullan löytäjä Marshall ja hölösuu-Brannan

[Haukka]

Kalifornian kultaryntäyksen seurauksena pääsi Keski-Amerikan pieni Nicaragua paistattelemaan menestyksessä. Nimittäin häikäilemätön ja vihattu suurliikemies Cornelius Vanderbilt haistoi oitis rahanhajun, joka lähti Kaliforniasta ja johti Nicaraguaan. Vanderbiltin idea oli yksinkertaisuudessaan nerokas. Hän kuljetti kaikki halukkaat matkustajat Nicaraguan kautta New Yorkista Kaliforniaan. Tämä kävi päinsä Vanderbilt Linen aluksilla, jotka tekivät kuukaudessa matkan itärannikolta länsirannikolle. Hintakin oli kohtuullinen: 300 dollaria per nuppi.
Erään toisen suuryrittäjän järjestämä laivareitti kulki Panaman kautta, mutta se oli puolet hintavampi ja matka kesti pari viikkoa kauemmin. Useimmat valitsivat Vanderbilt Linen kuljetukset ja omistaja itse kääri valtavat voitot pankkitililleen. Tietenkin hän joutui maksamaan Nicaraguan hallitukselle tästä hyvästä, mutta voittoa jäi silti ruhtinaallisesti. Aina löytyi myös uskalikkoja, jotka matkasivat vankkureilla läpi tasankojen suuntanaan Kalifornia. Vaunureittien varsilla oli kuitenkin monia vaaroja ja useimmat matkalaiset päätyivät Valderbiltin turvalliseen laivakyytiin.

Näillä eväillä päästiin pitkälle ja Vanderbiltistä tuli kymmenien vuosien ajaksi Amerikan rikkain mies. Hän siis hyödynsi parhaiten tämän kultakuumeen.

Cornelius Vanderbilt, rikas ja vihattu:

[T Tienpää]

Kohtahan päästään dokumenttisarjaakin seuraamaan...

Tuosta Marshallin löydöksestä on kirjoitettu myös että intiaanityöläiset, olivatko nyt miwokeja vai maiduja, itse asiassa löysivät ensimmäiset hiput ja näyttivät Marshallille. Intiaaneja työskenteli muutoinkin mainareina ekana parina vuotena noin 3000 - 4000. Lukaisin jokunen vuosi sitten tämän Sutterin bion:



Noista Kalifornian intiaaneja käsittelevistä kirjoista kultaryntäys on myös tullut tutuksi, ja tällaisen hankin kesällä, luettakoon tämän vuoden aikana:

https://www.amazon.com/Age-Gold-Califor ... +gold+rush


Kaliforniaan muuten lähti hieman huonommin tunnettuun Georgian ryntäykseen osallistuneita mainareita, tämäkin varsin mielenkiintoisen oloinen kirja odottaa teeman muiden opusten kanssa lukemistaan:

https://www.amazon.com/Georgia-Gold-Rus ... +gold+rush


Muutama muukin kultaryntäys-kirja odottaa kunnes saan meneillään olevat prjojektit pois alta, Klondikesta tietysti löytyy useampi, mm. Bertonin kuvakirja sekä tämä:

https://www.amazon.com/Klondike-Last-Gr ... XN3TW8WWT4


Bertonista on painoksia vaikka kuinka, ja tuo nimenomainen kuvassa oleva kuulemma paras.

[Haukka]

Suurin osa ensimmäisistä Kalifornian kullanetsijöistä tuli laivoilla, ei vankkureilla. Upporikas mr. Vanderbilt ei ollut vielä aloittanut matkustajaliikennettä Nicaraguan kautta, joten laivat tulivat muualta. Nopeasti San Franciscon satama täyttyi hylätyistä aluksista, sillä niin matkustajat kuin miehistökin jäivät etsimään rikkauksia. Kun kaupunki laajeni hetkessä tuli puutavarasta huutava puute. Fiksuimmat keksivät, että satamaan hylätyt laivat voitiin purkaa ja myydä osina asukkaille. Idea toteutettiin ja satoja asuntoja, saluunoita ja pankkeja rakennettiin hylättyjen laivojen puuaineksista. Näin syntyi varsinainen hökkelikylä, jossa kauppiaat, huijarit ja luontaisetujaan hyödyntävät naiset rikastuivat hetkessä.

Hylättyjä laivoja riitti

[Haukka]

Ensimmäiset kullanetsijät tulivat kai Oregonista, mutta meriliikenne toi nopeasti mukanaan etsijöitä Sandwitch-saarilta (Hawaiji), Kiinasta, Saksasta, Chilestä, Meksikosta, Irlannista, Turkista ja Ranskasta. Varsinkin kiinalaisia tuli paljon. Heidän tarkoituksensa oli palata kotimaahan, kun mukana oli riittävä määrä kultaa. Kun paikalliset roistot alkoivat pyöriä kiinalaisten ympärillä, nämä keksivät sulattaa löytämänsä kullan ja tehdä hämäysmielessä niistä tavallisennäköisiä kattiloita ja astioita. Kotona Kiinassa nämä astiat oli helppo sulattaa uudelleen.
Kiinalaisten ja muiden ulkolaisten lisääntyvät määrät johtivat etnisiin jännitteihin ja jo vuonna 1850 Kalifornian lainsäädäntöelin päätti verottaa kaikki ulkomaalaisia kaivosmiehiä. Vero oli 20 dollaria kuukaudessa. Tämä temppu sai monet kiinalaiset lopettamaan kullanetsimisen. Heikäläisiä oli -50 luvun alussa koko Kalifornian alueella noin 25,000 ja heidän suuremmat paheensa olivat oopiumi ja prostituutio. Tai prostituutio oli enemmänkin Tong-rikollisjärjestön harjoittamaa tyttökauppaa. Murhiin ja suurempiin ryöstöihin he eivät vielä tuolloin juuri syyllistyneet Kaliforniassa.
Kiinalaisilla oli omat yhdistyksensä ja johtavaan asemaan noussut Sze Yup–organisaatio vastaanotti maanmiehiään Friscon satamassa ja järjesti näille paikan, jossa oleskella. Mutta samalla kun tämä organisaatio teki hyvää, se teki myös pahaa. Sze Yup nimittäin käytti raakaa voimaa niitä vastaan, jotka eivät olleet riittävän nöyriä. San Francisco Herald väitti, että Sze Yupin johtohahmo Yee Ah Tye aiheutti ankaraa ruumiillista tuskaa monelle maanmiehelleen. Hän leikkasi irti näiden korvat, pieksi heitä ja piti kahlittuna tuntikausia."

Tämä oli kiinalainen tapa saada toiset kiinalaiset kuriin. Näistä eivät Kalifornian kultaryntäystä käsittelevät kirjat juuri kerro - otaksun.

[T Tienpää]

Sopii varmaan käsitellä kultaryntäyksiä laajemminkin tässä ketjussa, muutama haalittu tutkimusta varten:

[Jari Teilas]

Moro,

Löysin tällaisen tekstin jonka kauan sitten työstin (en muista löytyykö sitä täältä entuudestaan), joten laitan se nyt luettavaksi.
En oikein enää muista koko juttua, mutta oletettavasi olen kerännyt aineston useasta Kultaryntäystä käsittelevästä kirjasta.

"Yhdessä hetkessä Sacramenton kaupunki on kuin kuollut. Hämmästynyt
katselija näkee näyn, jota ei ole helppo unohtaa. On kuin ihmiset
olisivat paenneet taloistaan peläten uhkaavaa luonnonmullistusta.
Parturin tuolissa istuu valmiiksi saippuoitu asiakas ja odottaa. Hän
saa ajaa parransänkensä itse, sillä parturi on jo hetki sitten
lähtenyt vuorille, samoin seppä ja leipuri. Kaupunginkirjurit ovat
jättäneet pöytänsä, kauppiaat puotinsa, palvelijat herransa, onpa
pappikin sonnustautunut matkaan, messupoika perässään..."

Tämä selonteko ilmestyi toukokuun 14. päivänä vuonna 1848 eräässä
sanomalehdessä Amerikan länsirannikolla. On luultavaa, että myös sen
kirjoittaja jätti kiireesti sulkakynänsä ja mustat hihansuojuksensa
liittyen ihmisvirtaan, joka vaelsi kohti vuoria. Oliko hänenkin
perässään itse paholainen? Ei suinkaan. Oli tapahtunut paljon
pahempaa! Sutter's Millistä, Kaliforniasta oli löytynyt KULTAA!!!


Sveitsiläinen siirtolainen John August Sutter (1803 - 1880)
rakennutti maatilansa lähistöllä olevien metsien innoittamana
itselleen sahaa American -joen rannalle. Kirvesmiehensä James
Marshallin kanssa hän oli valinnut sahalle paikan American Forkin
rannalta, sen korkeimmalta kohdalta, jossa joukko mormoneja oli jo
jonkin aikaa rakentanut myllyä.
Tammikuun 24. 1848 alkoi tapahtua. Päivästä ei tullut ainoastaan
Sutterin, vaan kokonaisen mantereen kohtalon päivä. Sutter kirjoitti
päiväkirjaansa vielä tuona samaisena iltana: "Marshall kävi aamulla
täällä. Olin hämmästynyt, kun hän oli yllättäen jättänyt työt
sahalla oman onnensa nojaan."
Hän jatkoi: "Marshall veti taskustaan jotakin joka näytti aivan
kullalta. Hän oli löytänyt sitä myllypurosta. Marshall sanoi, että
sitä on siellä enemmänkin. Se täytyisi vain huuhtoa esiin."
"Vannotin häntä vaikenemaan visusti kullasta. Jos tieto siitä
pääsisi leviämään, täällä olisi hetkessä kaikki onnenonkijat
pistämässä kaiken maan tasalle" kirjoitti Sutter.

Kun hän seuraavana aamuna meni sahalleen, hän näki mormonit jo
istumassa joentöyräällä kultaa huuhtomassa. Tieto kultalöydöstä oli
jo vuotanut. Iltapäivällä jo kaikki Yerba Buenan (San Francisco)
kalastajakylässä tiesivät, että American Forkissa oli löydetty
KULTAA!

Yerba Buenasta oli tullut San Francisco. Tammikuussa vuonna 1848
siellä oli noin 800 asukasta, elokuussa jo yli 8000 ja vuotta
myöhemmin lähes 30 000.
Kultakuumeen kourissa olevat mainarit rakensivat valtauksilleen
kuumeisella kiireellä alkeellisia hökkeleitä ja korsuja.
Silmänräpäyksessä vuorille oli noussut monia kullanetsijöiden
hökkelikyliä. Elintarvikkeita ei ollut juurikaan myynnissä, sillä
laivat eivät enää kuljettaneet niitä vaan uusia kullanetsijöitä.
Niistä vähäisistä elintarvikkeista, joita vielä oli saatavilla,
joutui maksamaan käsittämättömiä hintoja. Yksi peruna saattoi maksaa
jopa dollarin. Kenttälapiosta maksettiin kiltisti 18 dollaria.
Yösija, jossakin kurjassa hökkelinnurkassa maksoi kuusi dollaria.
Elämä ei sen sijaan ollut minkään arvoinen. Jokaisen
kullanhuuhdontaretkikunnan vanavedessä saapui revolverimiehiä,
puoskareita, porttoja, tanssijattaria sekä rosvoja.
Elokuussa 1848 San Franciscon satamaan laski laiva Australiasta,
lastinaan rangaistusvankeja, jotka aikoivat aloittaa Kaliforniassa
uuden elämän ja ottaa siitä kaiken irti. Mutta heillä ei ollut
pienintäkään aikomusta rikastua rehellisesti. He nimittäin aikoivat
yksinkertaisesti rikastua ottamalla kullan kullankaivajilta. Nämä
Sydneyn rikolliset "Sydeny -Duck's", kuten heitä kutsuttiin,
hyökkäsivät pieniin kullankaivajakyliin, ryöstivät kaupat ja
ampuivat kaikki jotka asettuivat heidän tielleen.

Järjestäytynyt rikollisliiga huseerasi mielin määrin kaupungissa.
San Franciscon lahdessa oli tuohon aikaan ankkurissa yli neljäsataa
laivaa; ne olivat tuoneet siirtolaisia ja toimivat sen jälkeen
hotelleina ja ravintoloina. ( Friscossa oli noihin aikoihin 48
huoralaa, 537 juottolaa, 144 ravintolaa ja 46 peliluolaa)
Kaupungissa alkoi tulipalojen sarja, joka pantiin Sydneyn miesten
piikkiin. Laivojen välissä kellui lähes päivittäin ruumiita. Jos
murhamies sattumalta tavoitettiin, lahjotut tuomarit päästivät hänet
vapaaksi tai langettivat mitättömän rangaistuksen. Usein viaton
kaupunkilainen taas saattoi joutua pitkiksi ajoiksi vankilaan
ollessaan jonkin hämärän yrityksen tiellä. Todistajat lahjottiin,
poliisi oli mukana juonessa ja tuomari langetti tuomion. Tätä jatkui
pitkään.
Keitä olivat nämä ihmiset, joille ihmishenki oli yhden luodin
arvoinen? Heitä tuli Euroopasta, jonne tieto kultalöydöistä oli
levinnyt preeriapalon lailla. Heitä tuli Meksikosta, Kaukoidästä ja
luonnollisesti Amerikan tiheästi asutulta itärannikolta. Lopulta
kaupunkilaiset kyllästyivät mielivaltaiseen väkivaltaan ja
perustivat ensimmäisen "suojeluskaartiksi" nimitetyn kurinpitoryhmän
vuonna 1851. Nämä "vigilantet" tekivät perusteellista työtä ja
ensimmäisen 10 –viikon aikana hirttivät neljä "Duck'sien" päällikköä
ja karkottivat vuorille suurimmanosan pikkutekijöitä. Kaikkea
rikollisuutta järjestyskaartilaiset eivät suinkaan pystyneet
lopettamaan, mutta kaupunki rauhottui huomattavasti pitkäksi ajaksi.

Kalifornian kultakentille saapui jatkuvana virtana, niin maitse kuin
meritse, uusia onnenonkijoita. Vuonna 1852 väkiluku oli ylittänyt jo
250 000 rajan. Ensimmäisen vuosikymmenen aikana Kaliforniassa
uskottiin olevan yli 500 000 ns. - 49. jotka olivat saapuneet
kultakentille löytääkseen nopean tien rikastumiseen. Ja kyllä kultaa
sieltä löytyikin. Vuonna 1848 sitä oli "kaivettu" yli 10 miljoonan
dollarin edestä. Vuonna 1850, 41 miljoonan dollarin edestä. Huippu
saavutettiin vuonna 1852, jolloin kultaa löytyi 81 miljoonan
dollarin edestä. Mutta vuonna 1865 tuotto kultana oli enää vain noin
20 miljoonaa dollaria. Kultalöydöksen kokonaistuotanto Kaliforniassa
on arvioitu olleen ensimmäisen kuuden vuoden aikana huimat 300 000
miljoonaa dollaria.
Valtauksilla toistensa kyynärtuntumassa hakkua heiluttivat niin
valkoiset amerikkalaiset, musta kuin intiaanitkin. Mustia
kullankaivajia, niin vapaita kuin orjiakin, kultakentillä tuohon
aikaan uskotaan olleen noin 2000. Eurooppalaisista valtaosa
kullankaivajista oli saksalaisia, ranskalaisia, irlantilaisia ja
englantilaisia. Hikeään kultakentillä vuodattivat myös kiinalaiset,
meksikolaiset, jopa turkkilaiset. Päivät ja yöt kaikuivat lapioiden
ja hakkujen iskuista. Kukaan ei luottanut kehenkään ja
kullanetsijöiden yhdyskunnat elivät jatkuvassa sotatilassa
keskenään. Tätä kaikkea lisäsi miesten hillitön pelihimo ja
juopottelu.
Mutta nopeasti kasvavassa Lännessä ei ollut pysyvyyttä. Kun kaivos,
vuori tai kaupunki oli tehtävänsä tehnyt se hylättiin. Länsi muuttui
joka taholla. Oli partureita, apteekkeja, pankkeja, posteja,
hammaslääkäreitä, tanssipaikkoja, kaikki sivistyksen tykötarpeet
alkoivat olla käsillä. San Franciscon kaupunki lienee uskomattomin
esimerkki Lännen valtavasta, hurjasta muutoksesta.
Eriskummallisuuksia kunnioittavassa kaupungissa arkkitehtuuri ei
poikennut säännöstä. Aluksi kaupunkiin laivattiin rakennuskehikko
Uudesta Englannista Kap Hornin kautta. Tuota pikaa kokonaisia taloja
alkoi saapua Hampurista, Lontoosta, Hong Kongista, Australiasta;
kulut maksettiin KULLALLA!!! Tavaton määrä arkkitehtejä ryhtyi
työhön ja San Francisco, kultainen, välkehtivä, kosmopoliittinen
kaupunki, kohosi, noususuhdanteen harjalle. Kaikkea oli.
Korinttolaisia pylväitä, piparkakkutaloja, sipulikupoleita,
brittiläisiä leijonia vartioimassa. Jopa arabialaisia palatseja. San
Francisco ei enää ollut Lännenkaupunki, tarkkaan ottaen tuskin
amerikkalainenkaan. Se oli unelmien kaupunki.
Mutta John Sutterin pelko oli käynyt toteen. Kultakuume oli tuhonnut
lopullisesti hänen Uuden Helvetiansa idyllisen rauhan. Kultakuume
oli iskenyt täydellä tehollaan hänen asuinpaikkaansa, Sacramento- ja
American –jokien yhtymäkohdassa, muuttaen sen meluisaksi
kaivoskaupungiksi.
Vaikka Sutter ja Marshall olivat ensimmäisinä iskeneet "Bonanzaan",
he eivät rikastuneet siitä. He elivät lopun elämäänsä
vaatimattomasti ja unohdettuina.

Jari

[T Tienpää]

Sutter olisi seitsemännessä taivaassa nykyajan pikavipeillä, äijällä kun oli tapana haalia lainaa tai luottoa vähän sieltä täältä, jättää maksamatta ja vaihtaa maisemaa, sekä asettuessaan Kaliforniaan maksaa velkaa uusilla lainoilla tai yrittää viivyttää maksujaan kaikenlaisilla "suosituksilla" rehellisyydestään. Ihmeen kauan tämä juoppoäijä sai touhujaan jatkaa, ja osa uskoi Sutteriin hamaan hautaan kuin Wincapitaan konsanaan.

[Witko]

Sopii varmaan käsitellä kultaryntäyksiä laajemminkin tässä ketjussa, muutama haalittu tutkimusta varten:

*************************************************
Yksi löytyi jopa minultakin Elliot Westin kirja


Tämän kirjan takia tuo Elliot Westin nimi oli tuttu.Ostettu joskus taannoin kun Nez Percet olivat kiinnostuksena.432 sivua tavattavaa ja hyvin selkeä lukea.



________
Witko

[Haukka]

Tuolla jo aiemmin mainitsinkin, että John Sutter oli Sveitsistä paennut huijari. Hän oli myös se sama heppu, joka osti venäläisiltä Fort Rossin vuonna 1841. Niinhän siinä kävi, että venäläiset jäivät ilman rahojaan.

Jarin tekstistä löytyi muun muassa mielenkiintoinen maininta Australiasta lähetetyistä rangaistusvangeista, jotka tunnettiin Sidney's Ducks-nimellä. Löysin lähteen, jossa hepuista on maininta. Nämä australialaiset "kullanmurut" sopivat barbaarirannikolle kuin nyrkki silmään. Heitä oli paljon ja he perustivat täyden palvelun taloja, jossa asiakkaalle järjestettiin ensin tyttö, sen jälkeen hänet hakattiin ja ryöstettiin. Australialais-aalto laittoi rikokset jyrkkään nousuun. Jopa niin jyrkkään, että San Franciscossa päädyttiin perustamaan omien järjestyksenvalvojien erikoisjoukot Vigilantit. Kaikki olivat saaneet tarpeekseen australialaisten sytyttämistä tulipaloista ja väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Friscon vastaperustettu suojeluskaarti vastasi koviin otteisiin samalla mitalla ja moni sydneyläinen löysi itsensä hirrestä.

Elämää barbaarirannikolla

[Voyageur]

Voyageurin hyllyssä tuollainen aiheeseen liittyvä teos, kun tuo taide on se läheinen aihe.

[Jari Teilas]

Voyageurin hyllyssä tuollainen aiheeseen liittyvä teos, kun tuo taide on se läheinen aihe.

Tällainen teksti löytyi vielä maalareista.
Netistä varmaankin löytyy haualla kuvia kyseisistä maalauksista.

Mikään ei sytyttänyt mielikuvitusta sellaiseen paloon, mikään ei
vauhdittanut kansakuntaa uuteen aikakauteen niin nopeasti kuin muuan
Kaliforniassa tammikuussa tehty löytö…….KULTAA!!!
Kulta sai liikkeelle tuhansittain ihmisiä. San Franciscolaisen
sanomalehden pääkirjoitus oli kuin olisi satua lukenut: "Näkijän
näky oli käynyt toteen. Kalifornian kunnailla, kenties kohoaa uusi
Kaanain. Maa josta vuotaa mesi ja maito. Siellä vuoret ovat täyttä
kultaa, jokiuomat kullalla päällätyt" Kirjoitus oli melkoista
vuodatusta.
Kultalöytö Kaliforniassa kiehtoi myös itärannikon taiteilijoita.
William Sidney Mountin(1807 – 1868) maalaus "California News"
on yksi tuon aikakauden parhaita esimerkkejä siitä,
kuinka ihmiset itärannikolla seurasivat kiihkeästi Kalifornian
tilannetta. Maalaukseensa taiteilija on sijoittanut New Yorkin
postitoimistoon miehen, joka lukee Horace Greeleyn "New York Daily
Tribunea". Lukijan ympärille on kerääntynyt joukko uteliaita ihmisiä
kuulemaan viimeisimmät uutiset kultakentiltä. Heidän yläpuolelleen,
seinälle, taiteilija on sijoittanut "Kentuckylaisen", joka symboloi
toista aikakautta. Luodikon alapuolella kirkuu suurin kirjaimin
juliste, jossa myydään matkaa "Loo Choo" -nimisellä laivalla San
Franciscoon. Tässä mestarillisessa maalauksessa ei ole
häivähdystäkään satiirista, sillä pian myös pilapiirtäjät
herkuttelivat kullankaivajien kustannuksella. "Mistä löytää laiva,
joka kuljettaisi rikkaudet kotiin" ivataan maalauksessa, joka
Currier ja Ives tuottivat.

Mahdollisuudet olivat niin valtavat ja uskomattomat, että
kullankaivajat sanoivat lähtevänsä katsomaan norsua!

Unelmat kullasta tuntuivat ylittivät järjen rajat, kuten
maalauksessa, jossa kaskelotti hinaa talon kokoista kultakimpaletta.

Yksi hauskimmista pilakuvista on mielestäni H. K. Kobinsonin
julkaisema maalaus "A Gold Hunter on his way to CALIFORNIA, via ST
Louis", jossa kultakuume on puraissut
itärannikonmiestä, ja näyttäisi siltä kuin herra olisi
lähtemässä "soitellen sotaan".
Todellisuudessa kullankaivajien elämä oli kovaa. Narreilla ja
tyhjäntoimittajilla ei rinteille ollut asiaa. Kullankaivajat olivat
yksinäisiä miehiä, oman onnensa seppiä. Monissa tuon ajan
maalauksissa kullankaivajan elämää kuitenkin ihannoidaan
merkillisellä tavalla. Kuten Charles Christian Nahlin (1818-1878)
maalauksessa "Lauantaiehtoo kaivoskämpässä" punaiset
sävyt luovat ryhmän ympärille lähes kodikasta sävyä.

Nahlin toinen kuuluisa työ "Sunnuntaiaamu kaivoksella" viestii
perin erilaista tunnelmaa. Henkilöt maalauksessa on sijoitettu
kahteen ryhmään. Oikealla, hurskaitten ryhmä etsii pelastusta
pyhästä kirjasta. Vasemmalla, paatunut syntinen krapulan kourissa
lauantainillan juominkien jälkeen. Maalaus on kuin saarna, jossa
taiteilija varoittaa kultakuumeen moraalisista sudenkuopista.
Charles Christian Nahl oli yksi kultakuumeen tuotteliaimmista
maalareista. Hän saapui velipuolensa, Arthurin kanssa Kalifornian
kultakentille vuonna 1851. Charles Cristian Nahl oli saksalainen
siirtolainen, joka oli opiskellut maalausta Kasselissa sekä
Pariisissa.
Mahdollisesti paras maalari kaikista siirtolaisista oli saksalainen
William Hahn ( 1829-1887). Hahn oli opiskellut ennen Kalifornian
kultakentille saapumistaan Dresdenissä, Dusseldorfissa, Napolissa,
Pariisissa ja New Yorkissa. Hänen mestariteoksensa on
nimeltään "Looking Down Yosemite Valley From Glacier Point" .
Maalaukseensa taiteilija oli sijoittanut joukon
turisteja, jotka olivat roskanneet ympäristönsä, katsellessaan alas
Yosemite laaksoon.
San Francisco, joka oli yksi kultakuumeen suurimmista "satamista"
kiehtoi maalareita. Mahdollisesti yksi ensimmäisistä töistä, joka
kuvasi Telegraph Hilliä, oli tuntemattoman kiinalaisen tekemä.
Luultavasti kuitenkin englantilaisen Frank Marryatin (1826-1855)
maalaukset San Franciscosta kultakuumeen ajoilta ovat kuuluisimpia.
Tänä päivänä Marryatin maalauksensa ovat erittäin arvokkaita, sillä
hän on vanginnut taidokkaasti kankaalle San Franciscon katuelämän
kultakuumeen päivinä. Kuten hiukan satiirin omaisessa
maalauksessa "San Francisco Street Life" Toisesta kuuluisasta
maalauksestaan "San Francisco Saloon", Marryat
kirjoitti: "Otetaan ripaus tervejärkisiä Uuden Englannin
liikemiehiä, lisätään sekaan muutama kiinalainen työläinen, jokunen
australialainen rangaistusvanki, hivenen rintamakarkureita, pari
ammattipeluria ja kaikenpuolista huijaria. Vielä umpimähkään,
jokunen pettynyt rakastaja ja mustalammas. Seos hämmennetään,
maustetaan vahvasti kultakuumeella, kehnolla viinalla, korteilla,
pistooleilla, puukoilla ja lupauksilla. Tulos on jotakin alkuaikojen
seurapiiriä vastaavaa sotkua"!

Yksi maalausten aiheista San Franciscossa oli hirttäminen, sillä se
oli yksi kansan suurista huveista.
John Prendergastin maalaus "Justice Meted out to English Jim by the
Vigilantes" (1855) on hieno esimerkki julkisesta
hirttämisestä. Taiteilija on kuvannut maalauksessaan "Sidneyn
ankkojen" "English Jim" -nimisen pääjehun hirttämisen San Franciscon
satamassa. Maalauksessa laivaan on rakennettu hirttolava, jossa
konna jo killuu, samalla kun paikalliset Vigilantet vetävät
Yhdysvaltojen lippua salkoon, kuin kunniaa tehden tälle
onnettomalle, täyden tunnustuksen tehneelle konna paralle. Satamaan
on kerääntynyt melkoinen joukko ihmisiä seuraamaan "pyhää
toimitusta".

Kalifornian kultakuume synnytti lukemattoman määrän maalauksia sen
omalla aikakaudellaan, kuten myös vielä paljon myöhemminkin. Listaa
maalareista voisi kierrättää vielä vaikka kuinka pitkään, mutta
johonkin se raja nyt täytyy vetää.....

Jari

[Haukka]

Niin, siinä killuu hirressä paatunut taparikollinen James Stuart eli English Jim, Sidney Duckien pomo. Tunnelma San Franciscon satamassa on seesteinen. Maestrona on toiminut itse legendaarinen John Prendergast kuten Jari kertoikin.

[Haukka]

Tuon verran tutkin asiaa eilen illalla. Laitetaanpa tänne.

Kalifornian meksikolaiset näyttelivät pääosaa vuoden 1848 alueellisessa kaivostoiminnassa ensimmäisen vuoden ajan. Näitä meksikaaneja palvelijoineen tuli useilta eri rancheilta ja palvelijat tekivät kaivuuhommat. Jo seuraavan vuoden aikana amerikkalaiset julistivat määrätyt alueet itselleen ja latinalaisamerikkalaisiin ryhmiin kuten chileläisiin alettiin heitellä rasistisia mulkoiluja. Tilanteen luisuminen väkivaltaisuuksiin alkoi saman vuoden sisällä, kun joukko Meksikon-Amerikan sodan Kalifornian vapaaehtoisrykmentin ex-sotilaita perusti Hounds-ryhmittymän. Nämä ajoikoirat eivät suinkaan osallistuneet paikallisiin koiranäyttelyihin, vaan heillä oli kokonaan toisenlainen toimi-ala. He kävivät chileläisten ja muiden latinojen ikimppuun, pahoinpitelivät näitä ja polttivat näiden hökkelikylät. Sen jälkeen Ajokoirat vetäytyivät tyytyväisenä dokaamaan ja lepäilemään Tammany Halliin, joka oli heidän kurjan telttakylänsä lempinimi

English Jimin johtamalla Sydneyn Ankoilla ei siis ollut yksinoikeus organisoituun väkivaltaan. Tosin Ankkoja oli paljon enemmän ja heillä oli oma keskuspaikkansa, jolla oli tyylikäs nimi Sydney Town. He yrittivät polttaa San Franciscon kuusi eri kertaa. Mutta joka kerralla yritys epäonnistui. Kerran tuli levisi Sydney Towniin ja Ankat kaakattivat kauhuissaan.

[Voyageur]

Tässä paljon lisätietoa ja muitakin tarkkoja ja teräviä kuvia " Art of the Gold Rush" kirjan kannessa olevan maalauksen
" Sunday Morning in the Mines" tekijältä Charles Christian Nahlilta.
Linkeistä pääsee tutustumaan mm opettavaiseen kirjaseen " The Idle and the Industrious Miner"
jossa kuvin ja sanoin kerrotaan laiskuuden turmiollisuus ja ahkeruuden hyveet. Silmäyksen voi tehdä myös naisille suunnattuun samanlaiseen kirjaan jossa kuvataan kahden ahkeran ja anteliaan tytön erilaiset elämänkohtalot joihin tehdyt valinnat vaikuttavat.

Uutena henkilönä tuli vastaan nimi Joaquin Murrieta.
Meksikolais taustainen jonka Anglo-amerikkalaiset ajoivat valtaukseltaan ja pahoinpitelivät hänen perhettään.
Häntä pidetään yhtenä mahdollisena esikuvana Zorron hahmolle. Linkki siitäkin seuraavilta sivuilta.
http://www.arthurchandler.com/nahl-index