Intiaanit ja luonnonympäristö

[Haukka]

Mahtuu tähän toinenkin vastaava tarina: Jesuiittana 1600-luvun Ranskasta Pohjois-Amerikkaan lähetetty Claude Dablon kertoi aikalaisilleen jutun hirviömäisestä vesi-pantterista. Koska eläimet, myös mytologiset, kuuluvat luonnonympäristöön, niin tässä Dibbonin kertomus: Neljä ojibwa-soturia olivat menneet Yläjärvelle etsimään kuparia. Noihin aikoihin kuparinlouhiminen oli tosin tabu ojibwojen keskuudessa, mutta nämä neljä sankaria päättivät rikkoa tabua. He tiesivät tarkalleen missä kupariesiintymiä oli, joten reissun piti olla lähinnä nopea meno ja paluu-matka Michipicoten Islandille. Mutta tällä kertaa kuparit jäivät louhimatta, sillä aavemainen ääni ympäröi ojibwat heti kun he olivat suunnanneet kanoottinsa järvelle..

Mishipeshu, Mishipeshu! 0jibwat huusivat kauhuissaan ja käänsivät kanootin kohti rantaa. Mutta Mishipeshu tuli perässä muristen ja toi mukanaan suuria pyörteitä ja kuohuvan aallokon. Mishipeshu-hirviö oli tullut tunnetuksi siitä, että se vartioi runsaita kupariesiintymiä Suurten järvien alueilla ja varsinkin Yläjärven Michipicoten Islandilla.

Vain yksi ojibwoista selviytyi takaisin kotiin. Intiaanikylässä ollut jesuiitta-isä Dablon sai kuulla tarinan mishipeshusta, vesipantterista, joka oli sarvilla varustettu kissan ja liskoeläimen välimuoto. Sanalla sanoen jättikokoinen merihirviö, joka vaani Suurten järvien syvyyksissä ja rannoilla sopivia ihmisuhreja. Saaliinsa pantteri pyydysti pitkällä käärmemäisellä hännällään. Mishipeshun tunsivat myös creet, potawatomit ja shawneet.

[Witko]

Kyllähän Great Lakesin eri järvillä on montakin eri vesihirviöitä. Jotkut perinteet uskoivat, että vedenalaiset pantterit olivat hyödyllisiä, suojaavia olentoja, mutta useimmin niitä pidettiin pahantahtoisina olentoina, jotka toivat kuoleman ja epäonnen. Niiden oli pakko sijoittaa eri paikkoihin, jotta järven ylittäminen olisi turvallista. Tämä Mishipeshu oli vielä jopa 1950-luvulla Prairie bandin jotka kuuluivat potawatomien Kansaan, niin he suorittavat perinteisen seremonian Underworld Pantherin ja pitää tämä turvallisen etäisyyden balanssiin ylläpitämiseksi Thunderbirdin välillä.
Ontario-järvellä oli oma hirviönsä Gaasyendietha joka kuului seneca-legendaan. Tämä käärmemäinen hirviö nähtiin elokuun 14.päivänä, vuosi oli 1829 ja tämän näkivät lapset jotka leikkivät rannalla Granthaman-poukamassa ja tästä hirviöstä Kingston Gazette ja hänen uskonveljesä varoittivat lapsia. Kaikilla Great Lakesin eri järvillä oli omat vesihirviönsä ja nimitykset tulivat eri Kansoilta.

Tässä vanha piirros Mishipesusta ojibwayn tekemänä


Witko

[Haukka]

Teihiihanit eli "Pikku kannibaalit" eivät olleet jättiläiskokoisia hirviöitä, vaan lähinnä lapsen kokoisia kummajaisia. He hyökkäsivät yleensä suurina joukkoina vihollisen kimppuun . Arapahot ja cheyennet pelkäsivät näitä kannibaaleja ehkä enemmän kuin mitään muuta. Pikku kannibaalien sanottiin olleen entisessä elämässään urheita sotureita, jotka olivat nousseet kuolleista kääpiöinä. Tarinan mukaan useiden heimojen muodostama sotajoukko onnistui lopulta surmaamaan pikku kannibaalit viimeiseen kääpiöön,

Kalliovuorten shoshoneilla oli lähes vastaava pelon kohde. Se oli vuoristojen kauhuaherättävä menninkäinen Nunumbi, joka myös oli erikoistunut ryhmäliikkumisen voimaan. Pirulliset ja kääpiökokoisret nunumbit ampuivat shoshoneita näkymättömillä nuolilla.

Näistä onkin helppo päätellä miten taikauskoisia intiaanit olivat. Kuvissa teihihani ja nunumbi.

[Witko]

Tässä rajumman luokan demoni irokeesi ja wyandot mytologiassa Flying Heads. Ne olivat raivokkaita henkiä joilla oli kirouksena kylttymätön nälkä. Flying Headin fyysinen ulkonäkö vaihtelee vähän tarinankertojasta riippuen, mutta yleisesti sitä pidetään muistuttavan ihmisen päätä, jossa on mustat pitkät hiukset, "kauheat silmät" ja suuri suu täynnä partaterän teräviä torahampaita. Joillakin oli lepakon siivet ja pitempiä kuin pisimmät miehet ja kaiken päälle nämät perkeleet osasivat piiloutua niin hyvin että ei yksikään ase heitä löytänyt.


Pakko on todeta että meidän valkoisten miesten kummitukset ovat täysiä amatöörejä mitä intiaanien eri demoneihin tuli.

Witko

[Haukka]

Witkon laittaman kuvan Flying Head-hirviöllä oli kammottava loppu. Käydessään kastanjoita kuumilla hiilillä paahtavan irokeesi-naisen kimppuun hirviölle tuli työtapaturma. Se sai suuhunsa kuumia hiiliä ja syttyi palamaan. En tiedä miten naisen kävi, mutta hirviö paloi tuhkaksi.

Ja tuossa kuva passamaquaddyjen ja micmacien pelon kohde elikä Skudakumooch, tai The Ghost-Witch , Aavenainen.



Aavenaiset syntyivät noituutta harjoittaneiden kuolleiden shamaanien ruumiista. Aavenaisen pystyi tappamaan tulella, mutta se oli mahdollista vain jos naisen onnistui yllättämään takaapäin. Aavenaisen katsekontakti tai hänen pelkän äänensä kuuleminen saattoi tuoda pirullisen kirouksen varomattomalle lähestyjälle.

[Haukka]

Niin noitahan tuo edelläkuvattu olisi suoraan suomennettuna, mutta itse miellän noidat yleensä naisiksi.

Mielenkiintoinen mytologinen hirviö oli mm. siouxien, omahien ja cheyennien tuntema kaksikasvo Two Faces. Kaksikasvolla oli monia nimiä intiaanikielisiä kuten Héstova'éhe (Cheyenne) ja Anuk Ite, Anog Ite, Anukite, Anuk-Ité, Anuk Ite Win, Winyan Nupa (Sioux).

Tämä hirviö oli hyvinkin ihmisen kaltainen ja saattoi olla yhtä lailla mies kuin nainenkin. Toiset kasvot olivat pään takapuolella kuten kuva näyttää. Jos oli tarkoitus säilyä hengissä, ei kannattanut olla katsekontaktissa syrjäisen puolen kasvojen kanssa. Kaksikasvon kääntöpuolen silmät joko halvaannuttivat niihin katsojan tai toisinaan tappoivat heti. Halvaantuneet uhrit Kaksikasvo palasi tappamaan myöhemmin.

Kaksikasvon ilkitöiden laatu vaihteli jonkin verran. Ollessaan leppoisalla päällä kaksikasvo tyytyi peloittelemaan pienia lapsia tai kidnappaamaan nämä. Synkkinä hetkinä tämä tasankojen paholainen harjoitti tappamisen lisäksi silpomista ja kannibalismia. Joidenkin heimojen mytologian mukaan Kaksikasvoja oli vain yksi, mutta jotkut heimot taas väittivät, että kaksikasvot olivat kokonaan oma rotunsa. Crow-intiaaneilla vastaava hirviö oli nimeltään Hi'cictawi'a, Hisshishtawia eli Red Woman. Etelän wichitoilla kauhua herätti vastaavia hirmutöitä tekevä Chearppeschaux eli Headless Man. Creekit, alabamat ja coushattat puolestaan kammosivat ihmisiä syövää hirviötä, joka tunnettiin nimillä Atipa-Tcoba, Isti-Papa, Neka-cí Ckamí ja Neka-ci Ckami.

Kaksikasvo nykyaikaistettuna:

[Witko]

Pidetään vielä pähkinän vastausta nro 1 säästössä ja palataan mytologian pariin. Ykköspaikkaa Amerikan Nativein eri demoneissa pitää Wendigo, Paha joka syö ahnaasti ja vie!
Wendigo on väistämättä Pohjois-Amerikan Nativein kansaperinteen voimakkain ja tappavin olento, ja se esiintyy monissa Kansojen legendoissa, mutta tunnetuin kuvaus on peräisin Suurten Järvien alueella olevista kansanyhteisöistä. Monet legendat ovat varoituksia, jotka vahvistavat tabuja kannibalismia vastaan väittämällä, että jokainen ihminen joka syö toisen ihmisen lihaa-muuttuu puhtaasta pahaksi olennoksi jonka Manitou on kironnut kylttymättömällä ruokahalulla. Ei edes rakkaimat omaiset ole turvassa iankaikkisessa elämässä loputtomasta nälästä ja syömisen himosta.

Tämä on vähän ristiriidassa Idän metsäintiaanien kannibalismin harjoittamisesta, koska sitä käytettiin juuri rohkeuden saamiseksi, jos söi vaikka vahvan vihollisen soturin. Wendigo oli pirujen piru.

Wendigo, ihmisenlihan syöjä metsissä.


Tässä rohkea Algonquian vastaan Wendigo.


Tässä pahimmat demonit Amerikan Nativein parissa. 13 eri perkelettä löytyy top listalta.


Witko

[Haukka]

Mr. Witko länsirannikolta laittoi niin pahannäkäisiä Wendigoja, että meni yöunet. ihan noin balanssin ylläpitämiseksi laitan maalauksen Deer Womanista, joka tunnetaan myös Deer Ladynä. Peuranainen oli enemmänkin rakkauden ja hedelmällisyyden hyvä haltiatar, mutta hänen tiedetään houkutelleen miehiä myös kuolemaan. Nämä houkutellut miehet olivat irstailijoita tai muuten täysin sivistymättömiä raakalaisia, joiden käsiin kukaan itseään arvostava nainen ei halunnut joutua. Peuranainen vilautti irstailijoille vähän paljasta pintaa ja johti nämä myöhemmin ikuiseen kadotukseen.

Peuranaisen kanssa tekemiseen ovat joutuneet muun muassa siouxit, ojibwat, omahat, cherokeet, seminolit ja choctawit. Jopa Kanadan rajojen irokeesit saivat kunnian tutustua Peuranaisen kauneuteen.

Koska olen lähdössä pikku matkalle, laitoin helteen ja reissun kunniaksi kubvan Peuranaisesta.



HAUkkA

[Witko]

Hyvää matkaa kumpainenkin ja ilmoittele kun palaatte takaisin Kunnian Kentille l. Kinkereille!

Siinä kappale upeaa Järvi-Suomea ala' Koli


Tässä todellinen jymy lomapaikka ja upean originelli. Tänne pääsevät vain VIP matkaajat, joten Haukan osalta ei toteudu, kauniimpi puolisko toteutuu ehkä!


Witko