USA:n intiaanipolitiikka 1700- ja 1800-luvuilla

[Haukka]

Joku on ehkä edellisen viestin luettuaan ihmetellyt miksi vihjailen presidentti Franklin Piercen alkoholinkäytöstä. No en vihjaile, vaan sanon suoraan. Äijä oli rapajuoppo, jota ei nähty selvinpäin kuin ehkä kerran viikossa. Eikä silloinkaan vesiselvänä. Kun Pierce sitten oli lopettelemassa tehtäviään Valkoisen Talon isäntänä, ihmiset kysyivät häneltä:

- Kerrohan Franklin, mitä aiot touhuilla virkaurasi jälkeen?

Pierce hieraisi punoittavaa nenänpäätään ja vastasi. Sitä samaa kun tähänkin asti. Aion kännätä - ja lujaa!

Franklin Pierce oli sanonensa mittainen mies ja kännääminen jatkui. Syksyllä 1869 tämä intohimoinen suhde alkoholiin kuitenkin loppui äkisti, sillä Pierce menehtyi vaikeaan maksakirroosiin.

Vielä kerran: Franklin Pierce, Kansakunnan "Isähahmo"

[Haukka]

Kaikki neljä kuvan intiaania ovat kuuluisia ja jokainen heistä joutui myös tekemisiin intiaanipolitiikan kanssa - tavalla tai toisella. Tietenkin tämä on vanhan kertausta, mutta joillekin ehkä uutta tietoa.



Vasemmalla olevan Geronimon kaikki tunnistavatkin. Hän oli eräänlainen chiricahua-apachien henkinen johtaja, jonka suuri taika pystyi suojelemaan hänen pientä pakolaisryhmäänsä niin Yhdysvaltain kuin Meksikonkin sotavoimilta. Vanhoilla päivillään Geronimo oppi tuntemaan rahan arvon ja hyödynsi tätä asiaa monin eri tavoin.

Toinen vasemmalta Quanah Parker puolestaan käsitti, että sodankäynti Yhdysvaltoja vastaan oli sulaa hulluutta. Hän valitsi rauhan ja kulki polkuja, jotka risteilivät kahden maailman välillä. Parkerista tuli myös valtiomies ja rahan päälle hän ymmärsi Geronimoakin enemmän. Parkerin äiti oli valkoinen.

Kolmannessa kuvassa poseeraa oglala-siouxien täysiverinen sotapäällikkö Crazy Horse. Onko se hän vai joku muu, sitä ei kukaan tiedä varmaksi. Hän oli vaitelias mies, josta tarpeen vaatiessa löytyi selkärankaa ja rohkeutta.

Ääärimmäisenä oikealla rauhantahtoinen ja aina hyväkäytöksinen nez perce-päällikkö Joseph. Hänen ainoa syntinsä oli se, että hän yritti johdattaa kansansa paikkaan, jossa olisi mahdollisuus elää omaa perinteisiä arvoja vaalivaa elämää. Josephin tuskasta tuli vertauskuva kaikkien intiaanien kärsimyksille.

Nämä neljä intiaania olivat tärkeä osa Yhdysvaltain 1800-luvun jälkimmäisen puoliskon historiassa. Listaa voisi jatkaa myös Sitting Bullilla, mutta Crazy Horse saa kunnian edustaa myös häntä.

[Witko]

Hieno ryhmä todella kuuluisia miehiä oli Haukka laittanut ja ei koskaan näistä herroista ole turhaa kertausta.

Geronimo ei ollut virallinen päällikkö chricahuain, niin kuin Haukka totesi, mutta silti tärkein johtaja, jossa kulminoitui patriootti, apachein vastarinnan symboli ja nykypäivänäkin hyvin arvostettu muistohenkilö apachein keskuudessa. Täytyy sanoa että tämän miehen taika oli uskomaton sillä kymmenien vuosien taisteluissa mies ei haavoittunut edes kunnolla ja oli koko ajan mukana taisteluissa. Toinen uskomaton apache oli Nana. 80.vuotias mies taisteli ja ratsasti kuin paholainen ja hänen raidinsa olivat legendaariset.

Nana v.1886


Quonah Parker oli todella suuri comanche päällikkö, joka oli taitava taktikko ja menestyi hyvin myös valkoisen miehen maailmassa ja arvostus oli kova comanchein keskuudessa joilla ei ollut paljon nimekkäitä päällikköjä.

Chief Joseph oli mies joka kärsi ja uhrasi kaiken oman Kansansa edestä ja sai monilta valkoisilta myös kovan kunnioituksen, mutta ei niin paljon annettu, että vapaus ei ollut oma maa, vaan Colvillen reservaatio v. 1904.

Crazy Horse oli vähän taianomainen ja mystinen oglalain sotapäällikkö. Hiljainen mies joka ei koskaan kerskunut teoillaan, vaikka niitä oli hänen lyhyt elämänsä täynnä. 36.vuotiaana päättyi elämä pistimeen, mutta mies on edelleen täysi symboli ja ihailun kohde koko Lakota Kansan mielestä. Tekojen miehet harvoin kerskuvat teoillaan ja Crazy Horse näki jo v.1854 Grattanin verilöylyn ja sen jälkeen armottomat heimosodat tämä taktinen nero ja rohkea taistelija kävi ja Fettermanin verilöyly, Rosebud, Little Big Horn ym.

Uskon että tämä kuva toivottavasti on oikea valokuva hänestä, kiisteellään mutta..............
Tasunka Witko aka Crazy Horse


Witko

[Haukka]

Meni väärään ketjuun, kuuluu enemmänkin tänne.

Witko mainitsi kirja-ketjussa tällaisen kirjan:



Kyllä noissa rauhanneuvotteluissa sattuu välillä kaikenlaista, josta ei kerrota. Tai kerrotaan ehkä hieman peitellysti, että eivät ne ihan suunnitelmien mukaan menneet, pieniä välikohtauksia ja väärinkäsityksiä intiaanien taholta esiintyi. Nämä intiaanidelegaatiot kiertelivät katsomassa myös eri kaupunkien nähtävyyksiä ja samalla sitä tuli otettua myöskin huikkaa. Miten kävikään vuonna 1824 iowa-päällikkö Mataskalle tai brittiläisittäin White Cloudille?

Niin, huonosti meinasi käydä. White Cloud nimittäin vetäisi majoituspaikassaan kännit ja sen verran voimallista tuo tuliliemi oli, että tämä kookas ja komea päällikkö alkoi ärhennellä. Tosin kohteena ei ollut herra presidentti, vaan White Cloudin vaimo nimeltään Rantchewaime. Tämä vaimoihminen oli nuori ja kaunis ja hän oli päässyt ylvään miehensä mukaan katselemaan Washingtonin ihmeitä. Hotellihuoneessa alkaneen riidan syy on tuntematon, mutta voisipa olla vaikka mustasukkaisuus. Kenties Rantcewaime oli katsellut jotakin Washingtonin salskeaa herraa ”sillä määrätyllä silmällä”.

Oli niin tai näin, ulkona yöllisillä retkillään liikkunut intiaaniasiamies kuuli White Cloudin huoneen avoimesta ikkunasta kantautuvaa meteliä. Asiamies harppoi hotellin toiseen kerrokseen, jossa päällikön huone oli. En tiedä oliko ovi auki vai oliko intiaaniagentilla avain huoneistoon. Joka tapauksessa hän tunkeutui sisään ja seisahtui hämmentyneenä nähdessään eteensä avautuvan näytelmän. White Cloud pahoinpiteli lattialle lyyhistynyttä vaimoaan. Nähdessään agentin White Cloud lopetti vaimonsa hakkaamisen ja ojentui koko pituuteensa. Hänen kasvoillaan kuvastui sanoinkuvaamaton häpeä. Myös Rantchewana kömpi ylös ja suoristi rypistyneitä vaatteitaan. Hetken aikaa tilanne oli liikkumaton, sitten White Cloud asteli ikkunan luo ja työnsi sen kokonaan auki. Agntti ei ehtinyt sanoa mitään, sillä nopealiikkeinen White Cloud ehti astua suuresta ikkunasta ulos.

Alkoholin nautiskelu oli vienyt päällikön muistin eikä hän muistanut majoittuneensa toiseen kerrokseen. Vaikka pudotus ei ollut korkea niin tömähtäessään kylki edellä maahan White Cloud loukkasi kätensä. Hän pystyi osallistumaan seuraavan päivän ratsastusparaatiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta käsi oli kuin tulessa. Lisäksi juttu kulki suusta suuhun:. White Cloud oli kännipäissään hakannut vaimonsa...

Presidenttinä toimi tuolloin vuonna 1824 James Monroe. Iowa-pariskunnan avioliittokin jatkui tiettävästi onnellisena. Tarina ei kerro ottiko White Cloud tämän jälkeen enää koskaan alkoholia.