WILD BUNCH

[Jari Teilas]

NO nyt päästiin asiaan. Butch Cassidy ja kumppanit on mun lemppariporukka heti "Hullun Custerin" jälkeen!
Aloitetaan koplan ehdottomasti kauneimmasta jäsenestä!

ETTA PLACE
Millainen nainen oli salaperäinen Etta Place, josta tiedetään niin vähän? Hänen kauneutensa ei ole legendaa, sen voi kuka tahansa nähdä valokuvasta, joka on otettu New Yorkissa 1902: Hän oli pitkä, hoikka nainen, jolla oli kastajanruskeat hiukset, tummat silmät ja aristokraattinen profiili. Kamera on myös onnistunut vangitsemaan hänen tyylikkyytensä; Sen sijaan, että hän näyttäisi
lainsuojattoman 'sussulta', hän vaikuttaa ennemminkin kouluja käyneeltä seurapiiriladyltä. Kuinka hän rakastui surusilmäiseen tappajaan ja lainsuojattomaan Sundance Kidiin on mysteeri. Vielä 1950-luvulla ylhäällä Montanassa eli miehiä, jotka toistivat mitä Butch Cassidy oli sanonut hänestä: "Etta oli Kidin vaimo. He tapasivat Teksasissa. Kun Kid kertoi Ettalle, että hän ja Cassidy pakenisivat maasta, niin Etta sanoi mieluummin lähtevänsä heidän mukaansa ennemmin kuin jäisi eikä näkisi heitä enää milloinkaan." Mitä hänelle tapahtui, kun Butch ja Kid kuolivat Boliviassa (jos kuolivat), sitä ei tiedetä. Mutta se tiedetään, että hän oli kaunis ja hän rakasti Kidiä. Paljon muuta faktaa salaperäisestä Etta Placesta ei tiedetä. Edes hänen syntymä- tai kuolema-aikaansa ei tiedetä, tai sitä, ettäoliko hänen nimensä edes Etta Place. Todennäköisesti ei.

Ettan uskotaan olleen korkeasti koulutettu ja syntynyt idässä. Toisaalta hänen myös oletetaan olleen Teksasista lähtöisin oleva prostituoitu. Kirjailija James D. Horanille kertoi eläkkeellä oleva entinen Pinkerton-agentti Frank Dimaio vuonna 1949, että Etta syntyi Denverissä Coloradossa ja hän oli musiikkiin erikoistunut opettaja.
Historioitsija Kerry Borenilla on mielestäni kaikkein paras kertomus: "Vaikuttaa, että Etta Place on syntynyt 1874, ja hän on kunnianarvoisan George Capel'in tytär ja Essexin VI herttuan Atrhur
Algernon Capel'in pojantytär. Hänen isänsä kuoli lähellä Tombstonea ennen vuotta 1992, Ettan kasvattivat ja koulutuksen maksoivat lainsuojattomat, jotka olivat olleet hänen isänsä työtovereita. Etta oli asunut San Antonion bordellialueella, kun Wild Bunch tuli pitämään hauskaa Teksasiin onnistuneen ryöstön jälkeen ja ottivat Ettan mukaansa Utahiin, jossa hän opiskeli sitten opettajaksi
collegessa ennen liittymistään Wild Bunchiin Robbers Roost'issa vuonna 1895."

Historioitsijat uskovat Ettalla olleen kaksi lasta, jotka hän hylkäsi lähtiessään etsimään seikkailua elämäänsä Sundance Kidin matkassa. Erään teorian mukaan Etta olisi ollut Sundancen serkku, toisen taas Butchin. Jotkut historioitsijat olettavat Ettan olleen aluksi Butchin rakastajatar ennen kuin hän rakastui Sundance Kidiin.

Oliko hänen nimensä Etta Place? Usein hän allekirjoitti nimellä Ethel Thayne. Jotkut uskovat hänen sukunimensä olleen Ingerfield, nimi jota Butch Cassidy myös käytti. Matkallaan Etelä-Amerikkaan, Etta Place ja Sundance Kid käyttivät nimeä herra ja rouva Harry Place.

Oliko Ettalla aiemmasta avioliitosta lapsia? Ehkä oli, ehkä ei. Jotkut historioitsijat uskovat Ettan ja Butchin saaneet tyttären 1903. Useimmat eivät usko siihen. Monet tutkijat taas uskovat Ettalla ja Sundance Kidillä olleen jälkeläinen.

On todennäköistä, että Sundance Kid toi Ettan Argentiinasta takaisin Yhdysvaltoihin. Lähteistä riippuen syy Ettan paluuseen oli joko abortti, synnyttäminen, sukupuolitauti, umpisuolen poistoleikkaus (nimitystä käytettiin avioliiton ulkopuoliselle raskaudelle/abortille) tai akuutin yksinäisyyden hoitaminen.

Yllättävää on, että Pinkertonin etsivätoimiston tiedostoista löytyy Ettan kohtalosta useampia versioita. Yhdessä hänen kerrotaan saaneen surmansa Argentiinassa maaliskuussa 1924, jolloin Mateo Gebhart- niminen mies ampui hänet. Toinen raportti kertoo Ettan tehneen itsemurhan 1924. Kuin varmuudeksi kolmas raportti kertoo hänen kuolleen luonnollisesti 1966.

Monet historioitsijat uskovat Ettan saaneet tyttären hänen palattuaan Yhdysvaltoihin. Vuonna 1971 Bettie-nimisen tyttären oletetaan kuiskanneen kuolinvuoteellaan aviomiehelleen: "Äitini elää ehkä
vieläkin. Hän on mennyt uusiin naimisiin ja on ehkä saanut lapsia."

Mutta oliko milloinkaan ollut olemassa naista nimeltä Etta Place? Mielenkiintoinen yksityisseikka putkahti ilmoille vuonna 1995, jolloin Dr. Thomas G. Kyle vertasi tietokoneella keskenään valokuvia Etta Placesta ja kuuluisasta Brown's Holessa asustaneesta "Queen of the Cattle Rustlers"-nimisestä Ann Bassettista, jolla tiedettiin myös olleen kytköksiä Butch Cassidyn 'Junanryöstäjä-syndikaatin' –jäsenten kanssa. Tohtori Kyle vakuuttui lopulta täysin verrattuaan kuvia keskenään, että Etta Place ja Ann Bassett, olivat yksi ja sama nainen.

Mitään edellä mainittuja oletuksia ei kuitenkaan ole todistettu
varmuudella todeksi.

Jari

[Jari Teilas]

Kuoliko Butch Cassidy San Vicentesä Boliviassa? Useimmat uskovat, että hän kuoli, mutta liian monet ovat sanoneet, ettei hän kuollut. Heti kärkeen täytyy todeta, että ehkäpä tämän päivän vakuuttavimmat Wild Bunch-tutkijat, Anne Meadows ja Daniel Buck omissa tutkimuksissaan ovat päätyneet tulokseen, - kuoli!
Joka tapauksessa on olemassa "mielenkiintoinen" ns. "Dilly-teoria". Joyce Warner, Matt Warnerin (Butchin ystävä) tytär väitti, että Butch Cassidy kävi heidän kotonaan tapaamassa isää vielä vuonna 1939. Vieras kertoi nimekseen vain Frank sanoi työskentelevänsä rautateillä idässä ja, että hänellä oli vaimo ja kaksi tytärtä. Joyce kuitenkin tunnisti miehen Butch Cassidyksi.
Sundance Kid oli löytänyt itselleen uuden partnerin jota hän leikkisästi oli alkanut kutsua myös Butchiksi.

Tikittää...voisiko olla niin, että Sundancen kanssa kuollut jenkki olikin Butch numero kaksi? Tämä johtaa "Dilly-teoriaan". Saattoiko Sundancen kanssa San Vicentessä Boliviassa surmansa saada karjavaras nimeltä Tom Dilly? Dillyn taustoista tiedetään varsin vähän. Hän mahdollisesti tuli Teksasista Coloradoon 1890-luvun lopulla etsintäkuulutettuna murhasta. Tom Dillyn tiedetään ystävystyneen Wild Bunch-ratsastaja Elzy Layn
kanssa. Dillyn uskotaan myös osallistuneen vuonna 1897 Castle Gatesissa tehtyyn pankkikeikkaan, jonka pääpiruna toimi Butch Cassidy. Tom Dillyn kerrotaan olleen "lyhytpinnainen" kaveri. Toisaalta aikalaiskertomuksissa hänen tiedettiin olleen alueen lasten suosiossa. Useissa lähteissä viitataan, että Tom Dilly matkusti 1900-luvun alussa Etelä-Amerikkaan.
Erään amerikkalaisen raportin mukaan Butchin ja Kidin mukana Banco de la Nacion in Villa Mercedesin ryöstössä oli mukana kolmas amerikkalainen lainsuojaton nimeltä "Dey". Tämä saattaa olla artikuloinnista johtuva kirjoitusvirhe, sillä Dilly kääntyy ja kuulostaa espanjaksi jotakuinkin "Dey-yeh". Lisäksi mielenkiintoista on se, että aikalaiskertomuksissa molemmat lainsuojattomat soittivat hyvin huuliharppua, tekivät käytännönpiloja heidän ystävilleen ja olivat suosittuja lasten keskuudessa. Vain yksi "kauneusvirhe" erotti heidät. Dilly sattui vain olemaan suurikokoinen, hoikka ja hänellä oli mustat kiharat hiukset. Butch oli vaaleako, keskimittainen ja rotevahko.

Ehkä aika tulee vielä näyttämään meille kuoliko Butch Cassidy Boliviassa, vai elikö hän tuntemattomana vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa jossakin idässä, kuten Joyce Warner kertoi...

Jari

PS. Jutussa mainittu Elzy Lay, joka eli aina vuoteen 1934 saakka ei milloinkaan paljastanut salaisuutta Butchista. Vuonna 1930 Lay tutustui kirjailija Zane Greyhin, joka ehdotti, että hän tahtoisi kirjoittaa Layn elämäkerran, mutta Lay kieltäytyi. Kolme vuotta myöhemmin Elzy muutti mieltään ja lähetti kirjailijalle viestin, että hän olisi valmis kertomaan tarinansa. Elzy Lay kuoli kolme vuorokautta myöhemmin.

PPS. "J. K. W. Bracker, Utahista kotoisin oleva lääkäri, joka nuorena oli toiminut karjamiehenä tunsi Cassidyn että Dillyn kertoi, että hän oli nähnyt valokuvan vuonna 1908, joka oli otettu San Vicentin uhreista ja uskoi, että toinen kuolleista miehistä muistutti enemmänkin Dillyä kuin Cassidyä. (Anne Meadows kertoo kirjassaan "Digging Up Butch and Sundance" ettei milloinkaan ole löytänyt kyseistä valokuvaa, vaikka jokainen kivi on käännetty ylösalaisin.)"

Samaisessa kirjassa kerrotaan seikkaperäisemmin tapahtumaa "Butchin ja Kid'in ystävät Utahista (Matt Warner, Elzy Lay, Bert Charter, Charley Gibbons sekä Dr. J. K. W. Bracker palkkasivat miehen tutkimaan mitä kaksikolle todellisuudessa kävi Etelä-Amerikassa. Tämä mies, joka oli nimeltään joko Burton, Walker tai
Sawtell matkusti Boliviaan, haastatteli sotilaita, jotka olivat olleet mukana tulitaistelussa. Hän palasi Utahiin mukanaan valokuva, jossa molemmat jenkkikonnat makasivat kuolleina. Tosin tohtori epäili myöhemmin, että toinen kuolleista, Butch, olisikin ollut mies nimeltä Dilly.

Historioitsija Charles Kelly, joka yhtenä ensimmäisistä Wild Bunch –tutkijoista kirjoitti kirjan Cassidysta ei milloinkaan saanut käsiin kyseistä valokuvaa. Hän jopa "kovisteli" Butchin vanhaa kamua, Matt
Warneria valokuvasta, mutta veti vesiperän. Warner oli vain sanonut: "Unohtakaa kaikki tarinat Butch Cassidysta, ne kaikki ovat perättömiä. Hänen nimensä oli Robert Paker ja hän syntyi ja kasvoi
Circlevillessä Utahissa ja hän kuoli Etelä-Amerikassa, yhdessä toisen miehen kanssa, jonka nimi oli Longbow (kirjoitusvirhe)." Ei löytänyt valokuvaa myöskään Dan Buck eikä hänen puolisonsa Anne Meadows kaikesta yrittämistään huolimatta.

Joten arvailtavaksi vielä jää, mitä Cassidylle loppujen lopuksi kävi.
Hurjissa huhuissahan hänet on nähty (elävänä tai kuolleena) milloin missäkin, jopa Pariisin slummeissa, missä santarmi löysi hänet salakavalasti puukotettuna vuonna 1908, tai Braziliassa vuonna 1906, jolloin palkkionmetsästäjän luoti löysi maalinsa kun Cassidy oli ajamassa siellä karjaa. Vuonna 1910 hän pelasti Jesse Jameksen pojanpojan kidnappaajien kynsistä, St. Louisin rautatieasemalla, sen jälkeen kun oli saanut käsiinsä koodikielellä olleen kirjeen, jossa kerrottiin kidnappauksesta. Vuonna 1918 hänet nähtiin Baggs'in
saluunoissa, Wyomingissa vetämässä ryyppyjä alas tiuhaan tahtiin ja ajelevan ympäriinsä T -Fordillaan. Hän kerkesi myös mukaan Villin Lännen –sirkukseen San Franciscossa, sekä nähtiin hakkaamassa malmia yhdessä Wyatt Earpin kanssa Alaskassa. Kuoli kerran Uudessa Meksikossa, huoralassa joutunut siellä vaikeuksiin. Useissa tarinoissa hän kuoli luonnollisen kuoleman. Syäpään, keuhkokuumeeseen, sydänkohtaukseen. Kerran hänet on haudattu Tombstonessa, kahdesti Spokanessa ja kolmesti Nevadassa. Ensimmäisen kerran kuitenkin jo vuonna 1898 Robbers' Roostissa, kun paikallinen Posse jäljitti karjavarasta nimeltä Joe Walker. He ampuivat nukkuvan miehen huopakääreeseen ja kun he tarkistivat saaliinsa, he huomasivat, että kukkuun oli jäänytkin tosi iso kala, kuuluisa Butch Cassidy…

[Brazos]

On se hullu...
Huomasitko, että sen kirjoittamani viestin perässä oli hymiö?


ps. ei siinä mitään anna palaa vaan jos tekstiä tulee. Minä ainakin luen mielelläni.

[Jari Teilas]

On se hullu...
Huomasitko, että sen kirjoittamani viestin perässä oli hymiö?


ps. ei siinä mitään anna palaa vaan jos tekstiä tulee. Minä ainakin luen mielelläni.

En minä mitään huomannut

No joo, ei tässä mitään hätää ole kun on noita kirjoituksia vuosien mittaan kertynyt jemmaan aikamoinen kasa. Joten pyydä vain ja hullu toteuttaa toiveen! Mutta toisaalta on aika säälittävää toistaa jatkuvasti itseään!

Jari

[Jari Teilas]

"Mad Dog" Harry Tracy

1900-luvulle tultaessa "Vanha Länsi" sai väistyä modernin ajan tieltä. Uusi aikakausi toi mukanaan myös uudenlaiset roistot. Black Bartin kaltaiset 'herrasmiesryövärit' saivat tehdä tilaa nuoremmille
tulokkaille, jotka eivät piitanneet paskaakaan ns. herrasmiessäännöistä. Villi Länsi veteli viimeisiään, ja ylhäällä Montanassa ratsasti kopla, joka ei kuulunut Bret Harten luomaan Länteen. Nämä miehet ampuivat tiensä läpi saartorenkaan, ja jos tilanne sitä vaati, he eivät säälineet ketään, joka asettui heidän tielleen. Tällainen oli Butch Cassidyn johtama Wild Bunch-kopla. Yksi tämän koplan raaimmista miehistä oli Harry Tracy. Vanhasta valokuvasta, joka on otettu kylmäverisestä tappajasta Harry ”Mad Dog” Tracystä voi aistia sen kaiken pahuuden, jota tuo mies piti sisällään.


Mutta millainen mies todellisuudessa oli Harry Tracy, jonka tiedettiin kerran sanoneen: "Tapan jokaisen, joka asettuu tielleni." Tai: "Jos tahdot jotakin, ota se aseella!" "Mad Dog" Harry Tracy ei todellakaan ollut Black Bartin kaltainen rosvo. Hän ei kantanut revolveriaan lonkallaan, ei pukeutunut kuten useat revolverisankarit vaan aina konservatiivisesti siniseen pukuun ja pehmeään hattuun.

Harry Tracyllä ei ollut romanttista sädekehää, eikä häntä voida pitää Robin Hoodin kaltaisena iloisena veikkona. Hän oli yksinkertaisesti kylmäverinen tappaja, erinomainen tarkka-ampuja ja omaa luokkaansa
oleva revolverimies. Häntä jahdattiin niin maalla kuin merelläkin, ja hän oli legenda jo eläessään. "Mad Dog" Harry Tracy ei suostunut antautumaan saartorenkaan kiristyessä, vaan riisti itseltään hengen, kun ei enää pystynyt pakenemaan, koska häntä oli ammuttu jalkaan.

Harry Tracy (1871 / 1874 / 1877-1902) syntyi todennäköisesti Pittsvillessä Wisconsinissä tai New Yorkissa. Hänen nuoruudestaan tiedetään hyvin vähän. Luultavaa kuitenkin on, että hänen oikea nimensä oli Harry Severns. Vaihtamalla nimensä Harry Tracyksi hän halusi suojella perhettään maineeltaan. Tracy käytti myös useita muita peitenimiä. Hän rakastui Jeanie Carter nimiseen naapurin tyttöön. 16-vuotiaana hän ryösti paikallisen postitoimiston ja pakeni yhdessä Jeanien kanssa. Sitten hän tappoi sheriffin, joka posse-
ryhmineen jahtasi häntä. Näin alkoi Harry Tracyn, erään Lännen vaarallisimman miehen verinen ura, joka päättyi epätoivoisen piiritystilanteen jälkeen yksinäiseen laukaukseen lähellä Davenportia, Washingtonissa vuonna 1902.

Vuonna 1895 Harry Tracy ilmestyi Montanaan. Hän toimi John Shortellin pahamaineisen hevosvaraskoplan "Top Gunina". Tracy ei ollut 'perinteinen lainsuojaton', jollaisia kuljeksi jokaisessa lännenkaupungissa. Hän ei juonut ylettömästi, eikä ratsastanut ympäri kaupungin katuja meluten ja revolverit paukkuen. Hän oli hiljainen, vetäytyvä ja synkkäilmeinen. Legenda kertoo, että Tracy riitaantui Shortellin kanssa ja tappoi tämän, sillä Shortell oli ahdistellut nuorta intiaanityttöä. Tracy haastoi hänet, tappoi ja häipyi maisemista intiaanityttö mukanaan, mutta tyttö kuoli pakomatkalla, sillä yksi kuulista oli osunut myös häneen.
Tracy ajelehti kaupungeista toiseen, tehden niissä pääasiallisesti murtovarkauksia. Lopulta hänet passitettiin 10 vuodeksi (joissakin lähteissä tosin väitetään vuodeksi) Utahin valtion rangaistuslaitokseen, jossa hän oli vanki no.1313. Tracy onnistui kolmannella pakoyrityksellään karkaamaan vankilasta.

Levottoman kiertelyn jälkeen hän saapui Dave Lant –nimisen pikkurikollisen kanssa "Brown's Holeen" vuonna 1897. 'Holessa' he tapasivat Butch Cassidyn, jonka koplaan he liittyivät. Harry Tracy oli Kid Curryn ohella jengin vaarallisin jäsen.

Sitten alueelle ilmestyi mies, joka oli hoikka ja pitkä. Hänen kasvonsa olivat auringon ruskettamat ja hänen pitkät viiksensä ja partansa saivat hänet näyttämään karhumaiselta. Tuo harmaasilmäinen mies kantoi kuudesti-laukeavaansa, kuten revolverimiehet, ja oli erinomainen ratsastaja. Hän kertoi olevansa pakomatkalla syytettynä murhasta, ja etsi nyt työtä. Mies sanoi nimekseen Charles L. Carter. Todellisuudessa hän oli Pinkerton-agentti Charles A. Siringo, joka jahtasi Butch Cassidyn 'Junanryöstäjäsyndikaatin' jäseniä, etunenässä Harry Tracya. Mutta kun maa alkoi polttaa etsivän jalkojen alla, hän katosi yhtä mystisesti kuin oli saapunutkin.

Kerran taas paetessaan Tracy tutustui Dave Merrill-nimiseen rikolliseen. Ystävyys johti siihen, että Harry Tracy avioitui Merrillin Rose-sisaren kanssa. 'Lain pitkä koura' tavoitti kuitenkin "Mad Dog" Tracyn sekä Dave Merrillin ja lähetti heidät 'mätänemään' Oregonin valtion rangaistuslaitokseen. Kalterit eivät kauaakaan pidätelleet rikollisia. Väkivaltaisen paon yhteydessä, Harry Tracy tappoi yhden vartijoista. Alkoi maan suurin
miesjahti. Satoja etsintäpartioihin osallistuneita miehiä, sheriffejä, verikoria ja intiaanijäljittäjiä jahtasi yli
osavaltioiden rajojen Tracyä ja Merrilliä, joiden epätoivoinen pako jätti jälkeensä kauhistuttavan veriuran. Tracy tappoi paetessaan todennäköisesti yhdeksän ihmistä, joista yksi oli hänen kumppaninsa
ja lankonsa Dave Merrill. Kun lopulta vuonna 1902 oli tilinteon aika, näännyksissä oleva Tracy
oli laiha kuin salko. Etsintäpartio jäljitti hänet Davenportissa Washingtonissa. Nurkkaan ahdistettu, nälkäinen ja haavoittunut Tracy ampui lopulta itsensä, ennemmin kuin antoi ottaa itsensä kiinni elävänä. Sitten tulivat ”ihmishyeenat”, jotka ryöstivät ja häpäisivät ruumiin. He repivät jopa paloiksi Tracyn verisen nenäliinan, saadakseen itselleen edes pienen palan siitä. He riistivät häneltä hänen rikkinäiset vaatteensa ja repivät häneltä lähes kaikki hänen hiuksensa. Tracyn kuuluisa 30-30 kivääri lahjoitettiin Oregonin kuvernöörille. Ruumis puettiin halpaan pukuun ja toimitettiin lyhyen kuolemansyyntutkimuksen jälkeen takaisin Salemin
rangaistuslaitokseen. Vielä junassa, jossa ruumista kuljetettiin ”hyeenat” repivät karkeatekoisesta puuarkusta säleitä itselleen, muistoksi maan vaarallisimmasta rikollisesta.

Elokuun 9. päivänä 1902, kaksi kuukautta kuoleman jälkeen arkku toimitettiin vankilanjohtajalle, joka totesi virallisesti siinä olleen ruumiin olevan Harry Tracyn. Sen jälkeen ruumiin kasvot poltettiin hapolla, jotteivät mahdolliset haudanryöstäjät hyötyisi kuolleesta Harry Tracystä.

"Mad Dog" Harry Tracy, yksi Yhdysvaltojen pelätymmistä ja raaimmista rikollisista, haudattiin ilman pappia, hymnejä ja rukouksia vankilan hautausmaahan.

Jari

[Rikkis]

Butch Cassidy ja kumppanit on mun lemppariporukka heti "Hullun Custerin" jälkeen!

Kai tähänkin on kuvitus paikallaan. Codyssä, Wyomingissa on Buffalo Bill -museokompleksin lisäksi paikallinen Seurasaari nimeltään Old Trail Town. Siis ulkomuseo johon on tuotu kaikenlaisia taloja pitkin länttä. Ohessa kuva saluunasta josta sanovat mm:

a Wyoming saloon frequented by Cassidy's "Hole-in-the-Wall Gang"

Saluunasta näkyy kuvassa melkein puolet. Siis pieni muutama metri kanttiinsa oleva hirsimökki vain. Charlien ja Weaselin kauppa/saluuna Roundupissa (lausutaan muuten "rende") oli suunnilleen saman kokoinen.



Katukuva Old Trail Townista näyttää sitten tältä. William D:lle vihjeenä että täällä niitä periodikorrekteja log cabineitä piisaa. Old Trail Towniin on muuten raijattu Jeremiah Jonsoninkin hauta.

[Jari Teilas]

Butch Cassidy ja kumppanit on mun lemppariporukka heti "Hullun Custerin" jälkeen!

Kai tähänkin on kuvitus paikallaan. Codyssä, Wyomingissa on Buffalo Bill -museokompleksin lisäksi paikallinen Seurasaari nimeltään Old Trail Town. Siis ulkomuseo johon on tuotu kaikenlaisia taloja pitkin länttä. Ohessa kuva saluunasta josta sanovat mm:

a Wyoming saloon frequented by Cassidy's "Hole-in-the-Wall Gang"

Saluunasta näkyy kuvassa melkein puolet. Siis pieni muutama metri kanttiinsa oleva hirsimökki vain. Charlien ja Weaselin kauppa/saluuna Roundupissa (lausutaan muuten "rende") oli suunnilleen saman kokoinen.



Katukuva Old Trail Townista näyttää sitten tältä. William D:lle vihjeenä että täällä niitä periodikorrekteja log cabineitä piisaa. Old Trail Towniin on muuten raijattu Jeremiah Jonsoninkin hauta.

Hienot kuvat! Tuolla Old Trail Townissa pitäisi myös kököttää George A. Custerin Crow -tiedustelija Curlyn mökki.

Jari

[Jari Teilas]

Kun Robert Redford oli lainannut kasvonsa Harry Longabaughille aka Sundance Kidille elokuvassa Butch & Kid, monet lännenkirjailijat kiinnostuivat Sundancesta ja alkoivat kaivaa tietoja hänen
taustoistaan. Kid oli tehnyt hyvää työtä, ja suojannut taustansa melko hyvin. Edward M. Kirby, joka kirjoitti Kidin elämäkerran, kertoi saaneensa Longabaughien sukuraamatusta tiedon, että Kid syntyi
vuonna 1867 tai –68 Phonenixvillessä, Pennsylvaniassa, ei siis vuonna 1861, kuten usein väitetään. Kirbyn mukaan Kid jätti kotinsa vuonna 1882 ja matkusti Länteen. Coloradon ja Uuden Meksikon kautta hän saapui Utahiin. Kid oli jo tuolloin melkoisen hevosmiehen maineessa, ja hänet tunnettiin erittäin hyvänä revolverimiehenä. On luultavaa, että hän tutustui "Reikäseinäjengiin" jo vuonna 1884. Virallinen tieto kuitenkin kertoo, että Kidistä tuli 'täysipäiväinenrosvo' vuonna 1887, kun hän varasti hevosen, satulan ja aseen karjapaimenystävältään. Esivalta jäljitti hänet Miles Citystä, Montanasta ja lähetti nuorukaisen rangaistuslaitokseen kasvamaan. Kid otti pitkät kuitenkin ennen kuin juna, jossa häntä kuljetettiin, saavutti Wyomingin. Lopulta nuorukainen jäi kiinni ja hänet
lähetettiin istumaan. Vapauduttuaan vuonna 1889 Longabaugh joutui heti uusiin vaikeuksiin. Hän oli mukana ampumavälikohtaukseen Sundancessa, Salt Creekissä, jossa kuoli karkulainen nimeltä Bob Minor. Minor , Kid ja "Chicago Kid"-niminen nuorukainen (monet kirjailijat uskovat, että Chicago Kid oli Elzy Lay, joka myöhemmin Kidin lailla kuului Hurjan joukon ratsastajiin.) joutuivat lain kanssa erimielisyyksiin. Bob Minorin kuoltua molemmat Kidit yhteispäätöksellä luikkivat pois Sundancesta kiireen vilkkaan. Jos Chicago Kid oli Elzy Lay, kuten uskotaan, on luultavaa, että hän esitteli Sundancen Butchille. Vuonna 1897 Sundance Kid, Walt Puteney ja Lonnie Logan (Kid Curryn veli) napattiin kiinni lähellä Lavinaa, Montanassa. Kid käytti tuolloin peitenimenään Frank Jones. Hän pakeni kuitenkin pidättäjiltään yhdessä Lonnie Loganin kanssa.
Miksi kaunis Etta Place rakastui tähän surusilmäiseen revolverimieheen on mysteeri.

Vuonna 1930 Arthur Chapman niminen mies kirjoitti Elks – aikakausilehdessä, että molemmat lainsuojattomat Butch Cassidy ja Sundance Kid kuolivat San Vincentessä, Boliviassa vuonna 1909.
Pinkerton hyväksyi kertomuksen ja niin näiden lainsuojattomien kansiot suljettiin. Toistuvasti kuitenkin kerrotaan, että Butch olisi selvinnyt luotituiskusta ja palannut valtoihin, mutta että Sundance olisi kuollut. Taitaakin olla niin, että vain Kidin elämäkerran kirjoittaja Kirby on ainoa, joka uskoo, että myös Sundance tuli takaisin valtoihin. Hänen mukaansa Kid palasi valtoihin Meksikon kautta, jossa heitti keikkaa itsensä Villan –ratsastajissa vuonna 1915. Vuonna 1918 Kid rantautui San Franciscoon, jossa hänen Elwood veljensä eleli. Kirby kertoi, että Kid käytti useita peitenimiä, kuten George Hanlon, Hiram Bennion ja ainakin Hiram BeBee. Kirby jatkoi kirjassaan, että George Hanlon pidätettiin jostakin tekemästään kuprusta vuonna 1919 Kaliforniassa ja passitettiin San Quentiniin mätänemään. 1930 lopulla tai aivan –40-luvun alussa Utahiin ilmestyi mies nimeltä Hiram BeBee! Kirbyn mukaan BeBee asusteli Spring Cityssä. Naapurit kertoivat, että mies oli varsinainen hapannaama, joka tunnettiin alueella lestinheittäjänä. Kirbyn mukaan on myös olemassa todisteita, että vaikka BeBee oli jo tuolloin yli 70-vuotias, hän oli varsin vikkelä 'kuudesti
laukeavansa' kanssa. Vuonna 1945 BeBee joutui riitoihin lainvalvojan kanssa saluunassa, Provossa.
Marshal raahasi vanhan jäärän autoonsa ja lähti viemään setää jäähylle. BeBee löysi revolverin auton hansikaslokerosta ja pisti lainvalvojalta ilmat pihalle. Hiram BeBee tuomittiin kuolemaan
teostaan ja passitettiin vankilaan odottamaan tuomiotaan, joka kuitenkin muutettiin myöhemmin elinkautiseksi vankeustuomioksi. Hän kuoli vankeudessa vuonna 1955.

Jari

PS. Tämä kaikki tietenkin on vain yksi tarina monista...

[Rikkis]

Tuolla Old Trail Townissa pitäisi myös kököttää George A. Custerin Crow -tiedustelija Curlyn mökki.

Joo, niin kököttää. Tässä Ile paistelee Curlille mökissään aamiaismunakasta ja pekonia.

Curlinki oli muuten varmaan crowien tapaan keskivertoa turhamaisempi. Koko mökki oli nimittäin täynnä valokuvia äijästä itsestään.

[Jari Teilas]

Tutkijat uskovat, että Butch Cassidy ja hänen sidekick, Elzy Lay pitivät Sheridania, Wyomingissa piilopaikkanaan kesällä 1897, sen jälkeen kun he olivat nyysineet Pleasant Valley Coal Companyn palkkarahat Gastle Gatessa Utahissa.
Lay oletettavasti toimi kesän baarimikkona eräässä kaupungin saluunassa kun Cassidy työskenteli karjamiehenä Dan Hilman –nimisen miehen karjatilalla. Hilmanin poika, Fred Hilman oli tuolloin 13 -
vuotias. Vuonna 1970 hän kertoi, että muisti hyvin miehen, jonka hänen isänsä tuolloin tilalle palkkasi. Mies oli sanonut nimekseen LeRoy Parker ja että hän tuli pohjoisesta koska siellä hänelle ei enää maksettu palkkaa karjanajosta. Fred Hilman kertoi, että Parker oli erinomainen karjamies, eikä antanut minkäänlaista
vihjettä, että olisi ollut tuolloin etsintäkuulutettu. Hänellä oli pojan kertoman mukaan kuitenkin aina hevonen satuloitu ja valmiina. Fred muisteli myös, että Parker jatkuvasti vapaallakin ollessaan tarkkaili ulos ovesta sekä ikkunoista.

Oletettavasti mies, joka kävi joitakin kertoja tapaamassa ystäväänsä karjatilalla oli Elzy Lay. Kerran miehet ratsastivat yhdessä jonnekin muutamaksi päiväksi. Historiantutkijat olettavat, että lainsuojattomat iskivät tuolloin pankkiin Belle Fourche'ssa Etelä-Dakotassa.

Kun kesä oli lopuillaan, Parker ei eräänä aamuna enää saapunutkaan aamiaiselle. Fred Hilman, joka oli ystävystynyt "Butchin" kanssa, meni karjamiesten "bunkhouseen" ja löysi ovesta Parkerin jättämän
kirjeen jossa luki: "Olen pahoillani, että minun piti jättää teidät. Viranomaiset vain ovat kintereilläni. Tämä on paras paikka, jossa koskaan olen ollut!"
Kirjeen oli allekirjoittanut LeRoy Parker ( Butch Cassidy)

Jari

[Jari Teilas]

"Joka kerran oli tavannut hänet, ei pystynyt unohtamaan häntä. Hänen
mielensä, kuten myös hänen ihonvärinsäkin oli tumma. Hänen mustat
silmänsä olivat yhtä pistävät kuin käärme. Ja kun hän puhui kuulija
tunsi kylmät kauhunväreet ihollaan. Tälle miehelle ihmishenki ei
yksinkertaisesti merkannut mitään."
Näin kirjoitti James D. Horan Harvey "Kid Curry" Loganista
kirjassaan "The Wild Bunch".

Harvey Logan (1865 – 1904) syntyi Tamassa Iowassa tai Rowan County,
Kentucky 1867. (lisäksi on lukematon määrä syntymäpaikkoja ja
syntymäaikoja, mutta nämä kaksi edellä mainittua ovat luultavasti
luetettavimmat niistä)

Harvey Logan, kuten hänen kolme veljeään, joista kahdesta Harveyn
tavoin tuli rikollisia olivat ¼ cherokee –intiaaneja ja jäivät
orvoiksi aivan pieninä. Pojat kasvoivat Dobsonissa Missourissa
tätinsä Hiran Leen siipiensuojassa. Harvey jätti Missourin kahden
veljensä sekä serkkunsa Bob Leen kanssa ja lähti "maistamaan
maailman makua". 1880 –luvun loppupuolella he ilmestyivät Montanaan.
Alue antoi miehille oivan tilaisuuden "leikkiä" karjavarkaita ja
vuonna 1888 serkuksilla oli oma karjatila lähellä Landuskyä
Montanassa, jossa he harjoittivat yhtenään "valonarkaa bisnestään".
Kerrotaan, että Johnsonin –piirikunnan sodassa 1890 –luvun alussa
Harvey Logan kuului pahamaineiseen Red Sash –jengiin, mutta kun
ryhmän johtaja Nate Champpion tapettiin Harveyn on kerrottu
luikkineen takaisin omiin ympyröihinsä karjatilalleen.

25. joulukuuta 1895 Harvey Logan alias Kid Curry
pääsi "ykkösdivariin". Tuolloin hän tappoi Missourista kotoisin
olleen Pike Landuskyn, joka oli yksi Landuskyn kaupungin
perustajista. Pike, joka itse myös oli öykkäritappelija ja
osapäiväjuoppo oli ollut jo pitkään riidoissa Loganin poikien
kanssa.
Syy miksi Kid Curry tappoi Pike Landuskyn on minulle epäselvä. Olen
nimittäin törmännyt kahteen eri versioon. Toisen mukaan Pike haukkui
kännipäissään Loganille tämän äitiä ja Logan, tunnettuna
kuumakallena ei tätä tietenkään voinut sulattaa ja tappoi Pike
Landuskyn. Luultavasti totuudenmukaisempi tarina kuitenkin on se kun
Pike Landusky syytti Lonnie Logania, Harvey nuorempaa veljeä, joka
oli muhinoinut Landuskyn tytärpuolen kanssa ja
aiheuttanut "teollaan" aviottoman lapsen.

Kid Curry oli mahtavien joulujuominkien päätteeksi riitaantunut
Landuskyn kanssa "Jew Jake's –saluunassa. Hän oli hyökännyt
takaapäin suurikokoisen Piken kimppuun (luultavasti koska oli
pelkuri, hän ei uskaltanut tulla edestä) ja iskenyt "jättiläisen"
maahan. Kid ei tietenkään ollut tullut tekemään tekosiaan yksin
vaan häntä säesti aseilla Lonnie - sekä tunnettu pahantekijä Jim
Thornhill. Miehet pitivät aseillaan huolen siitä, että Harvey sai
toteuttaa tekosiaan rauhassa.
Paikalla oli tuolloin useita silminnäkijöitä, mutta silti
kertomukset olivat taas ristiriidoissa toistensa kanssa. Toiset
sanoivat, että Pike joka vuoti kasvoistaan verta, oletettavasti
tavoitellessaan taskustaan nenäliinaa pyyhkiäkseen veren kasvoiltaan
sai aikaan sen, että Curry uskoi miehen tavoittelevan asettaan ja
ampui säälittä maassa makaavan Piken kuoliaaksi.
Toinen stoori, luultavasti kuitenkin lähempänä totuutta kertoo, että
saatuaan ensin pienikokoiselta Loganilta selkäänsä Landusky veti
revolverinsa suuren turkkinsa sisältä ja ampui, mutta pummasi. Kid
Curry ei. Hän ampui keskelle Pike Landuskyn kasvoja. Pike kuoli
välittömästi.
Tämän jälkeen Loganin pojat luikkivat Landuskystä kohti Hole-in- the-
Wall –maata, jossa Kid Curryn verinen ura lähti nousuun katapultin
tavoin hänen päästessä "Flat Nose Curryn" siipien suojaan Brown's
Parkissa, mutta se on jo toinen juttu se ja on luettavissa myöhemmin...

Jari

[Jari Teilas]

Hurja joukko suuntasi onnistuneen Belle Fourchessa tehdyn 'keikan' jälkeen vuonna 1897 hetkeksi huilaamaan Baggsiin, Wyomingiin. Siellä oli tuttu saluuna (Bull Dog Saloon, jossa Tom Horn ja Newt Kelly kävivät kerran keskenään hurjan puukkotappelun) ja saluunan omistaja Jack Ryan. Baggsissa kopla oli piilossa kissa hiiri –leikkiä käyvältä etsintäpartiolta, jota johtivat Joe LeFors ja Bob Divine. Viina virtasi, pyssyt paukkuivat ja rahahuolet olivat kerralla pyyhkäisty pois koplan jäseniltä, sillä aikalaiskertomuksissa kerrotaan, että Hurjan joukon jäsenet maksoivat kiltisti Jack Ryanille jokaisesta ampumastaan kuulasta, jonka he ampuivat tämän saluunassa, yhden hopea
dollarin. Mutta aina eivät heidän kaikki keikat onnistuneet Belle Fourchen –keikan tavoin. Vuonna 1900 Tiptonissa, Wyomingissa piti olla Hurjan joukon suurin keikka, mutta siitä tuli heidän suurin floppinsa, riippuen tietenkin mitä lähdettä lopulta uskoo. Naamioituneet miehet saivat huomata heti pysäytettyään junan, ettei kaikki nyt mene kohdalleen. Jääräpäinen vartija Ernest C. Woodcock,
joka oli tehnyt Butchille kiusaa ja vuotta aikaisemminkin härkäpäisyydellään (Woodcockille on myös kirjoitettu osa Auringonlaskun ratsastajissa) kieltäytyi jälleen avaamasta vaununovea. Pitkällisten taivuttelujen jälkeen junavirkailija Edward Kerrigan sai puhuttua Woodcockille järkeä päähän ja tämä avasi lopulta oven. Joku meni kuitenkin räjähteitä asentaessa vituroilleen, sillä lähes koko vaunu rahoineen lensi ilmaan. Virallisen tiedotteen mukaan konnat saivat saaliikseen vain 54 dollaria. Tämän jälkeen Kid Curry ja Sundance Kid pistivät 'hatun kiertämään' vaunuosastolla ja
saivat matkustajilta saaliikseen vielä 20 kultakelloa, seitsemän, kahdeksan kultaista hattu – ja solmioneulaa ja muutaman sataa dollaria. Vahvistamattomien tietojen mukaan Woodcock itse väitti,
että rahaa katosi 55.000 dollaria! Myös vuosia myöhemmin nimetön lähde väitti, että rahaa katosi yli 45.000 dollaria (monet historioitsijat uskovat, että 'nimetön lähde' oli itse Butch Cassidy.
Tätä väitettä tukee huhu, jonka mukaan kopla olisi kätkenyt ryöstösaaliinsa välittömästi keikan jälkeen maahan ja myöhemmin kaivaneet/yrittäneet sen esiin. Tiptonin keikan jälkeen tuli koplalle kovat paikat, sillä nyt he saivat peräänsä LeForsin lisäksi myös Lowell Spencen, W. O. Saylesin
ja Charles Siringon. Luultavasti lopullisen niitin koplalle kuitenkin antoi rautateiden palkkaama armoton jäljittäjä Sam Lawson, ei Lord Baltimore, niin kuin edellä mainitussa leffassa on kerrottu.

Jari

[Jari Teilas]

Kaikki luultavasti tietävät Butch Cassidyn tarinan (1866 - ?),
Mutta hänen ”osapäivälainsuojattomasta” Dan (1868 – 1941) veljensä on jäänyt varsin vähälle huomiolle. Butchilla oli veljiä enemmänkin (kaikkiaan sisaruksia oli 17 kyllä oli mormoniäiti
luultavasti ollut lujilla), mutta Dania lukuun ottamatta he kaikki olivat viljelijöitä, jotka eivät olleet lainvalvojien kanssa missään tekemisissä.
Sisarensa Lulan mukaan heidän äitinsä oli kertonut, että Dan ihaili aina isoveljeään ja kun Butch lopulta lähti omille teilleen, Dan seurasi perässä melko pian. Äidin kertomuksen mukaan hän lähti
ansaitakseen työllään Lännessä rahaa vanhemmilleen. Rikollisena Dan oli isoveljeensä verrattuna kuitenkin vain kärpässarjalainen.
Kun Hurja joukko teki kuuluisan Telluriden pankkikeikan vuonna 1889, yhtenä mahdollisuutena on pidetty, että Dan oli mukana ryöstössä. Hän oli yksi miehistä, jonka tehtävänä oli vartioida pakohevosia. Tutkijat ovat aprikoineet myös sitä, että on ollut mahdollista, että Dan olisi esitellyt Butchille Sundance Kidin, sillä nämä kaksi veitikkaa, Dan ja Kid, olivat olleet karjapaimenina jonkin aikaa samalla karjatilalla.
Vuonna 1890 Dan Parker jäi yhdessä Bill Brown nimisen miehen kanssa kiinni lähellä Rawlinsia, Wyomingissa ryöstäessään U. S. postikuljetusta ja miehet paiskattiin kuritushuoneeseen laskemaan
tiilienpäitä. Parkerin perhe anoi toistuvasti armahdusta pojalleen ja lopulta presidentti McKinley vuonna 1897 armahti Daniel Sinclair Parkerin, ja niin vankilan kalpea Dan käveli lopulta ulos vapauteen. Hän ei milloinkaan enää joutunut virkavallan kanssa uudelleen tekemisiin.

Jim Dullenty, yksi Hurjan joukon spesialisteista, haastatteli aikoinaan Dan Parkeria ja hänen sisartaan Lulaa. Sisarukset olivat ainoat, Parkerin elossa olevista lapsista jotka muistivat nähneensä
monesti kuolleeksi julistetun Butch -veljensä 1920 luvulla ja myöhemminkin. Dan kertoi, että hän sai myöhemmin toistuvasti veljeltään rahaa kirjeitse. Dullenty kuitenkin epäili varsinkin Lulan stooria, sillä vanha rouva muunteli jatkuvasti vuosilukuja sekä paikkoja, joissa hän oli kertomuksensa mukaan tavannut veljensä. Lula kertoi Dullentylle, että Butch ja Kid eivät kuolleet
San Vicentessä, siellä kuoli muutama "märkäkorva", sillä Kid oli ammunnan alkaessa kaukana omilla teillään ja Butch makasi mailien päässä intiaanien hoitaessa käärmeenpuremaa, jonka hän oli saanut. Lula ei kuitenkaan kirjassaan "Butch Cassidy, My Brother" mainitse tällaisesta tapahtuneesta puolikastakaan sanaa.

Jari

[Jari Teilas]

George Roy Hillin elokuvassa ”Butch ja Kid –auringonlaskun ratsastajat" (1969), on se klassinen kohtaus, jossa Butch ja Etta ajelevat polkupyörällä ympäri karjatilaa, Burt Bacharachin railakkaan elokuva-scoren ”Raindrops Keep Fallin' on My Head” soidessa taustalla.

James D. Horan kirjoitti kirjassaan Desperate Men vuonna 1949 Butch Cassidyn ajelleen polkupyörällä Fort Worthissa Texasissa, Fannie Porterin Sporting Housen edustalla huorien kiljuessa ikkunoista hänelle kannustuksia.
Horan korjasi kirjassaan The Outlaws 1977, ettei Cassidy sittenkään olisi ajanut polkupyörällä. Hän sanoi tulleensa tahattomasti legendan tekijäksi. Horan löysi toisen maailmansodan jälkeen kirjeen, jonka oli kirjoittanut Mr. Cook, jota William Pinkerton kuvasi miespuoliseksi pikakirjoittajakseen. Kirjeessä Cook vastaili rutiinikyselyyn, jossa toimiston poliisikomisario keräsi taustatietoja Butch Cassidysta, Harvey Loganista Harry Longbaughista ja Ben Kilpatririckista.
Kirjeessä mainittiin mm. että Fannyn ”langenneet kyyhkyläiset” sekoittivat jatkuvasti asiakkaina olleita Wild Bunchin ratsastajia toisiinsa.
Kirjeessä, jossa yksi tytöistä kuvasi tätä ”eksperttiä pyöräilijää” agentille, hänen oli epäilemättä täytynyt tarkoittaa Ben
Kilpatrickia. James D. Horanin mukaan Mr. Cook oli lukenut huolimattomasti kuvauksen ja sekoittanut pyöräilijän Cassidyyn. (Horan löysi alkuperäiset kirjeet sen jälkeen kun oli jo kirjoittanut Desperate Men-kirjansa.)

Lopuksi Horan toivoi, että tulevaisuudessa Ben Kilpatrick, jota Kid Curry kerran kutsui Wild Bunch'in naistenmieheksi, huomioitaisiin Villin Lännen atleettina polkupyöräilevänä lainsuojattomana.

Jari

[Jari Teilas]

Hurja joukko teki ilmeisesti viimeisen yhteisen keikkansa valloissa
Wagnerissa, Montanassa, jossa he veivät Great Northernilta noin
40.000 dollaria paperirahana vuonna 1901. Yleisesti uskotaan, että
teon takana olivat Butch Cassidy, Harvey "Kid Curry" Logan, Ben "Tall
Texan" Kilpatrick ja Bill Carver. Vaihtoehtona Carvrille on myös
tarjottu O. C. Hanksia. Silminnäkijöiden kuvauksissa kerrottiin myös
yhdestä puoliverisestä.
Jotkut historioitsijat uskovat, että Wagner valittiin siksi, että
Logan tunsi alueen perinpohjaisesti. Toinen arvio on, että Great
Northern Railroad oli helpompi nakki kuin Union Pacific, sillä siellä
Hurja joukko oli joutunut suurennuslasin alle ja heitä vastaan
käytettiin maan parhaita jäljittäjiä, jotka ilmestyivät paikalle kuin
tyhjästä, heille erikoisesti suunnitelluilla ns. Horse Carseilla.
Vaikka junan pysäyttämisestä onkin olemassa tukku erilaisia
versioita, luultavaa on, että Tall Texan ja Kid Curry (Kid Curry oli
luultavasti piiloutunut radan varressa seisovaan vesitankkiin,
vertaa elokuvaa Butch & Kid) nousivat junaan jo Maltassa, ja että Kid
Curry hiippasi veturiin muutamaa mailia ennen sovittua ryöstöpaikkaa,
työnsi pyssyn piipun kuski Tom Jonesin selkään ja sanoi, että: "Nyt
pysähdytään". Muut koplan jäsenet odottivat sovitussa paikassa ja
junan pysähdyttyä aloittivat satunnaisen pyssyjen paukuttelun
pitääkseen uteliaat matkustajat pelossa. Muutama matkustaja
loukkaantui lievästi saatuaan luotien raapaisuja kimmokkeista. Jengi
räjäytti kassakaapin (silminnäkijät kertoivat kuulleensa neljä
räjähdystä ja kertoivat kuulleensa, että Kid Curry oli sanonut
kaappia kaikkein vaikeimmaksi mitä hänen tielleen oli osunut) ja vei
mukanaan Montanan National Bank of Helenaan tarkoitetut rahat. Ne oli
kuitenkin merkattuja ja helppo jäljittää. Siirrettyään
ryöstösaaliinsa hevosilleen Hurja joukko karautti tiehensä. He
vaihtoivat hevoset Miles Cityssä, Custerin piirikunnassa jakoivat
saaliin ja katosivat.

Jari